Kun ostosristeily Tallinnaan ei nappaa.
Orpolasten hoitoa Nepalissa, HIV-valistusta Ugandassa, puiden istutusta Brasilian eroosiomailla. Sadat suomalaiset suuntaavat vuosittain maailmalle vapaaehtoistöihin, osa parin viikon työleireille, osa jopa vuoden mittaiselle pestille. Erikoista on se, että vapaaehtoistyöntekijät maksavat jopa tuhansia euroja siitä ilosta, että he saavat tehdä töitä ja nähdä kurjuutta.
Esimerkiksi puolen vuoden työrupeama seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten parissa Kolumbiassa maksaa Maailmanvaihto Icyen kautta 3 500 euroa. Siihen sisältyy täysihoito: vapaaehtoinen asuu paikallisen, useimmiten hyvätuloisen perheen vieraana ja ruokailee muiden mukana. Olot vaihtelevat maasta toiseen, eikä Afrikan maaseudulla uudessa kodissa ole välttämättä juoksevaa vettä tai sähköjä.
Halvempiakin vaihtoehtoja on, kuten Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan järjestämät paikat. Kepa perii lähtijältä pari sataa euroa, mutta lähtijä joutuu itse kustantamaan kaikki elinkulunsa, joista kertyy helposti 300–400 euroa kuukaudessa. Parin viikon työleirille kaukomaille pääsee halvimmillaan parilla sadalla eurolla. Matkat maksetaan aina itse. Suomalaisten välittäjien hinnoissa on "alennusta", sillä opetus- ja ulkoministeriö tukevat järjestöjä.
Reissaajan pitää olla useimmiten täysi-ikäinen, mutta yläikärajat ovat harvinaisia. Suurin osa lähtijöistä on opiskelijoita tai välivuoden viettäjiä, mutta monet lähtevät maailmalle myös eläkepäivinään tai keski-ikäisinä vuorotteluvapaalla. Miehiä vapaaehtoisista on murto-osa.
On myös hyvä huomata, etteivät ainakaan pitkät reissut sovi sellaisille, jotka hinkuvat rinkka selässä pelastamaan Afrikan orpolapsia – tyyppi kyllä tunnetaan vapaaehtoistyötä organisoivissa järjestöissä. Työn tuloksista ei nimittäin kannata odottaa liikoja.
"Vapaaehtoistyö hyödyttää varmasti eniten lähtijää itseään", sanoo Laura Lager, joka on Kepan vapaaehtoisohjelman koordinaattori.
Kun 27-vuotias helsinkiläinen italian kielen ja kehitysmaatutkimuksen opiskelija Meri Paunonen opetti Marokossa kuukauden muslimilapsia leirillä, hän joutui muuttamaan käsityksiään musliminaisten asemasta. Kun hänen tuttavansa nyt laukovat Suomessa mustavalkoisia totuuksia huiveista tai moniavioisuudesta, hän sanoo, että hei, asian voi nähdä toisinkin: minä tapasin vahvoja huivipäisiä naisia, ja syrjäseuduilla vaimoista on toisilleen seuraa.
Kulttuurien välisen ymmärryksen lisääntymisen voi ajatella jopa edistävän maailmanrauhaa. Arkiset kohtaamiset ovat tärkeitä paikallisillekin. 22-vuotias helsinkiläinen maisema-arkkitehtuurin opiskelija Jenny Asanti partioi Bolivian kaduilla ja annosteli ruokaa katupojille. Saman työn olisi voinut tehdä joku paikallinenkin aikuinen, mutta heillä ei olisi ollut aikaa kuunnella nuorten huolia ja vastailla kysymyksiin. Asanti jutteli poikien kanssa päivittäin.
"Heitä kiinnosti kamalasti, miten Bolivian ulkopuolella eletään ja mitä Euroopassa tehdään."
Kohdemaassa vieras voi esimerkiksi heilauttaa luutuneita toimintatapoja. Juuri reissultaan palannut 52-vuotias jyväskyläläinen kehittämiskonsultti Eeva-Liisa Vihinen toivoo, että hän onnistui pehmentämään etiopialaisen vammaisjärjestön tiukkaa hierarkiaa ihmettelemällä sitä ääneen vastatulleen roolissa. Vihinen oli mukana suunnittelemassa järjestölle puolen vuoden ajan lähivuosien toiminnan päälinjoja. Kokouksia vetäessään hän kannusti kaikkia osallistumaan keskusteluihin ja päätöksentekoon. Moni tykkäsi uudesta tyylistä, ja siemen saattoi jäädä itämään, Vihinen arvelee.
Paunosen, Asantin ja Vihisen reissut olivat siis sangen onnistuneita. Joillakin on huonompi tuuri.
27-vuotias helsinkiläinen toimittaja Anna-Kaisa Hiltunen matkusti Keniaan opettamaan verkkoviestintää katunuorille. Keniassa hän sai kuulla, ettei järjestö saanutkaan rahoitusta hänen projektiinsa. Hänelle ei siis ollut töitä. Uusien tehtävien löytäminen vei aikaa. Lopulta Hiltunen päätyi Nairobin slummeihin kertomaan huumeiden vaaroista katulapsille. Sitkeät kuumeet kaatoivat Hiltusen sänkyyn parin viikon välein ja hän vietti ainakin kolmasosan ajastaan kämpillään potemassa.
"Ottihan se päähän aivan mielettömästi, kun olin odottanut, että pystyisin tekemään jotain mielekästä ja nauttimaan myös vapaa-ajasta."
Hiltunen lähti kotiin neljän kuukauden jälkeen, kaksi kuukautta aiottua aiemmin. Silti reissu ei harmita häntä. "Ennätin kuitenkin oppia ja nähdä paljon sellaista, mitä turistina ei voisi koskaan nähdä."
Hesari (http://www.hs.fi/matkailu/artikkeli/1135248300327)
Liiketoiminnastahan on kyse tässä kehitysapureissailussa. Kyllä nuoret ovat oikeutettuja elämysmatkoihin, mutta en näe mitään syytä valtion tukea moista businesta.
Quote"Vapaaehtoistyö hyödyttää varmasti eniten lähtijää itseään", sanoo Laura Lager, joka on Kepan vapaaehtoisohjelman koordinaattori.
Mielestäni hän unohti mainita "järjestöt", joilla on myös hyvä palkkaisia koordinaattoreita. Sillä aikaa, kun pikku Matit ja Huldat käyvät valistamassa slummien narkkareita, niin he ajelevat isolla nelivetomaasturilla countryklubille vaihtamaan kuulumisia muiden ammattilaisten kanssa.
"Kun 27-vuotias helsinkiläinen italian kielen ja kehitysmaatutkimuksen opiskelija Meri Paunonen opetti Marokossa kuukauden muslimilapsia leirillä, hän joutui muuttamaan käsityksiään musliminaisten asemasta. Kun hänen tuttavansa nyt laukovat Suomessa mustavalkoisia totuuksia huiveista tai moniavioisuudesta, hän sanoo, että hei, asian voi nähdä toisinkin: minä tapasin vahvoja huivipäisiä naisia, ja syrjäseuduilla vaimoista on toisilleen seuraa."
Mielenkiintoista. Ei se, että naisten asema ja ihmisoikeudet yleensäkin ovat paremmat Maghreb-maissa kuin niissä maissa joista suurin osa Suomen muslimeista tulee, vaan se, että kehitysmaatutkija on onnistunut tältä tiedolta välttymään ennen paikan päälle menoa. Ei, en kyllä suostu uskomaan että tämä on mahdollista. Paljon todennäköisempänä pidän sitä että ne avautuneet silmät ovat olleet toimittajan, ja hän on vääristellyt haastateltavan näkemyksiä. Kyllä se tilanne on toki Maghrebissakin surkea, mutta vähemmässä määrin kuin monessa muussa arabi-maassa.
"27-vuotias helsinkiläinen toimittaja Anna-Kaisa Hiltunen matkusti Keniaan opettamaan verkkoviestintää katunuorille".
"Keniassa hän sai kuulla, ettei järjestö saanutkaan rahoitusta hänen projektiinsa"
"tekemään jotain mielekästä ja nauttimaan myös vapaa-ajasta".
Mitä ihmettä tämäkin nyt taas oli olevinaan?.
Verkkoviestintää porukalle jolla ei ole kunnolla edes vaatteita päällään. Oletti varmaan että nuorilla on mobiilit miniläppärit ja älykännykät mutta ei kotia. Matkan tarkoitus oli ilmeinen, toisten maksama loma eksoottisesti värisevässä afrikassa.
"syrjäseuduilla vaimoista on toisilleen seuraa".
Syy sekin ottaa useampia vaimoja, seuraksi toisilleen.
QuoteKun ostosristeily Tallinnaan ei nappaa.
Orpolasten hoitoa Nepalissa, HIV-valistusta Ugandassa, puiden istutusta Brasilian eroosiomailla. Sadat suomalaiset suuntaavat vuosittain maailmalle vapaaehtoistöihin, osa parin viikon työleireille, osa jopa vuoden mittaiselle pestille. Erikoista on se, että vapaaehtoistyöntekijät maksavat jopa tuhansia euroja siitä ilosta, että he saavat tehdä töitä ja nähdä kurjuutta.
Kurjuutta, surkeita ihimiskohtaloita ja muuta sosiaalipornoa löytyy lähenpääkin. Omatoimimatka Tallinanaukiolle Itäkeskukseen tai Kontulan ostarille liepeille antaa hyvän kuvauksen Suomen mielenterveys- ja päihdekuntoutuksen tilasta. Taas vanhemman ikäluokan elonloppupäivien tilannetta selvittää vierailu Koskelan sairaalan kroonikko-osastolle, jossa leppoisat vanhuksemme laskevat alleen onnellisesti huumattuina, tai Kustaankartanon vanhainkoti jossa kärsitään huutavasta työvoimapulasta mutta juuri rikastajia ei siellä näy.
Avustusmatkaa ulkomaille haluaville suosittelen Pvkk:n järjestämää ryhmämatkaa Afganistaniin. Isäntäorganisaationa sielä toimii ISAF. Pv. järjestää matkaan valituille 2-6 vkon peruskoulutuksen alueen tavoista ja kulttuurista, tarjoaa majoituksen, terveydenhuollon, muonituksen ja vaatetuken matkan ajan sekä lomalennot Suomeen. Afganistanissa kierrät maaseudulla, ajoneuvolla tai jalkaisin.
Näet luonnonkauniin maan ominsilmin, tutustut viraisiin kultuureihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin ja jopa joskus ammut heitä. Palkkaa saat n.2000-4000€/kk, tehtävästä riippuen sekä verottoman n.80€ päivärahan. Kotiin saavuttuasi olet kokemusta rikkaampi ja ymmärrät monikulttuurisen yhteiskunnan rikastavan vaikutuksen paremmin.
Quote from: PMH on 08.08.2009, 10:57:59
Avustusmatkaa ulkomaille haluaville suosittelen Pvkk:n järjestämää ryhmämatkaa Afganistaniin. Isäntäorganisaationa sielä toimii ISAF. Pv. järjestää matkaan valituille 2-6 vkon peruskoulutuksen alueen tavoista ja kulttuurista, tarjoaa majoituksen, terveydenhuollon, muonituksen ja vaatetuken matkan ajan sekä lomalennot Suomeen. Afganistanissa kierrät maaseudulla, ajoneuvolla tai jalkaisin.
Näet luonnonkauniin maan ominsilmin, tutustut viraisiin kultuureihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin ja jopa joskus ammut heitä. Palkkaa saat n.2000-4000€/kk, tehtävästä riippuen sekä verottoman n.80€ päivärahan. Kotiin saavuttuasi olet kokemusta rikkaampi ja ymmärrät monikulttuurisen yhteiskunnan rikastavan vaikutuksen paremmin.
Hitto, mihin voin allekirjoittaa? :D
www.mil.fi/rauhanturvaaja/