Törmäsin mielestäni hyvään Seppo Oikkosen blogiin (http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/08/jarjellisen-maahanmuuttokritiikin.html). Oikkosen teksti on ajoittain tällaiselle tavikselle joskus vaikeaselkoista filosofisine termeineen ja määreineen, mutta ehkä tekstit on tarkoitettukin sivistyneen tärähtäneistön pään kääntämiseen.
Ei ole ollenkaan vaikeaselkoinen, kun keskittyneesti lukee.
Oikkosella on pointtinsa. Ei tarvitse kuin seurata jotain yleistä keskustelupalstaa kun huomaa miten "käsitteisiin" ja poteroihin kaivautuneita kansalaiset tässä maassa ovat. Usarissa aikanaan haukkuivat ettei se homma noin mene, mutta itse kokoajan toteuttavat sitä jatkuvasti.
Hyvää settiä jälleen:
QuoteNiin sanotussa "maahanmuuttokeskustelussa" tulisi käsite "maahanmuutto" korvata nykyistä tilannetta paremmin kuvaavalla käsitteellä "kansainvaellus".
Kysymys ihmisvirroissahan ei ole esimerkiksi pelkästään "pakolaisuudesta". Ei, vaikka kaikki maahantunkeutuneet miten virallisesti tahansa kirjattaisiin suojelua tarvitsevina "turvapaikanhakijoina". Eikä siitäkään huolimatta, että maan hallitus "pakolaiskeskusten" perustamiseksi on valmis täysin kylmästi ylikävelemään paikallishallinon demokraattiset prosessit ja kansalaisten varaukselliset tai vastustavat mielipiteet.
Kysymys on kehittymättömistä maista Eurooppaan suuntautuvasta massainvaasiosta. Sille on monia syitä, mutta niidenkin enempi eritteleminen edellyttäisi, että esimerkiksi ilmiökokonaisuuden todellinen organisoitu luonne ja laajuus paljastettaisiin paremmin. ...
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/09/perikadon-merkit-ilmassa.html
QuoteLänsimaisessa "hyvyydessämme" on se heikkous että kun omassa piirissämme hyvyyteen vastataan hyvyydellä emme mitenkään voi ymmärtää, etteivät samat sisällöt päde yli kulttuurirajojen. Se ei vain kaikissa tilanteissa pidä paikkaansa. Mutta oma "hyvyytemme" ei pysty käsittelemään tätä tosiasiaa, ei mitään niin kielteistä todellisuutta. Meille ei kerta kaikkiaan jää käteen muuta kuin yritys nostaa pintaan omaa "hyvyyttämme" -- ja lopulta hyvyytemme kääntöpuolena oleva kyvyttömyytemme, kyvyttömyys käsitellä itsessämme mitään kielteistä, syö meidät sisältä ontoiksi.
Niinpä kuvaaja poimii tuhannen karkeanoloisen nuoren miehen joukosta sen yhden huivipäisen naisen ja hänen kaksi lastaan. Se on se kuva, se eidos ja idea, jonka haluamme ottaa vastaan näitä "pakolaisia" koskien. Koska koemme että se on moraalisesti hyvä kuva, emme häiriinny siitä että kokonaiskuva on ruma. Me haluamme vain sellaisia meihin vaikuttavia todellisuusefektejä joita voimme käyttää totuudellisuusefekteinä.
Ja meille eurooppalaisille nimenomaan kuvat, se mitä silmämme näkevät, on äärettömän tärkeää. Visuaalisuus on koko eurooppalaisen uuden ajan ajattelun kognitiivinen pohja ja lähtökohta. Seurauksena on kuitenkin paradoksaalisesti se, että kuvittelemme tekevämme jollekulle kuvakieltokulttuurille hyvän palveluksen, kun kiellämme itseltämme minihameet tai pilapiirrokset.
Se suunta, jota MV-lehden "journalismi" edustaa, on joka tapauksessa paljon paljon paljon terveempi vaihtoehto kuin se länsimaisen ajatteluperinteen vapaaehtoinen amputoiminen, joka meille on helpoin ratkaisu, koska emme pysty käsittelemään maailman tosiasiallista pahuutta.
Journalismin suhteen valtamedian moraalinen tekopyhyys ja korruptio alkavat internetin myötä paljastua kaikelle kansalle. Olemme eläneet omassa suojatussa todellisuudessamme, ja kun meille vastakohtaisia arvoja tarvitsevat "kulttuurit" tekevät nyt invaasiota omaan keskuuteemme, olemme pahemman kerran eksyksissä. Ei auta että käytämme kiertoilmauksia, ei auta että aamu-TV:n toimittajat hymyilevät, hymyilevät, hymyilevät. Tai vakavoituvat, vakavoituvat, vakavoituvat.
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/09/journalismin-laatuongelmista.html
QuoteAlamaisasenteet ja massainvaasio
Freudilainen "yliminä" voisi vaikka ihan hyvin olla suomalainen keksintö. Suomalainen kansanpsyyke on saanut ominaisuutensa seurauksena seitsemänsataa vuotta historiassa jatkuneesta alistussuhteesta ruotsinkieliseen hallintoon. Kansallinen yliminä kontrolloi edelleen kaikkea mitä suomalainen saa ajatella tai tehdä.
Historiasta sisäistetyt alamaisasenteet tulevat näkyviin myös niin sanottuina suomalaisina hyveinä: olemme ahkeraa ja rehellistä, työ-, mies- ja sotakuntoista kansaa, ja haluamme kipeästi nousta esimerkiksi oppisivistyksen portaita paremman väen piiriin. Yhtäältä kilpailemme keskenämme toisiamme mitätöiden kuin opettajaa mielistelevät mallioppilaat ainakin, ja toisaalta meillä menestyvät nimenomaan häikäilemättömimmät ja tylsämielisimmät, kun taas herkimmät sairastuvat kansantautiimme, masennukseen.
Esimerkiksi suomalaisen kirjallisuuden historiaan jääneet harvat nerotyypit ovat kaikki kärsineet masennuksesta. Se ei voi olla sattumaa. Syy on tämän kansan ajattelulaadussa ja -perinteessä.
Satakymmenen vuotta kestänyt autonomian harjoittelu tsaarinvallan alaisuudessa ei auttanut suomalaisia kypsymään täyteen itsenäisyyteen. Ulkoinen jako omaa kieltään ja omaa sivistystään varjelevaan eliittiin ja hallintoalamaisiin vain vahvistui autonomian oloissa. Sisäistimme sen täydennykseksi omaan alamaisasennearsenaaliimme.
Irrottuamme viimeisestä emämaasta sorruimme oitis erinomaisen veriseen sisällissotaan. Siinä regressio oli totaalista, esiintyi heimosotien piirteitä, itsetarkoituksellista ja jopa ritualistista väkivaltaa.
Alin kansanosa oli sitten poliittisessa paitsiossa aina talvisotaan saakka. Sen syttyminen oli sokki, joka ihmisen joukkokäyttäytymiselle tyypillisen mutuaalireaktion kautta "yhdisti" hetkeksi suomalaiset. Sokin mutuaalivaikutus ei kestänyt edes jatkosotaan saakka. Eikä sodan jälkeinen aika sekään tarjonnut Kekkosen isällisistä hallitsijanotteista huolimatta Suomelle mitään mahdollisuutta kypsyä itse itseään hallitsevaksi sisäisesti ehjäksi ja toimintakykyiseksi kansakunnaksi.
Kuten sosiologiamme yksi grand old man Erik Allardt totesi, suomalaiselle yhteiskunnalle ovat ominaisia tavallista rajummat ja syvemmät kahtiajaot. Nykyiset sosiologimme eivät enää ymmärrä tällaisista rakenneominaisuuksista mitään. He "tutkivat" kahtiajakoja lähtien liikkeelle "mielipiteiden" sisällöistä. Siis ikään kuin ihmisten omaksumat "tiedolliset" käsitepinnat olisivat syy vastakkainasetteluille.
Sen lisäksi, että rakenteelliset kuilut maata hallitsevan eliitin ja niin sanotun tavallisen kansan välillä ovat meillä poikkeuksellisen suuret, meillä on siis kansallisesta alistushistoriasta suoraan nousevaa taipumusta jakautua kaikissa kysymyksissä kahtia. On huomattava, että kahtiajakautuminen on etäisyydenottoa, yhteisöllisen yliminän resonanssia yksilöllisen tajunnan tasolla. Se ei ole esimerkiksi sellaista "tiedollista" hedelmällistä dualismia, jota dialektinen edistys voisi käyttää hyväkseen.
Latentit antagonistiset mustavalkoiset asenteet on meihin hyvin syvälle istutettu. Ne tulevat näkyviin kaikissa kansallisissa omalaatuisissa poikkeuksellisissa erityispiirteissämme. Olemme esimerkiksi työpaikkakiusaamisessa euroopanennätyskansaa. Myös koulukiusaaminen on meillä edelleen ratkaisematon ongelma, samoin ilmeisesti nimenomaan suomenkielisen väestön ongelmana esiintyvä masennustaipumus. Kuvaan kuuluu myös psyykemme projektiivisuus, joka ilmenee muun muassa "ryssävihana", jolle ei löydy vertaa edes N-liiton miehittäminä olleiden maiden kansalaisten asenteissa.
Yhdessä suhteessa alistushistoriamme tuottaa aivan maailmanennätyksellisen tuloksen: missään muualla maailmassa ei nimittäin löydy itseään "demokratiaksi" kutsuvaa maata, jossa muutaman prosentin historiallista herrakansaa edustava vähemmistö voisi pakottaa suuren enemmistön opiskelemaan oman kielensä. Vain suomalaiset suostuvat tällaiseen. He pitävät yhä ruotsinkieltä vieläpä "sivistyneisyyden" mittana!
Tällaisesta kansallisesta historiasta ja sen edelleen vahvana elävästä henkisestä perinteestä johtuen emme me suomalaiset vielä pitkään aikaan tule kestämään minkäänlaisia uusia ulkoa tulevia mutta sisäistä hajoamista provosoivia vaikutteita. Siksi esimerkiksi nyt Eurooppaan Lähi-idän ja Afrikan maista suuntautuva hallitsematon massamittainen kansainvaellus on meille suomalaisille vaikea ja tosiasiassa koko kansallista olemassaoloamme uhkaava tapahtuma.
Emme pysty käsittelemään sitä edes samalla tavalla kuin mitä siirtolaisuutta on yritetty käsitellä vanhoissa eurooppalaisissa kulttuurivaltioissa -- jotka kuitenkaan nekään eivät ole pystyneet estämään liian suureksi paisuneen maahanmuuton ja kulttuuristen yhteentörmäysten aiheuttamia ongelmia.
Näinä päivinä moni suomalainen ihmettelee tavattomasti ja kysyy mielessään mistä johtuu, että maahan voi virrata luvuton määrä, sadoittain ja tuhansittain niin sanottuja "pakolaisia", eikä edes minkäänlaista rajavalvontaa saada aikaan.
Nämä, lähinnä irakilaisista ja somaleista koostuvat joukot näkyvät jo esimerkiksi Tampereen katukuvassa, eikä heidän käyttäytymisensä suinkaan muistuta mitään avuntarvitsijan käyttäytymistä. Kaukana mistään sellaisesta. Siitä huolimatta kansalaiset eivät lehdistä tai televisiosta saa lukea tai kuulla juuri mitään muuta kuin ruotsinkieliselle historialliselle hallitsijaeliitille ominaisia moraalisaarnoja, joissa julistavalla paatoksella puhutaan suomalaisen junttikansan sivistymättömyydestä, ksenofobisista ennakkoluuloista ja "rasistisuudesta".
Eivätkä hallituksemme ministerit tunnu olevan ollenkaan Suomen, vaan pikemminkin historiallisen herrakansamme Ruotsin asialla. Ruotsin kauttahan tänne nyt massamitassa tunkeudutaan, vieläpä mitä ilmeisimmin ruotsalaisten kieroutuneella myötävaikutuksella. Ruotsin miellyttäminen ja tosiasioiden kiertely toki kasvaa sitten myös koko Euroopan nöyristelemiseksi, olemmehan myös ylikansallisten toimijoiden kuuliaisia mallioppilaita. Sitäkään kautta ei siis minkäänlaista kansallista pelastusta ole odotettavissa.
Niinpä näyttää enemmän kuin todennäköiseltä että nyt eletään kansallisen olemassaolomme viimeisiä aikoja. Viimeisiä päiviä, viikkoja, kukkausia, vuosia, ehkä sentään vuosikymmeniä. Lopullinen yhteiskunnan hajoaminen saattaa tapahtua, kuten se muuallakin eurooppalaisissa maissa on tapahtunut, vasta seuraavien maahanmuuttajasukupolvien radikalisoituessa ja hakeutuessa ääriliikkeiden piiriin.
Yhteiskunnan hajoaminen ei muuten tule olemaan mikään yksittäinen räjähdys, ei maanjäristys eikä muu dramaattinen käännekohta. Se tulee olemaan vain sitä että yhteiskunta ympäriltämme, tai keskuudestamme, tai sisältämme, vain lakkaa olemasta. Hitaasti, hiljaa, miltei huomaamatta.
Sitä sosiaalinen hajoaminen on. Vain tiettyjen yhteiskuntaa koossapitäneiden voimien hajoamista ja katoamista. Eräänä aamuna vain heräämme ja huomaamme ettei Suomea enää ole. Jos huomaamme. Voi jopa olla, ettei siinä vaiheessa kukaan enää huomaa juuri mitään.
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/09/alamaisasenteet-ja-massainvaasio.html
Näissä tosiaan on hyviä tekstejä! Kirjoittajan kieli on tosiaan kuin olisi akateemisille piireille suunnattu mutta kyllä monista noista teksteistä saa tislattua ne tarkoitetut pointit.
Sivusto on toteutettu/säädetty "kikkailemaan" liiaksi. Halla-ahon Scriptan tyylinen karumpi toteutus miellyttäisi itseäni enemmän.
QuoteOlen aikalailla vakuuttunut siitä, että juuri ne inhimilliset tunnot ja tarpeet, jotka nyt saavat ilmauksensa niin sanotussa "maahanmuuttokritiikissä" ja myös tässä niin sanotussa "rasismissa" tulevat parhaassa tapauksessa muutamassa vuosikymmenessä tässä yhteiskunnassa muuttumaan valtavirran ajatteluksi. Ne nimittäin edustavat kaikkein inhimillisimpiä, terveitä elämän perusvoimia, kun taas kaikki vuosikymmenien varrella kehittyneet ideologiset jätekasat edustavat enää vain vääristyneitä ja jäljellejääneillä vihaprojektioilla ylläpidettyjä viholliskuvia. ...
...Esimerkiksi se joka ymmärtää "projektiivisuuden" mekanismit, osaa tarkastella paremmin näitä nyt uutisissa olleita ja varmaan tulevaisuudessa voimistuvia ja jossain eskalaation vaiheessa melkoisella varmuudella väkivaltaisiksi äityviä mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia. Hän voi hyvin ymmärtää, miksi on niin, että jos maahanmuuttokriittinen osapuoli onnistuu pidättäytymään väkivallasta, vastapuoli oitis sortuu siihen. Se johtuu suoraan suunnattomasta projektiivisen viholliskuvan tarpeesta. Kun viholliseksi mielletty ei todellisuudessa provosoidu, tai anna tekosyytä yhteenottoon, keskinäisvahvistautumisen tarve pakottaa hyökkäämään poliisin kimppuun tai tuhoamaan satunnaisia kohteita. ...
...Kaikki tunnustuksellinen ajattelu tarvitsee jatkuvaa ryhmävahvistautumista, ja vahvojen viholliskuvien ylläpito vaatii vastustajan demonisoimista. Kun ajattelee sitä miten täydelliseen järjettömyyteen tunnustuksellisen ajattelun varassa voidaan ajautua -- kuten omaa kyvyttömyyttään myöntämään kykenemättömien poliittisten pukarien kohdalla on tapahtunut -- yhtäältä imaginaarisen raha-arvonmuodostuksen numeromaagisissa talouskysymyksissä kuin myös tässä yhteiskunnan laillisuuden rapauttavassa, mahdollisesti kymmenien- tai satojentuhansien suuruusluokkaan kasvavassa "pakolaisten" massainvaasiossa -- ymmärtää että tällainen täydellinen itsepetos ja järjettömyys vaatii tukirakenteiksi hirvittäviä demonisoituja viholliskuvia. ...
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/10/projektiivisuudesta.html
Tällaiset saavat kyllä mieleen ajatuksen, että ehkä kaikkea ei olekaan vielä menetetty, vaan että laiva kääntyy.
Tuulen kääntyminen on ollut pitkään tiedossa, mutta on vaikuttanut liian hitaalta.
Olisiko kuitenkin toivoa?
Quote from: Acres on 05.10.2015, 23:01:46
QuoteOlen aikalailla vakuuttunut siitä, että juuri ne inhimilliset tunnot ja tarpeet, jotka nyt saavat ilmauksensa niin sanotussa "maahanmuuttokritiikissä" ja myös tässä niin sanotussa "rasismissa" tulevat parhaassa tapauksessa muutamassa vuosikymmenessä tässä yhteiskunnassa muuttumaan valtavirran ajatteluksi. Ne nimittäin edustavat kaikkein inhimillisimpiä, terveitä elämän perusvoimia, kun taas kaikki vuosikymmenien varrella kehittyneet ideologiset jätekasat edustavat enää vain vääristyneitä ja jäljellejääneillä vihaprojektioilla ylläpidettyjä viholliskuvia. ...
...Esimerkiksi se joka ymmärtää "projektiivisuuden" mekanismit, osaa tarkastella paremmin näitä nyt uutisissa olleita ja varmaan tulevaisuudessa voimistuvia ja jossain eskalaation vaiheessa melkoisella varmuudella väkivaltaisiksi äityviä mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia. Hän voi hyvin ymmärtää, miksi on niin, että jos maahanmuuttokriittinen osapuoli onnistuu pidättäytymään väkivallasta, vastapuoli oitis sortuu siihen. Se johtuu suoraan suunnattomasta projektiivisen viholliskuvan tarpeesta. Kun viholliseksi mielletty ei todellisuudessa provosoidu, tai anna tekosyytä yhteenottoon, keskinäisvahvistautumisen tarve pakottaa hyökkäämään poliisin kimppuun tai tuhoamaan satunnaisia kohteita. ...
...Kaikki tunnustuksellinen ajattelu tarvitsee jatkuvaa ryhmävahvistautumista, ja vahvojen viholliskuvien ylläpito vaatii vastustajan demonisoimista. Kun ajattelee sitä miten täydelliseen järjettömyyteen tunnustuksellisen ajattelun varassa voidaan ajautua -- kuten omaa kyvyttömyyttään myöntämään kykenemättömien poliittisten pukarien kohdalla on tapahtunut -- yhtäältä imaginaarisen raha-arvonmuodostuksen numeromaagisissa talouskysymyksissä kuin myös tässä yhteiskunnan laillisuuden rapauttavassa, mahdollisesti kymmenien- tai satojentuhansien suuruusluokkaan kasvavassa "pakolaisten" massainvaasiossa -- ymmärtää että tällainen täydellinen itsepetos ja järjettömyys vaatii tukirakenteiksi hirvittäviä demonisoituja viholliskuvia. ...
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/10/projektiivisuudesta.html
Erittäin hyvää psykologista analyysiä. Joskus kiinnitin, ihan lukion psykologiaan perustuen, huomiota siihen, kuinka koko vihervasemmistolainen ideologia on käytännössä kokoelma kaikkia mahdollisia psykologisia häiriötiloja; kyseessä on valheessa elävän ihmisen, kuten marxistin, yritys ylläpitää kuplaansa. Oikkonen vahvistaa käsitykseni oikeaksi.
Seppo Oikkonen antaa Soinille "kyytiä": Timo Soini, demokratia, ja Orwellin siat (http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/10/timo-soini-demokratia-ja-orwellin-siat.html)
Quote
[...]
Varsinainen sananvapausviikon sankari on Timo Soini, joka on tukahduttanut omassa puolueessaan nousevat kriittiset kapina-äänet tylyllä, ylhäältä alaspäin jyrkän jyräävällä päsmäröinnillään. Kapinahan on aivan oikeutettu, koska perussuomalaisten puolue petti täydellisesti kaikki antamansa keskeiset vaalilupaukset. Siis todellakin aivan kaikki julkilausutut lupaukset: Kreikan kautta tapahtuvaa lainarahamanipulaatitota koskevat, maahanmuuton kiristämistä koskevat, kaikkein köyhimpien kansalaisten sosiaaliturvaa koskevat. Kaikki petettiin, täydellisesti
Tarvitseeko muistuttaa siitä mikä on aidon demokratian olennaisin sisältö? Se on kansalaisten tuntema luottamus valitsemiaan edustajia kohtaan. Ja tuo luottamus koskee nimenomaan ja vain sisältöjä, asiasisältöjä, ei suinkaan Soinin valtataistelijapersoonaa.
Mitään sen pahempaa rikosta demokratiaa vastaan poliitikko ei voi tehdä kuin mitä on annettujen sisällöllisten lapausten aivan totaalinen pettäminen. Sellaisessa politiikassa ei todellakaan ole enää kysymys mistään mikä voisi kantaa demokratian nimeä.
[...]
Paradokseja:
Quote from: Seppo Oikkonen... Paradoksi: eurooppalaisen individualismimme pohjalta noidumme ymmärryksemme ja puhumme joukkoilmiöistä ikään kuin ne koostuisivat yksilölähtöisestä käyttäytymisestä. Meillä ei omassa individualistisessa ajatteluperinteessämme ole käytössämme sellaista historiallisesti kehittynyttä ryhmäpsykologista käsitteistöä, jolla meitä vaivaava ymmärrysvaje yhteisöilmiöiden ja yksilötason väliltä kurottaisiin umpeen. Käytämme joukkotodellisuuden kuvaamiseen ja selitykseen yksilötason käsitteistöä, josta kaameinta ja harhaisinta lajityyppiä edustaa eurooppalaisen individualismin pohjalta noussut ihmisarvo- ja ihmisoikeusideologia ja vetoaminen yksilöoikeuksiin ja -vapauksiin.
Paradoksi: yksi yleisimmistä ja yleistävimmistä täysin omaa eurooppalaista ajatteluperintöämme ymmärtämättömistä maahanmuuttoteeman kliseistä kuuluu, että ei-eurooppalaiset kulttuurit "rikastuttavat" omaa kulttuuriperintöämme. Klisee todella kertoo käyttäjästään sen ettei tämä ymmärrä eurooppalaisesta kulttuuri- ja ajatteluperinteestä mitään. Alexander Stubbin lisäksi kliseetä sitten käyttävät lähinnä hoivaviettinsä sokaisemat etnohedonistit, jotka tuntevat vahvaa vetovoimaa vieraskulttuurisia kohtaan. Heitä on siis kumpaakin sukupuolta.
Paradoksi: se mitä sanomme "kulttuuriksi" on todellisuudessa vuosisataiseen ajatteluperinteeseen sisäänrakentunut tapa, jolla perinteen piirissä kehittynyt yleiskäsitteellinen ajattelu on ratkaissut ymmärryskuilujen ylittämisen ongelmat. Samoin kuin kulttuurin omassa piirissä ei ole mitään tapaa varsinaisesti "ratkaista", siis "käsitteellisesti käsitellä", näitä ongelmia, vielä mahdottomampaa on että kaksi toisilleen täydellisesti vierasta ja vastakohtaista kulttuuriperinnettä löytäisi jostain keskenään yhteisen, edes yhdistävän saati rikastuttavan kulttuuritekijän.
Paradoksi: mitä enemmän Eurooppa oman perinteensä pohjalta soveltaa individualisaatiotaan, yrittää ymmärtää ja yksilötasoa korostaen "suvaita" ei-eurooppalaisia, sosiaaliseen ryhmäsidonnaisuuteen kulttuuriset perusratkaisunsa pohjaavia kulttuureja, sitä vahvempia projektiivisia viholliskuvia nämä kulttuurit tarvitsevat ja sisällään kehittävät ylläpitääkseen oman sosiaalisuutensa ehtoja. Kaikissa eurooppalaisissa maahanmuuttajalähiöissä on nähtävissä miten sisäänpäinkääntyneet ei-eurooppalaiset kulttuurit radikalisoituvat sukupolvi sukupolvelta.
Paradoksi: suomalaiset poliitikot, nuo asiahallinnallaan valtaansa puolustelevat puoluepukarit, ovat ei-eurooppalaisen massainvaasion edessä rähmällään. Mitään ymmärtämättöminä, kykenemättöminä mihinkään muuhun kuin humanististen, individualistisesti sokeiden iskulauseiden toisteluun. Perustetaan maa täyteen vastaanottokeskuksia, joiden pihalla "kotoutetaan" maahantulijoita esimerkiksi potkupalloa pelaamalla. Jonkinlainen, hmmmm, ymmärryskuilu?
Paradoksi: ylimmän ymmärtämättömyyden määrä hyökkää vähitellen yhä enemmän hätääntyvien kansalaisten silmille: presidentti väistelee, puhuu ympäripyöreitä tyhjänpäiväisyyksiä ja läpiä päähänsä, ministerit toistelevat paniikkia toppuuttelevia hokujaan, ja uutiset verhoavat vastaanottokeskuksissa tapahtuneita kärhämiä ja turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa turvattomuutta uutispimentoon. "Rasismin" lisääntymisen pelossa toteutettu politiikka ja tiedonvälityksen piirissä lisääntyvä sensuuri vaikuttavat täsmälleen päinvastoin kuin mitä päättäjät ja sensorit niiden haluaisivat vaikuttavan. Humanistit tekevät lopulta meistä kaikista rasisteja.
Paradoksi: turvapaikanhakijat tekevät ennen turvallisesta maastamme turvattoman. Mitään eurooppalaisen kulttuurin "rikastumista" ei tapahdu, ei edes auttavaa sopeutumista. Oman maan rikastumiset jaetaan uudelleen. Poliitikot tekevät kaikkensa jakaakseen satoja tai tuhansia miljoonia euroja maahantunkeutujille ja maahanmuuttobisnekselle, ja maksattavat ne leikkaamalla omien kansalaisten sosiaaliturvaa. Mutta suurimman haaksirikon kokee yleiskäsitteillä mussutteleva humanismi. Se tekee meistä kaikista rasisteja.
Paradoksi: terrorismi herättää pelkoa. Mutta juuri ei-eurooppalaisten kulttuurien pelkäämiseen perustuu kaikki niille aktiivisesti tarjottu apu, jonkalaisesta oman maan kansalaiset ovat saaneet alamaisen roolissaan kautta aikojen vain uneksia. Kaiken takana on lopulta vain ja nimenomaan pelkkä pelko. Osa pelosta on suoranaista näiden kulttuurien arvaamattomuuteen liittyvää reaktiivisen väkivallan pelkoa. Osa on eurooppalaisen eliitin "älyllistä" väistöliikettä, toinen toistensa pelkoa, jota puhumattomuuden pinnan alla varjellaan päättäjien Suurena Yhteisenä Valheena ja tuodaan julki vain humanismin valekaapuun puettuna.
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2015/11/paradokseja.html
Sepi on jatkanut kirjoittelua neljän kuukauden tauon jälkeen:
Quote from: Seppo Oikkonen
Olen joskus jonkinlaisen katkeran huvittuneisuuden vallassa todennut, että meillä tässä maassa voi toimia ministerinä, korkeana virkamiehenä, lehden päätoimittajana tai jopa yhteiskuntatutkijana henkilö, joka ei ymmärrä durkheimilaisen sosiologian perusasetuksista mitään. Se on aika traaginen yhteiskuntatilanne.
Meillä eivät myöskään taiteilijat tohdi ottaa vastaan todellisia tiedollisia haasteita, vaan pakenevat tunnustukselliseen ja taannuttavaan monikulttuurisuuspaatokseen. Edes Aki Kaurismäen "Le Havre" ei ota vastaan sosiologista haastetta vaan latistaa kulttuurien kohtaamisen yksilöpsykologian tasolle. Puhumattakaan sitten "Leijonasydämen" tapaisista täysin propagandistisista ja naiiveista antirasistisista lastenelokuvista.
Kukaan ei kysy miten siitä, että kaikilla ihmisillä on "ihmisarvo" seuraa, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Ne eivät sopeudu. Sen sijaan ne voivat kyllä kääntää toistensa pahimmat puolet esille ja aiheuttaa joukkomittaisen moraaliromahduksen.
Mitä edellytyksiä meillä on hallita esimerkiksi tätä nyt ja tulevalla vuosisadalla päällemme vyöryvää mahdollisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavaa kansainvaellusta, tai edes keskustella siitä oikeilla käsitteillä, kun kulttuureja ja yhteisöilmiöitä koskevat perustavanlaatuiset lähtökohdat ovat kaikilta totaalisesti hukassa?
"Yhteiskunnallisesta keskustelusta" tulee meillä vain turhaa julistusta tunnustuksellisen moraalipaatoksen vallassa. Aivan kuin totaalinen kulttuurinen sopeutumattomuus tai yhteisödynamiikkojen yhteentörmäys voitaisiin estää ja ratkaista asennetasolla ja oikeiden "arvovalintojen" avulla.
Siinä rasisti- ja natsikortit lentelevät kun yhteisöilmiöistä ja -ongelmista mitään ymmärtämättömät höyrypäähyvikset voimaannuttavat toisiaan yhteisessä rasistijahdissa -- joka on nykyajan noitajahtia -- ja "ihmisoikeusideologioiden" legitimoimassa lynkkausmielialassa. Se kaikki tapahtuu nykyisin hyväksyttävän moraalin ja oikeassaolemisen kaiken pyhittävässä hengessä.
Durkheimilaisen sosiologian kannalta monikulttuurisuusideologit ovat tekemässä mitä hirvittävintä ihmiskoetta. Epäröimättä, vakuuttuneina siitä että ovat oikealla asialla. En näe missään edes hiushalkeamaa, josta jokin itsekriittinen idea voisi virrata tähän pimeyteen. Monikultturisteilla on todellakin nollatoleranssi oman erehtymättömyytensä epäilemisen suhteen.
Eurooppa tulee kaatumaan rasismin pelkoon.
http://alkonkassalla.blogspot.fi/2016/04/ruben-ostlundin-elokuva-play.html