Peter Lindberg: Posetiivarin apina (blogikirjoitus)

[Jaska-70]

Tässä oiva kirjoitus. Suosittelen lukemaan!

http://peterlindberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243771-posetiivarin-apina

On kevät 2017, minulla on kiire ja olen ajatellut pääseväni keskustaan nopeammin metrolla kuin autolla. Kun metro on seissyt Itiksen asemalla pitempää kuin tarpeeksi, alan kuitenkin miettiä pitääkö vaihtaa kyytiä. Ovet ovat kuitenkin kiinni ja ei auta kuin istua ja odotella. Ikkunan läpi näkyy, kuinka nuori afrikkalaismies pyrkii laiturilla olevien koulutyttöjen seuraan. Likat väistelevät, eivätkä anna aihetta jatkaa lähentymistä. Mies kai huutaa jotakin, ja tytöt kuittailevat alentuvasti takaisin. On siinä laiturilla aikuisiakin, mutta eiväthän nämä tohdi tuommoiseen. Miten se osaakaan aikuinen ihminen olla katsomatta minnekään. Pää kääntyy ja katse tarttuu johonkin jota ei ole. Tämä kertoo läsnäolijoille, että minua ei ole, enkä siis osallistu.

Sitten metrovaunun ovet aukeavat ja väki pääsee laiturilta sisään. Tyttöjen seuraan pyrkinyt afrikkalainen jantteri liittyy seuraamme ja kohdistaa nyt tarmonsa vanhaan mieheen. Seuraa perkeleellinen huuto kun nuorukainen alkaa kiskoa vanhuksen ostoksia itselleen. Vanha suomalaisäijä ei luovuta ja huutaa ilmoille rasistisia herjauksia. Joku kantasuomalainen mies menee väliin, mutta siirtolainen vääntää viileästi takaisin. Käsietäisyydellä istuvat kantasuomalaiset nuoret miehet pälyilevät ujosti tilanteesta poispäin eikä kukaan ei mene kolmanneksi. Lopulta minä sitten menen kun edessäni istuva ikäiseni vanha akka alkaa kiljua hysteerisenä. Afrikkalainen luovuttaa ja hän jää suosiolla Kulosaaren seisakkeelle.

Näinhän se menee kun julkisessa tilassa nähdään jotakin täysin tavatonta. Kynnys mennä väliin väkivaltatilanteeseen on korkea. Sielu huutaa esivaltaa ja yritämme pienin vaistomaisin elein luoda itsestämme vaikutelman, että emme kuulu häiriön piiriin. Kaikenlainen kovaäänisyys, vaativa katse ja tarttuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja sellainen menee salamannopeasti suomalaisen ihon alle. Sopivaisuuden rajat ovat piirtyneet syvälle mielenkarttaamme.

Metelöivät siirtolaisnuorukaiset ottavat julkisen tilan itselleen, miten tahtovat. Iloisesti he antavat musan pauhata ja kokiksen lentää metron istumaloosissa, kun minä väistän nyrpeänä toiseen kulkuneuvoon. Päädyn siitä sitten huonosti suomea, ruotsia, saksaa tai englantia hallitsevan taksikuskin kyytiin, joka kaistapäisesti autoilemalla yrittää neuvotella liikennesääntöjä uusiksi. Vähä vähältä koen, että minut haastetaan, jollakin oudolla ja kipeällä tavalla. Metrossa ja taksissa minut pakotetaan osallistumaan johonkin, joka riitelee syvästi omien käsitysteni kanssa. Kulkuvälineissä, katukäytävillä ja kassajonossa tapakartastoani rypistellään ja alan tuntea vierautta siellä, missä olin aiemmin kokenut rutinoitua tuttuutta.

(...)

Lainaus linkin sisällöstä unohtui.

[Pölhökustaa]

Kiitos linkistä, hyvä kirjoitus - ja pitkä!

Harmi vain, että teksti on ns. vihapuhetta, eikä tule saamaan muuta kuin tuomion leimaavana, nationalistisena, fasistisena, rasistisena...ja....ja...unohtuiko jokin...niin äärioikeistolaisena!