"Ette saa minua vihaamaan
Perjantai-iltana varastitte poikkeuksellisen ihmisen elämän, elämäni rakkauden, poikani äidin, mutten ette saa minua vihaamaan. En tiedä, keitä olette enkä halua tietää, olette kuolleita sieluja. Jos Jumala, jonka eteen tapatte sokeasti, on luonut meidät Hänen kuvansa kaltaisiksi, jokainen luoti vaimoni ruumiissa on tehnyt haavan Hänen sydämeensä.
Joten ei, en suo teille tätä lahjaa vihata teitä. Olette yrittäneet kovasti saavuttaa sitä, mutta vihaan vastaaminen vihalla tuottaa samaa tietämättömyyttä, joka on tehnyt teistä sitä, mitä te olette. Haluatte, että pelkään, että pidän toisia visusti silmällä, että uhraan vapauden turvallisuuden eteen. Hävisitte. Saatte yrittää.
Näin hänet [vaimoni] tänä aamuna. Lopulta, monen päivän ja monen yön odotuksen jälkeen. Hän oli yhtä kaunis kuin hän oli silloin, kun hän lähti perjantai-iltana, yhtä kaunis kuin silloin kun rakastuin häneen yli 12 vuotta sitten. Tietenkin olen surun murtama, myönnän teille tämän pienen voiton, mutta se on lyhytaikaista. Tiedän, että hän on mukanamme joka päivä ja että me tapaamme vapaiden sielujen paratiisissa, johon te ette koskaan pääse.
Meitä on kaksi, poikani ja minä, mutta olemme vahvempia kuin kaikki maailman armeijat. Minulla ei myöskään ole enää aikaa teille. Minun täytyy mennä Melvilin luokse, joka herää juuri päiväunilta. Hän on vasta 17 kuukautta vanha, hän syö lounaansa kuten tavallisesti. Tämä pikkupoika uhmaa teitä koko elämänsä olemalla onnellinen ja vapaa. Sillä ei, hänkään ei salli teille hänen vihaansa."
Näin kirjoitti Pariisin terrori-iskussa murhatun naisen mies, lähteenä IS http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1447906558195.html (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1447906558195.html)
Minkälaisia ajatuksia ja tunteita tämä herättää Hommalla? Avasin tästä uuden ketjun, koska en ole nähnyt tätä täällä käsitellyn enkä keksinyt, minne tämän voisi tuupata jos ei uuteen ketjuun.
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Quote from: Hornsmith on 19.11.2015, 21:28:24
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Kylkyl. Jotakin tällaista kävi myös oman pääni läpi. Sitten jokin ylempi minä löi tuota ensin ajatellutta avokämmenellä poskelle: ettäs kehtaat, kyyninen örkki!
Ehkä äkillinen tuska ja järkytys on niin kuin jokin voimakas pyörre tai syöksyvirtaus tempaissut miehen tietoisuuden tasoille, joista ei tällaisella perustallaajalla oikein voi olla käsitystä. Oma reaktioni on näin ollen jonkinlainen ihailun ja ihmetyksen sekainen oudoksunta-hämmennys. Katselen noita sanoja kuin katselisin jotakin mittaamattoman arvokasta jalokiveä museon vitriinissä, tietoisena siitä, että en saa sitä koskaan haltuuni ja omakseni. Mutta tuossa se kimaltaa! Onpa lumoava, onpa häikäisevä, onpa lähellä mutta silti niin etäällä, täysin tavoittamattomissa.
Ehkäpä tosiaan kyseessä on elämää suurempi persoona, pehmeä jalokivi. Varmaa on että hänestä tulee suvakkien jumala. Tästä jutusta tullaan kuulemaan vielä väsymiseen asti.
Kirjoittaja vihaa jo.
Reaktioni voisi olla tämä ilme.
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTWTrnLDB_3lGBZcQdgVmNBjcp6A-4vRlvujZrNszciiziVc2GzbF891A)
Ja nyt ottamaan konnia kiinni kuten tähänkin asti on tehty.
Quote from: Unlucky Luke on 19.11.2015, 21:25:34
Minkälaisia ajatuksia ja tunteita tämä herättää Hommalla? Avasin tästä uuden ketjun, koska en ole nähnyt tätä täällä käsitellyn enkä keksinyt, minne tämän voisi tuupata jos ei uuteen ketjuun.
Jotkut eivät ymmärrä, että jos toisia ei kiinnosta mikään rakkaus ja vihaamattomuus, niin hehän katsovat sen vain heikkouden osoituksena. Ihmiset ajattelevat näitä liikaa omasta näkökulmastaan, eivätkä siten huomaa, että uskonnollisen fundamentalistin, saati terroristin, aivot eivät toimi samalla tavoin. He ymmärtävät ja kunnioittavat vain voimaa.
Täydellistä naivismia, mikä ei johda kuin samaan lopputulokseen kuin vaimonsa kohtalo. Näiden ihmisten puolesta monet taistelevat ja menettävät henkensä. Kai se sitten on sen arvoista, kun taas tulee rauhan aika, niin nämä henkiset Gandhit voivat sitten rakentaa parempaa maailmaa, jos ovat sodan temmellyksessä jääneet henkiin.
Quote from: Hornsmith on 19.11.2015, 21:28:24
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Jokainen yrittää selviytyä surusta omalla tavallaan. Siinä mielessä ymmärrän tuon, mutta kunhan tuollaisesta toisen posken kääntämisestä ei mitään politiikkaa tehdä.
Ehkä on hieno ihminen, ehkä mieleltään tolalla tapahtuman johdosta ja se viha ja katkeruus tulee vasta myöhemmin. Suvakkien puoli-jumala jokatapauksessa.
Itse en edes tunnustavana kristittynä hyväksynyt sitä, että jos joku lyö poskellesi, niin käännä toinen poski, jotta siihen voidaan lyödä vielä kovemmin.
Kyseinen mies osui naulan kantaan. Islamistit ovat kuolleita sieluja ja heitä pitää uhmata pitämällä kiinni omasta elämänmuodostamme ja tavoistamme ja arvoistamme. Hän kieltäytyy vihaamasta, koska viha kalvaa vihaajaa itseään. Islamistit eivät ansaitse hänen vihaansa. He ovat liian ala-arvoisia vihattaviksi. He saavat häneltä vain halveksuntaa.
Itse kutsun muslimeja ja varsinkin iPakoloisia nykyään nimellä The Walking Braindead, en tosin seurassa, jonka nuivuudesta en ole varma. Ja suvakit jotka puolustelevat muslimeja Pariisin jälkeen, heitä kutsun nimellä Lizzie. Nimitys aukeaa, jos tunnette The Walking Deadia. Merkel on oikea arkki-Lizzie. Pienenä kapinana muslimien tilanvaltausta vastaan olen maanantaista lähtien pitänyt 5 cm mittaista hopeanväristä ristikaulakorua näkyvästi. Eurooppa on rakennettu judeokristilliselle arvopohjalle eikä täällä ole islamille tilaa. En ole uskovainen, mutta kristinusko on osa kulttuuriani ja hyvän yhteiskunnan muodostamisen kannalta katsottuna sillä on suuri instrumentaaliarvo. Käyttämällä ristiä näkyvästi valtaan pienessä määrin näkyvyyttä eurooppalaisuudelle julkisessa tilassa, jossa musselihuiveilla on etulyöntiasema uskonsodan univormuna. Tähän mennessä kukaan ei ole kommentoinut ristiä mitenkään, vaikka yleensä käytän koruja vain harvoin enkä oikeastaan töissä koskaan näin isoja. Mutta ainakin itse tiedän sen merkityksen ja kapinan osoitukseksi työpaikalla se on sopivan hillitty.
Mikä *ttu siinä on, että viha pitäisi kieltää jopa itseltään, kiellettynä tunteena?
Ryhtykääpä minun lapsiini, niin vihani on... se on. Mitä siitä seuraa, en tiedä, sano enkä julista. Mutta on.
Tämä on tätä PC:tä taas, niin perseestä. Jos ei osaa vihata, ei osaa rakastaa, koska joskus, rakkaiden suojelu vaatii vihan voimia. Toivottavasti ei osu kohdalle.
Quote from: elven archer on 19.11.2015, 22:19:13
Quote from: Hornsmith on 19.11.2015, 21:28:24
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Jokainen yrittää selviytyä surusta omalla tavallaan. Siinä mielessä ymmärrän tuon, mutta kunhan tuollaisesta toisen posken kääntämisestä ei mitään politiikkaa tehdä.
Vihattomuus ei tarkoita toisen posken kääntämis -politiikkaa.
Olen sanonut jo vuosia sitten, että länsimaalainen ei pelkää terroria, muslimeita tms. Todellinen pelko, mitä ns. suvakit vastustaa sokeasti ja vaistonvaraisesti, kuin myös ns. kriittiset pyrkii järkikeinoin hillitsemään, on länsimaalainen itse. Se tila, missä voidaan suorittaa täysin mekaanisesti, täysin ilman mitään tunnetta, kellontarkasti ja tehdasmaisesti miljoonien ihmisten holokausti.
Kun tuo tila napsahtaa valkoisella ihmisellä päälle, se on menoa sitten. Tätä pelkoa ei kovin moni pysty jäsentelemään, mutta se on se pelko, mikä kaiken taustalla on. Tämä selittää sen hysteerisen reaktion, mikä suvakeilla tulee jos joku valkoinen mies vähääkään nostaa ääntään. Halutaan hysteerisesti estää tuon pelon toteutuminen.
Jos asia on vaikea hahmottaa valkoisille itselleen, muslimit ei ymmärrä tätä alkuunkaan. Muslimit luulee valkoisen perääntyvän loputtomiin, suvakit luulee pystyvänsä hallitsemaan näitä voimia ja ohjailevansa ihmiskuntaa oikkujensa mukaan. Molemmilla tahoilla - melkoinen erehdys.
"ette saa minua vihaamaan" -kirjoittaja, hänen mukanaan myös valtavasti muita valkoisia, alkaa olemaan siinä tilassa, missä muslimien joukkotuhonta ei paljoa nappaisi.
Ei tehtyä saa tekemättömäksi. Mutta pahinta ovat sellaiset poliitikot, jotka tietoisesti ja kansan tahdosta piittaamatta luovat tälläiset olosuhteet, joissa kyseisiä terroritekoja tapahtuu. Samoin yhtä tai vielä pahempia ovat viralliset tutkijat, jotka kertovat terroritekojen olevan satuihin verrattuna olevissa tapahtumia, joita ei voi tapahtua. Sitä kautta poliitikkojen on helpompaa tehdä idioottimaisia päätöksiään. Viimeiseksi vihan kohteeksi lisäisin median, joka jättää ikäviä tosiasioita kertomatta kansalle.
Viha haittaa tähtäämistä takaisinammuttaessa. Ehkä tuo kirje kertoi jotain suhteen laadusta tai tilasta, tai ehkä henkilö on vain hassu viiksimies. Kaveri on nyt yh-isä ja hänellä on varmasti tärkempääkin tekemistä kuin elämänsä pilaaminen täyttymättömällä ja mahdottomalla vihalla. En ihmettelisi jos vaimollaan olisi ollut toinen mies tai jotain hyvin pariisilaista.
Enemmän kuin minua ihmetyttää yhden yksittäisen uhrin ja ihmisen reaktiot, minä pohdin suomalaisen vihervasemmistolaisen kulttuurikuplan sakkia. Ajatelkaapa itse asiaa kulttuurityöläisten ja esiintyjien kannalta. Eipä ole ollut yhtään katastrofia jota Vilkkumaat ja Anssi Kelat ei olisi turpa teevadin kokoisena vaatinut auttamaan ja konsertoimalla kerännyt rahaa tms. Aina jostain kiven alta ryömii Mikko Kuustonen kitaroineen ja Palearse haukkumaan suomalaisia rasisteiksi ja konserttia ja avustusnumeroa pukkaa.
KUN KONSERTTIYLEISÖ AMMUTAAN LAITTOMILLA KONETULIASEILLA KUOLIAAKSI.
...mitä tekee suomalainen tiedostava ja vihervasemmistolaista sontaa tuottava kulttuuriväki. Ei mitään. Syvä hiljaisuus. Jotenkin kertoo melko paljon suomalaisten taitelijoiden suhteesta yleisöönsä kun kokonaisen konserttiyleisön tappaminen ei liikuta miltään osin. Vaan liekö asia sittenkään ihme, kun suomalaiset kulttuurityöntekijät eivät saa rahojaan maksavalta yleisöltä vaan pummivat ne vasemmistosontaa vaativan kulttuuriministeriön apurahoista.
Olisin kuvitellut että esiintyvät taitelijat olisivat älähtäneet kulttuuritapahtuman yleisön joukkosurmaamisesta, mutta ilmeisesti asia tosiaan on niin että suomalaisille apurahataiteilijoille on täysin yhdentekevää vaikka heidän yleisönsä olisi seulana. Ilmeisesti eivät koe mokomaa edes taloudellisena menetyksenään...
Joo. Minusta yksilöt voi reagoida asioihin ihan miten sattuu. Sitä ei aina pidä arvioida. Mutta kun kokonainen alan väki reagoi täydellisellä hiljaisuudella ja vetäytymisellä konserttiyleisön tappamiseen, niin se hiljaisuus puhuu enemmän kuin kymmenen nyyhkyartikkelia.
Quote from: Elcric12 on 19.11.2015, 22:32:01
Vihattomuus ei tarkoita toisen posken kääntämis -politiikkaa.
Käytännössä tarkoittaa. Toki terroristeille voi lähteä laittamaan nappia otsaan ihan ilman vihaakin, mutta kutsuisin sitä kuitenkin sen verran aggressiiviseksi toiminnaksi, että jokin "rakkauden luoti" ei oikein minusta kuvaa täysin, mistä on kyse. Ennen tosin oli "rauhan ohjuksia", että ehkä se jossain retoriikassa on kuitenkin mahdollista. Sen ymmärtäminen vaatinee kuitenkin enemmän vasemmistolaisuutta kuin minusta löytyy.
Enempää analysoimatta kyseisen miehen viestiä heräsi kysymys, että nimenomaan ja ainoastaan vihasivatko Suomen sotilaat 39-44 vastustajaa. Tässä YLEllä ja professoreilla onkin seuraava tehtävä, l. vääntää suomalaisen sotilaan asenne ja sielunmaisema pelkäksi vihaksi ja Neuvostoliiton peloksi. Jätetään laskuista joidenkin ryssäviha tässä kohtaa. Sorry, jos tämä oli paha OT.
Quote from: Risto A. on 19.11.2015, 22:34:13
***
"ette saa minua vihaamaan" -kirjoittaja, hänen mukanaan myös valtavasti muita valkoisia, alkaa olemaan siinä tilassa, missä muslimien joukkotuhonta ei paljoa nappaisi.
"Joukkotuhonta" on kauhea ja vastuttettava ajatus, mutta jos sillain pariisilaisittain mietin kaikkein tärkeimpiä muslimiystäviäni, -työtovereitani, -bisneskumppaneitani, -hoitojani, tjsp., niin se on kuule soromnoo. null.
Jos mietin, onko notkujia joutunut pelkäämään, on. Hyvinkin uhkaavaa käytöstä on tullut tavattua, mutta illmoituksen arvoista ei ole vielä kohdalle sattunut. Koska eihän hipaisusta lasketa.
Kaiketi, koska tunnistan tilanteet ja väistän. Isieni maassa.
Harmi, kun kävitte. Menkää pois.
EDIT: perinteinen "stiff upper lip" kai kuoli pois sen mukana, kun poliitikot ja läheisensä oppivat tienaamaan tällä. Maksajan tiedätte.
Säälittävä tapaus. Pelkuri ja nahjus.
Pelkää todellisuutta niin paljon, että työntää mielummin pään pensaaseen kuin myöntäisi tosiasiat.
Quote from: elven archer on 19.11.2015, 22:19:13
Quote from: Hornsmith on 19.11.2015, 21:28:24
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Jokainen yrittää selviytyä surusta omalla tavallaan. Siinä mielessä ymmärrän tuon, mutta kunhan tuollaisesta toisen posken kääntämisestä ei mitään politiikkaa tehdä.
Ei tuossa minusta puhuttu toisen posken kääntämisestä, vaan siitä, millaisia tunteita aikoo ruokkia itsessään.
QuoteEhkä äkillinen tuska ja järkytys on niin kuin jokin voimakas pyörre tai syöksyvirtaus tempaissut miehen tietoisuuden tasoille, joista ei tällaisella perustallaajalla oikein voi olla käsitystä. Oma reaktioni on näin ollen jonkinlainen ihailun ja ihmetyksen sekainen oudoksunta-hämmennys. Katselen noita sanoja kuin katselisin jotakin mittaamattoman arvokasta jalokiveä museon vitriinissä, tietoisena siitä, että en saa sitä koskaan haltuuni ja omakseni. Mutta tuossa se kimaltaa! Onpa lumoava, onpa häikäisevä, onpa lähellä mutta silti niin etäällä, täysin tavoittamattomissa.
En tiedä, miten hän elää ihanteensa todeksi ihmisenä tästä eteenpäin, mutta ainakin hän muistaa ne elämänsä mustimmalla hetkellä.
Tämä ihanne on sanan täydessä merkityksessä ylimaallinen; hulluutta maailmalle.
Näin tuon saman videopätkän, kun facebookissa sitä joku oli jakanut. Kyllä minulle kyyneleet tuli, mutta silti:
tässä koko "ei vihata, osoitetaan niille että me kykenemme rakastamaan, emme välitä, viha ei auta mitään, emme alennu niiden petojen tasolle" -hymistelyssä ei tajuta että joku isis paskat välittää suvakkien "emme anna pelolle valtaa" -iskulauseille. Lähinnä ajattelevat että "vitun lampaat, eivät tajua edes pelätä". Ja kohta jysähtää taas jossakin.
Ehkä huono vertaus, mutta: joku aivan sekopäinen potkija-hakkaaja-koulukiusaaja alistaa, lyö, potkii, haukkuu ja pahoinpitelee toista oppilasta. Ehkä vuosikaudet. Ainoa ohje, jota tämä kiusaajan uhri saa on "älä välitä, sillä lailla osoitat sille kiusaajalle että oot sitä niinku henkisesti ylempänä. Kyllä se lopettaa kun huomaa ettei suhun tehoo". Kiusaajaa ei voisi vähempää kiinnostaa uhrinsa "kypsä suhtautuminen".
Lopulta kiusattu tappaa itsensä vuosikausien jälkeen.
Viha on yksi luonnollinen tunne jota ei saisi tukahduttaa, rakastaa saa ja vihata..
Rikkaat pelaa rakkaudella
ja rikkaat pelaa vihalla.
Köyhät ne vain vapisee
kananlihalla.
J. Leskinen
Quote from: Hornsmith on 19.11.2015, 21:28:24
Tavallaan aika kova jätkä. Toisaalta epäilen että kyseessä on jonkinlainen sairaus, tai sitten hemmo ei tosiasiassa pahemmin piitannu koko daamista ja heittää nyt draamaa kehiin.
Ettei vain olisi joku kulttuurisesti opittu malli toisen posken kääntämisestä jne. Käytännössä siis ainakin jonkinlaista sukua samalle kulttuuriselle hulluudelle, joka on sallimassa tämän turvapaikanhakijoiden massamuuton, kun muka on velvollisuus auttaa epämääräisiä avuntarvitsijoita loputtomiin vaikka oma talouskin siinä samalla tuhoutuisi.
Komppaan Elcric 12:a juuri siinä että tuossa on viisauden sanoja.
Jos kantaa sisimmässään vihaa sellaista kohdetta vastaan, jonka kanssa asiaa ei saa soviteltua, pilaa oman elämänsä ihan kokonaan. Tunnen monia sellaisia ihmisiä jotka ovat vihanneet ja katkeroituneet, eikä heidän lähellään ole kenenkään hyvä olla.
Se suru minkä rakkaan poismeno aiheuttaa, on aivan riittävän pitkäaikainen ja järkyttävä kokemus. Mutta siitä (eräänä päivänä) nouseminen ja elämän jatkaminen ei onnistu, jos koko sydämen mustaa pelkkä viha tuntematonta kohdetta vastaan, jota ei voi edes käsin kosketella.
Ajattelen, että jos hän olisi nyt lähtenyt vihaamaan, hänen vihansa olisi tukahduttanut hänet viimeistään siinä vaiheessa kun hän tajuaa tuon jälkeen lukuisten ISIS-iskujen osuvan Ranskaan - jokainen nostaa hänelle vihan pintaan, eikä hän vieläkään voi asialle yhtään mitään.
Hyvässä lykyssä, tuosta miehestä olisi jatketussa vihassaan voinut tulla vaikka seuraava Darth Vaderiksi pukeutunut Kronhättan-tyyppi. Nyt hän on sillä tiellä joka antaa mahdollisuuden jatkaa elämää normaalisti - eräänä päivänä.
Tässähän tuo on vielä tiivistettynä:
https://www.youtube.com/watch?v=kFnFr-DOPf8
Quote from: Ouel on 20.11.2015, 00:13:47
tässä koko "ei vihata, osoitetaan niille että me kykenemme rakastamaan, emme välitä, viha ei auta mitään, emme alennu niiden petojen tasolle" -hymistelyssä ei tajuta että joku isis paskat välittää suvakkien "emme anna pelolle valtaa" -iskulauseille. Lähinnä ajattelevat että "vitun lampaat, eivät tajua edes pelätä". Ja kohta jysähtää taas
Tällainen taitaa olla sukua jollekin vapaalle kasvatukselle, jossa lapsille ei saa suunnilleen edes korottaa ääntään tai pistää arestiin, jos tämä jatkuvasti riehuu, rikkoo paikkoja tms. Ja nykyään suvakithan näyttävät suhtautuvan muslimeihin kuin pikkulapsiin, jotka eivät ole oikeasti edes oikein vastuussa teoistaan. Sama näkyy siinäkin, kuinka Suomeen palaaville ISISin jäseniä ei pistetä lukkojen taakse ja saateta oikeuteen vastaamaan teoistaan niin kuin muita sotarikkollisia on ollut tapana kohdella, vaan tarjoillaan terapiaa, tukitoimia, työpaikkaa yms. Tai siinä, kuinka muslimi saa vaikka TV:ssä uhota homojen tappamista, ilman että sitä mitenkään kritisoidaan tai edes uutisoidaan.
Suvakeille muslimit tuntuvat olevan aina vain jotain ikuisia uhreja, eikä voi ajatellakaan, että osa heistä voi olla oikeasti vaarallisia terroristeja yms, joiden kanssa on aivan turha edes ajatella neuvottelevansa. Tai että heillä kenties voisi olla itselläänkin jotain vastuuta itsestään, teoistaan, menestyksestään yms.
Quote
Ehkä huono vertaus, mutta: joku aivan sekopäinen potkija-hakkaaja-koulukiusaaja alistaa, lyö, potkii, haukkuu ja pahoinpitelee toista oppilasta. Ehkä vuosikaudet. Ainoa ohje, jota tämä kiusaajan uhri saa on "älä välitä, sillä lailla osoitat sille kiusaajalle että oot sitä niinku henkisesti ylempänä. Kyllä se lopettaa kun huomaa ettei suhun tehoo". Kiusaajaa ei voisi vähempää kiinnostaa uhrinsa "kypsä suhtautuminen".
Lopulta kiusattu tappaa itsensä vuosikausien jälkeen.
Tuollaisiin kiusaajiin taitaa tepsia usein/yleensä tehokkaimmin se, että sen sijaan että olisi kuin ei huomaisikaan, joka vihdoin ryhtyyn toimiin kiusaajaa vastaan. Oli se uhri, joka päättääkin vihdoin iskeä kunnolla takaisin tai vaikkapa opettaja, joka puuttuu tilanteeseen, antaa rangaistuksen ja jää tarkkailemaan, että loppuuko kiusaaminen vai pitääkö ryhtyä rajumpiin toimenpiteisiin, kuten koulusta erottamiseen tms.
Jos asunnossa on lutikkaongelma, ei niitä kannata alkaa vihaamaan. Eivät ole sen arvoisia. Toisaalta lutikoita on myös aivan turha yrittää halia ja rakkauspommittaa. Ongelma ratkeaa tuholaistorjunnan myrkyillä ja pesäpaikkojen hävittämisellä. Tosin tässä tapauksessa ne "pesäpaikat" ovat kansanryhmiä, ja jos ongelma ei ratkea kuin etnisillä puhdistuksilla, sitä ei käytännössä tulla ratkaisemaan.
Toisaalta se nilkki, joka toi lutikat kämppään silkkaa typeryyttään tai jopa pahantahtoisuuttaan - sitä sietääkin vihata.
Ei kai kukaan yritä saada Pariisin uhrien omaisia vihaamaan. Mikä järki siinä olisi? Tällaisia tapauksia on nähty aikaisemminkin, kuten se Ruotsissa murhatun tytön isä, joka on nykyään turbomokuttaja jopa länsinaapurin mittakaavassa.
Se mitä on vaikea ymmärtää on se, että miksi sitten jotkut rakastavat näitä omaistensa teloittajia lähellä olevia tahoja. Mutta mitä minä tätä mietin, kun en ole psykiatri. Koko kansan mittakaavassa asiaa voidaan puida kyökkipsykologian keinoin, kuten esimerkiksi kysymystä siitä, miksi Ruotsin kansa (pl. SD:n äänestäjät) on sairastunut kansalliseen Tukholma-syndroomaan.
"Ette saa Ranskaa jättämään Lähi-Itää rauhaan." Siinä vasta todellinen rakkauden sanoma.
Teille on tarjottu kaksi vaihtoehtoa: Joko islamisteja kuuluu vihata, tai sitten heitä ei kuulu vihata. Kumpi on oikein? Kummasta näkökulmasta blogaajien olisi suollettava mielipiteitään internettiin? Nämä kaksi vaihtoehtoa on varmaan tarjottu Euroopalle pohdittavaksi sitä varten, että emme turhaan pohtisi vaikka Afrikan ja Lähi-Idän rauhaan jättämistä. Miksei Euroopan ihmisille tarjota sellaisia kahta vaihtoehtoa, että yksi olisi Afrikan ja Lähi-Idän dominoiminen, ja toinen olisi rauhaan jättäminen? Kumpikohan niistä olisi oikein?
Quote from: Eläinrakas on 20.11.2015, 01:10:36
Hyvässä lykyssä, tuosta miehestä olisi jatketussa vihassaan voinut tulla vaikka seuraava Darth Vaderiksi pukeutunut Kronhättan-tyyppi. Nyt hän on sillä tiellä joka antaa mahdollisuuden jatkaa elämää normaalisti - eräänä päivänä.
Tai hänestä voisi tulla kielletyssä vihassaan eräänä päivänä vaikka mikä. Kuka tietää. Nyt taitaa olla sokkivaihe päällä. Ihan inhimillistä.
Quote from: Miniluv on 20.11.2015, 00:08:07
En tiedä, miten hän elää ihanteensa todeksi ihmisenä tästä eteenpäin, mutta ainakin hän muistaa ne elämänsä mustimmalla hetkellä.
Tämä ihanne on sanan täydessä merkityksessä ylimaallinen; hulluutta maailmalle.
Miehen itsensä ja erityisesti pienen poikansa vuoksi todella toivon, että vihan ja katkeruuden vastainen ohjelmanjulistus saa todellisen,
tämänpuoleisen hahmon, joka myöhemmin piirtyy heidän elämänsä muotoiseksi. Että kaunan ja katkeruuden voimat eivät pääse jyräämään. Että mustasta vähitellen erottuisi muitakin värejä.
Samaa toivon tietysti kaikkien muidenkin uhrien omaisille. Silläkin uhalla, että tämä on halpaa, helppoa ja mitäänsanomatonta empatiaa.
Toiveeni ei kuitenkaan käänny poliittiseksi agendaksi. Se, mikä henkilökohtaisella tasolla lääkitsee ja estää katkeruuden vahingolliset vaikutukset, ei välttämättä toimi poliittisella, yhteisten päätösten tasolla. Elven archer kirjoitti joskus, että "todellinen empatia on kovaa hommaa". Se on minusta hyvin sanottu. Jos yhteisistä asioista päätetään sentimentalismipäissään tai toiveajattelupöllyssä, tuloksena lienee epävakautta ja eräänlaista empatian mielivaltaa, ja syntyy vain lisää aihetta reagoida tunteella ja nopeasti.
Politiikassa olisi päästävä avarampien näköalojen paikoille. Poliitikkojen olisi mielestäni läpäistävä antisentimentalismin opintokokonaisuus ennen kuin heidät lasketaan äänestysnappiensa ääreen. Myös ennen täysistuntoja järjestettävä puhalluskoe voisi tulla kyseeseen: minkä verran järkeä sumentavaa liikutusta itse kullakin on veressään?