QuoteSomalialaiset lähihoitajamiehet voittavat sydämet puolelleen
Kolme Somaliasta tullutta pakolaista opiskeli pikavauhtia kielen ja ammatin. Töitä riittää ja miehet saavat runsaasti kiitosta työpanoksestaan.
4-vuotias Enni on juuri herännyt päiväuniltaan. Omar Abdulkadir nappaa pienen tytön syliinsä ja kantaa tämän tottunein ottein oleskelutilaan. Pian tyttö hyrisee tyytyväisenä säkkituolissa.
On iltapäivän rauhallinen hetki perhepalvelukeskus Tikkarellin Peipot-ryhmässä Järvenpäässä.
Osa hoidossa olevista lapsista viettää siellä muutaman tunnin, osa useamman päivän. Jokainen heistä tarvitsee paljon apua kaikilla elämän osa-alueilla.
Vakinaisessa työsuhteessa oleva Omar Abdulkadir on työskennellyt Tikkarelissa hieman reilu vuoden ajan. Somaliassa syntynyt Abdulkadir ei ole ainoa maahanmuuttajataustainen työntekijä perhekeskuksessa. Hänellä on useampi samaa syntyperää oleva työtoveri. He kaikki ovat lähteneet Somaliasta sotaa pakoon.
– Meillä kokemus on se, että maahanmuuttajataustaiset työntekijät ovat kohteliaita, heillä on arvostusta ja kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. He ovat suvaitsevaisia ja humaaneja. Asiakaslähtöinen työote näkyy välittämisenä kehitysvammaisia asiakkaita kohtaan, palvelupäällikkö Varpu Tyyskä-Korhonen sanoo.
Abdulkadir tuli Suomeen 14-vuotiaana vuonna 1997, työkaverit Isse Aden vuonna 2008 17 vuoden iässä ja Ali Guled saman ikäisenä vuotta myöhemmin. Kaikki lähtivät pakomatkalle yksin. Abdulkadirilla ja Guledilla oli Suomessa sukulaisia, mutta Aden ei tuntenut ketään. Jatkuvasti hymyilevät kasvot vakavoituvat, kun Aden puhuu alun musertavasta yksinäisyydestä ja ikävästä.
– Tiedän sen tunteen, sitä olisi vain halunnut lähteä takaisin, Abdulkadir vieressä sanoo.
Sodan jalkoihin palaaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
Abdulkadir muistaa yhä elävästi ensimmäisen yönsä vastaanottokeskuksessa Ruukissa. Pilkkopimeisiin Afrikan öihin tottunut nuorukainen hämmästeli aurinkoa, joka ei laskenut lainkaan. Uni ei tullut silmään.
– Se oli hyvin hämmentävää, hän naurahtaa nyt.
Guled asui ennen Järvenpäähän muuttoa Espoossa, Lammilla ja Kotkassa. Välittömästi maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen jälkeen hän aloitti lähihoitajan opinnot.
Samalla hän teki töitä muun muassa Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa henkilökohtaisena avustajana, auttoi vastaanottokeskuksessa tuoreita tulijoita sopeutumaan sekä toimi tulkkina.
Isse Aden päätyi ensimmäiseksi Ouluun, josta hän muutti pian Järvenpäähän. Asunto löytyi seurakuntaopistolta, jossa Aden aloitti kieliopinnot ja aikuisperuskoulun. Sen jälkeen hän jatkoi lähihoitajan opintoihin.
– En koko opiskeluiden aikana nostanut lainakaan opintorahaa, vaan tein samalla töitä koko ajan, Aden kertoo.
....
http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/326310-somalialaiset-lahihoitajamiehet-voittavat-sydamet-puolelleen
Ihania nuorukaisia. :-* Maahanmuutto on rikkaus ja voimavara.
Mikä olikaan somppujen työllisyysaste?
Mutta kun jokaista tällaista kaveria kohti on sitten noin 10 sellaista, joiden kotouttaminen on alusta asti mennyt päin ****** ja jotka elelevät tyytyväisinä sosiaaliturvan varassa.
Koska heistä tehdään juttuja? Ei ikinä, koska rasismi.
Hoidettavien kannattaa kyllä pitää lompakoistaan huolta.
Todellisuus on aivan muuta kuin media.
Oivoi kullannuppuja aa-tuuti-lullaa. Ja muuta pupati-lässyn-läätä. Toisen polven mamut ovat sitten heitä, ketkä keppostelevat eniten. Näin se on ollut kaikkialla, minne he ovat diasporiaan pykänneet.
Quote
Abdulkadir tuli Suomeen 14-vuotiaana vuonna 1997, työkaverit Isse Aden vuonna 2008 17 vuoden iässä ja Ali Guled saman ikäisenä vuotta myöhemmin. Kaikki lähtivät pakomatkalle yksin. Abdulkadirilla ja Guledilla oli Suomessa sukulaisia, mutta Aden ei tuntenut ketään. Jatkuvasti hymyilevät kasvot vakavoituvat, kun Aden puhuu alun musertavasta yksinäisyydestä ja ikävästä.
Vaan on se kumma, miten nämä sattuvat tulemaan Suomeen juuri 17-vuotiaana. Abdulkadir oli selvästi aikaansa edellä.
Tällaisia tunteisiin vetoavia propagandapläjäyksiä kun lukee kyynel silmässä, niin ei voi kuin ihmetellä sitä faktaa että somalien työllisyysaste on vain se onnettomat ~15%
Quote from: koli on 12.10.2015, 20:54:26
QuoteSomalialaiset lähihoitajamiehet voittavat sydämet puolelleen
Kolme Somaliasta tullutta pakolaista opiskeli pikavauhtia kielen ja ammatin.[...]
Abdulkadir tuli Suomeen 14-vuotiaana vuonna 1997 (18 vuotta opiskelua), työkaverit Isse Aden vuonna 2008 (7 vuotta opiskelua) 17 vuoden iässä ja Ali Guled saman ikäisenä vuotta myöhemmin(6 vuotta opiskelua). Kaikki lähtivät pakomatkalle yksin. [...]
[...]Välittömästi maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen jälkeen hän aloitti lähihoitajan opinnot.
[...]
– En koko opiskeluiden aikana nostanut lainakaan opintorahaa, vaan tein samalla töitä koko ajan, Aden kertoo.
....
http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/326310-somalialaiset-lahihoitajamiehet-voittavat-sydamet-puolelleen
Menestystarina vailla vertaa. Pojat eivät ole kokeneet rasismia ja kaikki paremmin kuin hyvin. He ovat niitä keitä ilman pyllyt eivät pyyhkiytyisi. Ja heitä on 3 kpl. Suomi nousuun!
Poikkeus vahvistaa säännön. Sitäpaitsi miksi nostaa älämölöä yksittäistapauksista?
Somalit töissä - stop the press.
Mitä sitten. Suomessa pruukataan mennä töihin, jos töitä löytyy. Kerrotteko vielä kuka piffaa näiden matalapalkkasomalien kämpän. Nimittäin ilman subventiota ei lähisomppu laita kotia, perhettä ja muuta.
Quote– En koko opiskeluiden aikana nostanut lainakaan opintorahaa, vaan tein samalla töitä koko ajan, Aden kertoo.
Niin tekee moni suomalainenkin opiskelija. Jostain syystä yksikään lehti kuitenkaan kirjoita siitä.
Ei se somalien työllisyysaste ole lähellekkään 15 %.
Ehkä 3 %.
Onhan somalialaisia ja irakilaisia mukamas töissä, mutta eivät he ole töissä, kuin miten sattuu huvittamaan.
Tämä on arki.
Tosiasiat pitäisi tunnustaa.
Päiväkodin yksi tehtävä on opettaa suomea. Arkirutiinien ja leikkien lomassa.
"Sa enni ei nukuta enää", "ottaatko enni kookkonisen leivän" tai " elä enni surusta, iisa tule ilttappäivvä".
Onnea Ennille koulujutskiin.
Lasten parissa työskentelevien taustat on selvitettävä. Miten selvitetään paperinsa viemäriin vetäneiden taustat?
Quote from: kyllästynyt on 12.10.2015, 22:21:15
Lasten parissa työskentelevien taustat on selvitettävä. Miten selvitetään paperinsa viemäriin vetäneiden taustat?
Kysymällähän asia selviää. Ei Abdi valehtele, koska se on koraanissa kielletty.
Onhan se kiva, että vaihteeksi on julkisuuteen löytynyt työssäkäyvä somali, joaka ei saa palkkaansa muiden somalien palvelemisesta julkisin varoin.
Silti menestystarinan kriteerit ovat ehkä kärsimässä inflaatiosta:
James Finlayson. Perusti Tapereen teollisuuskaupunkina
G. F. Stockmann. Perusti maan suurimman tavaratalon
Abdulkadir, Isse ja Aden. Työskentelivät lähihoitajina.
Olenko vain kyyninen kun ajattelen että vain vajaakykyisille myötätuntoa tulee (pakko-osoittaa) tunnepohjalta ("sydämet"), kun taas osaaville se tulee järkipohjalta.
Olen kylmä ihminen, ja kaipaan ainoastaan ihmisiä joita voi kunnioittaa järkipohjalta. Pitkällä tähtäimellä kaikki muu johtaa vain heikkenevään laatuun.
Quote from: RP on 13.10.2015, 04:25:57
Onhan se kiva, että vaihteeksi on julkisuuteen löytynyt työssäkäyvä somali, joaka ei saa palkkaansa muiden somalien palvelemisesta julkisin varoin.
Silti menestystarinan kriteerit ovat ehkä kärsimässä inflaatiosta:
James Finlayson. Perusti Tapereen teollisuuskaupunkina
G. F. Stockmann. Perusti maan suurimman tavaratalon
Abdulkadir, Isse ja Aden. Työskentelivät lähihoitajina.
Haluaisin kuulla avoimen sektorin (oleellisesti vientiyritykset) piirissä somalien menestystarinoista. 100+ tuhannen Suomessa vietetyn elinvuoden aikana somalialaiset ovat varmasti muutaman kerran onnistuneet silläkin puolella kykynsä näyttämään. Vai ovatko? Olen joskus kuullut Nokia-somalialaisesta, mutta siinäkin meriittinä tuntui olevan yrityksessä työskentely. Oikeasti tarvitaan aika paljon lähihoitajuutta paremmin nettoveronmaksuun osallistumista jotta tämä somalien elämä-on-ilmaista yhteiskunta pysyy pystyssä.