Suomen käsitys ja lähtökohta kehitysyhteistyölle on rahan ja resurssien haaskaaminen. On kyseenalaista tuottaako nykyinen malli (vastikkeeton kehitysyhteistyö) oikeita ja kestäviä ratkaisuja. Pitäisikö koko kehitysmaiden tuki panna Kiinan mallin mukaan uusiksi. Loppu vastikkeettomalle kehitysyhteistyölle?
Mac Ramsayn lisensiaatintyön "Det finländska biståndet samt dess tekno-ekonomiska profil" (TKK 1993) mukaan kehitysapu on suomalaisen teollisuuden tukemista siten, että ylihintaan viedään sellaista tekniikkaa kehitysmaihin, joka ei sinne sovi. Taloudellisia laskelmia ei ole projektien kokonaiskuluista tai niiden tuloksista. Tärkein asia on kuluttaa myönnetyt rahat, jolloin projektit valitaan löysin perustein ja ne toteutetaan ylihintaan. Usein epäonnistuneet projektit kuten esim. Usambaran metsäteollisuusprojekti Tansaniassa, jossa tuhottiin sademetsää, muutetaan kasvojen pelastamiseksi luonnonsuojeluprojektiksi. Ei avun laatu voi olla korkea jos päämääränä on rahojen nopea kuluttaminen ja suomalaisten yritysten tukeminen, mihin hintaan tahansa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitysapu