Quote
Wäinö Aaltosen museossa järjestettiin sunnuntaina Language Eating -performanssi, jossa kolmisenkymmentä muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvaa turkulaista esiintyi. Kuvataiteilija Jan-Erik Anderssonin ideoiman tapahtuman tarkoituksena oli lähestyä monikulttuurisuutta, joka on asettunut myös Turkuun. Varsinais-Suomen pääkaupungissa puhutaan virallisten kotimaisten lisäksi jo yli sataa muuta kieltä.
Performanssiin osallistuivat myös äidinkielenään afrikaansia puhuva Madre Volschenk, arabiaa puhuva Mohammad Badawieh sekä japania puhuva Naoko Nisula. Volschenk löysi kulttuurien kohtaamisesta jotain tuttua.
– Tämä muistuttaa itse asiassa eteläafrikkalaista arkea. Meillä on 11 virallista kieltä. Isoisäni tapaa sanoa, että maailman viisain ihminen on se, joka puhuu eri kieliä, koska vain siten voi ymmärtää muita.
Performanssissa esiintyneet turkulaiset lausuivat ensin omalla äidinkielellään sanan ruoka. Lopuksi he söivät ja jakoivat yleisön kanssa mukanaan tuomat, kulttuurilleen tyypilliset pienet ateriat ja leivät.
Performanssi veti paikalle runsaat puolensataa katsojaa. Se kuului Language Eating -tapahtumasarjaan, joka alkoi lauantaina kieleen ja ruokaan liittyvillä luennoilla. Tempauksen järjestivät Jan-Erik Andersson, AmosLAB ja Turun museokeskus.
http://www.ts.fi/kulttuuri/816380/Leipaperformanssi+johdatti+monikulttuurisuuteen
Jan-Erik Andersson yhtä raivostuttavana kuin aina.
Kannattaa huomata, että tällaiseen tekotaiteelliseen paskaan käytetään veronmaksajien rahoja.
QuotePerformanssissa esiintyneet turkulaiset lausuivat ensin omalla äidinkielellään sanan ruoka. Lopuksi he söivät ja jakoivat yleisön kanssa mukanaan tuomat, kulttuurilleen tyypilliset pienet ateriat ja leivät.
On kyllä tämä nykytaide upeaa. Taiteen tukija pitäsi leikata ainaki 75%. Kolmisenkymmentä esiintyjää ja puolensataa katsojaa. Onhan meillä varaa. :facepalm:
QuoteTämä muistuttaa itse asiassa eteläafrikkalaista arkea
Eli montako ihmistä raiskattiin ja tapettiin taideperformanssin aikana?
Quote from: nitkunatku on 20.09.2015, 18:48:31
Jan-Erik Andersson yhtä raivostuttavana kuin aina.
On Li Anderssonin isä...
Tuo performanssi herättää paljonkin ajatuksia, eikä valttämättä sellaisia kuin tapahtuman järjestäjät toivoisivat. Kokoontuminen yhteen leipää murtamaan herättää mielikuvia ehtoollisesta. Tässä tapauksessa seurakuntaan on kuitenkin iskenyt Baabelin kielten sekoitus ja kaikki seurakuntalaiset puhuvat eri kieltä.
Eräälle tapahtumaa seuranneelle ei tullut ihan Baabeli mieleen mutta kotimaa kuitenkin, siellä kun puhutaan melkein tusinaa kieltä. Tämä mieleen muistunut valtio sattuu jostain syystä olemaan yksi maapallon väkivaltaisimmista ja rikollisuuden lävitseen mädättämistä maista. Kukapa nyt kuivaa känttyä arvostaisi, kielethän ne rikkautta ovat.
Leivästä ja sen jakamisesta erikielisten kanssa tulee luonnollisesti myös mieleen, että sitä samaa limppua on jakamassa koko ajan kasvava määrä mitä eksoottisimmista paikoista lähtöisin olevia interreilaajia. Onneksi valtio on tainnut maksaa nämäkin haaskatut setsuurit, rahaahan saa seinästä ja leipää kaupasta.
Eräs vanha sanonta tietää, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ei arvannut vanha kansa, että siinä voisi käydä toisinkin päin. Nyt otti ohraleipä.
Minusta tämä ei ole taidetta ensinkään vaan surullisen totuudenmukainen kuva nykyisestä mamujen kotouttamispolittiikasta: syökää leipä suomalaisten pöydästä...?
Pakko oli rekisteröityä foorumille huomattuani että tästä jota jouduin todistamaan puhutaan täällä.
Osuin siis paikalle tänään Väinö Aaltosen museolle koska Turun päivänä museoihin oli ilmainen sisäänpääsy.
Menossa oli interaktiivinen performanssi, kaksi väsyneen oloista gubbea soitti kovaäänisiin applen koneelta ja rumpukoneelta suhinaa, kohinaa ja linnunlaulun tapaista viserrystä. Yleisössä istui uskomattoman ällöttävän oloista porukkaa lumoutuneena kuuntelemassa tätä sontaa. Mietin että kyllä maailma on nykyään enempi sekaisin mitä olen edes uskaltanut ajatella. Tuli kiire ulos sieltä.