http://mustaorkidea.blogspot.fi/
"Transsukupuolinen mies, ei-hetero, Y-sukupolvi, ENTJ, konservatiivi ja realisti, ateisti. Kyllästynyt poliittiseen korrektiuteen, uhriutumiseen ja käsitteiden/todellisuuden hämärtämiseen. Olen maahanmuuttokriittinen, trans-kriittinen sekä yleisesti LGBT-kriittinen. Jaan tässä blogissa ajatuksiani, kokemuksiani sekä löytämääni tietoa."
Ahmaisin itse tuon eräänä iltana kokonaan kommentteineen. Kansallismielinen skene nimenomaan tarvitsee moniäänisyyttä ja tässä oli paljolti aiemmin kartoittamatonta aluetta ns. perusnuivalle.
Quote from: kgb on 28.10.2016, 16:25:26
http://mustaorkidea.blogspot.fi/
"Transsukupuolinen mies, ei-hetero, Y-sukupolvi, ENTJ, konservatiivi ja realisti, ateisti. Kyllästynyt poliittiseen korrektiuteen, uhriutumiseen ja käsitteiden/todellisuuden hämärtämiseen. Olen maahanmuuttokriittinen, trans-kriittinen sekä yleisesti LGBT-kriittinen. Jaan tässä blogissa ajatuksiani, kokemuksiani sekä löytämääni tietoa."
Sen lisäksi, että olen otettu tuosta sigusta, en ole varma, mitä nuo kaksi ensimmäistä tarkoittavat yhdessä.
Hyvää luettavaa. Minulle mielenkiintoinen kohta oli maininta siitä, kuinka hormonihoito vei melkein kokonaan "kyvyn" itkeä. Joskus virittelin peräkammarin suojissa keskustelua siitä, miten miehet kykenevät olemaan itkemättä - onko se vain opittua, ankaran harjoittelun tulosta. Olen nimittäin itse herkkäitkuinen jopa siinä määrin, että ihan jo vain työni takia tarvitsisin jonkinlaista itkublokkausta. Maammelaulusta tulee kyyneleet silmiin jne. Mutta siis tuon bloggaajan kokemuksen perusteella pelkkä testosteroni riittää.
Teksti oli minusta tyyliltään naisen tekstiä. Niinhän bloggaaja itsekin itseään kuvailee: leikelty nainen, jonka täytyy erikseen opetella miehen rooli, eikä siinä edes onnistu, vaan ympäristö tulkitsee homoksi.
Quote from: Bona on 29.10.2016, 06:02:15
Hyvää luettavaa. Minulle mielenkiintoinen kohta oli maininta siitä, kuinka hormonihoito vei melkein kokonaan "kyvyn" itkeä. Joskus virittelin peräkammarin suojissa keskustelua siitä, miten miehet kykenevät olemaan itkemättä - onko se vain opittua, ankaran harjoittelun tulosta. Olen nimittäin itse herkkäitkuinen jopa siinä määrin, että ihan jo vain työni takia tarvitsisin jonkinlaista itkublokkausta. Maammelaulusta tulee kyyneleet silmiin jne. Mutta siis tuon bloggaajan kokemuksen perusteella pelkkä testosteroni riittää.
Teksti oli minusta tyyliltään naisen tekstiä. Niinhän bloggaaja itsekin itseään kuvailee: leikelty nainen, jonka täytyy erikseen opetella miehen rooli, eikä siinä edes onnistu, vaan ympäristö tulkitsee homoksi.
Minä olen aikuisen elämäni aikana itkenyt 2 kertaa. Käyn neljättä kymmenettä. En vaan kykene siihen. Jossain vaiheessa raivostutti erityisesti naisten puolelta tuleva paheksunta, kun asiasta puhuttiin. Että tunnevammainenhan minä olen, kun en itke. Monopoli tällaisessa on aina naisella. Aivan kuin tunne olisi olemassa vain, jos se näkyy. Kyllä minä olen surrut, vaikkei silmistä vettä vuodakaan, mutta omalla tavallani ja yleensä omassa rauhassa.
Tämä olikin vallan mainiota luettavaa. Uusia kirjoituksia julkaistaan usein ja meni minulle heti seurantaan tämän kirjoittajan tuotokset.