Eilen (http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135247702643) Hesarin vieraskynässä vaihteeksi pohdittiin perheiden arkipäivisiä pulmia ja esimerkiksi sitä, kuinka lapsen temperamentti ja erityispiirteet vaikuttavat siihen, miten vanhemmat hänet kohtaavat. Lapsihan voi olla vaarassa leimautua hankalaksi, jos perheessä toistuvasti kiistellään esimerkiksi siitä, voiko poika mennä päiväkotiin mekossa. Tuttu juttu varmaan näytön sielläkin päässä sijaitsevissa aamukahvipöydissä.
Tänään sitten liikutaankin aihepiirissä, jota tuskin koskaan aiemmin on vieraskynässä käsitelty.
Monikulttuurisuus haastaa nuorten kansalaistoiminnan
Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristumisesta ja sen vaikutuksista hyvinvointipolitiikkaan käydään kiivasta keskustelua. Samaan aikaan julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa korostetaan yhä painokkaammin kansalaisyhteiskunnan merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Nämä kaksi ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua eivät kuitenkaan näytä kohtaavan.
Perinteisesti kansalaistoiminnassa on rakennettu ja vahvistettu yhteistä suomalaiskansallista aatetta ja yhteenkuuluvuudentunnetta. Yhteiskunnan monikulttuuristuessa kansalaisyhteiskunnan määritelmiä ja aatepohjaa on syytä kriittisesti päivittää.
Kuinka avointa suomalainen kansalaistoiminta on? Keille kansalaistoiminnan portit aukeavat, ja ketkä jäävät ulkopuolelle? Millä ehdoilla erilaisista kulttuuritaustoista tulevat pääsevät mukaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisiksi kehittäjiksi – eivät ainoastaan avunsaajiksi tai huolen aiheiksi?
Tärkeän näkökulman kansalaisyhteiskunnan avoimuuteen ja kulttuuriseen tasa-arvoon tarjoaa nuori sukupolvi, josta jo merkittävällä osalla on juuria muualla kuin Suomessa. Kansalaistoiminnan alueella näkyy jännite nuorten omien kokemusten ja aikuisten näkemysten välillä.
Nuorten yhteiskuntaan kiinnittyminen tai syrjään jääminen ratkeaa pitkälti vapaa-ajan yhdessäolon, yhteenkuulumisen ja ystävyyssuhteiden alueella. Tämä arjen kansalaistoiminnan harmaa vyöhyke jää kuitenkin helposti poliittisen ohjauksen marginaaliin. Näin ei saisi olla, sillä nuorten omien kokemusten mukaan juuri mielekäs vapaa-ajan toiminta ja ystävyyssuhteet ovat tärkeimpiä syrjäytymistä ehkäiseviä tekijöitä.
Monikulttuurisista taustoista tulevia nuoria ja kansalaistoimintaa koskevissa tutkimuksissamme on haluttu laajentaa paljon vaalitun aktiivisen kansalaisuuden sisältöjä.
Kiinnittyminen suomalaiseen koulutus- ja työmarkkinakenttään ei vielä takaa sitä, että nuori kokee oman kansalaistoimintansa tilan avoimeksi. Aktiivinen kansalaisuus ei myöskään väistämättä tarkoita ahkeraa osallistumista kollektiiviseen, organisoituun kansalaistoimintaan.
Mielekästä vapaa-aikaa voi viettää kotona mutta myös verkkoympäristöissä, jotka ulottuvat kauas Suomen rajojen ulkopuolelle. Monikulttuurinen näkökulma auttaa arvioimaan uudella tavalla kansalaistoiminnan sisältöjä ja rajoja.
Tutkimustuloksemme eivät tue sitä yksituumaista käsitystä, että maahanmuuttajataustaiset nuoret muodostavat yhteiskunnasta syrjään jäävän ryhmän. Päinvastoin, nuoret osoittavat monipuolista kiinnostusta yhteiskunnallista osallistumista kohtaan. Mahdollisuudet osallistua ja viettää vapaa-aikaa mielekkäällä tavalla eivät kuitenkaan nuorten kokemusten perusteella ole kaikille yhtäläiset.
Vapaa-ajanviettoympäristöt ovat monella tapaa kulttuurisesti aidattuja. Tieto erilaisista toimintamahdollisuuksista ei saavuta kaikkia nuoria muun muassa kieliongelmien vuoksi. Yksikielinen tiedottaminen ei herätä mielikuvaa avoimesta kansalaisyhteiskunnasta eikä kutsu eri taustoista tulevia nuoria yhdenvertaisesti mukaan.
Kunnalliseen nuorisotoimintaan tai järjestötoimintaan mukaantulo on vaikeaa, jos nuorella ei ole kaveriverkostoa, jonka vanavedessä voisi ensimmäistä kertaa päästä mukaan, tai jos omakohtaiset syrjintäkokemukset nostavat osallistumisen kynnystä.
Myös rahanpuute saattaa vaikeuttaa maksullisiin harrastuksiin osallistumista. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota ikärajoihin, sillä täysi-ikäisyyden saavuttaneet nuoret eivät saa jäädä vapaa-ajallaan tyhjän päälle.
Vapaa-ajan toiminnan avoimuudessa ei ole kyse ainoastaan organisoiduista harrastuksista vaan myös vapaina pidetyistä julkisista tiloista. Viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että monissa kaupungeissa on alueita, joita kulttuurisesti erilaisiksi määriteltyjen nuorten on vältettävä turvallisuutensa takia.
Tutkimustemme mukaan kulttuurisen tasa-arvon näkökulmat ovat juurtumassa osaksi nuorisotyön ammattilaisten työkulttuuria ja arkista toimintaa. Samaan aikaan kansalaistoiminnalle ominainen vapaaehtoisuus asettaa tasa-arvon toteutumiselle haasteita. Herää kysymys, mitkä ovat nuorisotyöntekijän kasvatusvelvollisuudet rasismin suhteen ja milloin nuorten jännitteisiin pitää puuttua. Entä missä kulkee kontrollin ja välinpitämättömyyden raja?
Kulttuurisen tasa-arvon toteutumiseksi ei riitä, että kansalaistoiminnan todetaan olevan kaikille yksilöille avointa. Vapaa-ajan toiminnan järjestäjillä pitää tarvittaessa olla valmius muuttaa tapoja rekrytoida nuoria ja toimia heidän kanssaan.
Aikuisten toimijoiden herkkyys ja resurssit puuttua nuorten keskinäisiin tai sukupolvien välisiin jännitteisiin ovat ratkaisevia tekijöitä monikulttuurisen nuoren kansalaistoiminnan kannalta.
Leena Suurpää / Veronika Honkasalo
Hesari (http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135247734845)
Suurpää on tutkimusjohtaja ja Honkasalo tutkija Nuorisotutkimusverkostossa. Kirjoittajat ovat mukana Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Muuttuva kansalaisyhteiskunta – monikulttuurisuus, nuoret ja kulttuurinen kansalaisuus Suomessa.
Onkos johanna suurpää jotain sukua leena suurpäälle?.Ainakin juttujen perusteella tuntuvat olevan.
Pääpointti tuossa on ihan hyvä. Siis se että mamu-nuoret pitää saada nykyistä paremmin mukaan samaan toimintaan suomalaisnuorten kanssa. Varmasti olisi yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta parempi kuin se että he viettävät aikaa vain keskenään.
Puhuu paljon vaan ei sano mitään. Ton kaiken ois tiivistänyt noin kahteen lauseeseen, jotka edellinen puhuja jo mainitsikin:
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 08:27:18
Pääpointti tuossa on ihan hyvä. Siis se että mamu-nuoret pitää saada nykyistä paremmin mukaan samaan toimintaan suomalaisnuorten kanssa. Varmasti olisi yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta parempi kuin se että he viettävät aikaa vain keskenään.
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 08:27:18
Pääpointti tuossa on ihan hyvä.
Mukava että sait sen tulkittua. Luulin allekirjoitukseen asti lukevani lukiotytön kouluainetta tai mielipidekirjoitusta, jossa on lauseita lauseiden perään, mutta ei säiettäkään punaisesta langasta. :-\
Quote from: AIP on 17.07.2009, 08:46:27
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 08:27:18
Pääpointti tuossa on ihan hyvä.
Mukava että sait sen tulkittua. Luulin allekirjoitukseen asti lukevani lukiotytön kouluainetta tai mielipidekirjoitusta, jossa on lauseita lauseiden perään, mutta ei säiettäkään punaisesta langasta. :-\
Kieltämättä harvinaisen epäselvää sanahelinää tuo teksti on. En viitsinyt tuota kommentoida kun ajattelin tulkinnan vaikeuden johtuvan aamu-unisuudesta enkä jaksanut lukea sitä toista kertaa.
Quote from: Tuukka S on 17.07.2009, 08:46:12
Puhuu paljon vaan ei sano mitään. Ton kaiken ois tiivistänyt noin kahteen lauseeseen, jotka edellinen puhuja jo mainitsikin:
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 08:27:18
Pääpointti tuossa on ihan hyvä. Siis se että mamu-nuoret pitää saada nykyistä paremmin mukaan samaan toimintaan suomalaisnuorten kanssa. Varmasti olisi yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta parempi kuin se että he viettävät aikaa vain keskenään.
Mulla oli myös vähän vaikeuksia lukea tai pikemminkin ymmärtää, mitä tuo aine pitikään sisällään. Aika virheetöntä tekstiähän se on, jos ajatellaan kirjoittajan henkisen iän olevan 6 - 9 vuotta. Sisältö on tosin suoraan kirjasta Hyppelishiiri Myökkipyökkimetsässä. Huomaa erityisesti, että yhtään "aikuisten oikeesti"-, "ihqu"- tai "teinix"-ilmaisua ei tekstissä ole.
Tuohon Uljanovin löytämään pointtiinhan toissapäiväinen ESS kehotti asennoitumaan niin, että on kuitenkin mamu-nuorelle parempi, jos hän EI alkaisi kovin tiiviisti toimimaan suomalaisessa köyhässä kulttuurissa, vaan palaisi kerran niin vaaralliseen kotimaahansa rikkaan kulttuurin pariin. Mielenkiintoista, että on olemassa kaksi oikeaa näkemystä asiassa, ja erikoisen mielenkiintoista on, ne ovat täysin vastakkaiset! Tätäkö se on se rikastunut kulttuuri?
Mikäli artikkelissa tarkoitetaan normaalisti laillisesti maahanmuuttaneita nuoria, niin tunnen useitakin heistä. Hyvinhän he ovat pääsääntöisesti integroituneet suomalaiseen harrastustoimintaan ja kulttuuriin.
Sitävastoin jos artikkelissa mainittu mamu nuoriso tarkoittaa "hellyyttäviä surusilmäisiä" ankkurilapsia ja muita laittomasti maassa oleskelevia "nuoria", niin heille tulisi järjestää aktiivinen maastamuutto ohjelma omilla eristetyillä alueillaan jotteivat he kohtaavat kantaväestön pahoja katseita ja murjottavia naamoja. Tämä takaisi heille vähemmän traumoja, kun he tapaavat kauan sitten kadonneet sukulaisensa kotikonnuillaan.
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 08:27:18
Pääpointti tuossa on ihan hyvä. Siis se että mamu-nuoret pitää saada nykyistä paremmin mukaan samaan toimintaan suomalaisnuorten kanssa. Varmasti olisi yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta parempi kuin se että he viettävät aikaa vain keskenään.
Samaa mieltä. Myönteisimmät mamukokemukset ovat niistä mamunuorista, joita tapaa ylioppilasjuhlissa ja rippijuhlissa joko mamunuoret kutsuttuina vieraina tai itse juhlakaluina, joiden juhliin on itse tullut kutsutuksi. Silloin voi puhua hyvällä syyllä siitä, että
integroiduttu on!
Vielä yksi lisähuomio tekstistä
Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että kaksoisidentiteettiä tukevan kotouttamisprojektin arviointi toiseuden näkökulmasta asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Onkohan kirjoituksessa käytetty tätä (http://puppulausegeneraattori.fi/?a=7) hyväksi?
Quote from: Uljanov on 17.07.2009, 09:53:10
Vielä yksi lisähuomio tekstistä
Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että kaksoisidentiteettiä tukevan kotouttamisprojektin arviointi toiseuden näkökulmasta asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Onkohan kirjoituksessa käytetty tätä (http://puppulausegeneraattori.fi/?a=7) hyväksi?
Mulla tuli kyllä useampaan kertaan tuota pääkirjoitusta lukiessa sellainen fiilis, ettei siinä oikeasti sanota yhtikäs mitään.
QuoteVapaa-ajan toiminnan avoimuudessa ei ole kyse ainoastaan organisoiduista harrastuksista vaan myös vapaina pidetyistä julkisista tiloista. Viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että monissa kaupungeissa on alueita, joita kulttuurisesti erilaisiksi määriteltyjen nuorten on vältettävä turvallisuutensa takia.
Olisipa kiva tietää, mitä alueita kirjoittajat tarkoittavat. Onko kyseessä ehkäpä Itä-Helsingin alueet joilla on paljon kaupungin vuokra-asuntoja, vai kenties Etelä-Helsinki ja sen tunnetusti äärimmäisen rasistinen ja rotuvihaa huokuva yläluokka. Itse koen olevani edellämainitussa kulttuurisesti melkoisen erilainen, ja olenpa meinannut saada päin näköä ihan vaan siksi, että minulla oli, rikkauden sanansaattajan kielikuvaa lainatakseni, "vaatteet kuin homolla".
Tulkitsen kirjoituksen olevan ilmoitus että monikulttuurisessa yhteiskunnassa asiat monimutkaistuvat. Pitää olla huomioimassa erityisryhmien erityistarpeita.
Quote from: Paholaisen asianajaja on 17.07.2009, 10:52:57
Olisipa kiva tietää, mitä alueita kirjoittajat tarkoittavat. Onko kyseessä ehkäpä Itä-Helsingin alueet joilla on paljon kaupungin vuokra-asuntoja, vai kenties Etelä-Helsinki ja sen tunnetusti äärimmäisen rasistinen ja rotuvihaa huokuva yläluokka. Itse koen olevani edellämainitussa kulttuurisesti melkoisen erilainen, ja olenpa meinannut saada päin näköä ihan vaan siksi, että minulla oli, rikkauden sanansaattajan kielikuvaa lainatakseni, "vaatteet kuin homolla".
Kyllä joillakin on vielä suvaitsevaisuuden kanssa paljon painiskeltavaa kun lajitoverin pukeutuminenkin saa noin aggressiivisia reaktioita. Toisaalta, eiköhän tuossa ollut kyse siitä, että oma paha olo piti päästä purkamaan jonnekin, ja tällä kertaa se olit sinä ja 'epäsovinnainen' vaatetuksesi.
Pakolainen-lehden pääkirjoituksessa väitetään, että media on vaiennut vastaanottokeskuksiin tehdyistä rasistisista iskuista. Tämä foorumi ei ole ainakaan siihen syyllistynyt. Asioita on puitu joka kantilta. Yksilöväkivalta on aina tuomittavaa, ja kaikenlisäksi turhaa ja vahingollista, niin tekijälle kuin tehdylle. Ja jos tuollaisten tekojen suorittajat kuvittelevat lähettävänsä muka viestin tai protestin päättäjille, niin pieleen menee sekin. Protesti kääntyy itseään vastaan.
QuoteViimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että monissa kaupungeissa on alueita, joita kulttuurisesti erilaisiksi määriteltyjen nuorten on vältettävä turvallisuutensa takia.
Jaa, missäs näitä alueita on? Ainakaan Helsingissä vieraskaisia ei paljoa näytä puistossa, ostoskeskuksissa tai liikenneasemilla pelottavan, sen verran estoitta siellä kaiken vapaa-aikansa viettävät.
Siellä saa joku ihan muu "kulttuurisesti erilainen" varoa nahkojaan.
Quote from: Sakari on 17.07.2009, 10:59:59
Tulkitsen kirjoituksen olevan ilmoitus että monikulttuurisessa yhteiskunnassa asiat monimutkaistuvat. Pitää olla huomioimassa erityisryhmien erityistarpeita.
Kyllä. Varsinkin nuorten rekrytoinnin uudelleenfuntsiminen sai kananlihalle. Montako somalityttöä on vähimmäiskiintiö VPK:n toiminnassa? Lohkeaako koulun sali lainaksi tyttöjen streettanssiryhmälle ilman 24-vuotiaita ahmedeja? Saako rippikoululeirin vetää ilman muslimiedustusta?
Kyllä kyse on pakkosyötöstä. Ensimmäiseksi uhrataan (toisten) lapset.