Vihan tunne on tärkeä ja luonnollinen. Henkilö, joka toistuvasti torjuu vihan ja suuttumuksen tunteensa, kadottaa nopeasti otteensa todellisuuteen. Näin on käynyt osalle suomalaisia, joista valitettavasti suuri osa on toimittajia, taiteilijoita, poliitikkoja ja kirkonmiehiä - näkyvin ja vaikutusvaltaisin osa siis. Syntyy tekopyhän suvaitsevaisuuden tunnevammainen ilmapiiri, jossa ei enää kyetä erottamaan oikeaa väärästä eikä totuutta valheesta. Näin on Suomessa käynyt maahanmuuttokysymyksessä. Torjumalla tunteet torjutaan totuus. Suomella ei ole varaa, halua eikä tarvetta avata rajojaan maahanmuuttajille. Heistä on pelkkää harmia. Tämän julki lausuminen leimataan "vihapuheeksi". Miksi? Mitä pahaa on aiheellisessa vihan ja suuttumuksen tunteiden ilmaisemisessa? Asia on pikemminkin päinvastoin. Jos menetämme kykymme vihastua, menetämme todellisuuden tajumme.
Yllä mainitut ammattiryhmät elävät, vaikuttavat ja tekevät kaikki työtään julkisuudessa ja julkisuuden ehdoilla. Suuren (ja vaikka välillä vähän pienemmänkin) yleisön edessä esiintyminen ja ehdoilla eläminen pakottaa vähitellen torjumaan kaikki negatiiviset tunteet. Näin ihmisestä tulee väistämättä tekopyhä paska ja pelle. Kompensoidakseen omaa häväistyksi tulemisensa tuskaa poliitikko ja taiteilija ottavat filosofin ja kansanjohtajan roolin päteäkseen näin joukkojen edessä - samojen joukkojen, joita mielistelemällä ja manipuloimalla ja näin samalla oman ihmisyytensä ja tunteensa häpäisemällä ovat asemansa hankkineet. Saarnojensa aiheet he kääntävät nyt joukkojen velvoittamiseen mitä älyttömimpiin uhrauksiin, ja maksettavat näin potut pottuina - usein itsekään näitä raivon tunteitaan ja vihan sävyttämiä motiivejaan tiedostamatta.
Niin no, minähän olen jo vuosikausia ihmetellyt tätä käsitettä "vihapuhe". Viha on tunne, ei teko. Ei tunteista voi rangaista; ne vain ovat. Vihan tunne tulee siitä, kun kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, tai kun kokee, ettei voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Se on vahva signaali, jota päättäjienkin kannattaisi kuunnella ennen kuin on liian myöhäistä.
Samoin. Vihapuhe on poliittinen ja propagandistinen uussana kauniissa suomenkielessä, peräisin EU:sta tai helvetistä, melkein sama asia.
Samaa sanahelinää tai kolinaa kuin rasismin järjetön uuskäyttö. Olen aloittanut rasismi-termin (f)uusiokäytön, koska kaikki rasismiksi viimeisinä lopun aikoina, joita elämme, on totaalisen absurdia. Kutsuminen jotain rasismiksi on rasismia, jollemme pysy tiukasti sanan alkuperäisessä määritelmässä. Muutoin menee kieli sekaisin, osittain mennytkin, mutta tämmöisen tärkeän sanan kohdalla lipsuminen on vaarallista. Kieli muuttuu, kaikki kielet muuttuvat ajan virrassa. Muutokset on kuitenkin syytä huomioida.
Lakeihin ja asetuksiinkin tungettuja täysin ja kokonaan tulkinnavaraisia "rasistisia" sanoja ajatusrikollisten jahtiin. Oikeusistuimissakin useimmiten äänestetään, jos asiakas eli jo julkisuudessa suunsa tavalla tai toisella suunsa avannut kansalainen on uskaltanut olla eri mieltä hallitusvallan kanssa.
Torjuttu viha korreloi usein myös torjuttuun seksuaalisuuteen. Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen ja kohtaaminen on sukupuolivietin herätessä sen verran pelottava tilanne, että nuori, joka tunne-elämältään on jo muutenkin alkanut typistyä, väistää torjutuksi tulemisen riskit ja väärän suuntaamalla seksuaaliset yllykkeensä helpompaan ja tutumpaan suuntaan, samaan sukupuoleen. Näin syntyy hipsteri - rakkautta ja suvaitsevaisuutta saarnaava omien tukahdutettujen pelon ja vihan tunteidensa lamauttama pervo.
Korjaus ylläolevaan. "Väärän" po. "vaaran".
Nyt tarvitaan lisää analyysiä, itse pervo ja erittäin nuiva :)
pimf, anna tulla. Sana on vapaa.
Vihan vastakäsite on tietyllä tavalla rakkaus.
Mutta rakkauden vastakäsite ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Nykytulkinnan mukaan välinpitämättömyys on joko a) suvaitsevuutta tai b) kyynisyyttä.
Kyyninen ja analysoiva teksti hankalasta aiheesta tulkitaan helposti vihapuheeksi, vaikka nimenomaisesti siitä puuttuu kaikki tunnelataus.
Oikein ajattelevilta näyttää puuttuvan omista teksteistään se asiapohja jota sitten peitellään voimakkaan tunteellisilla kielikuvilla ja suoralla eri mieltä oleviin kohdistuvana kritiikkinä.
Mikä sitten on sitä 'oikeaa' vihapuhetta?
Annoin tykkäyksen hyvästä pohdinnasta, vaikkakin en ole sitä mieltä, että maahanmuuton sekä monikulttuurisuuden kritiikkiä pitäisi niputtaa 'vihaamisen' tai vihapuheen piikkiin millään muotoa. Vastaleirissä mielellään tehdään paljon tätä, mutta en koe, että heidän tulisi saada määritellä keskustelijoiden lähtökohtaisia pyrkimyksiä tai heiltä tulisi ottaa vastaan mitään leimakirveitä.
Vihaajat vihaavat -sanonta pitää erittäin hyvin paikkaansa - vihapuhetta (= vihan tunteen vallassa suollettua tekstiä) löytyy myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen, lasten vaippojen käytön ja eläintenhoidon teemojen piiristä. Ei maahanmuutto ja monikulttuurisuus ole ainoa asia, mikä nostattaa tunteita.
Suurin ongelma kaikkien näiden tulenarkojen teemojen kohdalla on se, miten vähäisessä määrin keskustelijoiden ajatukset ja teemat kohtaavat. Toista ei kategorisesti ymmärretä, näin ollen väärinymmärtämiset leimaavat keskustelun kenttää ja toisen hyvistäkin pointeista tulee vain 'vihapuhetta' vastaanottavan ymmärryksessä.
Moderni "rakkauden" käsite on valistuksen jälkeisen romantiikan perua, varsin tuore siis. Tämä "rakkaus" voitaisiin määritellä suunnilleen Beatles-yhtyeen käyttämässä merkityksessä. Jos olen kiltti, saan pillua. Ja vaikken saisikaan, olen silti. Sillä reiluun vihan tunteeseen minusta ei omien tukahdutettujen pelkojen ja torjutun seksuaalisuuteni takia enää ole.
Höpinä torjutusta seksuaalisuudesta se vasta tuoretta on... paras käyttöpäivä on silti jo mennyt.
Quote from: Miniluv on 02.01.2016, 12:05:48
Höpinä torjutusta seksuaalisuudesta se vasta tuoretta on... paras käyttöpäivä on silti jo mennyt.
Sinäkö sen päätät?
Ihmiseksi kasvaminen on varmaan koko elämänmittainen prosessi. Itsekin olen ollut vuosikymmeniä sitten rauhaa rakastava puunhalaaja ja sitten kaikkea auktoriteetteja vastustava vihervasemmistolainen. Mutta se kuului nuoruuteen, kun ei oikein sopinut mihinkään raameihin. Jälkeenpäin huomasin, että ei ole oikein mun juttu, vasemmistolaisuus ja islamilainen terrorismi kun kulkevat käsi kädessä. Kun hyväksyy oman vihan tunteen, se voi olla sisäinen voimavara. Nyt voin sanoa, että "koti" on löytynyt.
Quote from: Korpikommunisti on 02.01.2016, 11:12:02
Torjuttu viha korreloi usein myös torjuttuun seksuaalisuuteen. Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen ja kohtaaminen on sukupuolivietin herätessä sen verran pelottava tilanne, että nuori, joka tunne-elämältään on jo muutenkin alkanut typistyä, väistää torjutuksi tulemisen riskit ja väärän suuntaamalla seksuaaliset yllykkeensä helpompaan ja tutumpaan suuntaan, samaan sukupuoleen. Näin syntyy hipsteri - rakkautta ja suvaitsevaisuutta saarnaava omien tukahdutettujen pelon ja vihan tunteidensa lamauttama pervo.
Yksi kysymys tähän väliin:Miksi Pekka Haaviston ja hänen miehensä Antonio Floresin yhteisen vuoteen alla on pesäpallomaila?
Quote from: Nanfung on 02.01.2016, 12:14:47
Quote from: Korpikommunisti on 02.01.2016, 11:12:02
Torjuttu viha korreloi usein myös torjuttuun seksuaalisuuteen. Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen ja kohtaaminen on sukupuolivietin herätessä sen verran pelottava tilanne, että nuori, joka tunne-elämältään on jo muutenkin alkanut typistyä, väistää torjutuksi tulemisen riskit ja väärän suuntaamalla seksuaaliset yllykkeensä helpompaan ja tutumpaan suuntaan, samaan sukupuoleen. Näin syntyy hipsteri - rakkautta ja suvaitsevaisuutta saarnaava omien tukahdutettujen pelon ja vihan tunteidensa lamauttama pervo.
Yksi kysymys tähän väliin:Miksi Pekka Haaviston ja hänen miehensä Antonio Floresin yhteisen vuoteen alla on pesäpallomaila?
*kuolee nauruun* Erittäin hyvä kysymys.
Quote from: Korpikommunisti on 02.01.2016, 12:11:37
Quote from: Miniluv on 02.01.2016, 12:05:48
Höpinä torjutusta seksuaalisuudesta se vasta tuoretta on... paras käyttöpäivä on silti jo mennyt.
Sinäkö sen päätät?
Sinä itse puhuit modernista rakkauden käsitteestä. Nämä Freudin jutut ovat mainitsemaasi ajankohtaa uudempia, ja hänen suosionsa näkyy vielä peruutuspeilissä...
Freud on mielestäni yhä pääpiirteissään kaikessa oikeassa. Tunteiden ja viettien torjunta kierouttaa ihmisen. Homous on torjuttua heteroutta. Ja "rakkaus" torjuttua vihaa.
Quote from: Korpikommunisti on 02.01.2016, 12:02:36Moderni "rakkauden" käsite on valistuksen jälkeisen romantiikan perua, varsin tuore siis. [...]
Minun käsittääkseni niin sanottu romanttinen rakkaus keksittiin keskiajalla. Trubaduurien lauluissa ja niin edelleen.
Tietysti olen tämän kannalla, koska onhan ritarit ihan vitusti sexympiä kuin jotkut rokokoon palatsiseksuaalit.
Tuo myös kertoo enemmän minusta naisena kuin analyyttisenä ihmisenä. :roll:
Quote from: Nanfung on 02.01.2016, 12:14:47Yksi kysymys tähän väliin:Miksi Pekka Haaviston ja hänen miehensä Antonio Floresin yhteisen vuoteen alla on pesäpallomaila?
"Uskossa on hyvä elää, Toivossa vielä parempi", sanoi kirppu kun koiraa vaihtoi.
En tiedä, enkä arvuuttele, enkä ainakaan väitä mitään, mutta joissain kulttuureissa pidetään kirvestä sängyn alla siinä
uskossa toivossa sen takia, että saatais poikalapsia.
Joten pesäpallo aviovuoteen alla... ???
Jos mä nyt vaan meen fantsuilemaan niistä ritareista, kun ne kerran tuli puheeksi...
Mulla on myös jotenkin semmoinen olo, että olen kirjoittanut nää asiat tänne joskus aikaisemminkin.
Niin että ritarit, mä tuun! Nyt kuulkaa kohta kolisee... ;D
Minusta tuntuu, ettei pariskunta Haavisto Flores saa poika, eiväkkä muitakaan kakaroita vaikka sängyn alla olisi telahaupitsi.
Summa summarum. Jos yksikin kantaväestöön kuuluva ilmaisee suuttumuksensa hsllituksen leväperäisen maahanmuuttopolitiikan takia, tuo viesti pitäisi ottaa todesta, maan korkeinta johtoa myöten. Presidentti Niinistön olisi uudenvuodenpuheessaan selvin sanoin pitänyt vaatia rajoja kerralla ja kunnolla kiinni ja laittomia tulijoita iäksi ulos sen sijaan, että horisi parhaaseen katseluaikaan jostakin marjoja viime kesänä poimineesta koulupojasta.
Erittäin hyvä aloitus.
Viha on nykyään kielletty tunne. Vihan kieltäjät sallivat vihan ainoastaan niitä kohtaan, jotka avoimesti tunnustavat vihantunteensa. Onko se kateellisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka avoimesti pystyvät puhumaan kaikista tunteistaan, myös vihasta.
Minä väitän, että on.
Quote from: Paawo on 02.01.2016, 11:54:39
Vihan vastakäsite on tietyllä tavalla rakkaus.
Minusta ei niinkään rakkaus vaan suojelu. Viha on muutoshalua, jopa tuhoamista. Suojelu on vallitsevan tilanteen säilyttämistä.
Quote from: Faidros. on 02.01.2016, 13:11:52
Quote from: Paawo on 02.01.2016, 11:54:39
Vihan vastakäsite on tietyllä tavalla rakkaus.
Minusta ei niinkään rakkaus vaan suojelu. Viha on muutoshalua, jopa tuhoamista. Suojelu on vallitsevan tilanteen säilyttämistä.
Hyvä pointti. Kun koirani toissa yönä raivostui rakettien paukkeesta, se ei ollut tyytyväinen asioiden tilaan. En sano, että meidän pitäisi käyttäytyä kuin koirat, mutta rehellisesti ja välittömästi meidänkin uhkiin ja epäkohtiin tulisi reagoida.
Quote from: Nanfung on 02.01.2016, 12:14:47
Yksi kysymys tähän väliin:Miksi Pekka Haaviston ja hänen miehensä Antonio Floresin yhteisen vuoteen alla on pesäpallomaila?
Viimeisenä pitävän otteen mailan päästä saava pelaaja saa valita ulko- tai sisävuoron.
"Kuka tahansa voi esimerkiksi tulla vihaiseksi, mutta olla vihainen oikealle
henkilölle, oikeaan aikaan, sopivassa määrin, oikean asian suhteen ja oikealla
tavalla – onkin sitten paljon vaikeampaa"
Aristoteles
Mutta miksi vihan osoittaminen on ei-sallittavaa ja miksi sitä ei pidetä hyväksyttävänä käytöksenä. Miksi ei ole lupa olla vihainen?
Pitää olla rohkeutta, jotta voi olla vihainen. On aivan oikeutetua tuntea vihaa.
Onko olemassa hyvää tai pahaa vihaa? Itse hauan tuntea tuon vihantunteen ja tuntea puhdasta vihaa tullakseni puhtaaksi. Villanvalkoiseksi tuleminen vihan jälkeen on puhdistava kokemus.
Viha on vahva tunne. Väitetään, että viha on destruktiivista. Voi ollakin. Mutta, jos se jonkun tuhoaa, niin se saakin mennä. Viha myös tulee, jos se on tullakseen.Sitä ei voi kutsua, anella, odottaa tai pyytää, eikä vihan tunnetta voi keksiä.
Mutta tuon tunnistaminen, että onko Aristoteleen mukaisesti oikeassa vihan kohteen tai syyn suhteen, on irrelevanttia.
Freudit ja vastatunne rakkaus minun puolestani saavat mennä jonnekin ulottumattomiini.
Vihaan, kun tunnen sen tunteen olemassaolon. Joku sen synnyttää ja toinen ei.