2015-04-04 Yle: Näkökulma: Arvotaan parhaiten sopiva uskontokunta

[Outo olio]

Lyhyt raportti siitä, minkälainen on toimiva monikulttuurinen yhteiskunta:

Yle maailmalla 4.4.2015 klo 11:40 | päivitetty 4.4.2015 klo 11:40
Näkökulma: Arvotaan parhaiten sopiva uskontokunta

Lähi-idässä uskonnot ovat vähintään yhtä kiemuraisia ja sotkuisia kuin politiikkakin. Kastamaton voikin kuulua kirkkoon ja kristitty olla papereiden mukaan muslimi. Ja kuinka pääsiäinen liittyy muslimeihin ja bikinikauteen? Tätä selventää Lähi-idän kirjeenvaihtaja Marika Kataja-Lian.

Libanonilainen ystäväni on menossa naimisiin ensi kuussa. Koska hänen vanhemmistaan toinen on shiiamuslimi ja toinen sunni, kysyin kumman uskontokunnan mukaan hääseremonia vietetään.

– Mistä minä tiedän, olenko shiia vai sunni? Mitä eroa niillä edes on, ystäväni puuskahti.

Keskustelu kuvaa hyvin sitä, että täällä Libanonissa uskonnolla ei ihan aina ole väliä, varsinkaan maallistuneiden kaupunkilaisten parissa. Virallisia uskontokuntia Libanonissa on 18. Osa niistä on pieniä ja vanhoja uskontokuntia, joita ei juuri Lähi-idän ulkopuolella tunneta.

Taannoin etsin Beirutista assyyrialaiskristittyjen kirkkoa. Neuvonnasta huolimatta osui oikeaan vasta kolmannella yrittämällä: ensimmäinen oli syyrialaisortodoksinen kirkko ja toinen syyrialaiskatolinen. Nämä ovat luonnollisesti eri asioita kuin armenialaiskatolinen, armenialaisortodoksinen, kreikkalaisortodoksinen tai kreikkalaiskatolinen eli melkiitti sekä kaldealaiskatolinen tai koptilaisortodoksinen.

Maroniittikatolinen taas kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon mutta omana kirkkokuntanaan, ja se assyyrialainen kirkko ei kuulu niin ortodoksiseen kuin katoliseenkaan.

Joko pyörryttää? Ja tässä oli vain kristittyjä uskontokuntia, ja niistäkin vain osa. Uskonnot ovat Lähi-idässä vähintään yhtä kiemuraista kuin politiikka. Välillä libanonilaiset itsekään eivät todella tiedä, mihin uskontokuntaan oikein kuuluvat, tai ainakaan, miten se eroaa muista.

Uskontokunnan merkitys nousee esiin oikeastaan vain kahdessa tapauksessa: juuri avioliiton solmimisessa ja toisaalta äänestämisessä. Avioliiton saa solmia vain virallisten uskonnollisten yhteisöjen kautta. Tämä estää eri uskontoihin kuuluvien liitot, ellei toinen esimerkiksi vaihda uskontoaan. Siviiliavioliittoja laki ei tunne. Kiemuraisesta käytännöstä johtuen arkielämä saa Libanonissa joskus outoja piirteitä.

Yhden ystäväni täti päätti mennä naimisiin vanhoilla päivillään eli nelikymppisenä. Sulhasmies oli druusi ja morsian maroniittikatolinen. Hääseremoniat vietettiin sitten siten, että kumpikin osapuoli kääntyi paperilla syyrialaisortodokseiksi, koska tämä kirkko salli asian helpoiten. Tai ainakin luultavasti kyseessä oli syyrialaisortodoksinen kirkko, ystäväni ei ollut ihan varma.

Samaista ystävääni taas ei ole koskaan kastettu, sillä hän on syntynyt sisällissodan aikana ja siinä hötäkässä se jotenkin vanhemmilta unohtui. Sillä ei kuitenkaan sinänsä ole väliä, koska papereiden mukaan hän on kaikesta huolimatta maroniitti, kun vanhemmatkin ovat.

Toisen ystäväni isoisä puolestaan joutui 1940-luvulla vaikeuksiin, kun vaimo otti ja lähti lapsen kanssa Palestiinaan. Mies ei voinut seurata perässä, mutta lain mukaan maroniittikatolinen ei avioeroa saanut. Mies kääntyi sunnimuslimiksi, jotta voi ottaa toisen vaimon. Kun toinen vaimo myöhemmin sitten kuoli, ja Palestiinastakin oli saatu jo ensimmäisen vaimon kuolintodistus, mies kääntyi takaisin maroniittien pariin – ja avioitui elämänsä aikana vielä pari kertaa.

Mutta mitä tällä isoisän vanhalla sukuhistorialla on sitten ystäväni nykyhetkessä tekemistä? No se, että virallisissa papereissa koko suku on isoisän seikkailuista johtuen sunnimuslimeja. Tämä siitä huolimatta, että ystäväni on kastettu virallisesti maroniittikirkkoon.

Sunnitausta tulee esille siinä vaiheessa, kun pitäisi äänestää: Libanonissa äänestys nimittäin on jaettu uskontokuntien mukaisesti – kristityt saavat äänestää kristittyjä, sunnit sunneja ja niin edelleen.

Vuosisatainen yhteiselo on aiheuttanut sen, että perinteitä sekoittuu ja uskontojen tapoja noudatetaan mutkattomasti yli uskontokuntarajojen. Monet muslimit pystyttävät joulukuusen ja saapuvat kristittyjen ystävien joulupäivällispöytiin, samoin kristityt käyvät muslimien kanssa paastokuukauden ramadanin juhlaillallisilla.

Näin pääsiäisen alla monet paastoavat. Yksi kristitty ystäväni esimerkiksi paastoaa suklaasta, mutta näyttää sitten syövän kaksin verroin keksejä. Toinen ystäväni paastoaa myös pääsiäisen alla, koska pitää sitä hyvänä laihdutuskuurina ennen bikinikautta. Hän on muslimi.

Monikulttuurisessa maassa kätevää on kuitenkin se, että juhlapäiviä on runsaasti kalenterissa. Esimerkiksi pääsiäistä vietetään kahteen kertaan, samoin kuin joulua, kun katoliset ja ortodoksit viettävät niitä eri aikaan.

Monet muutkin juhlapäivistä ovat virallisia vapaapäiviä, jolloin virastot ovat kiinni. Tämän huomasin viime viikolla, kun nyin turhaan pankin ovea: oli Marian ilmestyspäivä. Samoin kävi tammikuussa profeetta Muhammadin syntymäpäivänä.

Niillä työpaikoilla, jotka on pakko pitää juhlapyhinäkin auki, löytyy yleensä aina vapaaehtoinen työntekijä. Muslimit voivat työskennellä jouluna ja pääsiäisenä, kristityt ramadanin aikana. Sitten on tietysti vielä uskonnoista riippumattomia vapaapäiviä, kuten kaikenlaisten poliittisten marttyyreiden muistopäiviä.

Kateellinen monista vapaapäivistä ei kuitenkaan kannata libanonilaisille olla, sillä työviikko on kuusipäiväinen. Tosin perjantaina eli muslimien pyhäpäivänä tehdään useimmiten lyhennettyä päivää ja lauantai on myös puolipäiväinen. Isommat kaupat taas ovat auki käytännössä jokaisena vuoden päivänä. Vapaapäivät ovatkin kaupoille parhaita päiviä, sillä libanonilaisten suosikkiharrastus on shoppailu ja ajan vietto ostoskeskuksissa.

Ja entä se ystäväni vihkitilaisuus? Enemmistöpäätös kolme neljäsosaa: vietetään sunnilaisittain, koska sulhanen on sunni. Häät ovat pienet ja intiimit eli vain 250 vierasta on kutsuttu.

Marika Kataja-Lian
@katajalian
Yle Uutiset Beirut

[Alaric]

Aika.. mielenkiintoinen sepustus kaiken kaikkiaan. Ok, onhan tällaisia juttuja toisinaan mukava lukea ja ihmetellä muiden maiden yhteiskunnallisten käytäntöjen sekavuutta, mutta miten musta jotenkin tuntuu, että toimittajalla on jonkinlainen agenda tässä. "Katsokaa nyt, muslimit ovat kristittyjä, kaikki ollaan oikeastaan ihan samanlaisia ja monikulttuurisuus on ihanaa!"

[Tabula Rasa]

on se jännää kun ei voi äänestää kuin omaa uskonnollista yhteisöään. Varsinaista lähi-itädemokratiaa.

[Outo olio]

on se jännää kun ei voi äänestää kuin omaa uskonnollista yhteisöään. Varsinaista lähi-itädemokratiaa.

Joo, niillä on oma versio listavaaleista. Saat äänestää ketä haluat, mutta vain omalta listalta. Ja "oma" lista voi määräytyä sen mukaan mitä joku isoisä teki joskus satakunta vuotta sitten.

[foobar]

Kannattaa nyt muistaa suvaitsevaisuuden ydin: Allahu akbar.

Jos ei, päät pois.

[Myrkkymies]

Toi Libanonin systeemi sopii Lähi-itään oikein hyvin. Se takaa, ettei yksi uskonnollinen tai etninen ryhmä saa liikaa valtaa, mikä voi johtaa sitten ikäviin asioihin.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

On tainut toimittajalta unohtua tämä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Libanonin_sis%C3%A4llissota Libanon on malliesimerkki monikulttuurin toimimattomuudesta.