QuotePorilaisnuoret afrikkalaisissa rytmeissä – singlejulkaisu kenialaistähden kanssa
Porin nuorten työpaja tekee yhteistyötä kenialaisen laulaja ja runoilija Rawbeenan kanssa. Musapajan ohjaaja Kide Leppäpohja uskoo musiikin olevan vahva ase rasismia vastaan.
Itä-Afrikan musiikkimaailma sai suomalaisen kosketuksen, kun kenialainen laulaja ja runoilija Rawbeena julkaisi uuden singlensä Marobo. Kappaleella soittaa porilainen muusikko Kide Leppäpohja. Yhteistyö on poikinut myös loistavan tilaisuuden porilaisnuorille tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin.
Porin nuorten työpajan ohjaajana Leppäpohja näki mahdoillisuuden tarjota nuorille afrikkalaisia vaikutteita, joiden ohessa he voivat samalla omaksua tasa-arvon aatteita. Hän muistuttaa, että nyt varsinkin Suomessa kiristyvässä asenneilmapiirissä on tärkeää, että nuoret pääsevät kokemaan tällaista.
- Asenteet lähtevät pääosin kotoa. Toisaalta jos ihan lapsesta lähtien monikulttuurisuus on mukana, vaikka musiikin muodossa, on se vain plussaa, Leppäpohja toteaa.
Kuplivaa elämäniloa
Musapajan nuoret soittavat Rawbeenan, oikealta nimeltään Sylvia Barasan, taustalla kappaleessa Furaha. Biisi sävellettiin porilaisvoimin, mutta suomalaisille tyypillinen tasainen poljento ei lyönyt itseään läpi värikkäistä rytmeistä tunnetussa maanosassa.
– Tansaniassa studiossa paikallinen väki pisti kuviot ihan uusiksi ja biisistä muodostui jamittelulla jotain aivan muuta kuin alun perin olimme täällä suunnitelleet. Oli kiinnostavaa nähdä, mitä afrikkalainen musiikki on nykypäivänä ja mitä siitä voi oppia.
Suomalaiset suhtautuvat musiikkiin intohimoisesti, mutta Kide Leppäpohjan mukaan afrikkalainen asenne on jotain vielä enemmän.
– Musiikki vain lähtee hyvin kepeästi kuplimaan kuin itsestään. Se on enemmänkin puhdasta iloa. Perspektiivi on siis aika erilainen, kun meillä musiikki on usein paatoksellista ja intohimoista.
http://yle.fi/uutiset/porilaisnuoret_afrikkalaisissa_rytmeissa__singlejulkaisu_kenialaistahden_kanssa/8193300
Se olisikin jotain jos afrikkalainen kulttuuri olisi joskus jotain konkreettisesti hyödyllistä. Ei se koko manner voi olla pelkästään leikkiä, laulua, iloisia rytmejä, eksoottisia ruokia ja värejä ja vähän pallon potkimista. Kyllä siellä pitäisi ihan oikeitakin töitä tehdä.
Jos Suomeen tutustutettaisiin samalla logiikalla, Suomi olisi Sibelius, ja se siinä. Ainakin itse kerron ulkkareille mm. tutkimus- ja tuotekehityssektorista, en niinkään mistään jännistä rytmeistä. Vaan taitaa olla niin, että afrikkalaiset ovat yleläistenkin mielestä saavutuksiltaan pikkulasten tasolla, eikä enempää saa vaatia.
Mukavaa nähdä, että veronmaksajat rahoittaa tätäkin aivopesua nuorille.
QuoteSuomalaiset suhtautuvat musiikkiin intohimoisesti, mutta Kide Leppäpohjan mukaan afrikkalainen asenne on jotain vielä enemmän.
– Musiikki vain lähtee hyvin kepeästi kuplimaan kuin itsestään. Se on enemmänkin puhdasta iloa. Perspektiivi on siis aika erilainen, kun meillä musiikki on usein paatoksellista ja intohimoista.
Tästä tuli mieleen tämä maantiedon oppikirjan sivu:
(http://kuvaton.com/kuvei/maantieto.jpg)
"Neekerit ovat luonteeltaan iloisia ja huolettomia ja pitävät paljon soitosta ja meluavista leikeistä."
QuoteSuomalaiset suhtautuvat musiikkiin intohimoisesti, mutta Kide Leppäpohjan mukaan afrikkalainen asenne on jotain vielä enemmän.
– Musiikki vain lähtee hyvin kepeästi kuplimaan kuin itsestään. Se on enemmänkin puhdasta iloa. Perspektiivi on siis aika erilainen, kun meillä musiikki on usein paatoksellista ja intohimoista.
Siinäpä se oleellinen tiivistettynä. Ksenofilialla marinoitua Afrikka-palvontaa aidoimmillaan. Läpsytellään bongorumpuja ja unelmoidaan. Ollaan ihanan aitoja toisin kuin luterilaiset valkonaamat. Cool.