Kustannustehokkuus tarkoittaa sitä, että saadaan mahdollisimman pienillä resursseilla mahdollisimman paljon hyötyä aikaiseksi.
Terveydenhuollossa kaikki tehdyt päätökset perustuvat kustannustehokkuuslaskelmiin.
Minua ihmetyttää, että maahanmuuttopolitiikan kohdalla ei haluta ajatella kustannustehokkaasti, vaikka esimerkiksi syöpäpotilaan hoidossa kustannustehokkuus otetaan huomioon.
Mielestäni on resurssien turhaa haaskausta käyttää yhtään voimavaroja Ruotsin kautta Suomeen tulleiden turvapaikkashoppailijoiden hyväksi. Se raha, joka käytetään näiden hyväksi, on pois todellisessa hädässä olevilta.
Kustannustehokasta olisi hakea YK:n kriteerit täyttäviä pakolaisia suoraan leireiltä. Tällöin raha menee tehokkaasti siihen tarkoitukseen johon se on tarkoitettu. Ruotsista Suomeen ja taas takaisin Ruotsiin lähtevän turvapaikkashoppailijan paapominen on täysin kustannustehotonta resurssien haaskausta, jota voitaisiin verrata siihen, että sen syöpäpotilaan hoitoon tarkoitetuilla rahoilla palkattaisiin näyttelijät leikkimään sairaalaa.
Kustannustehokasta on pakolaisten auttaminen lähialueilla. Heitä ei alkuunkaan kannata lähteä siirtelemään ympäri maailmaan. Eikä se edes ole mahdollista, kuten aletaan jo huomaamaan.
En usko myöskään, että kiintiöpakolaisjärjestelmä ratkaisisi mitään. Muutama lottovoittaja tuodaan tänne poliitikkojen lemmikiksi ja maahanmuuttobisneksen elättäjiksi, ja loput jäävät nuolemaan näppejään. Niilläkin resursseilla olisi voitu auttaa useampaa paikan päällä.
Nykyinen turvapaikkajärjestelmä on toimimaton historian muinaisjäänne, joka ei enää sovi tähän aikaan. Siksi se on ajettava alas. Vaikkapa Australian malliin. Paradigmamuutokset voivat olla nopeita.
Hätätilanteessa naapurimaihin pakeneminen on täysin ymmärrettävää, mutta konflikti ei voi toimia "matka- ja vapaalippuna" mihin tahansa itse valitsemaansa maahan. Siitä ei tule mitään. Konflikteja esiintyy jatkuvasti.
Humanitaarista apua kyllä on syytä antaa. Kansainväliset järjestöt ja YK ovat hyvä kanava. Kehitysapurahoja voidaan ohjata juuri tähän.
Siirtolaiseksi voi pyrkiä, mutta siinä haetaan oleskelulupaa muista maista ja luvan saaneet voivat muuttaa maahan.
Juuri näin. Reaalimaailmassa käytettävissä olevat varat ratkaisevat auttamismahdollisuuksien rajat. Kustannustehokkuuteen pyrkimällä voidaan auttaa moninkertainen määrä ihmisiä. Näin ollen tämä ei ole edes mikään ideologinen kysymys, vaan kaikkien tunnustama tosiasia.