Puheenaihe: Kuka päättää populismista?
Mitä mieltä Suomessa saa olla? kysyvät Timo Vihavainen, Marko Hamilo ja Joonas Konstig (AL 10.5.). Heidän kirjansa ilmestyi sopivasti eduskuntavaalien jälkilöylyihin. Erilaiset julkisen sanan käyttäjät ovat lyhyissä haastatteluissa päivitelleet "väärää" vaalitulosta ja synnyttäneet vastapäivittelyä.
Helsinkiläinen kulttuuriväki myönsi elävänsä kuplassa, jossa äänestetään yhdenmukaisesti ja ihmetellään, että muunlaisia ylipäätään on olemassa. Professori Timo Airaksinen kauhisteli kahden puoluejohtajan kristillisyyttä ja valitti samaan hengenvetoon maahanmuuttajien vähäistä osuutta eduskunnassa, ikään kuin toivottu monikulttuurisuus ei voisi kattaa uskontoa.
Ennakkoluulottomien
ja oppineiden ihmisten kannanotoissa hämmästyttää heikko toisin ajattelevien tuntemus ja erilaisuuden arvostus. Ne voisivat kuitenkin olla juuri uskosta nousevia hyveitä.
Suomessa saa olla monta mieltä, mutta yhdet mielipiteet imevät kannattajia paremmin kuin toiset. Joitain näkemyksiä toistamalla kerää selkääntaputtelijoita, toisia asioita sohaisemalla ansaitsee kolumnistien kivitystuomion.
Netissä kääntyy kaikki keskustelu viiden viestin jälkeen juupas–eipäs-muotoon. Sosiaalinen media on tehokas epäsosiaalistaja. On helppo tykätä omaa näkemystä myötäilevistä mielenilmauksista ja päästää ystävikseen vain sukulaissieluja. Mutta maailmankuva vääristyy, kun sitä määrittävät vain meikäläiset.
Kuka päättää, mikä
puhe on populismia?
Jos vaikka väittää, että avioliittolain tarkoitus on sitouttaa puolisot toisiinsa heidän lastensa tulevaisuuden vuoksi, saa kimppuunsa joukon tarkkoja kriitikoita. Jos lepertelee, että lain tarkoitus on taata yhteiskunnallinen hyväksyntä puolisoiden keskinäiselle rakkaudelle, saa viestilleen nyökyttelijöitä ja jakajia.
Kun Ranskassa murhataan pilapiirtäjiä, sekulaari Eurooppa astuu solidaarisuusmarssille.
Kun Nigeriassa ryöstetään, raiskataan ja pakkokäännytetään satoja koulutyttöjä tai kun Keniassa tapetaan yliopistosta kristityt opiskelijat, Eurooppa kohauttaa olkapäitään.
Kun arabimaissa kuohuu ja tyrannit työnnetään tuoleiltaan, täällä hurrataan vapautta, mutta kun kaaokselta ja kaulanleikkaajilta haetaan turvaa Välimeren yli, Eurooppa miettii paon pysäyttämistä.
Sopisi osoittaa
samaa solidaarisuutta, jota apostoli Paavali koki haaksirikkouduttuaan Maltalle:
"Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa." (Apt. 28:2)
Vaatii vaivaa kurkistaa kuplasta ja nähdä vieraassa ihmisessä samanlainen. Ehkä se vaatii myös uskoa.
Matti Repo
Kirjoittaja on Tampereen hiippakunnan piispa.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194980769207/artikkeli/puheenaihe+kuka+paattaa+populismista+.html
QuoteKun arabimaissa kuohuu ja tyrannit työnnetään tuoleiltaan, täällä hurrataan vapautta, mutta kun kaaokselta ja kaulanleikkaajilta haetaan turvaa Välimeren yli, Eurooppa miettii paon pysäyttämistä.
Sopisi osoittaa
samaa solidaarisuutta, jota apostoli Paavali koki haaksirikkouduttuaan Maltalle:
"Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa." (Apt. 28:2)
Jos Yhdysvallat ja Nato-maat haluavat tieten tahtoen taistella noissa maissa, niin se sallittakoon. Mutta samalla heidän pitäisi vastata seurauksista, jos asiat eivät sujukkaan, kuten haluaisi.
Ei ongelmia voi ulkoistaa yhtäkkiä kaikille maailman maille, joilla ei ole mitään osaa ja arpaa sotiin. Suomellekin annetaan kummallista taakankantajan roolia, vaikka Suomella ei ole mitään tekemistä näiden sotien ja ongelmien kanssa.
QuoteVaatii vaivaa kurkistaa kuplasta ja nähdä vieraassa ihmisessä samanlainen. Ehkä se vaatii myös uskoa.
Ovatko kaikki maailman ihmiset ja kansat lopulta niin samanlaisia kuin annetaan ymmärtää olevan? Miksi tietyt ongelmat ja virheet tapahtuvat ja toistuvat aina samoissa maissa ja sen maan kansalaisissa, kun toisissa ne loistavat täysin poissaolollaan? Auttaako tilannetta ongelmien siirtäminen Pohjois-Eurooppaan ja suomalaisten harteille?
Itselleni tuo kirja on tulossa vasta lähipäivinä, mutta odotan innolla sen lukemista.
Nautin siitä, jos tietynlainen konservatiivisempi ajattelumalli nousee esille nykypäivän vasuriliberaaliutta kyseenalaistaen ja haastaen.
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3377751/nykyajan-konservatiivi-on-valittava-vassykka
QuoteNykyajan konservatiivi on valittava vässykkä
Pontus Purokuru
Uhrin asema, ristiriitainen ajattelu ja kauna omaa vasemmistomenneisyyttä kohtaan määrittävät uusia konservatiiveja.
Konservatiivien suhteen on helppo olla konservatiivi. Entisajan konservatiivit olivat voimakkaampia. He arvostivat kyvykkyyttä, älyä ja mahtia. Heillä myös oli näitä ominaisuuksia.
Martin Heideggerin, Winston Churchillin ja G. K. Chestertonin kaltaisiin hahmoihin verrattuna nykyajan konservatiivit ovat surullisia ruikuttajia, joiden olemassaolo pyörii oman voimattomuuden ympärillä.
Suomessa konservatiivit valittavat esimerkiksi seksin ja miehisyyden puutteesta (Timo Hännikäinen), "länsimaisen kulttuurin" rappiosta (Timo Vihavainen), kasvissyönnistä (Joonas Konstig), feminismistä (Henry Laasanen), sukupuolentutkimuksesta (Marko Hamilo) sekä maahanmuutosta ja islamista (lähes jokainen konservatiivi).
Uusien konservatiivien ajattelu lähtee uhrikokemuksesta ja heikkouden asemasta. He ovat kaukana entisaikojen sivistyskonservatiiveista, jotka jylisivät vallan huipulta ja sanoivat puhuvansa enemmistön suulla.
Nykykonservatiivit kokevat olevansa uhattu ja marginalisoitu vähemmistö. He ovat omaksuneet taktiikoita 1900-luvun lopun vähemmistöliikkeiltä, kuten feministeiltä. Marginaaliasemasta puhuminen on yksi tällainen, kapinallisena esiintyminen toinen...
En ymmärrä, miksi minä olen mukana konservatiivien listalla. :facepalm:
Quote from: Henry on 23.05.2015, 13:36:39
En ymmärrä, miksi minä olen mukana konservatiivien listalla. :facepalm:
Hyvä kysymys, helppo vastaus: olet eri mieltä.
En ymmärrä, mikai ei saisi olla eri mieltä. Ilmeisesti ollaan jonkin erämääräisen, nykyaikaisen Pyhän äärellä ja kaukana keskustelusta tai sen mahdollisuudesta. Ei tarvitse kuin vilkaista vaikkapa ravintogurujen blogeja ja muita kirjoituksisa, kun Pyhä, Absoluuttinen Totuus ilmenee.
Quote from: Henry on 23.05.2015, 13:36:39
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3377751/nykyajan-konservatiivi-on-valittava-vassykka
Pitkästä aikaa äärivasemmalta tulee jotain mitä on ajateltu kunnolla.
Välillä mustakin tuntuu, että konservatiiviksi pääsee pelkästään sillä, että pelkää kasvissyöjän saavan enemmän pillua.
Enemmän tämmöistä ja vähemmän sitä nykyvasemmistolaista uhriruikutusta.
Quote from: törö on 23.05.2015, 13:53:04
konservatiiviksi pääsee pelkästään sillä, että pelkää kasvissyöjän saavan enemmän pillua.
Kasvissyöjänä voin vahvistaa väitteen paikkaansapitämättömyyden.
Quote from: Henry on 23.05.2015, 13:36:39
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3377751/nykyajan-konservatiivi-on-valittava-vassykka
,,,,,,
En ymmärrä, miksi minä olen mukana konservatiivien listalla. :facepalm:
Kiitos linkistä. Vain vähästä olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta on kiva lukea perusteltuja, värikkäitä mielipiteitä, vaikka ne sitten omista eroavatkin.
Quote from: Henry on 23.05.2015, 13:36:39
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3377751/nykyajan-konservatiivi-on-valittava-vassykka
Quote from: Pontus Purokuru, KU
Timo Hännikäinen oli nuorena mielenosoituksissa marssiva anarkisti, Joonas Konstig oli omien sanojensa mukaan McDonald'sin seinään kuseva antikapitalisti ja Marko Hamilo puolusti homojen oikeuksia. Heidän teksteissään näkyy kauna omaa menneisyyttä kohtaan.
Lellityt hempukat
Erikoisin väite kirjassa on näkemys siitä, että konservatiiveilla olisi Suomessa jotenkin vaikeaa. Kirjoittajat väittävät, että konservatiiviset (suomeksi sanottuna äärioikeistolaiset) ajatukset olisivat kiellettyjä, ja käsitys näkyy myös kirjan nimessä.
Kuitenkin useimmat kirjan kirjoittajista ovat näkyviä kulttuurikeskustelijoita, joilla ei ole vaikeuksia saada sanomaansa julkisuuteen.
Marko Hamilo on saanut kirjoitella rasistisia tiedejuttujaan vuosikymmeniä arvostetuissa lehdissä. Nykyään hän avustaa Suomen Kuvalehteä. Kasvissyönnin vastustamisella tunnetuksi tullut Joonas Konstig on kirjailija, jolla on oma kolumnipaikka Hesarissa.
Iltapäivälehdistäkin tuttu Timo Hännikäinen sai viime itsenäisyyspäivänä marssia rauhassa uusnatsien kanssa, minkä jälkeen Hesari julkaisi hänen esseekirjastaan laajan ja ylistävän arvion.