Uuden Suomen Huusko oksentelee tyylilleen uskollisena... :facepalm:
Quote
Vuodessa 2015 ja vuodessa 1945 on samankaltaisuutta. Nyt Suomi asuttaa maailman kriisialueilta sankoin joukoin tulevia ihmisiä, kun vuonna 1945 sadat tuhannet asutettavat olivat oman maan kansalaisia luovutetuilta alueilta.
Eikä siinä vielä kaikki. Asenteet muualta tulevia kohtaan ovat yllättävän yhteneväisiä, eli epäluuloja mutta toki myös auttamishaluja on nyt ja niitä on ollut ennenkin. Tämä käy ilmi tänään julkaistusta tietokirjasta Helsinki 1945 – pääkaupunki ja rauha (Minerva Kustannus Oy).
Historiantutkijakolmikon - Laura Kolbe, Samu Nyström ja Jyrki Vesikansa – työstämä kirja kuvaa sodasta toipuvaa Helsinkiä ja sen ihmisiä. Se kertoo, kuinka vaikeaa tavallisen kaupunkilaisen elämä oli: asuttiin 14 asteessa, ruokaa jonotettiin ja viinakin oli kortilla.
Kaiken päälle Helsingissä vallitsi valtava asuntopula. Idästä tulleet laivueet olivat pommittaneet asuintaloja maan tasalle tai käyttökelvottomiksi ja uusia ei ollut rakennettu käytännössä lainkaan sitten vuoden 1939.
Kaupunkiin virtasi vuoden 1944 jälkipuoliskolla ja siitä eteenpäin pakolaisia Karjalasta sekä armeijasta kotiutettuja miehiä, mutta runsaslukuisesti myös maakuntien väkeä eri puolilta Suomea paremman elämän toivossa.
Viimeinen ryhmä eli elintasoa Helsingistä etsivät maalaiset oli helsinkiläisten mielestä vähiten hyväksyttävä. Näillä junien ja bussien tuomilla oli esimerkiksi odotuksia paremmasta palkasta kuin mitä kotiseudulla oli saatavissa.
- Varoituksista ja rajoituksista huolimatta junat ja linja-autot toivat päivittäin kymmeniä kaupunkiin muuttajia, mikä herätti helsinkiläisissä suurta ihmetystä. Miksi ihmeessä maalaisnuoret saapuivat vapaaehtoisesti vaikeisiin oloihin? Pakinoissa ja pääkirjoituksissa syyksi löydettiin harhakuvat ja unelmat. Kaupunkielämä tuntui houkuttelevammalta kuin maaseudulle jääminen. Kirjoituksissa muistettiin aina painottaa, etteivät nämä unelmat perustuneet todellisuuteen, historiantutkija Samu Nyström kuvaa kirjan omassa osuudessaan noita tunnelmia.
Helsinkiläiset olivat valikoivia uusien asukkaiden suhteen. He, jotka olivat asuneet kaupungeissa, esimerkiksi luovutetussa Viipurissa, olivat eniten paikallisten mieleen. Muualta tulevia vaadittiin myös palautettaviksi lähtösijoilleen.
- Käytännössä kaikki pääkaupunkilaiset olivat päättäjistä virkamiehiin ja tiedotusvälineisiin samoilla linjoilla. Valtion viranomaisilta vaadittiin tiukkoja rajoituksia sekä toimenpiteitä kaupunkeihin jo saapuneiden "palauttamiseksi". Siirtoväestäkin vain luovutetuissa kaupungeissa asuneet saisivat jäädä kaupunkeihin asumaan, tutkija kirjoittaa.
Pääkaupungin koteihin pakkoasutettiin muualta tulleita ja Agricolan kirkon krypta sekä monet kalliosuojat valjastettiin väliaikaiseen asumiskäyttöön oman aikansa vastaanottokeskuksiksi.
Mediakin osallistui maalta tulevien suomalaisten palautuskampanjaan. Tässä yhteydessä Helsinki 1945 -kirjassa tuodaan esiin tämän verkkolehden edeltäjä, sanomalehti Uusi Suomi.
Konservatiivisuudestaan tunnetun, ja vielä noihin aikoihin kokoomuslaisen, Uuden Suomen pakinoitsija Olli tiivisti helsinkiläisten sodanjälkeiset tunnelmat kyselemällä, miksi toisten vapaudet painoivat enemmän kuin toisten. Hänen mukaansa helsinkiläisten vapautena tuntui olevan se, että "kodit tungettiin väkisin täyteen vieraita ihmisiä".
Antoipa media tilaa noihinkin aikoihin myös kriittisille kansalaisnäkemyksille, sen aikaisille "kaupunkiinmuuttokriitikoille".
"Eikö kaiken järjen ja inhimillisyyden rajoissa ole pienempi paha ruveta palauttamaan tällaisia maaseudulta Helsinkiin saapuneita, kuin häätämään vanhoja helsinkiläisiä kodeistaan", kyseli lokakuun lopulla Ilta-Sanomissa nimimerkki "Helsinki helsinkiläisille".
Muualta Suomesta Helsinkiin muuttava tarvitsi vuonna 1945 muuttoluvan. Tuon vuoden kesällä luvista hylättiin lähes puolet, mistä syystä kaupunkiin muutettiin salaa.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/114860-tyly-suomi-1945-elintason-etsijat-palautettava-maalle
Eikös toi ollut ihan normaalia toimintaa tohon aikaa ja ihan tarpeellistakin touhua esim ruokahuollon takia?.Tietenkin nykyään toi on niiqu niin epistä et niiqu tolleen on niiqu tehty pakon sanelemana... :D
/edit
Helsinkihän ei muuten ollut tolloin kauhean turvallinen koska esim suutareita lentopommeja/palopommeja? yms lojui raunioissa (tainnut löytyä vielä 2000 luvullakin?) joten vähän hölmöä touhua tulla tänne.
Huuskon jutuista ei kannata välittää yhtään mitään. En ole koskaan lukenut häneltä yhtään korkeatasoista analyyttistä tekstiä. Aina vain yksinkertaistuksia, rinnastuksia, jotka eivät sovi lainkaan ja keskinkertaista poliittista jargonia. Hän ei taida edes tajuta, että hänen tekstinsä paljastavat miehen yksinkertaisuuden. Nytkään tuon kirjan aiheella ei ole mitään yhteyttä tähän päivään, mutta poliittisin tarkoituksin hän tekee rinnastuksen.
Karjan evakoilla ja Ruotsiin lähetetyillä sotalapsilla tehdään halpamaista politiikkaa, jotta kansa hyväksyisi maan muuttamisen monikulttuurisuushelvetiksi. Ja jos mikään muu ei uppoa, niin viimeinen kortti on ryssäviha. Pelotellaan Venäjällä, jos emme suostu satatuhantisen partalapsilauman hyysäämiseen.
Niinpä niin. Kun kerta 70 vuotta sitten Suomen sisällä siirrettiin suomalaisia paikasta A paikkaan B, niin nyt meillä on velvollisuus ottaa tänne satatuhatta elätettävää maailman toiselta puolelta. Kyseessähän on siis aivan sama asia. :facepalm:
Huusko, terveiset sinulle läpimätä mokuttaja:
GTFO!
Näen asian siten, että kun 70 vuotta sitten suomalaiset auttoivat suomalaisia niin tänään ählämit auttakoot toinen toistaan, ei kuulu meille heidän elintasonsa nosto. On niillä öljyä, meillä ei ole koskaan ollut.
Suomi lisäksi luovutti 1944-45 noin 80,000 virolaista, inkeriläistä, venäläisvankia ja muita neuvostoliiton kansalaista takaisin Neuvostoliittoon. Lisäksi Suomi internoi unkarilaiset ja saksalaiset siviilit. Sopisiko tämä luovutusanalogia kanssa vuoteen 2015?
Jos Huusko on huolissaan siitä, että aikoinaan tehtiin virhe, ettei maalaisia palautettu maalle, niin nyt historiallinen "vääryys" voidaan korjata näillä uusilla tulijoilla. Huuskon kannattaa kampanjoida niiden palauttamisen puolesta, jottei historiallinen vääryys enää pääse uusiutumaan.
Vuosista 2015 ja 1945 voi väkisin ja nurinkurisella logiikalla yrittää löytää jotain yhteistä. Tosin minusta nämä samankaltaisuudet ovat niin kaukaa haettuja, että kutsuisin niitä ennemminkin vastakohdiksi kuin yhtäläisyyksiksi.
Jos menneen ja tulevan yhtäläisyyksistä pitää jotain sanoa, niin voin vain esittää toiveen, etteivät vuodet 2018 ja 1918 toista tiettyjä tapahtumasarjoja. Etukäteen kun on vaikea sanoa, minkä värinen hihamerkki tuomiota täytäntöönpanevalla kiväärimiehellä on.