Quote
Tutkija: Kaunokirjallisuudesta ei löydy yhtään onnellista maahanmuuttajaa
Kirjallisuuden kuva maahanmuutosta on varsin yksioikoinen.
Maahanmuuttajat13.12.2016 klo 13:34
– Kirjailija vastaa maailman väkivaltaan ajatustensa väkivallalla. Purkaa ja rikkoo asenteita, jotka tuntuvat täysin valheellisilta.
Kirjailija Kari Hukkila selittää, miksi hän kirjoittaa maahanmuutosta.
Kun Hukkilan kaksi maahanmuuttoa käsittelevää teosta ilmestyivät, oli maahanmuutto kaikkien huulilla. Kerettiläisesseet julkaistiin vuonna 2010, jolloin Suomi alkoi jo valmistua seuraavan kevään eduskuntavaaleihin ja jytkyyn. Viime kesänä ilmestynyt romaani Tuhat ja yksi puolestaan ajoittuu maata myllertäneen turvapaikkakriisin jälkimaininkeihin.
– Kun kirjoitin Kerettiläisesseitä, en ajatellut kirjoittavani maahanmuutosta. Kirjoitan maailmoista, jotka tunnen. Kirjan teemat sattuivat osumaan yksiin niiden kanssa, joita käsiteltiin myös maahanmuuttokeskustelussa.
Kyse oli siis osin sattumasta, osin yhteiskunnassa väreilevästä ilmapiiristä, johon kirjailija reagoi.
– Ihmiseen lyötiin leimoja, eräänlaisia mentaalisia henkilötodistuksia, sen mukaan, mistä kulttuuripiiristä hän tuli. Jos olit arabi, olit tietynlainen. Omat kokemukseni olivat aivan toisenlaisia.
Hukkilan kokemukset juontavat vuosikymmenten takaa. Joskus nuorena miehenä Pariisissa hän seuraili arkipäivän katuteatteria Notre Damen liepeillä.
– Algerilaisnuorukaiset yrittivät iskeä naisia tekeytymällä ranskalaisiksi. He vetivät roolinsa niin hyvin, että olisivat varmuudella käyneet ranskalaisista kotoisten maahanmuuttokriitikkojemme mielestä.
Hukkila lyöttäytyi algerialaisten mukaan ja yhteydenpito on säilynyt näihin päiviin asti.
Kirjailijat heräsivät muutokseen hitaasti
Kari Hukkila on kirjailijoidemme joukossa harvinaisuus, sillä hän on seurannut maahanmuuttoa ja suomalaisen katukuvan kansainvälistymistä jo pitkään. Muutos on ollut nopea. Kun vielä 1980-luvun lopulla Suomessa asui noin 30 000 ulkomaan kansalaista, on määrä nyt kymmenkertainen.
– Kesti yllättävän pitkään, ennen kuin maailman muutos näkyi kirjallisuudessa muinakin kuin hajatapauksina, sanoo maahanmuuttoa tutkinut Pasi Saukkonen (siirryt toiseen palveluun) Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.
Vastaavanlainen viive on ollut toki muissakin maissa. Esimerkiksi Saksassa ja Alankomaissa, joissa kansainvälistyminen tapahtui selvästi Suomea aiemmin, heräiltiin kirjoittamaan aiheesta vasta 90-luvun lopussa. Niiden ja Suomen välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero, huomauttaa Saukkonen.
– Saksassa ja Hollannissa tulijat olivat pitkälti vierastyöläisiä, joiden ajateltiin palaavan kotimaihinsa. Se ehkä vähensi kirjoilijoiden kiinnostusta aiheeseen. Suomessa taas valtaosan tulijoista oletettiinkin pysyvän täällä ja siksi on yllättävää, ettei kirjallisuus tai taide laajemminkin kiinnittänyt nopeammin huomiota muutokseen.
Ensimmäisenä maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoita käsitelleenä romaanina pidetään Arto Salmisen vuonna 1995 ilmestynyttä _Turvapaikka-_teosta. Kesti kuitenkin 15 vuotta ennen kuin aihepiiri löi kunnolla läpi.
Uhreja kaukaisista maista
Suomen kirjamarkkinoilla alkoi tapahtua viitisen vuotta sitten. Yhtäkkiä maan eturivin kirjailijat julkaisivat teoksia, joissa maahanmuutto oli keskeinen teema tai ainakin olennainen osa sitä. Vuosina 2010–2011 aihetta käsitteleviä kirjoja ilmestyi muun muassa Leena Lehtolaiselta, Virpi Hämeen-Anttilalta, Anja Snellmannilta, Tuomas Kyröltä, Jari Tervolta ja Ilkka Remekseltä.
Syitä kirjavyöryyn voi vain arvailla, tutkimusta asiasta ei tiettävästi ole. Ehkä kyse oli sattumasta, kenties kustantamot haistoivat rahan ja kannustivat aiheen pariin, luultavasti kirjailijat reagoivat pinnalle nousseeseen puheenaiheeseen. Eduskuntavaalit keväällä 2011 muistetaan perussuomalaisten jytkystä.
Erikoistutkija Pasi Saukkonen on tehnyt muutamia havaintoja siitä, keitä romaanien maahanmuuttajat ovat ja miten heitä kirjoissa kuvataan.
– Kun valtaosa Suomeen tulleista on Venäjältä tai Virosta, ovat kirjojen maahanmuuttajat järkiään eksoottisemmista, kaukaisemmista oloista. Usein he ovat pakolaisia tai esimerkiksi kerjäläisiä, mikä on maahanmuuton kokonaiskuvassa täysin marginaalinen ryhmä.
Saukkosen mukaan kirjoja vaivaa myös ihmiskuvausten stereotyyppisyys: maahanmuuttaja nähdään joko sympaattisena hahmona tai perustavanlaatuisesti erilaisena. Tytöt ovat uhreja, miehet umpimielisiä ja sopeutumattomia.
– Nuorten naisten ja tyttöjen kohtaloita kuvataan paljon. Ja aina heille käy huonosti.
Ainuttakaan kunnolla kotoutunutta, onnellista maahanmuuttajaa ei Saukkonen näistä kirjoista löytänyt.
– Jos verrataan kirjallisuuden antamaa kuvaa kotoutumisesta kertoviin tilastoihin, näyttäytyy ilmiö todellisuutta synkempänä.
Haussa: Suomen Monica Ali
Kirjailija Kari Hukkila tunnistaa stereotyyppisen tavan kuvata maahanmuuttajia. Hukkilaa häiritsee myös se, että erityisesti englanninkielisissä maissa etsitään kirjailijoita, joilla on etninen profiili. Haussa on uusi Monica Ali, Zadie Smith tai Hanif Kureishi. Kirjailija, joka joutuu edustamaan taustaansa, vaikka ei aiheesta kirjoittaisikaan.
Samaa on alkanut esiintyä meilläkin. Lähes koko ikänsä Suomessa asunut kirjailija Pajtim Statovci on kertonut joutuvansa tuon tuosta edustamaan synnyinmaataan Kosovoa. Hukkila pitää kehitystä hankalana.
– Tuollainen leima on käyttökelpoinen markkinoinnissa, kun viidessä sekunnissa pitää kertoa jotain kirjasta ja kirjailijasta.
– Huono puoli on se, että identiteeteistä tehdään tuotteita. Samalla totuus kytketään etniseen, kulttuuriseen, paikalliseen erityisyyteen. Sen ulkopuolelta ei voi tai saa sanoa mitään merkittävää. En usko tähän olleenkaan. Kirjallisuus on aina ylittänyt viitekehyksensä, puhutellut ajasta ja paikasta riippumatta. Esimerkiksi kreikkalainen tragedia kertoo yhä, millaisia me ihmiset olemme.
http://yle.fi/uutiset/3-9343110
Mikä tuossa pitkässä ja sekavassa jutussa pani naurattamaan, niin tämä Hukkilan esimerkki:
Quote– Ihmiseen lyötiin leimoja, eräänlaisia mentaalisia henkilötodistuksia, sen mukaan, mistä kulttuuripiiristä hän tuli. Jos olit arabi, olit tietynlainen. Omat kokemukseni olivat aivan toisenlaisia.
Hukkilan kokemukset juontavat vuosikymmenten takaa. Joskus nuorena miehenä Pariisissa hän seuraili arkipäivän katuteatteria Notre Damen liepeillä.
– Algerilaisnuorukaiset yrittivät iskeä naisia tekeytymällä ranskalaisiksi. He vetivät roolinsa niin hyvin, että olisivat varmuudella käyneet ranskalaisista kotoisten maahanmuuttokriitikkojemme mielestä.
Eli Hukkilan mielestä se, että arabi tekeytyy ranskalaiseksi saadakseen piparia, osoittaa vain sen, että arabi voi käydä ranskalaisesta. Sen sijaan hän ei näe mitään outoa siinä, että miehet notkuvat kirkon liepeillä vonkaamassa, ja tekeytyvät toisenmaalaisiksi, ja vielä onnistuvat... :facepalm:
Eikö tämä juuri kerro siitä, mitä arabit on? ;D ;D ;D
Muistan hämärästi takavuosilta tutkimuksen, joka mukaan Suomen onnellisimpia ihmisiä 90% onnellisuusasteella oli somalimiehet.
Tatu ja Patu -kirjat!
Siinä on kaksikko jotka täysin ummikkoina eli maahanmuuttajina seikkailevat Suomessa ja iloisesti kokeilevat kaikkea.
Hmm, eli britti, jenkki, venäläis, ranskalais jne maahanmuuttajissa ei ole onnellisia? Sekä kirjallisuudessa että muuten? Mutta ilmeisesti sivistyskansat eivät ole maahanmuuttajia.
Modernista kaunokirjallisuudesta taida löytyä mitään onnellista, vaan virkamiesmäisesti kirjoitettua kirjallisuutta opiskelleiden keskiluokkaisten naisten tai naismaisten miesten demarivemputusta.
No mistäs niitä onnellisia mamuja ja matuja olisi, kun tänne meille valikoituu surkeista surkeimmat >:(
Ympäristötekijät vaikuttavat onnellisuuteen vain 10%. Oma ajattelu vaikuttaa 40%, ja geenit 50%.
Jos mamu ei ole onnellinen, vika löytyy hänen geeneistään tai ajattelustaan, ei yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista jne ...
Quote from: http://thehowofhappiness.com/excerpt/... 50 percent of individual differences in happiness are governed by genes, 10 percent by life circumstances, and the remaining 40 percent by what we do and how we think-that is, our intentional activities and strategies. The secret of course lies in that 40 percent. If we observe genuinely happy people, we shall find that they do not just sit around being contented. They make things happen.
QuoteErikoistutkija Pasi Saukkonen on tehnyt muutamia havaintoja siitä, keitä romaanien maahanmuuttajat ovat ja miten heitä kirjoissa kuvataan.
– Kun valtaosa Suomeen tulleista on Venäjältä tai Virosta, ovat kirjojen maahanmuuttajat järkiään eksoottisemmista, kaukaisemmista oloista. Usein he ovat pakolaisia tai esimerkiksi kerjäläisiä, mikä on maahanmuuton kokonaiskuvassa täysin marginaalinen ryhmä.
Eli erikoistutkija on lukenut kirjoja ja koostanut kuvitteellisista hahmoista ja heidän kuvitteellisista ammateistaan ja tekemisistään tutkimustietoa.
Mikä mahtoi olla tämän tieteellisen tutkimuksen budjetti?
Kuka muumi päätti rahoituksesta?
Kuka muumi tästä hyötyy yhtään mitään?
QuoteHukkilan kokemukset juontavat vuosikymmenten takaa. Joskus nuorena miehenä Pariisissa hän seuraili arkipäivän katuteatteria Notre Damen liepeillä.
– Algerilaisnuorukaiset yrittivät iskeä naisia tekeytymällä ranskalaisiksi. He vetivät roolinsa niin hyvin, että olisivat varmuudella käyneet ranskalaisista kotoisten maahanmuuttokriitikkojemme mielestä.
70-luvulla konekaappariterroristitkin jättivät matkustajat henkiin ja räjäyttivät vain koneet. Nykyään sivilisaatioiden törmäyksessä on eri ääni kellossa.
Quote from: Paawo on 13.12.2016, 15:35:27
Eli erikoistutkija on lukenut kirjoja ja koostanut kuvitteellisista hahmoista ja heidän kuvitteellisista ammateistaan ja tekemisistään tutkimustietoa.
Samaa sukua kuin tutkimus lihavista televisio-ohjelmissa, jonka perusteella sitten saatiin erikoisasiantuntija.
Kukaan ei tunnu välittävän, että todellisuudessa saamme erikoisia tutkijoita ja erikoisia "asian"tuntijoita, tutkimusten ja asioiden tuntemusten kustannuksella.
Quote from: Lalli IsoTalo on 13.12.2016, 15:31:05
Ympäristötekijät vaikuttavat onnellisuuteen vain 10%. Oma ajattelu vaikuttaa 40%, ja geenit 50%.
Jos mamu ei ole onnellinen, vika löytyy hänen geeneistään tai ajattelustaan, ei yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista jne ...
Quote from: http://thehowofhappiness.com/excerpt/... 50 percent of individual differences in happiness are governed by genes, 10 percent by life circumstances, and the remaining 40 percent by what we do and how we think-that is, our intentional activities and strategies. The secret of course lies in that 40 percent. If we observe genuinely happy people, we shall find that they do not just sit around being contented. They make things happen.
Mikä raakadatana ja mikä kysymysasettelu?
Valituksen määrästä päätellen niitä ei löydy myöskään tosielämästä.
Ehkä Jari Tervon (pbuh) Layla oli salaa onnellinen päädyttyään Suomeen ottamaan poskeen perunanenäisiltä suomisediltä jotka eivät hakkaa ja/tai kunniamurhaa, päinvastoin kuin kotona Paskastaniassa. Perspektiivikysymys.
Minäkään en ole onnellinen, kun en saa sen vertaa avustusta, että olisi loppukuuksi enemmän kuin 7 euroa. Mutta en minä apeakaan ole, öljypoltin on nyt toiminut yli vuorokauden, vaikka asentaja, jolle soitin kertoakseni oireet, en toki tilatakseni kallista työmiestä, sanoi sen olevan suuri ihme, että 30-vuotias poltin ylimalkaan enää pelaa. Kehui jopa poltinosaamistani, jonka olen 16 vuoden aikana hankkinut.
Lisää rahaa kotoutukseen, kyllä se vetää mamun suupieliäkin ylöspäin, kunhan oikea taso saavutetaan.