Muualla saatetaan ennätysuutisten myötä ihmetellä, miten uskonnollisiin rituaaleihin perustuva havaijilaistanssi liittyy Suomen 100-vuotishistoriaan. Toki ripaska olisi assosioitunut lähemmäksi, mutta nykyjuhlintaan ei sovi nationalistisia mielleyhtymiä kuljettavat elementit.
Teennäisen supermahtavuuden aito hetki oli tanssiryhmä Äijät. Ainoa omaperäisyyden pilkahdus supertylsän näköisissä juhannussessioissa. Siihenkin tarvittiin keski-ikäisiä miehiä.
Ja loput linkin takaa:
http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2017/06/25/superhula/
Samaa hulan tunkemista 100-vuotisjuhlallisuuksiin olen ääneen ihmetellyt useammalle. Letkajenkka olisi löytänyt tiensä suomalaisiin sydämiin. Hulaa tanssattiin siis kastraattilaulajan esittämän arabialaisilta kuulostaneiden elementtien sisältäneen kipaleen tahdissa. Hula, kastraatit ja eksoottisen kuuloinen jollotus oli aivan jotain muuta kuin pala satavuotiasta suomea.
Meille nyt uskotellaan vaikka väkisin, että Suomi on ollut aina monikulttuurinen sulatto, Ylen mielestä vähintääkin ruotsalainen. Nyt siis meillä on jokin mystinen yhteys Havajin uskontoihin. Syvälle halutaan haudata se, mitä monikulttuurinen Suomi oikeasti on; ikivanhoja paikallisia tapoja juhlistaa keskikesän lyhyttä yötä.
Hula-Suomi. Mitähän ne maailmalla meistä nyt ajattelee?? :flowerhat: