Katsomusaine kasvattaisi suvaisevaisuuteenUudella kansalaisaloitteella halutaan tuoda Suomen kouluihin
kaikille yhteinen katsomusaine. Nimien keruu alkaa elokuussa. Asiasta uutisoi maanantaina Helsingin Sanomat.
– Tarkoitus ei ole opettaa kaikille samaa katsomusta, vaan perustaa yhteinen oppiaine, jossa käsitellään monia katsomuksia yhtä arvokkaina toistensa rinnalla, Eeva Suhonen, yksi kansalaishankkeen takana olevista, toteaa. (HS 1.6.)
QuoteUskonnon opetuksen rinnalle kouluihin tuli 1985 elämänkatsomustieto. Evankelisluterilaiset ja ortodoksiset oppilaat eivät kuitenkaan voi valita sitä oman uskonnon opetuksen tilalle. Sen sijaan esimerkiksi katoliset voivat. Uskonnonopetuksen pakollisuus on siis kiinni siitä, kuuluvatko vanhemmat kirkkoon. Nykysuomessa kirkon jäsenyys ei enää kerro ihmisen henkilökohtaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta. Siksi on kummallista, että opetus on sidottu seurankunnan rekisteritietoon.
QuoteKun kansalaisaloite syksyksi valmistuu, asiasta sukeutuu varmasti vilkas ja laaja keskustelu. Valtionkirkon aseman puolustajille aihe tulee olemaan herkkä. Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, helpointa olisi edetä asteittain. Säädetään ensin elämänkatsomustieto kaikille vaihtoehtoiseksi aineeksi riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan kuuluu vai kuuluuko mihinkään. Tämä asettaisi oppilaat tasavertaiseen asemaan.
Quote
Yhteisen katsomusaineen puolesta puhuu eniten maailman kansojen ja kulttuurien välimatkojen katoaminen. Koulun tulisi omalta osaltaan antaa nuorille valmiuksia ymmärtää erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia.
Katsomusaine voisi opettaa myös suvaitsevaitsevaisuutta, kun eritaustaiset oppilaat pohtisivat yhdessä erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa.
http://demokraatti.fi/katsomusaine-kasvattaisi-suvaisevaisuuteen/
Nyt en ole varma mistä on kyse, mutta vaikuttaa monikulttuuri, etnisyys ja suvaitsevaisuus liturgian opettelulta. En nyt ihan hirveesti kannata uskonnon pakkosyöttöä kouluissa. Tilalle ei tarvita suvakkiopintoja!
Lisäys: http://www.hs.fi/kotimaa/a1433038987983
http://www.valomerkki.fi/uutiset/oppilaat-pitavat-kristittyjen-muslimien
Silloin kun minä kävin koulua niin "suvaitsevaisuuskasvatus" toteutettiin uskonnontunneilla, yhden vuoden uskonnontunneilla käytiin läpi suurimmat maailmanuskonnot eli islam, juutalaisuus, buddhalaisuus, hindulaisuus jne. Siinä oli riittävä suvaitsevaisuuskasvatus mielestäni. Muutenkin kaikki suvaitsevaisuushässäkkä toteutettiin nimenomaan uskonnonopetuksessa. Eli tässä mielessä suvakit ampuvat itseään jalkaan tällä aloitteellaan.
Tämä aloite haiskahtaa yritykseltä tehdä lisää suojatyöpaikkoja maailmanhalaajille. Ei jatkoon!
Suvaitsemisen lisäämiseksi pitäisi mamuille järjestää ihmismäisen käytöksen kursseja.
No, kunhan vitsailin, takaisin koteihinsa koko porukka, niin on helpompi suvaita.
"– Tarkoitus ei ole opettaa kaikille samaa katsomusta, vaan perustaa yhteinen oppiaine, jossa käsitellään monia katsomuksia yhtä arvokkaina toistensa rinnalla, Eeva Suhonen, yksi kansalaishankkeen takana olevista, toteaa. (HS 1.6.)"
Miksi pitäisi käsitellä monia katsomuksia yhtä arvokkaina, jos ne eivät sitä ole. Islam pitää kaikkia muita katsomuksia arvottomina ja suurin osa muista katsomuksista pitää islamia vaarallisena. Miksi siis yhteismitallistaa arvoja, jotka eroavat toisistaan, kuin yö ja päivä. Toiset katsomukset arvostavat ihmisoikeuksia sekä demokratiaa ja toiset taas vihaavat niitä. Keinotekoinen katsomuksien yhteensovittaminen tarkoittaa sitä, että sopuisimmat katsomukset joutuvat kärsimään mielenvikaisten katsomuksien haitoista.
Sitä vastoin koululaisille pitäisi opettaa mitkä ovat vaarallisia katsomuksia, yksilölle, yhteiskunnalle ja ihmisoikeuksille.
Olemme Tuvassa, joten keskitytään asian monikulttuurisuuskulmaan.
Edit kritiikin jälkeen: keskitytään käytännön monikulttuurisuusnäkökulmaan ja "suvaitsevaisuuteen". Valtiokirkko kyllä/ei, uskonnonopetus koulussa hiphei/hyihyi -juttujen sijasta.
Tästä tulee mieleen parien vaalien takainen demarien ehdotus jonka nimeä en muista, mutta jonka ideana oli käytännössä lisätä opetusohjelmaan sosialidemokraattisen aatteen (tai ainakin sen vetoavampien puolien) opetus, aineeksi ja näin "tieteelliseksi" kirjattuna. Tämä tuli aikaan jolloin SDP oli jo gallupeissa kovasti hätää kärsimässä joten he keksivät mitä kunnon vassari vain osaa: että tulevat äänestäjät on aivopestävä veronmaksajien rahoilla heidän äänestäjikseen.
Vaikkei tämä täysin sama projekti olekaan (silloin ei puhuttu uskonnosta), tiettyjä deja vu -komponentteja hommassa on kyllä nähtävissä.
Kouluista noita resursseja aika ronskisti ollaan vähennetty, mutta tällaista aatteellista toimintaa halutaan lisätä. Nykyajan koulu on täynnänsä suvaitsevaisuuskasvatusta jo muutenkin, on ihan omia aineita kuten uskonto ja elämänkatsomustieto. Lisäksi on ARVOKAS -koultusta sosiaalisiin kanssakäymistaitohin, sisältää tietysti suvaitsemisosiot. Harmi kun nämä eivät taida olla työelämässä niitä päällimmäisiä vaadittuja taitoja. Ja normaali ihminenhän oppii käyttäytymään ihan vain ympäristöään seuraamalla ja alkuun vanhempiensa avustuksella. Huonot esikuvat kotirintamalla tuntuvat "räjähdysmäisesti" lisääntyneen....
Maailman eri uskonnoista olisi toki hyvä kertoa totuudenmukaista tietoa, mutta ei siihen mitään erillistä ainetta pitäisi olla, ei varsinkaan uskontokuntien omia. Uskonnon opetus tulisi muuttaa täysin yleiseksi, ja livauttaa se osaksi jotain muuta kokonaisuutta.
Nämä aivopesukommunistit voivat järjestää koulutusleirejä omille lapsilleen jos haluavat, mutta jättäisivät toisten lapset rauhaan.
Quote from: Mehud on 05.06.2015, 07:19:51
"– Tarkoitus ei ole opettaa kaikille samaa katsomusta, vaan perustaa yhteinen oppiaine, jossa käsitellään monia katsomuksia yhtä arvokkaina toistensa rinnalla, Eeva Suhonen, yksi kansalaishankkeen takana olevista, toteaa. (HS 1.6.)"
Miksi pitäisi käsitellä monia katsomuksia yhtä arvokkaina, jos ne eivät sitä ole.
Juuri näin. Tämä on tarkoitettu yksinomaan islamin maineen parantamiseksi ja lasten aivopesemiseksi hyväksymään (tai itkemään ja hyväksymään) islamin nyky-yhteiskuntaan sopimattomat määräykset.
Medialukutaitoa ja -kritiikkiä täytyisi opettaa jo ala-asteella. Tosin ei onnistune nykyisillä pedagogeilla.
Ihan fiksu homma jos tuo korvaa kaikki uskonnon opettamiset. Tunnustuksellinen uskonnon opetus ei mielestäni kuulu peruskouluun millään lailla.
Näissä kommenteissa ei ole ymmärretty ollenkaan, mistä on kyse. Tämä on nyt sitä katsomusaineiden yhdistämistä, jonka puolesta mm. Teemu Lahtinen otti kantaa ennen vaaleja kirjoituksellaan, jonka julkaisi täällä Hommalla.
Suvaitsevaisuus on argumentti, jolla tätä prosessia ajetaan "tuolla toisella puolella". Ajatus on, että lapset keskustelisivat omista uskonnoistaan tunneilla ja tämä herättäisi suvaitsevaisuutta. (Todennäköisesti muslimit hallitsisivat keskustelua. Viitteitä sen suuntaiseen on näkynyt jo nyt toteutetuissa projekteissa.)
Kirjoitin jo silloin ennen vaaleja kommentissani Teemulle, että asiaan liittyy aika isojakin taustavirtoja, jotka olisi hyvä tunnistaa. Tämä keskustelu on nyt yksi niistä.
Moderaattori kehotti keskittymään monikulttuurinäkökulmaan. Sitä ei oikeastaan ole, eikä keskustelu kuulu siksi Tupaan. Ideologianahan monikulttuuri tarkoittaa sitä, että halutaan samassa yhteiskunnassa elävän monia eri ryhmiä, jotka assimiloitumisen sijaan säilyttäisivät oman kulttuurinsa mukaan lukien sen moraalikäsitykset. Oman uskonnon opetus olisi tämän ideologian kannalta parempi ratkaisu kuin kaikille yhteinen katsomusaine, johon osa muslimeista saattaisi jättää osallistumatta, kuten on käynyt ainakin Tanskassa. Oman uskonnon opetuksen juuret eivät kuitenkaan ole monikulttuuri-ideologiassa, vaan paljon kauempana historiassa.
Yksi käytännön syy aineiden yhdistämiseen on se, että Suomen uskontotilanne on monipuolistunut myös muista kuin monikulttuuri-ideologisista syistä, on esim. intialaisia. Hyvin monen rinnakkaisen opetusryhmän järjestäminen alkaa jo nyt olla erittäin hankalaa. Shiioilla pitäisi olla oma ryhmä. Helluntailaiset ovat vapaaehtoisesti osallistuneet luterilaiseen opetukseen. He katsoivat kaukaa viisaasti, että liian moni opetusryhmä vaarantaisi koko järjestelmän (tämä siis aikana, jolloin niitä oli kolme: luterilaiset, ortodoksit ja ET).
Asiaa ajaa monenkirjava porukka, joilla on erilaiset vaikuttimet. Osin ne ovat toisilleen vastakkaisia. Myös monikulttuuri-ideologian kannalta tämä projekti on kaksiteräinen miekka.
Kommentoin vielä tuota suvaitsevaisuuskasvatusajatusta, joka tähän aloitteeseen sisältyy. Se ei tosin liity monikulttuurisuusnäkökulmaan kuin erittäin ohuesti.
Ajatus siis on, että muslimit, kristityt, uskonnottomat jne. keskustelisivat omasta uskonnostaan tunneilla. Tässä mallissa eriuskoiset lapset ikään kuin tuottaisivat sen opetusaineiston, jonka pohjalta kasvatustavoite eli suvaitsevaisuus saavutettaisiin. Sen lisäksi, että kovin monet nimellisesti luterilaiset eivät edes tunne omaa uskontoaan*, ajatusmalli jättää valtavan vastuu lasten harteille. Lapset eivät voi olla vastuussa siitä, että heidän esille tuomansa seikat omasta uskonnostaan tuottaisivat halutun kasvatustavoitteen. Aikuinen on aina ja kaikissa tilanteissa yksin vastuussa opetustilanteesta.
Tämä ajatustapa voidaan toki liittää nyt muodissa oleviin "oppilaslähtöisiin" opetusmenetelmiin, joiden taustalla on relativistinen filosofia, mikä puolestaan yhdistää ne monikulttuuri-ideologiaan. Tätä olen pyrkinyt tuomaan esille aiemmissa kouluaiheisissa kirjoituksissani.
*) Kuulin luotettavasta lähteestä, että erään pk-seutulaisen alakoulun opettaja oli tehnyt uskonnon tunnilla visailun, jossa kysyttiin kristinuskon ryhmiä. Vastausvaihtoehdoissa oli islam. Suurin osa oppilaista nimesin islamin kristinuskon haaraksi, mutta ei tunnistanut sanaa protestantit. Kyse oli neljäsluokkalaisista.
Korjattu typoja.
Bonan kommenttien jälkeen lisäsin tekstiä ohjeeseen.
Kristinuskossa on aivan valtavat määrät sisältöä opeteltavaksi. Kristinuskon ymmärtäminen on avain koko länsimaisen kulttuuriperinteen ja esimerkiksi Suomen historian ymmärtämiseen. Kristinuskolla on ollut niin iso vaikutus länsimaiseen kulttuuriin, että on ollut perusteltua käyttää kristillistä kulttuuria synonyyminä läntiselle kulttuurille. Siinä riittää pureskeltavaa koko peruskoulun ajaksi. Ei suomalainen lapsi tarvitse tietopakettia hindulaisuudesta ymmärtääkseen oman maansa historiaa tai kyetäkseen tulkitsemaan länsimaisen kirjallisuuden klassikoita.
Mokutuksen näkökulmasta on tietysti hyvä, että oman kulttuurimme perusteet jätetään heikolle ymmärrykselle -- omat juuremmehan edustavat taantumusta ja VHM:n hegemoniaa. Sen sijaan onkin hyvä ottaa relativistinen, mielellään itseinhoon kallellaan oleva asenne, jossa kuitenkin islamille annetaan erityisrooli muita parempana uskontona, vaikka kaikkien katsomusten periaatteessa piti olla yhtä hyviä. Olen aina ollut sitä mieltä, että ET-opetus ja vastaava on todella altista mokutukselle. Paperilla se voi näyttää jonkun mielestä hyvältä, kuten joku prometheus leirikin, mutta käytännössä sitä opetusta toteutetaan pitkälti mädättävistä lähtökohdasta, toteuttaja usein itsekin mädättäjä.
Nimien keräys aloitetaan vasta elokuussa, mutta media lyö jo rumpua tästä kansalaisaloitteesta. Kuulostaa tutulta.
Talousoppia, yrittäjätietoa, käytöstapoja ja kuria! Kaiken ketun "katsomusaineet" kanervikkoon koulusta.
Quote from: Tavan on 05.06.2015, 11:12:11
Kristinuskossa on aivan valtavat määrät sisältöä opeteltavaksi. Kristinuskon ymmärtäminen on avain koko länsimaisen kulttuuriperinteen ja esimerkiksi Suomen historian ymmärtämiseen. Kristinuskolla on ollut niin iso vaikutus länsimaiseen kulttuuriin, että on ollut perusteltua käyttää kristillistä kulttuuria synonyyminä läntiselle kulttuurille. Siinä riittää pureskeltavaa koko peruskoulun ajaksi. Ei suomalainen lapsi tarvitse tietopakettia hindulaisuudesta ymmärtääkseen oman maansa historiaa tai kyetäkseen tulkitsemaan länsimaisen kirjallisuuden klassikoita.
Uskonnossa sitä paitsi on jo maailmanuskontojen kurssi. Itseasiassa nähdäkseni tuolla kurssilla käsitellään maailmanuskonnot siinä määrin perusteellisesti, että seuraava askel olisi jo joku "vuonna 1261 suufimystikko Ahmed El-Alamein kirjoitti teoksen Seitsemän smaragdia" tai "Shivan alttarille asetettava kimppu kamferipuun kukkia symboloi
mokshaa". Maailmanuskontojen historia, rituaaliset tavat, opetukset ja keskeinen aatteellinen sisältö sekä muut uskonnon ulottuvuudet tulivat tutuiksi siinä määrin, että kellekään ei pitäisi olla epäselvää, mitä islam tai buddhalaisuus noin karkeasti ottaen on ja pitää sisällään. Syvällistä teologis-antropologis-uskontotieteellistä perehtymistä ei voi yleissivistyksellä perustella enkä oikein tiedä, mitä hyötyä siitä olisi edes suvaitsevaisuuden kannalta. Koraanin suurien ja suufimystikkojen pänttääminen tuskin "parantaa" kuvaa islamista millään tavalla.
Uskonnon opetus kuuluisi paremminkin historian tunneille sillä uskontojen vaikutusta historiassa ei voida kieltää. Vapaaehtoinen aine voisi olla jokin jossa tutustutaan syvällisemmin kaikkiin maailmanuskontoihin.
Jos erilaiset julkiset poppoot ja porukat - pääministerin komentamana ja takapiruna uhkailemana - lupaisivat minulle 700 000 € rahapengaa, voisin kirjoittaa oppikirjan tähän "katsomusaineeseen". Se olisi yhden A4:n kokoinen ja sisältäisi täydellisen johdatuksen kaikkiin uskontoihin eli taikauskoihin. Yhdellä oppitunnilla päästäisiin koko harhahärdellistä, ja takaisin viisaampiin ja tärkeimpiin oppimuksiin.
Mutta en olekaan pääministerin kamuja, joten taitaa jäädä luonnosasteelle koko plari.
"Katsomusaine kasvattaisi suvaitsevaisuuteen"
Siinä onkin hyvä syy, miksi katsomusainetta ei tarvita. Suvaitsevaisuushan tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa kuin välinpitämättömyys. Mitä eroa niillä on? En keksi mitään eroa.
Quote from: Frida Hotell on 05.06.2015, 12:06:07
"Katsomusaine kasvattaisi suvaitsevaisuuteen"
Siinä onkin hyvä syy, miksi katsomusainetta ei tarvita. Suvaitsevaisuushan tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa kuin välinpitämättömyys. Mitä eroa niillä on? En keksi mitään eroa.
Loistavaa Frida, aivan loistavaa!
Kun asiaa alkaa
todella miettimään, suvaitsevaisuus on todellakin välinpitämättömyyttä!
Tässä on huvittavaa myös täydellinen kaupunkikeskeisyys. Maaseudulla koko kysymys on yksi ja sama. Koulutuksellinen tasa-arvo tietysti kärsii, ellei joka pitäjään sijoiteta kiintiömuslimia huolehtimaan moniarvoisen keskustelun toteutumisesta.
Mikään aine ei kasvata mihinkään, edes suvaitsevaisuuteen, jollei kasvatettavalla ole motivaatiota kasvaa.
Ja "katsomusaine" on nimihirviö.
Quote from: FadeAway on 05.06.2015, 02:28:13
Katsomusaine kasvattaisi suvaisevaisuuteen
Eikö se riittäis että katseltais vaan näitä katsomusjuttuja, miksi niitä pitää myös kokeilla.
Tämähän kuulostaa aiva loistavalta, kunhan näytetään videoita joissa ISIS katkoo päitä tai polttaa ihmisiä elävältä. Samalla voitaisiin verrata vaikka eri uskontokuntien välisiä eroja mm. nobelistien määrässä, merkittävissä keksinnöissä, bruttokansantuotteessa, demokratiassa ja tasa-arvossa.
Ja sitten heräsin. Tämän toteutuessa varmasti painotettaisiin, että kaikki uskonnot ovat saman arvoisia ja jokainen kulttuuri on arvokas. :facepalm:
Tähän aiheeseen tahdon ottaa kantaa. Muutama päivä meni miettiessä, mitä kirjoittaisin. Lähtökohta on hyvä käydä ensin läpi. Uskonnonopetus Suomessa on uskontokuntakohtaista kahteen kertaa. Toisin sanoen sekä valtion koululaitos, että uskontokunnat itse järjestävät uskonnonopetuksen. Jälkimmäisen osalta tilanne on itsestään selvä, enkä puutu siihen muuten kuin vertailun vuoksi. Keskityn koululaitoksen järjestämään uskonnonopetukseen. Siinä opiskelijat jaetaan uskontonsa, itse asiassa lasten vanhempien uskonnon/tahdon, mukaan ryhmiin lukio-opintojen loppuun saakka. Yliopistossa tilanne on sitten toinen. Niille, jotka eivät osallistu luterilaiseen tai ortodoksiseen uskonnonopetukseen, järjestetään elämänkatsomustiedon ryhmä tai tiettyjen kriteerien täyttyessä oman uskontokunnan ryhmä. Ketään ei pakoteta vastoin lapsen (vanhempien) tahtoa osallistumaan uskonnonopetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomat ohjataan elämänkatsomustiedon ryhmään. Periaatteessa opettajalta vaaditaan tietty pätevyys (http://www.edu.fi/perusopetus/uskonto_ja_elamankatsomustieto/uskontonetti/opetuksen_toteuttaminen/opettajan_kelpoisuus), käytönnössä opettaja saattaa olla kuka tahansa! Eli tilanne koululaitoksen katsomusaineiden opetuksessa ei ole ihanteellinen. Mikä sitten olisi ihannetilanne, varsinkin kun pyritään ottamaan huomioon tämä monikulttuurisuusaspekti?
Oma kantani on, että tämä ns. kaksinkertainen rakenne on jäänne ajalta, jolloin tässä maassa oli yhtenäiskulttuuri ja valtio tahtoi kontrolloida, mitä uskonnollisia ajatuksia lasten mieliin opetetaan. Valtio ja kirkko kulkivat käsi kädessä. Tämä oli siis ajalta ennen uskonnonvapautta ja Suomen itsenäisyyttä. Uskonnonvapauslainsäädäntö muutti tilanteen periaatteessa, mutta ei käytännössä. Uskonnonopetus eriytyi hitaasti tunnustukselliseksi ja lopulta uskontokuntakohtaiseksi. Tätä päällekäisyyttä ei tunnisteta, koska virallisesti tai periaatteessa erotetaan koulun/valtion uskonnonopetus ja uskontokuntien oma uskonnonharjoitus/opetus. Käytännössä ero ei toteudu. Koulussa uskonnonopetus jossain ryhmässä on lähempänä uskonnonharjoittamista kuin esimerkiksi luterilaisella rippileirillä. Eli puuroa keitetään vellikattilassa ja velliä puurokattilassa. Valtion olisi määriteiltävä selkeästi, mitä se tavoittelee koulun uskonnonopetuksella. Uskonnollisissa yhteisöissä annetaan jokatapauksessa oman uskonnon mukaista opetusta, joten valtion on tarpeetonta kustantaa päällekäistä opetusta. Siksi lähtökohtaisesti kannatan kaikille opiskelijoille yhteistä oppiainetta. Tähän liittyy kuitenkin monta ongelmaa. Yksi keskeisimmistä on, kuka sopii opettajaksi.
Palaan yliopistomaailmaan. Lukioikään saakka opiskelija on saanut ns. oman uskonnon mukaista opetusta. Jos nuori on kiinnostunut tietämään lisää ns. akateemisessa mielessä, yliopisto tarjoaa opetusta mutta kaikki opetus lähtee samalta viivalta. Enää ei ole eri ryhmiä uskontokunnan mukaan. Puhutaan uskontotieteestä, ei uskontotiedosta. Toki maailma on täynnä teologisia tiedekuntia yliopistoissa, mutta niissäkin, erityisesti länsimaissa, metodiikka on kaikissa sama tutkijan vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta. Uskonnon- ja uskontojen tutkimuksen kenttä on laaja kuin meri. Kukaan ei kykyne hallitsemaan kaikkea, mutta jokaisen siltä alalta valmistuneen maisterin tulisi ymmärtää muutama perusidea uskonnollisuudesta. Valitettavasti edes se ei toteudu kaikkien kohdalla. Alla on muutamia esimerkkejä.
Ensinnäkin uskonto on merkityksellinen ihmiselle ja yhteiskunnalle. Ajatus pyhyydestä, etiikka ja oma kulttuuri ovat kaikki jokaista ihmistä koskettavia asioita, joissa käsitteellä uskonto on rooli. Uskonnoissa on yhdistäviä tekijöitä, jotka edesauttavat keskinäistä ymmärtämystä/"suvaitsevaisuutta", mutta myös perustavanlaatuisia eroja, jotka rikkovat ymmärrystä, eli luovat "suvaisemattomuutta". Ja sokerina pohjalla: jokainen uskonto sisältää ja pidättää vain itselleen totuusvaatimuksen. Vain minun uskontoni sisältää totuuden.
Miten tästä luodaan oppiaine, jossa yhden opettajan johdolla oppilaat, uskonto tai kulttuuritaustasta riippumatta, oppisivat "suvaisemaan" eritavalla ajattelevia koulukavareitaan ja jossa eri kulttuurista tulleet eläisivät rauhanomaista rinnakkaiseloa? Siinäpä pulma. Pystytäänkö uskonnosta luokassa edes keskustelemaan? Kyse on uskonnolliselle ihmiselle herkästä asiasta, kun taas uskonnotonta ärsyttää uskovien herkkähipiäisyys. Lisäksi puhumme lapsista.
Tavallaan tämä keskusteluketju kuvaa tilannetta uskonnon ja sen opetuksen ympärillä. Jäsen Bona ymmärtää ja on selvillä näistä ongelmista. Jäsen Faidros. esittää näkemyksen, joka on tyypillinen niille, joiden mielestä uskonnonopetus ei kuulu kouluun. Jäsenelle JJohannes on mennyt perille perustiedot. Jäsen Tavan ymmärtää laajemmin kulttuurin, uskonnon ja historian merkityksen.
Jotta lapsi oppisi käytöstapoja, moraalia, kuten Faidros. vaatii, on pohdittava oppilaan arvoja, minkälainen toiminta on tämän mielestä oikein. Tätä pohdintaa voi ja on syytä tehdä monessa yhteydessä, kotona, koulussa jne. Koulussa se voi olla filosofian kurssi. Kulttuuria voi opettaa historiankurssilla. Ehkä kuitenkin olisi syytä näitä edellämainittuja ja montaa muutakin asiaa pohtia yhden oppiaineen sisällä. Johon sopii luontevasti myös pohdinta, miksi joku loukkaantuu sikamuhamedista joku sikamessiaasta joku homomannerheimista ja jotkut eivät.
En usko, että ns. kaikille yhteinen katsomusaine toteutuu lähitulevaisuudessa. Nykyisen uskonnonopetuksen ongelmat pysyvät. Opetus on laadullisesti erittäin epätasaista. Harvat opettajat ymmärtävät opettamaansa aihetta niin syvällisesti, että korkeat tavoitteet suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta toteutuvat muualla kuin opetushallituksen jäsenten päiväunissa. Kaiken lisäksi kyseiset tavoitteet ovat ylipäänsä kyseenalaisia. Uskonnollisuudesta ja uskonnoista pitää antaa realistinen kuva, ei kaunisteltu suvaitsevaisuuden muottiin ja/tai monikulttuurisuusideologiaan sopiva.
Vielä joskus 1980-luvulla koulussa oli suvaitsevaisuuskasvatusta.
Silloin sitä kutsuttiin tarkkailuluokaksi. Ellei suvainnut käyttäytyä kunnolla, joutui tarkkailuluokalle. Ja jos ei sielläkään käyttäytynyt yhteisten normien mukaan, nosti suurikokoinen miesopettaja niskasta naulakkoon roikkumaan. Mitä pidempään naulakossa roikkui, sitä suvaitsevammaksi kasvoi.
Kyllä minä suvaitsevaisuuskasvatusta kannatan ja vaadin sen palauttamista kouluihin. Nimikin voisi olla perinteinen 'tarkkailuluokka' ja sinne raahattaisiin kaikki pahimmat perseilijät, jotka eivät suvaitse esimerkiksi toisten opiskelurauhaa.
Minulle tuli mieleen kauhuskenaario.
Suomessa opettajilla on erittäin korkea koulutus ja jokaisella opetettavalla aineella tieteenalapohja. Siksi on olemassa vähän erikoiseltakin kuulostavia opintoaloja, kuten kotitaloustiede. Aivan kaikilla oppiainaineilla ei kuitenkaan ole ikiomaa laitosta, vaan esimerkiksi yhteiskuntaopin opettamiseen pätevöittävät opinnot kerätään kaksista perusopinnoista, joista toinen on muistaakseni kansantaloustiede ja toinen voi olla sosiologia, valtio-oppi tai vastaava. Lisäksi tulee jotain rippeitä 60 opintopisteen täyttymiseksi. Tuo määrä vaaditaan siis toiseen opetettavaan aineeseen. Noin muuten täytyy olla maisterin tutkinto.
Uskonnon opettajat opiskelevat teologiaa, ja esim. islamin opettajaksi pätevöidytään islamin opinnoilla, joista muistaakseni vastaa uskontotieteen laitos, mutten laita päätäni pantiksi.
Mikä pätevöittäisi uuden yhdistetyn katsomusaineen opettajaksi (pienimmillään, siis sivuaineena)? Absoluuttisesti kauhein vaihtoehto muodostuisi yhteiskuntaopin pätevyyden tapaisesta kaksien perusopintojen systeemistä, jossa toinen olisi uskontotiede (ts. shamanismia, wiccaa ja joitain polynesialaisia rituaaleja tms. kulttuuriantropologisesti värittynyttä sekä tietysti nationalismin uskonnollisten piirteiden analysointia) ja toinen monikulttuurisuusopinnot. Monikulttuurisuusopintoja löytyi nopeasti katsottuna Turusta ja hieman mutkan kautta näytti olevan Helsingissäkin, mutta Turussa on valmis paketti ihan avoimessakin tarjolla.
Kummankin tarkoituksena olisi aivopestä opiskelijoihin kulttuurirelativistinen, äärisosiokonstruktivistinen/postmodernistinen katsomus.
Sanokaa minun sanoneen. Yhteinen katsomusaine toteutunee kymmenen vuoden päästä, sitten nähdään, osuiko ennustukseni oikeaan.
Quote from: Frida Hotell on 05.06.2015, 12:06:07
"Katsomusaine kasvattaisi suvaitsevaisuuteen"
Siinä onkin hyvä syy, miksi katsomusainetta ei tarvita. Suvaitsevaisuushan tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa kuin välinpitämättömyys. Mitä eroa niillä on? En keksi mitään eroa.
Minä keksin. Asia, jonka tunnustetaan ja tiedetään olevan huono ja haitallinen, mutta syystä tai toisesta sitä ei saa korjattua tai poistettua, sen kanssa vain joutuu elämään. Se on suvaitsemista. Se voi ulkoisesti ilmetä välinpitämättömyytenä, mutta se kalvaa sisuksia, koska sappi kiehuu.
Quote from: Bona on 11.06.2015, 09:13:43
Minulle tuli mieleen kauhuskenaario.
Aikoinaan, kun terveystieto tuli oppinaineeksi, siihen pätevöityivät (muistaakseni aika lyhyellä täydennyskoulutuksella, ainakin tuttu hoiti täydentävät opinnot oto) mm. biologianopettajat. Miksei samanlainen koulutusjärjestely toimisi katsomusaineessa?
Hienoa taaskin toveri Dothefake. Olen samaa mieltä, mutta ehkä suvaitsevainen ei halua tehdä mitään asioiden hyväksi, vaikka voisi. Ehkä kyseessä on sittenkin käpertyminen omaan mukavuusalueeseen, mene ja tiedä sitten. Muuten voisit olla kaktuslakkisedän lisäksi myös "trasselisetä" jolloin pistäisimme hanttiin noiden muhisten "pensselisedälle". Aina pitää taistella omiensa puolesta.
Quote from: Malla on 11.06.2015, 09:38:12
Quote from: Bona on 11.06.2015, 09:13:43
Minulle tuli mieleen kauhuskenaario.
Aikoinaan, kun terveystieto tuli oppinaineeksi, siihen pätevöityivät (muistaakseni aika lyhyellä täydennyskoulutuksella, ainakin tuttu hoiti täydentävät opinnot oto) mm. biologianopettajat. Miksei samanlainen koulutusjärjestely toimisi katsomusaineessa?
Varmasti toimisikin, mutten nyt tarkoittanut mitään täydennysopintoja (henkkoht. pitäisin täydennysopintoja alentavana, kyse ei ole kokonaan eri oppiaineesta kuten TT:n kohdalla). En ole ihan varma, mitä helpotuksia niissä TT-opinnoissa aikanaan oli. Aika moni tuttu uskonnonopettaja suorittaa niitä TT-opintoja nyt, ja se on ihan sama 60 op kuin muissakin aineissa. Tarkoitin lähinnä spekuloida sitä, millainen rakenne tulevaisuudessa katsomusaineen opettajaopinnoissa olisi. Olen melko varma, että se olisi jotain tuon suuntaista. Eihän se voi teologiakaan sitten olla. Toki se voi olla pelkästään uskontotiedettäkin, mutta se ei vastaisi sitä suuntaa, mihin katsomusaineiden OPSit ovat katsomusaineiden kokonaisuutta viemässä.
Lisätty kommentti täydennysopinnoista.
Kiitos, Deputy. Asiaa valottaa myös ajatus siitä, ettei minulla ole ketään kaveria, jota pitäisi suvaita. Minulla on vain kavereita, joista tykkään. Mokuttajat ovat alunperin valinneet tiedostamatta oikean sanan. Haittamamuja voi korkeintaan suvaita.
Quote from: Bona on 11.06.2015, 09:47:54
Varmasti toimisikin, mutten nyt tarkoittanut mitään täydennysopintoja (henkkoht. pitäisin täydennysopintoja alentavana, kyse ei ole kokonaan eri oppiaineesta kuten TT:n kohdalla). En ole ihan varma, mitä helpotuksia niissä TT-opinnoissa aikanaan oli.
Joo, voi olla, että täydennyskoulutus oli vain TT:n alkuvaiheen juttu, kun piti nopeasti saada edes suhteellisen päteviä ko. aineen opettajia. Nykyään tilanne on luultavasti toinen.