Suomella olisi tässäkohti eräs historiansa parhaista hetkistä nousta vitosdivarista raskaansarjan laitapuolustajaksi. Rohkean ja päättäväisen hallinnon johtamana voisimme ohjata maamme huimaan taloudelliseen nousuun ja tehdä samalla itsestämme uskottavan, itsenäisen maailmanpolitiikan toimijan. Yhdysvaltojen uusi presidentti haluaa nähdä mahdollisilta kumppaneiltaan selkeitä, rohkeita ja ketään kumartamattomia esiintuloja. Samaa linjaa edustaa itäinen isäntä.
Suomen olisi syytä käyttää kaikki liikenevät resurssit kahdenvälisten kauppasuhteiden luomiseen USA:n suuntaan. Toisaalla meidän olisi syytä osaltamme luopua Venäjään kohdistuvista pakotteista ja samalla meidän tulisi palauttaa itäiset kauppasuhteet vähintäänkin pakotteita edeltävän ajan tasolle.
EU: aika on mennyt ja uskon että tulevaisuudessa olisi äärimmäisen haitallista jäädä sammuvien tähtien alle kauhistelemaan ja moittimaan uuden ajan tuulia. Suurvallat tulevat jatkossa valikoimaan entistä tarkemmin ne maat ja kumppanit kenen kanssa toimitaan ja pidetään sujuvaa kauppaa yllä. Venäjä on vielä EU:n rinnalla talouden osalta kääpiö, mutta tähtien hiipuessa ja unionin purkautuessa asetelmat muuttuvat tältä osin.
Ihan vaan näin Kylänraitille yhden forumilaisen näkemyksenä.. :)
Mielnkiintoinen huomio, johon lyhyesti totean. Jos et ole ensimmäisessä junassa, olet jälkijunassa.
Tarkoitan sitä, että kun Eurostoliitto alkaa murenemaan, sen valtioiden toimesta tulemme näkemään todellisia takinkääntöjä ennen vastustamiensa valtioiden suuntaan. Kaikki kritiikki unohdetaan kilpajuoksun tiimellyksessä, jossa palkintona odottaa hyvät kauppasuhteet näihin ennen niin parjattuihin valtioihin.
Mikään järjestelmä ei ole ikuinen ja veikkaan, että Eurostoliitto on historiallisessa kontekstissa varsin lyhytikäinen. Historian oravanpyörä siis jatkaa kulkuaan ja Suomen pitäisi olla kaukaa viisas, eikä nöyristelevä käskyläinen, jonka valitettavana osana on ollut liian usein olla siellä jälkijunassa.
Suomen tulee valita oma tie. Tätä omaa tietä takinkääntäjä Soinikin paradoksaalisesti lausui jo vuosia sitten. -Jos sinulla ei ole omaa suunnitelmaa, olet osana jonkun toisen suunnitelmaa.
Lienee selvää myös se, että Suomelle paras turvatakuu tulevaisuutta ajatellen on ehdoton puolueettomuus ja saumattomat suhteet suurvaltoihin. Mikäli asiat alkavat jostain syystä luisua hallitsemattomaan suuntaan, ei esim. Ruotsin kanssa harrastelemamme puolustusyhteistyö auta meitä piirun vertaa. Vahvan, itsenäisen ja tasapainoisien sovittelijan rooli sopii meille.
Valitettavasti Brysselin tie on myös Suomen tie. Onhan se kirjattu jo maamme perustuslakiin. Voimme olla varmoja, että johtajamme jatkossakin asettavat Brysselin edun Suomen ja suomalaisten etujen edelle.
Nyt näyttää siltä, että Venäjän rinnalle vihollismaaksi on nousemassa Yhdysvallat. EU tekee kuolemaa sisäisten riitojensa johdosta (uskon, että Brexit oli EU:n ensimmäinen todellinen kuolinisku), joten olisi fiksua pyrkiä vahvistamaan kahdenvälisiä suhteita sekä Yhdysvaltoihin että Venäjään.
En kuitenkaan oleta, että päättäjämme niin tekisivät.