Tutkiskelin tuossa vasemmistopuolueiden kannatuskehitystä toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Erityisesti SKDL:n/Vasemmistoliiton kannatuskäyrä on ollut laskeva jo 1960-luvulta lähtien. Vihreiden kannatus puolestaan näyttää vakiintuneen 6-8 %:n välille.
VAS/SKDL
1945 23,47 %
1948 19,98 %
1951 21,58 %
1954 21,57 %
1958 23,16 %
1962 22,02 %
1966 21,20 %
1970 16,58 %
1972 17,02 %
1975 18,89 %
1979 17,90 %
1983 13,46 %
1987 9,39 %
1991 10,08 %
1995 11,16 %
1999 10,88 %
2003 9,93 %
2007 8,82 %
2011 8,13 %
2015 7,13 %
SDP
1945 25,08 %
1948 26,32 %
1951 26,52 %
1954 26,25 %
1958 23,12 %
1962 19,50 %
1966 27,23 %
1970 23,43 %
1972 25,78 %
1975 24,86 %
1979 23,89 %
1983 26,71 %
1987 24,14 %
1991 22,12 %
1995 28,25 %
1999 22,86 %
2003 24,47 %
2007 21,44 %
2011 19,10 %
2015 16,51 %
VIHR
1983 1,47 %
1987 4,03 %
1991 6,82 %
1995 6,52 %
1999 7,27 %
2003 8,01 %
2007 8,46 %
2011 7,25 %
2015 8,53 %
Trendit ovat puutteelliset, koska jostain syystä et listannut TPSL:n ja Devan kannatuksia.
Piti oikein erikseen katsoa, mitä puolueita ne olivat. Keskityin lähinnä noihin pääpuolueisiin.
Vasemmiston vallankumoukselliset ovat keskiluokkaistuneet siinä määrin, ettei niiden nyt tarvitse olla kommunisteja, mutta eiköhän se vanha virsi ala taas kun velaksi eläminen loppuu ja keskiluokka kutistuu luonnolliseen kokoonsa.
Quote from: Micke90 on 11.05.2015, 13:02:07
Piti oikein erikseen katsoa, mitä puolueita ne olivat. Keskityin lähinnä noihin pääpuolueisiin.
Kaikki suomen 3 hallituspääpuoluetta ovat ohjelmassaan sitoutuneita rahallisen ja negroidisen taakanjaon edistämiseen puhumalla EU:n ulkopolitiikkaan sitoutumisesta. Suomeksi eurokommunismi.
Pohdin itse samaa asiaa taannoin. Tässä on ymmärrykseni mukaan kyse sekä ideologian että yhteiskunnan romahduksen seurauksesta. Vasemmistolaisuus tai kommunismi ei tule koskaan häviämään kaikkien ihmisten mielistä. Mutta modernissa jälkiteollisessa maailmankylä-yhteiskunnassa kommunismi ja vasemmistolaisuus tulee häviämään.
Vasemmistolaisen näkemyksen mukaan kantavia voimia on solidaarisuus. Solidaarisuus ihmisten kesken. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta olla solidaarinen. Käsitteet kohtuullinen ja hyväksyttävä ovat aina suhteellisia arvoja. Ne riippuvat aina ihmisten kulttuurisesta taustasta.
Monikulttuurisuus tarkoittaa solidaarisuuden ja kohtuullisuuden käsitteiden loppua
Jotta meillä voisi olla vasemmistolainen ideologia ja kohtuullisuuteen perustuva järjestelmä, meillä pitää olla jonkinlainen yhteinen käsitys solidaarisuudesta, siitä mikä on oikein. Tämä ei onnistu kuin yksittäiskulttuurissa. Monikulttuurisissa yhteiskunnissa ihmisillä ei ole mitään yhteistä kulttuuritaustaa kuin raha ja väkivalta. Näinollen kohtuullisuuden ja hyväksyttävän arvot ovat nekin suhteellisia.
Jos ja kun pohdimme vasemmistolaisuuden syvää olemusta, ja monikulttuuria, niin paljaimmillaan se näkyy vaikkapa Helsingissä tehtynä vanhuksen ryöstönä. Suomalainen vasemmistolainen vanhasta liitosta tuomitsee sen ehdottomasti. Vasemmistovihreän monikulttuurin kannattaja ei enää tuomitse. Ryöstäjänsä voivat jopa onnitella itseään iskusta riistäjäksi leimaamaansa vastaan. Käytännössä vihervasemmisto siis tappaa tai tapattaa omat kannattajansa kuten se on tappanut kannatuksensa useassa eurooppalaisessa kaupungissa.
Monikulttuurisessa maailmassa ei ole solidaarisuutta
Jos ajattelemme "vanhan liiton" vasemmistolaista maailmankuvaa, sen peruselementti oli solidaarisuus. Nyt puolueet kuitenkin ajavat käytännössä täysin anti-solidaarista ja hillittömään globalisaatioon tähtäävää linjaa. Jossa ihmisten ryöstely ja väkivaltainen kohtelu on vasemmiston toimesta hyväksytty osana monikulttuurisen unelmavaltion toteutusta. Tämä jatkaa samaa mielipuolista valtiohankkeiden sarjaa joka on vasemmisto-kommunistien helmasynti. Valtio joka on niin helvetillinen että sen totuutta täytyy alkaa peittelemään ja lopuksi estämään ihmisiä pakenemasta heille varatusta paratiisistaan.
Solidaarisuus käsitteen pohdiskelu on minustakin merkittävä tekijä vasemmistoliikkeiden ymmärtämisen kannalta. Minä tosin katsoisin vielä ylempien käsitteiden kannalta, jossa solidaarisuus on vain yksi lukuisista vaihtoehdoista; minä katsoisin ihmisyhteisön muodostumisen kansanliikkeeksi ja kansanliikkeen koossa pysymisen kannalta. Mitä tarvitaan kansanliikkeen yhteensitovaksi voimaksi?
Vasemmistolaisuuden yhteensitovaksi voimaksi esitettiin usein solidaarisuutta, ja se oli vaihtoehto, jonka avulla Neuvostoliitto yritti luoda kansanliikkeitä oman poliittisen järjestelmänsä laajentamiseksi. Pintaa syvemmältä en usko kuitenkaan solidaarisuuden olleen merkittävä syy. Todellinen syy oli teollisen vallankumouksen tuoma suurteollisuus, teollisuustyöläisten joukko ja ns. työväenaate. Se julistettiin ilmi "proletariaarin diktatuurina", joka ei ole mitenkään solidaarinen ajatus. Vasemmistolaisuuden ja kommunismin erokin pitäisi ymmärtää. (https://www.marxists.org/suomi/lenin/1920/vasemmistolaisuus-lastentautina-kommunismissa/ch04.htm)
Nykyisessä yhteiskunnassa vasemmiston kannatuksen lasku kulkee rintarinnan savupiipputeollisuuden laskun kanssa: Jokainen suljettu paperikone johtaa yhden Metalliliiton osaston lakkauttamiseen ja kymmenen tuhannen äänen menetykseen. Jos Suomi haluttaisiin ja onnistuttaisiin palauttamaan teollisuusmaaksi, voisi vasemmistolaisuus löytää juurensa ja pelkän kännisen paikkojen rikkomisen sijaan keskittyä työläisten asioiden hoitamiseen. Siihen en usko. Teollinen aikakausi on menetetty; siltä on tuhottu olemassaolon edellytykset. Vasemmisto voi vielä onnistua Kreikan Syrizan tavoin elävöittämään vanhojen hyvien aikojen muiston ja onnistua hankkimaan seuraavissa vaaleissa suurenkin voiton. Se kuitenkin tulee rakentumaan epärealistiseen haavekuvaan, joka murtuu nopeasti todellisuuden edessä. Vasemmiston ideologialla ei ole tulevaisuutta.
Joten niin sosialismi kuin kommunismi ovat aikansa eläneitä. Suomessa sosialismia edustaa kuitenkin Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Sosiaalidemokraattien lisäksi Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Keskusta -- ja suurelta osin myös Perussuomalaiset. RKP on aidosti erilainen puolue, joka edustaa puhtaasti kielivähemmistön etuja. Suomi on "korporaatiokommunistinen". Se on vaikea sana lukea ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta se on totta. Kysymys onkin, mikä järjestelmä korvaisi sosialismin Suomessa? Voisiko se olla yhteiskuntaluokkiin jakautunut järjestelmä? Olisiko se heimoihin, kansallisuuksiin tai alueellisiin ryhmiin jakautunut järjestelmä? Kelpaisiko vanha säätyjako, jossa aatelisto edustaa valtiota, papisto virkamiehistöä ja porvarit ja maanviljelijät kansaa? Vanhemmat liikkeet, kuten kristillisyys, ja sen sisäinen taisto katolilaisuuden ja protestantismin välillä, ja toisaalta fennomania eli aitosuomalaisuus ovat jo liian etäisiä tullakseen uudelleen. Mikä ryhmä on tarpeeksi suuri ottaaksen vallan ja vetovastuun uutena aikana, ja mikä on sen ryhmän yhteensitova voima? Mikä on yhteiskunnan Johtava Aate (http://www.gutenberg.org/files/42570/42570-h/42570-h.htm)? Itse uskoisin sen rakentuvan post-modernin dadaismin pohjalle, jossa kuvitellaan vaaleanpunainen lentävä elefantti, jonka jälkeen geeniteknologialla, aerodynamiikan tuntemuksella ja väriopilla luodaan vaaleanpunainen lentävä elefantti -- tai lentävä spagettihirviö? Näin ihmiskunta luo kokonaisuutena itsensä jälleen uudelleen omaksi pilakuvakseen.
Suuren Hulabaloon hetki lähenee. Sosialismi on romahtanut, ja kansa on alkanut tulla tietoiseksi omasta voimastaan. Pian väkijoukot nimittävät keisarit.
evulgato imperii arcano
Solidaarisuudesta.
Se toimi kun "rajat" oli kiinni, monikulttuurisuudesta ei oltu kuulletkaan ja maahanmuuton sijaan ongelma oli maastamuutto. (Ruotsiin) Jos naapurin Aki jäi työttömäksi tai sairastui oli hyvä olla olemassa sosiaaliturva, joka jeesaa pahimman yli, uusiin hommiin.
Nyt monikultturismin ja rajat ylittävän solidaarisuuden aikana on todella vaikea perustella, miksi suomalaisten veroilla pitää maksaa kaikki maailmanpelastuskulut, monikultuurimenot, kehitysavut, EU-maksut ja afrikkalaisen Ahmedin klaanin ilmainen elämä.
Kommunismi elää ja voi hyvin tässä maailmassa.
Eihän tässä ole edes perussuomalaisia mukana!
Olkoonkin, ettei PS ole tavanomainen kotimaavastainen symbolivasemmistolainen, mielikuvilla pelaamiseen keskittynyt puolue, niin kyllä se vasemmistoa on joka tapauksessa. Ei se mikään oikeistolainen kapitalistipuoluekaan ole! Tai jos se on keskustalainen, niin sittenkin keskustavasemmistoa, eli vasemmistoa yhtä kaikki.
PS ei toki luontevasti ja luonnostaan sijoitu lainkaan oikeisto-vasemmisto -akselille, mutta tällaisten juttujen yhteydessä se olisi sinne sijoitettava, koska muuten annetaan väärä kuva, että se kyllä sijoittuu jonnekin, mutta ei käsiteltävälle alueelle. Eli oikeistoon. Jonne se ei todellakaan kuulu.