Die Weltin politiikka-toimittajan kirjoitus käsittelee David Cameronin ja EU-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin esitystä, joka toteutuessaan mullistaa koko EU:n ja kääntää täysin sen suuntaa. Paluu takaisin kansallisvaltioihin on alkanut?
QuoteFederalismin aika on ohi EU:ssa. Hyvä niin
Cameron ei halua erityisoikeuksia. Hän haluaa mullistaa koko EU:n. "Yhä tiiviimpi Eurooppa" on historiaa. Jumalankiitos. On syntymässä suvereenien valtioiden liitto.
Die Welt 9.2.2016 juttu saksaksi (http://www.welt.de/debatte/kommentare/article151985141/Der-Foederalismus-in-der-EU-ist-tot-Gut-so.html)
(http://img.welt.de/img/kommentare/crop151985140/6489732096-ci3x2l-w540/FILE-In-this-June-26-2015-file-photo-.jpg)
Britit ja puolalaiset korvaavat pragmatismillaan saksalais-ranskalaisen akselin. David Cameron ja Donald Tusk keskustelemassa
Donald Tusk on neuvotellut David Cameronin kanssa sensaatiomaisista asioista - eikä kukaan näytä huomaavan mitään. Euroopan unionia ollaan uudistamassa brittien ja itäeurooppalaisten toiveiden mukaiseksi. "Yhä tiiviimmän unionin" tavoitteesta luovutaan ja samalla myös kaikista ajatuksista "kahdella nopeudella edistyvästä Euroopasta". Kansalliset parlamentin saavat viimeisen sanan EU-lainsäädäntöasioissa.
EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus muiden maiden sosiaaliturvajärjestelmien piiriin lopetetaan. Yhteismarkkinoiden tulee toimia paremmin. Iso-Britannian asema pankkikeskuksena turvataan myös euroalueella. Tärkeimpänä seikkana on, että EU-parlamentti ei tule osallistumaan tähän prosessiin. Federalismia aika on ohi. Hyvä niin.
David Cameron on aina sanonut, että hän ei halua neuvotella mistään brittien erityistoiveista Maggie Thatcherin tavoin. Iso-Britannian pitämiseksi mukana unionissa hän haluaa koko unionin uudistamista. Jos muut 28 jäsenvaltiota hyväksyvät Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin kanssa neuvotellut toimenpiteet, niin luvassa on toisenlainen ja parempi Euroopan Unioni.
Koska dokumentti vastaa Itä-Euroopan toiveita ja on oletettavissa, että sitä ei ole laadittu kuulematta Berliiniä ja Pariisia, ja koska myös ehdotukseen skeptisesti suhtautuvat poliitikot saattavat hyväksyä sen huomioidessaan Brexitin estämisen välttämättömyyden, niin on lähdettävä siitä, että näiden mantereen laidalla sijaitsevien kahden maan edustajat ovat todella muuttamassa EU:n rakenteita.
Ranskalais-saksalainen moottori on päässyt jäähtymään
Voimme siis unohtaa saksalais-ranskalaisen "moottorin", joka toimi niin kauan kuin EU - aina itälaajenemiseen asti - oli eräänlainen Frankkien valtakunnan uusi versio. Nyt uudet voimasuhteet EU:ssa ovat tulleet näkyviksi.
Voi aloittaa tärkeimmästä, eli unionin "lopullisesta tavoitteesta" (Finalität), kuten Joschka Fischer [Vihreät] asian muotoili kuuluisassa Humboldt-yliopistossa pitämässään puheessa ja jota myös Angela Merkel - hieman modifioituna - ajoi vielä muutama vuosi sitten. Kaikki näyttää nyt kuitenkin aivan toisenlaiselta, kuin mitä Fischer ja Merkel olivat ajatelleet.
Donald Tuskin paperi toteaa selkeästi, että "yhä tiiviimpi unioni" ei todellakaan tarkoita - Fischerin ja Merkelin edustamaa - mantereen poliittista unionia. Paperissa todetaan selkeästi, että ylipäätänsä ei ole olemassa mitään yhteistä tavoitetta ja eri maat voivat lisäintegraatiota tavoitellessaan - jos ne sitä haluavat - kulkea eri reittejä pitkin.
Näin Wolfgang Schäublen epäonnistunut muotoilu "kahden (tai useamman) nopeuden Euroopasta" on pyyhkäisty sivuun. Se oletti, että poliittisella unionilla oli tavoite, johon kaikki pyrkivät (täytyy pyrkiä) hitaammin tai nopeammin.
Omaksumalla nämä esitykset - syntyy vallankumous, jonka seuraukset eivät ole ennalta nähtävissä ja se voi johtaa jopa euron ja EU-parlamentin lakkauttamiseen - EU hyväksyy, että se ei ole USA:han verrattavissa oleva "Euroopan Yhdysvaltojen" esimuoto, vaan pikemminkin jotakin sellaista, mitä aiemmin nimitettiin "imperiumiksi", mitä voisi kutsua myös nimellä "Commonwealth", eli valtioliitto tai - Maastrichtin sopimusta edeltäneen ajan osuva sana - yhteisö.
Ei lopullista tavoitetta, ei vallan riistoa kansakunnilta
"Lopullisen tavoitteen" logiikkaan kuuluu vallan riisto kansallisilta parlamenteilta seurauksiltaan avoimen evoluution hyväksi. Nyt tämän lopullisen tavoitteen hylkäämisestä seuraa vallan palauttaminen takaisin parlamenteille. Eri maiden parlamentit, jotka edustavat yhdessä 55 prosenttia Euroopan äänestäjistä, voisivat Tuskin ehdotuksen mukaan näyttää Eurooppa-neuvostolle "punaista korttia".
Samalla poistuu eräs EU:n suurimmista demokratiavajeista. Tämä on suuri voitto demokratialle, vaikka federalismin kannattajat varmastikin koettavat esittää päätöksen nationalismin ja regionalismin (Kleinstaaterei) voittona.
Cameron sai Varsovassa vastaansa viileän vastaanoton EU-uudistussuunnitelman johdosta. EU-parlamentti ei tule menettämään tämän ratkaisun takia tehtäväänsä Komission valvojana; sen jäsenet voivat nyt paljon useammin toimia asiaa tuntevina "pilliin puhaltajina", jotka voivat vaatia kansallisia parlamentteja ryhtymään toimiin, jos uhkana on, että Komission kyseenalaiset esitykset ovat menossa Eurooppa-neuvoston käsittelyyn.
"Yhä tiiviimpää unionia" koskevassa tekstikohdassa todetaan selvästi, että se ei tarkoita jatkuvaa uusien toimintojen ja oikeuksien siirtämistä Brysselin EU-elimille. Kansallisille parlamenteille annetun "punaisen kortin" myötä - yksikään yksittäinen parlamentti ei pysty estämään Eurooppa-neuvostoa, vaan ne joutuvat etsimään liittolaisia muista parlamenteista - avautuu Euroopan parlamentaariselle yhteistyölle uusi muoto, joka viitoittaa reittiä yhteisiä ekskursioita ja julkilausumia pitemmälle. Tämä voi tuoda Eurooppaa lähemmäksi kansalaisia. Se on hyvä asia.
Kyllä työmaahanmuutolle, ei sosiaaliturvaturismille
On läpimurto, että Tusk haluaa jättää jokaisen kansakunnan itse päätettäväksi sen, kenelle myönnetään oikeudet käyttää sosiaaliturvajärjestelmiä (yksityiskohdat ovat monimutkaisia ja niitä voidaan vielä modifioida). Nykyisin myös Saksan sosiaalidemokraatit jo vaativat tätä. CDU/CSU:n taholta brittien vaatimukset ovat aina saaneet tukea ja myöskään ranskalaisilla tuskin tulee olemaan mitään tätä vastaan.
On mahdollista, että Etelä-Euroopan maat tulevat protestoimaan, koska vapaan liikkuvuuden rajoitukset tulevat etupäässä koskemaan noiden maiden kansalaisia. Heidän äänensä ovat kuitenkin kursailematta sanoen ostettavissa. Yhä useamman britit haluavat Brexitiä.
Pari miljardia rahaa projekteihin näissä maissa, mikä luo mahdollisesti tai ihan oikeasti työpaikkoja, voivat riittää häivyttämään heidän huolensa. Näiden maiden poliittiset piirit ovat tienneet jo kauan, että he eivät voi jatkuvasti lähettää ongelmiaan ulos maasta kerjäläisten ja työttömien muodossa horjuttamatta EU:n rakenteita.
Nämä uudistukset, jotka saavat aikaan sen, että työn perässä voidaan edelleen liikkua vapaasti Euroopassa, mutta ei sosiaaliturismin perusteella, voivat kasvattaa EU:n hyväksyttävyyttä, ei pelkästään Iso-Britanniassa, vaan myös Ranskassa, Benelux-maissa ja Skandinaviassa, joissa maissa EU ei ole ollut juurikaan suositumpi, kuin brittien keskuudessa. Hieraisemme silmiämme ja näemme edessämme aivan uudenlaisen Euroopan. Ja kaikkein hassuinta on, että kukaan ei huomannut mitään. Kukaan ei voi sanoa, etteikö pakolaiskriisillä voisi olla myös hyvät puolensa.
Vaatii aikaslailla perehtymistä tämä aihe ennenkuin osaa luoda minkäänlaista mielipidettä puolesta tai vastaan. Tuossa on kieltämättä asiallisia pointteja, mutta EU on näyttänyt senkin puolen että entisen pahan tilalle putkahtaa helposti toinen paha. Eniveiss, olisin halunnut nähdä Stubbin naaman kun kuvion suunta tuli hänen tietoonsa.
Ei vakuuta.
Cameron ja Tusk taistelemassa Eurostoliittoa vastaan? En osta.
Kaksi askelta eteenpäin, yksi askel taaksepäin, mutta suunta pysyy samana.
BBC:n jutussa (2.2.2016) on myös eritelty Tuskin ja Cameronin neuvotteluja. Tuosta voi verrata, tekevätkö eri lähteet erilaista tulkintaa. (En ole vielä ehtinyt vielä lukea BBC:n juttua). Aika vähän näytti netistä löytyvän juttua aiheesta.
Draft EU deal: What Cameron wanted and what he got (http://www.bbc.com/news/uk-politics-eu-referendum-35471117)
Jos tämänkaltainen hanke toteutuu sellaisena, kuin mitä sen kuvittelisin tarkoittavan, olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka omien pahimpien mm. Stubbin, sekä O. Rehnin takit kääntyvät, mihin suuntaan ja millä nopeudella.
Nämä kotimaiset federalisti-poliitikkomme tulisi karkottaa poliittisesta päätöksenteosta ikuisiksi ajoiksi. Siksi paljon vahinkoa ovat saaneet kansakunnallemme aikaiseksi.
Paha kanto kotimaisessa kaskessa ovat sosialistit. Heillä kun on tapana penätä oikeuksia kaikille, ihan kaikille. Vastuista ei sitten olekaan niin väliä.
Luopuuko Britannia siis EU-jäsenmaksualennuksesta?
Mielestäni Suomen ja muiden ei pitäisi edes neuvotella uudesta EU-sopimuksesta Cameronin kanssa ennen kuin Britannia luopuu jäsenmaksualennuksesta. Eikä ainakaan missään tapauksessa hyväksyä uutta sopimusta.
Missä muuten on nyt Soini joka vaati eduskuntaa ennen äänestämään Suomen maksuosuudesta Britannian maksualennusten osuudesta (jotka siis Suomi maksaa Britannian puolesta)?
Quote from: samuliloov on 10.02.2016, 19:51:24
En osta.
Sama. On jo hyvissä ajoin etukäteen sovittu, että oli tulos mikä tahansa Britannia jatkaa EU:n jäsenenä vaikka poikkeuslailla, jos ei muuten. Jos Britannia eroaisi, siinä menisi liian monen suuret suunnitelmat ja intressit mönkään, eikä tällaista voi sallia. Tuskin Goldman Sachs on ainoa vaikutusvaltainen taho, joka tukee Britannian EU-jäsenyyttä.
Taloussanomat: Goldman Sachs tukee Britannian EU-kampanjaa (http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/01/21/goldman-sachs-tukee-britannian-eu-kampanjaa/2016772/12)
QuoteKukaan ei voi sanoa, etteikö pakolaiskriisillä voisi olla myös hyvät puolensa.
Tuo lopetus laskee jutun uskottavuutta rankasti. Brexit on paljon pidemmän ajan kehitys kuin EUn pakolaiskriisi.
Kirjoitus on kaunis ja toiveikas, mutta pelkään että liian haaveellinen. Ei yksi Iso-Britannia enää federalistien myllyä pysäytä. Valitettavasti.