Intro skipaten suoraan asiaan:
Miten voidaan väittää että kaikki ovat samanarvoisia ja tämä otetaan yhteiskunnan kulmakiveksi?
Lahjakkuus, äly, kädentaidot, koko, voima, luonne jne. eivät jakaannu niin että kaikilla niiden 'summa' olisi sama. Jotkut vaan ovat parempia kuin, suuri osa on hyviä jossain ja osa täystumpeloita kaikessa.
Minulla ei ole ongelmaa myöntää että kaikilla on samat ihmisoikeudet ja kaikki ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun mutta yhteiskunnan kannalta erot ihmisten hyödyllisyydessä ovat valtavat. Meillä on niinkin suuria eroja lukutaito ja -taidottomuus aikuisväestössä.
Jos kaikkia pidetään yhtä hyödyllisinä universaalisti ja laiska säkki saa saman elintason ja arvostuksen kuin ns. kunnon ihminen, miten yhteiskunta voi toimia pidemmän päälle? Tuohan on aivan sairasta.
Yksilön tarkoitus on hyödyttää yhteisöään. Toisaalta yhteisö pitää huolta heikommista, niistä jotka eivät siihen itse pysty. Silti kaikki ovat samanarvoisia?
Esimerkiksi **#@*eita ei pitäisi ottaa yhtään koska lapsikin ymmärtää ettei heistä ole mitään hyötyä tälle maalle, ei edes potentiaalisesti.
Mielestäni on kunnianloukkaus kutsua Björn Wahlroosia tai Esko Valtaojaa samanarvoiseksi kun ostarilla notkuvaa somalia.
Juridinen tasa-arvo on parhaiden länsimaisten perinteiden mukaista hallintokulttuuria.
Sosiaalinen tasa-arvo on sosialismia, eli tasaista kurjuutta kaikille.
Törkein loukkaus tasa-arvoa kohtaan on kutsua epätasa-arvoisia asioita, kuten kulttuureja, saman arvoisiksi.
Minulle opetettiin ihmisen arvo yliopistossa.
Se oli kaksi miljoonaa euroa.
Myönnän että tästä on aikaa rapiat viisi vuotta, en tiedä miten paljon inflaatio on tässä asiassa jyllännyt sen jälkeen.
Quote from: Oami on 21.08.2015, 22:37:58
Minulle opetettiin ihmisen arvo yliopistossa.
Se oli kaksi miljoonaa euroa.
Myönnän että tästä on aikaa rapiat viisi vuotta, en tiedä miten paljon inflaatio on tässä asiassa jyllännyt sen jälkeen.
Siis suomessa? Maailmanlaajuisesti en tuohon jaksa uskoa.
Quote from: Tabula Rasa on 21.08.2015, 22:39:25
Siis suomessa? Maailmanlaajuisesti en tuohon jaksa uskoa.
Joo, Suomessa. Se oli hyvin epäpoliittinen kurssi. :)
Kyseistä arvoa käytetään, tai siis käytettiin ainakin vuonna 2010 arvioitaessa tiehankkeen kannattavuutta. Jos tienpätkä maksaa 2 miljoonaa euroa rakentaa, ja tämän seurauksena vanhalla, huonompikuntoisella tiellä vältetään yksikin kuolemaan johtava onnettomuus, niin silloin kyseinen hanke on kannattava.
Ei toisin sanoen liittyne tähän ketjuun mitenkään, mutta hauska tuolla on röllätä silloin kun vastapuoli väittää, etten ymmärrä ihmisen arvoa. Se on jo lähtökohtaisesti niin törkeä väite ettei se asiallista vastausta ansaitsekaan.
Monet ihmiset pitävät epämääräisistä periaatteista, koska niitä voi tulkita ja väännellä oman mielen mukaan. Toisin sanoen ihmiset alitajuisesti tunnistavat epämääräiset periaatteet joksikin itselleen mahdollisesti hyödylliseksi.
Tasa-arvo voidaan luokitella esimerkiksi näin: mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo. Mahdollisuuksien tasa-arvo on sitä, että jokainen lähtee juoksemaan samalta viivalta. Lopputulosten tasa-arvo on sitä, että jokainen tulee maaliin yhtä aikaa.
Yhteiskunnassa pyrkiminen siihen, että lopputulosten tasa-arvo toteutuisi täydellisenä, johtaa yritteliäisyyden katoamiseen. Yhteiskunta, jossa ei yritetä toteuttaa edes mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei ole yhteiskunta vaan kaaos jossa vahvin toteuttaa omaa viidakon lakiaan, kunnes kohtaa vahvempansa. Sivistyneet yhteiskunnat huomioivat aina mahdollisuuksien tasa-arvon, humaanit hyvinvointivaltiot eivät unohda lopputulostenkaan tasa-arvoa.
Kuolema tulee vuorollaan jokaiselle, tasa-arvoisesti.