Nykyisin on Suomessa vallalla sellainen käsitys että aktiivisilla toimenpiteillä voidaan edesauttaa tulijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja näin välttyä muun muassa ongelmalähiö-kehityspolulta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä suomalaisten sopeuttamista tulijoihin, sopeutumisrahaa, erityispalveluita ja erityiskohtelua ja vastineeksi vaaditaan sitten myös tulijoilta sopeutumista.
Itse uskon että näin toimimalla tänne päinvastoin houkutellaan mahdollisimman paljon sellaisia tulijoita jotka tulevat muodostamaan niitä ongelmalähiöitä ja lisäksi tulijoille annetaan sellainen viesti että voivat elää täällä noudattaen omia tapojansa, suomalaiset luovuttaa maan ja maksaa kustannukset.
Terve lähtökohta minusta sen sijaan on että suomalaisten ei tule millään tavalla sopeutua tulijoihin tässä maassa vaan tulijoiden suomalaisiin. Joka näillä säännöillä pystyy elämään täällä niin voi ehkä joskus tulla suomalaiseksi. Kaikki muut tulijoiden asenteet johtaa niihin eristäytyneisiin yhteisöihin omine tapoineen. Sellaisia yhteisöjä täällä voi elää pieniä määriä, jos käyttäytyvät, mutta laajemmassa mittakaavassa tätä ei voi sallia.
Quote from: Leona on 08.07.2015, 16:40:05
Nykyisin on Suomessa vallalla sellainen käsitys että aktiivisilla toimenpiteillä voidaan edesauttaa tulijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja näin välttyä muun muassa ongelmalähiö-kehityspolulta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä suomalaisten sopeuttamista tulijoihin, sopeutumisrahaa, erityispalveluita ja erityiskohtelua ja vastineeksi vaaditaan sitten myös tulijoilta sopeutumista.
Vaaditaanko todellakin? Eiköhän kyse ole lähinnä suosituksesta. Jos sopeutumista tapahtuu edes hivenen, voi toki päästä hehkutuksen kohteeksi Hesarissa tai Ylen ohjelmissa, mutta kyllä sopeutumattomallekin järjestetään Suomessa ihan siedettävät olot.
Pidän siitä, että käytit sanaa 'kotoutumis-' sanan 'kotouttamis-' sijaan. Kotouttamispolitiikka on jotakin, mitä me aktiivisesti yhteiskunnan taholta tehdään ja edistetään, itse kotoutuvan rooli on siinä vähäinen.
Maahanmuuttajalla eli kotoutujalla pitäisi olla suurin ja pääasiallinen vastuu omasta kotoutumisestaan. Tällä hetkellä kotouttamisen mittasuhteet ovat kuitenkin karanneet tyystin käsistä ja näille hyvää tarkoittaville kotouttamistoimenpiteille suurin piirtein naureskellaan maahanmuuttajien taholta.
Tosiasia on se, että kukaan ei tiedä, mitä on kotouttaminen - eivät edes viranomaiset, jotka ovat sitä tekevinään.
Meillä on vain otaksuma, jonka mukaan tänne tulevat sopeutumishaasteelliset sopeutuvat ja kotoutuvat, jos heidän hyväkseen uhrataan satoja miljoonia erilaisten erityistukien, kurssien, palveluiden ja myönnytysten muodossa.
Todellisuudessa päänsilitys ei toimi. Se ei toiminut Ruotsissa, jossa on pidempi historia taakkamaahanmuuton suhteen eikä se toimi Suomessa, missä asia on todettavissa pelkästään tiettyjen ryhmien rikollisuus- ja työttömyystilastoja läpikäymällä.
Silti tätä virheellistä, 'kotouttamisen' nimellä kulkevaa hömppämetodia vain jatketaan. Miksi? Yksi syy on, että suljetaan silmät tosiasioilta erilaisin pseudoselityksin ja yleisesti vain jatketaan tähän hömppään uskomista.
Toinen syy on se, että kukaan ei oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Siksi jatketaan entisellä uralla ja rukoillaan ihmettä, että ne mamut nyt yhtäkkiä alkaisivatkin kilteiksi ja ahkeriksi, kun niitä oikein nuollaan.
Kolmas syy on siinä, että nk. kotouttaminen työllistää tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Eivät virkamiehet ja -naiset ala sahata omaa oksaansa myöntämällä, että heidän toiminnallaan ei ole laisinkaan toivottuja vaikutuksia.
Olen joskus sanonut, että ainoa kotouttaminen on pakko. Toisinsanoen ainoa keino saada taakkamaahanmuutto yhteistyöhaluiseksi länsimaisten arvojen kanssa on asettaa tiukat ehdot heille ja heidän maassaolemiselleen. Esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistynyt on karkotettava automaattisesti ja välittömästi. Tai oleskelulupansa menettää, jollei ole tehnyt kolmeen vuoteen töitä.
Haittamaahanmuuttajakin osaa käyttäytyä, kun hänen on pakko. Jos leipä riippuu oikeasti työhalukkuudesta ja jos maassa saa olla vain tekemättä rikoksia, meno muuttuu. Mutta nykymenolla se ei muutu: nk. kotouttaminen on vain roskaväen lahjontaa ja mielistelyä, jolla on tarkoitettuun nähden päinvastainen vaikutus.
Ensimmäinen seikka olisi saada porukka töihin alusta alkaen. Tämä lisäisi molemminpuolista kunnioitusta. Ilmaisen rahan antaminen tekee päinvastoin: se aiheuttaa molemminpuolista halveksuntaa. Koko pakolaisbisnes pitäisi saada mahdollisimman omatoimiseksi ja saada palkallisen henkilökunnan määrä minimiin. Ohessa oppisivat työntekoa, jotta voisivat mennä varsinaisiin töihin. Nykyinen asunto ensin -menetelmä on älytön ja passivoi.
Toki menetelmä ei olisi ongelmaton. Se toisi laskupaineita matalapalkka-alojen palkkoihin. Nämä tulisi korvata jotenkin kansalaisille (verotus, sosiaalietuudet) jotka ovat ko töissä. On mielekkäämpää tukea töissä olevaa suomalaista kuin löhöävää mamua.