Yritys vai erehdys

[Sivulause]

Muistelisin että joku Yrityshomma-ketju oli olemassa, en sitä löytänyt joten mennään tällä ja powers that be yhdistänee mikäli kokee tarpeelliseksi.

Eli kuulisin mielelläni kommentteja muilta yrittäjiltä, kuinka bisnekset luistaa ja mikä on muuten fiilis yrittää. Hieman jotain perustietoja esmes toimialasta olisi myös mukava kuulla.

Tein tämän avauksen, jotta pääsisin itsekin hieman purkamaan tuntojani. Suomessa ei tunnu olevan kovin aktiivisia yrittäjäfoorumeita, Kauppalehden sivuilla toki jotain mutta hukkuu hieman siihen muuhun meteliin.

Itselläni on yrittäjyyttä takana nyt puolenkymmentä vuotta. Sekä trendikästä start-up- lottoa että perusgrindausta talojen tekemisen parissa. Väsymys alkaa painaa. Viime vuonna töissä 15 jannua ja jäljelle jäi tuulen huuhtoman perseen lisäksi kysymys; Liekö tässä mitn järkeä. Verotarkastus kruunasi loppuvuoden, se meni läpi puhtain paperein ilman sanktioita. Jäi kysymättä mihin voin osoittaa laskun niistä useiden kymmenien tuntien lisätöistä mitä se firmalle tuotti. Heh, onneksi jaksoin kuitenkin hymyillä ja vitsailla, mukavia veroviraston tyttöjä olivat. Epäilemättä keskitysleirin vartijoissa oli samalla tavalla mukavia ihmisiä.

Kun mietin omaa elämääni,  työ- ja koulutushistoriaani taaksepäin, tuntuu pahaenteiseltä että tällaisella peruspositiivisella kaikki-onnistuu-kyllä-tyypillä alkaa kärsivällisyys loppumaan. Jos minua vituttaa tämän verran, mitä se on sellaisella ihmisellä jota oikeasti vituttaa. Tuntuu että minua on kusetettu. Toki myönnän ensimmäisenä että osa, tai siis kaikki, vika yrittämisessäni on ensisijaisesti minussa, mutta vaikuttaa siltä että se keskustelu missä sovittiin että julkisen sektorin syöttiläänä pärjäät parhaiten kunnes valden sieraimet menee pinnan alle, meni minulta ohi, ja nyt olen sitten firmani kanssa tötteröhattu päässä ja virkamiesrälssi istuu selässä raipan kanssa.

Boxer-hevosen rooli alkaa kyllästyttää. Minä teen lujemmin töitä joo, mutta pian jossain muualla.

[Tabula Rasa]

Njooh. Jos yrittäjänä olisi kannattavaa olla niin työttömät pistäisivät firmoja urakalla pystyyn. Ainakin se osa joka aktiivinen. Se sitten että erilaisten pakotteiden avulla halutaan tapaa yrittäjyys tästä maasta. En oikein tiedä voiko olla niin hullua politiikkaa jolla kotimaista yrittäjää tahdotaan ruoskia hengiltä samalla kun mokumokujen maailmanhalaukseen piisaa miljoonia. Se sitten että tätähän tuo nyt näyttää kuitenkin olevan. Paremman selityksen tarjoava voi yrittää.

Romahdushan lienee todennäköinen, se sitten vain missä muodossa. Ja mitä tekevät ne kymmenet ja sadattuhannet nykyiset ja entiset nuoret jotka eivät saa sen vertaa pesämunaa kasaan kaikesta yrittämisestä huolimatta että pääsisivät omaa paikkaansa hakemaan.

Polarisoituminen ja jonkin, yleensä suuren ryhmän ali-ihmisiksi demonisoinnillahan sitä on saatu ennenkin monenlaisia konflikteja. Kysymys ei ole siitä tuleeko, vaan lähinnä siitä milloin tulee tapahtumaan.

[stefani]

Sivulause, selityksestäsi jäi epäselväksi millä kaikilla keinoilla valtio on työntekoasi hankaloittanut. Muilla kuin veroasioilla myös?

[CaptainNuiva]

Yrittäjänä minäkin jo ollut pitemmän aikaa, bisneksiäni en avaa sen kummemin kuin että puolet duuneista kansainvälistä ja puolet kotimaista.
Voisin tienata tässä enemmänkin mutta miksi rataa perse ruvella ja saada valtiolta vain keppiä?
Sama työllistämisen kanssa, voisin jossain määrin kasvattaa toimintaani ja palkata 1-2 henkilöä ensi alkuun mutta miksi ottaisin riskin siitä että joudun maksamaan minusta ja työtehtävistä riippumattomia maksuja ja mahdollisesti korvauksia jos joku tykkäisi saaneensa liian vähän tai tuntisi joutuneensa kaltoin kohdelluksi...Pahimmillaan firma nurin ja omaisuuteni jonkun lakimiesrentun hallussa, ei kiitos joten en ota riskia ja palkkaa porukkaa koska jos ei valtiovalta (Taikka joskus työntekijäkin) arvosta työpaikkaa niin miksi minunkaan pitäisi niin tehdä.
Kyse ei ole siitä että haluaisin maksaa huonosti, päin vastoin, silloin kun teetän jotain töitä niin maksan tekijälle niin että taatusti seuraavallakin kerralla homma kiinnostaa ja innostaa mutta vakituista en ota.

Korupuheita valtion suunnalta yrittäjien kannustamisesta ja yrittämisen helpottamisesta on politiikkojen suusta kuultu kymmenien vuosien ajan ja taas se tyhjänpäiväinen pälätys vaalien myötä alkaa 
Fakta vain on että yrittäjä on monessa suhteessa täysin lainsuojaton ja monen tahon potkittavissa, tähän ei ole muutosta tulossa vaan päin vastoin.
Niinpä olen alkanut miettimään yrityksen hallittua alasajoa muutaman vuoden tähtäyksellä ja sitten työttömäksi ilmottaumista kun kerran siihen valtion taholta kannustetaan enemmän kuin työntekemiseen taikka työllistämiseen, kyllä sitä säästöjen turvin peruspäivärahallakin pärjää eläkepäiviin.
Toki voisi palata entiseen ammattiin (Jota silloin tällöin kaipaankin) mutta voi voi, pätevyydet ovat menneet vanhoiksi ja uusien hankkiminen ottaisi sen verran aikaa että siinä jo tulee eläkepäivät lähelle.

Kiteytys: Suomessa yrittäjän työn tuloksiin nykyään on likimain koko maailma oikeutettu, vain itse yrittäjä ei jolle lisäksi voidaan sanoa että mitäs rupesit.

[Sivulause]

Kiitos asiallisesta kysymyksestä. Valtio on itseasiassa huono, väärä tai ei ainakaan ainoa syntipukki tässä epäonnisessa räpiköinnissä mitä jotkut humoristit liiketoiminnaksi nimittävät.

Tässä asioita jotka ovat lisänneet hiekkaa yrittäjän vaginaan, listaan hieman ja pohjustan sitten. Koskee lähinnä perusgrindausbisneksiä, start-up-leijumiset jää tästä pois. Veroasiat typistän ettei mene romaaniksi.

Verot. Työnteon hintalappu on hämärretty sekä työntekijältä että työn ostajalta.
Esimerkki: Myyn miehen päiväksi töihin 15 euron tuntipalkalla. Todellinen kulu äijästä on karkeasti 27 euroa/h + muut sivuseikat siihen päälle kuten yrittäjän palkka. Minimihinta, siis nyt puhutaan teräsmiesfirmasta jossa ei sairasteta, rikota työkaluja, ajeta autoilla, tehdä virheitä jne, kyseiselle työtunnille on noin 30 euroa/h. Liikkumavara on erittäin pieni. Silti palkka on liian pieni ja työ liian kallista, riistäjä vetää välistä. Heh isolla Heellä.

TES. Yrityksessäni on hyviä työntekijöitä, osa ystäviäni, joille maksan mielelläni asianmukaista palkkaa. Tosiasia on kuitenkin se, että asiakkaat eivät välttämättä osaa arvostaa työntekijöitäni samalla tavalla. Heillä voi olla vakiotuntitaksa, joka ei kata omien työntekijöideni TES:n mukaisia kuluja. Vaihtoehtoni: Tarjoan työtä alle TES-taksan, ja otan riskin että kyrpiintynyt duunari vetää minut raastupaan, firman nurin ja oman pesäni puhtaaksi. Ei käy. Toinen vaihtoehto on, että tarjoan työtä enivei, koska luotan siihen että tulee myös parempia hommia ja kun pidän kiinni hyvistä tekijöistä, lopussa kiitos seisoo. Kuitenkin, lähinnä johtuen ensimmäisestä kohdasta, olen ennemmin tai myöhemmin ainoastaan itse henk koht lirissä. Liikkumavaraa ei ole. Voisin myös olla tarjoamatta työtä, ja olla hetken perästä ilman asiakkaita sekä työntekijöitä, mikä olisi toki erittäin stressivapaa tilanne. Ainoa oikea vaihtoehto on laskea housut ja kumartua.

Nämä ovat niitä perinteisiä itkun aiheita. Toki toimialasidonnaisia, fiksummilla on asiat paremmin. Laitan vielä muutaman omasta mielestäni perse-edellä-puuhun-tyyppisen lainsäädön, jolla pienyrittäjää koetellaan.

Tilaajavastuulaki & harmaan talouden torjunta. Rakennusteollisuuden omistama tilaajavastuu.fi hoitaa tänä päivänä käytännössä kaikki Suomen rakentamiseen liittyvät tiedonantovelvollisuudet verottajan, vakuutusyhtiöiden ja asiakkaidensa välillä, ja tekee varmasti muhkean tilin hyvin lobatulla bisneksellä. Pienyrittäjälle tämä tarkoittaa sitä, että yksi inhimillinen unohdus voi tarkoittaa työnteon loppumista työmaalla, työntekijän ulosheittämistä/sisäänpääsyn eväämistä työmaalta tai esimerkiksi 500- xxxx euron sakkoa. Silti ulkomaalaistyövoima ilman TES-rasitteita porskuttaa kuin huomista ei olisi, johtuen siitä että voudin koura ei yllä tarkastelemaan kuin kotimaisia toimijoita.

Teräsrakenteiden CE-merkintävelvollisuus. Viime kesänä tuli pakolliseksi kantavien, hitsattujen teräsrakenteiden CE-merkintävelvollisuus. Tämä on periaatteessa hyvä ja asiallinen uudistus, onhan kantavien rakenteiden laatuun syytä panostaa. Kuinka tätä EU-direktiiviä sitten toteutettiin on toinen asia. Suurin osa Suomen metalliverstaista on 1-4 hengen pajoja. Direktiivin vaatimus asettaa kuitenkin määräykset mm. sille, että pajan tuotanto täytyy olla EN 1090- standardin mukaan auditoitu ulkopuolisen tahon toimesta, esmes Inspecta. Auditointiin kuuluu mm. laatukäsikirja, pajalle oma koulutettu hitsauskoordinaattori, hyväksytyt hitsausohjeet jne. Kustannusarvio noin 30 000 - 50 000 euroa. Melko paljon, jotta Arska ja Reiska pääsevät hitsaamaan kylän baariin katoksen rungon.

Tässä pari esimerkkiä. Minä en niinkään itke valtion kiusaamisen takia, vaan sen että ilmeisesti me elämme niin valmiissa maailmassa että kaikilla muilla paitsi minulla on sihteerikunta, veroasiantuntija, lakimies ja muutama muu konsultti koko ajan valmiudessa hoitamaan näitä asioita.

Kuten sanottua, toisin kuin poliitikot, minä kannan ihan oikean vastuun omista tekemisistäni, ratkaisuistani, tyrimisistäni ja möhlimisistäni. Valtion tai yhteiskunnan syliin en halua sellaista kaataa mikä ei sinne kuulu. Mutta suurikin osa esimerkiksi kilpailukyvyn puutteesta sinne kuuluu.

Viime vuoden saldoa vielä numeroina. Naurattaa itseäkin. Tämä ei siis välttämättä ole statement yhteiskunnan huonoudesta, se voi olla aivan hyvin toteamus liikemiesvaiston puutteesta :


Liikevaihtoa hieman auki miljoona euroa
noin 25 000 teetettyä työtuntia
Noin 250 000 euroa tilitettynä valtiolle ja eläkevakuutusyhtiöille

Omaa vaivanpalkkaa semmonen tonnin pintaan kuukaudessa.

Selavii ja kesseraa seraa.

EDIT:

Kiitos hyvistä huomioista CaptainNuiva ja SledgeHammer, tavallaan harmittaa havahtua siihen epäreiluun totuuteen että vastuunkantajien harteille ollaan läjitetty sellainen kasa biotuotetta ettei järkevä ihminen enää sitä suostu kantamaan. Harmi.

[mikkoR]

Yrittäjänä ollut 20 vuota, käytännössä koko työurani.
Mottoni onkin jos tuntuu että nyt menee hyvin niin silloin pitää alkaa pelkäämään perkeleesti.
Ja miksikö? Koska yrittäjä kokee takaiskuja joita ei voisi kuvitella ja ei niin pahaa takaiskua etteikö paljon pahempi olisi nurkan takana odottamassa.
Toki niitä mahtavia tähtihetkiäkin on ja tietynlaista omaa vapautta, rahaakin saattaa aika ajoin tulla perusduunaria paremmin, toisaalta työaika ei ole 8h/vrk 5pv/viikko vaan olet tavallaan aina töissä vaikka et sitä niin ajattelisikaan.

Viimeiset 6 vuotta on ollut aivan outoja, mitään et voi ennustaa ja jonain vuonna ei töitä ollenkaan, toisena vuonna taas aivan pirusti ja tämä vaikuttaa omaankin elämään koska mitään suurempaa ei uskalla tehdä kun seuraavasta vuodesta ei tiedä mitä tuo tullessaan.
Ja jos FIRMALLA sattuu menemään paremmin niin sehän tarkoittaa kaikkien mielestä omistajan tienaavan nyt aivan ketusti, itsellä toissavuonna ennätysvuosi ja itsellä palkkatulot siinä tonni kuussa, sama viime vuonna.

Viimeaikoina ankarasti miettinyt jos lähtisi vieraalle töihin ja saisi vaikka 15e/h, ei tarviaisi paljon murehtia kun töistä lähtee ja silläkin rahalla pärjäisi.

[dothefake]

Onneksi Ilmarinen auttoi, nyt saan vajaan tonnin tekemättä mitään. Jotain joskus teen osuuskunnan kautta verot maksaen, mutta sekin on tehty kannattamattomaksi. Kulujen jälkeen jää 300 kulutusjuhlaan kuukaudessa ja se on hyvin riittänyt. Ilman Venäjää en pärjäisi.

[HDRisto]

Captain Nuivalta:
"Toki voisi palata entiseen ammattiin (Jota silloin tällöin kaipaankin) mutta voi voi, pätevyydet ovat menneet vanhoiksi ja uusien hankkiminen ottaisi sen verran aikaa että siinä jo tulee eläkepäivät lähelle".

Näipä se on minullakin, konemestarilla. Ei taida TE-keskus maksaa edes turvallisuus ja palokursseja, poralautan erikoisista puhumattakaan.

[mikkoR]

Melkein joka alalle pääsy on tehty älyttömän vaikeaksi kun pitää olla jos jonkinlaista kurssia ja tutkintoa, vanhemmiten alkaa miettimään onko niissä aina edes järkeä?

[Ford Fairlane]

Älä aina valita. Jos ymmärtää olla pitämättä lomia, niin aina pärjää.
Työnteon pitää olla hauskaa, silloin syntyy hyvää jälkeä.
Omassa tai toisen yrityksessä pätee. Pula-aikana eli lamassa tehdään sitten mitä vaan.
Vielä ei ole tarvinnut maantierosvoksi ryhtyä, sen olen luvannut tehdä, jos ei mitään työtä etsivä löydä.

[Siili]

Vielä ei ole tarvinnut maantierosvoksi ryhtyä, sen olen luvannut tehdä, jos ei mitään työtä etsivä löydä.

Tuohan se yleinen ongelma tulee olemaan, kun taikaseinä hiipuu.

[CaptainNuiva]

Captain Nuivalta:
"Toki voisi palata entiseen ammattiin (Jota silloin tällöin kaipaankin) mutta voi voi, pätevyydet ovat menneet vanhoiksi ja uusien hankkiminen ottaisi sen verran aikaa että siinä jo tulee eläkepäivät lähelle".

Näipä se on minullakin, konemestarilla. Ei taida TE-keskus maksaa edes turvallisuus ja palokursseja, poralautan erikoisista puhumattakaan.

Suomessa on osattu tehdä kaikki aina vaikeimman mukaan, byrokratia on ainoa joka tästä hyötyy ja joka kasvaa.
Aikoinaan kun laivoilta poistuivat sähköttäjät niin tämäkin muutos piti Suomessa viedä muita maita huomattavasti nopeammin läpi ja niinpä kun GOC-kursseja päällystölle alettiin järjestämään niin kouluttajiksi valittiin entisiä sähköttäjiä jotka oli nyt valjastettu byrokratian tarpeisiin.
Olin ensimmäisillä kursseilla ja muistaakseni oli 14 kurssilaista joista minun lisäksesi kurssin läpäisi 2, itse olin varma että läpi pääsin vain onnenkantamoisella.
Byrokratia pyrki siis varmistamaan koulutuksella oman jatkuvuutensa.
Tähän liittyen, kävin silloin kysymässä työvoimatoimistosta että saako tähän mitään tukea koska kurssi oli kallis ja työpaikka olisi ollut valmiina heti kurssin suorittamisen jälkeen niin vastaus oli että ei saa, ei ole työvoimapoliittinen kurssi.
Ihan mielenkiinnosta kysyin että josko löytyisi mitään listaa siitä mitä työvoimapoliittisa kursseja on tarjolla ja auliisti sellainen eteeni tökättiinkin.
Kaikenlaisia kukkopillin rakenteluista lähtien oli tyrkyllä, mainion olisi ollut Miina Äkkijyrkän "Lehmän tanssituskurssi" ja siihen olisi ollut tukea tyrkyllä.
Tälläista kun tämä meno on ollut niin ei ihme että nyt maa makaa niinkuin makaa, näissä kursseissa ei ollut mitään järkeä ja välittömästi heräsi epäilys että jonkun konsultin on ollut pakko maksaa jollekkin jotta tällaisa voidaan nimetä työvoimapoliittisiksi koulutuksiksi.

Samoihin aikoihin jouduin muiden töiden takia uusimaan pätevyyskirjani vaikeimman kautta koska seilauspäivät eivät riittäneet, jäivät paria kuukautta vaille.
Silloiselle Merenkulkuhallitukselle eivät kelvanneet pätevyyden osoitukseksi esim.Super-cargon duuni johon kuuluu erittäin olennaisena osana laivan lastauksen suunnittelu kaikkine laskelmineen...Piti lähteä tenttamaan uusiksi koko lastioppi.
Tämä vaatimuksen minulle ilmoitti byrokraatti joka säilytti merikapteenin pätevyytensä pätevyyskirjoja kirjoittelemalla.
Luonnollisesti kysyin että miten voi olla mahdollista että merikapteenin pätevyyden voi säilyttää allekirjoittelemalla pätevyyskirjoja mutta ei laivaa lastaamalla niin myönsi että kyllähän tämä vähän väärin on 

Jonkun kerran on tullut mieleen josko tsekkaisi että saisiko tilattua "Panaman kirjat", ne sitten vaihtaisi suomalaisiin myöhemmin eli käyttäisi keittiön ovea kun kaikenlainen eksotiikka on nykyään trendikkäämpää kuin ammattitaito

[Sivulause]

Onhan tämä aikamoista. Kuulostaa melko epäromanttiselta nuo merimieshommatkin tätä nykyä, virkamiehen koura ylettää ulapalle asti.

Pätevyys on kyllä terminä tullut henkilökohtaisesti vedettyä pöntöstä alas. Taitaa nykyään olla pointtina ettei kädet paskaannu, kunhan pääsee kasan päälle könyämään niin pääsee oikein lain avustamana rahastamaan niitä jotka sitten tekee. Valtio pienoiskoossa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millä tavoin nämä umpisolmut lähtevät aukeamaan. Oireita on nähtävillä. Minua itseäni kyllä harmittaa tietty kaksinaismoraali tässä sääntely-normitalkoot-innovaatio-köydenvedossa. Ei niinkään itseni puolesta, vaan niiden orpojen pirujen jotka yrittävät pärjätä pelaamalla sääntöjen mukaan.

Ollapa vaikka taksiyrittäjä. Teet niinkuin laki sanoo, ja kitkutat menemään. Ei ollu kyytejä, jahah ja himaan nukkumaan. Sitten joku huutaa Innovaatio! ja pyyhkii lakipykälillä perseensä, pistää Paten ja Reiskan ajamaan alle puoleen hintaan omilla Corolloillaan ja nauraa koko matkan pankkiin. Taksiyrittäjä virittää tötteröhatun päähänsä.

[Sivulause]

Miksikäs ei, eikös noita pop-up-valtioitakin jo ala olemaan, riittävä väestötiheys eri koulukuntien edustajia niin tadaa! Mökkisäännöt.

[dothefake]

Ei kai sentään joukolla, kuten neekerit tapaavat pitää vastaanottoa?

[Totti]

Muistelisin että joku Yrityshomma-ketju oli olemassa, en sitä löytänyt joten mennään tällä ja powers that be yhdistänee mikäli kokee tarpeelliseksi.

Eli kuulisin mielelläni kommentteja muilta yrittäjiltä, kuinka bisnekset luistaa ja mikä on muuten fiilis yrittää. Hieman jotain perustietoja esmes toimialasta olisi myös mukava kuulla.

Kaikki se mitä olet kirjoittanut on varmaan aika tuttua kaikille yrittäjille, joiden yrityskoko on ollut edes jonkinlainen, eli palkannut työvoimaa jne. Itse entisenä pitkän linjan yrittäjänä, tunnistan kaikki ongelmasi. Olen ollut samanlaisessa suossa itsekin.

Hulluina aikoina firmani oli aika iso, liikevaihto oli parisenkymmentä miljoonaa ja henkilökuntaakin aika reippaasti.

Suurin ongelma oli henkilöstöhallinta, joka söi valtavasti resursseja. Kun on yli kymmenen palkollista alkaa ongelmat ja ne syntyvät kun itsestään; lintsaamista, kiukuttelua, juonittelua, draamaa ja ties mitä.
Voisin kertoa henkilöstöongelmista miljoona tarinaa, mutta todettakoon vaan, että naiset aiheuttavat ylivoimaisesti eniten ongelmia ja heidän osaaminen on rankasti liioiteltu. Keskimäärin naiset ovat selviä alisuorittajia miehiin nähden ja siten erittäin kalliita.
Samat kokemukset on ulkomaalaisista. Pari kertaa palkkasin eurooppalaisen (mutta EU:n ulkopuolisen) maahanmuuttajan. Siitä ei tullut yhtään mitään. Paperilla olleet taidot eivät vastanneet todellisuutta lähimainkaan. Homma loppui parin viikon harjoittelun jälkeen kun vahinkoa oli jo ehtinyt syntyä tonnien edestä.

Myös liitot ovat merkittävä ongelma. Työpaikoille ilmestyy välillä ns. aktivistiduunareita, jotka pyrkivät saamaan kaikki muut työntekijät työnantajaa vastaan. Tästä syntyy liittorumba missä aletaan valittamaan liitolle kaikesta. Kun valituksia tulee tarpeeksi, liitot ottavat yrityksen silmätikuksi ja päättävät, että työnantaja pitää pistää ruotuun. Aletaan pyytämään selvityksiä, uhataan oikeustoimilla, henkilökunta pyydetään palavereihin juonittelemaan, kehotetaan italialaisiin lakkoihin, valehdelleen henkilökunnalle työehdoista jne. jne. Kyseessä on selvää kiusaamista missä liiton natsikommunisti haluaa tehdä yrittäjän elämä hankalaksi.

Itse byrokratiasta minulla ei ole kovin paljon huonoja kokemuksia. Mielestäni byrokratia Suomessa ei ole valtavan raskas ja yleensä se on perusteltu.

Eräs esimerkki byrokraattisesta ongelmasta voisi kuitenkin olla yt-laki, joka rajoittaa henkilöstön palkkaamista. Luottamusmiehen palkkaamisen henkilöstön alaraja laskettiin aikoinaan 30 henkilöstä 20 henkilöön. Tämän seurauksena minäkin alensin palkatun henkilöstön määrän koska en halunnut kallista luottamusmiestä taloon sotkemaan asioita vielä lisää. Moni muukin yrittäjä on varmaan tehnyt samoin välttääkseen liittojen suoran vaikutusvallan yrityksessään.

Pykälillä siis on suora vaikutus suomalaisten työllistymiseen vaikka poliitikkojen ja liittojen juhlapuheissa vakuutetaan jotain ihan muuta.


Vaikka firma kasvoi kohtalaiseksi en voi sanoa rikastuneeni. Työtunteja kertyi niin paljon, että tuntipalkka oli varsin huono. Osinkoja en koskaan nostanut kun oli pakko varautua huonoille ajoille. Koko omaisuuteni oli nimittäin liiketoiminnan takana, joten firman vakavaraisuus ja kassa oli pakko pitää hyvänä jotten menettäisi kaikkea.

Yritys ei sinänsä ollut huono vaikka se ei tuottanut kovinkaan paljon. Kyse oli nimittäin kasvuyrityksestä jonka luonteeseen kuuluu, että ne ei tuota juuri mitään kasvuvaiheen aikana.

Toistakymmentä vuotta kestäneet heikot tulot, järjetön työmäärä, stressi ja ongelmat vei kuitenkin lopulta innon koko hommaan. Kun ei myöskään ollut näköpiirissä, että firma stabiloituisi ja alkaisi tuottaa hyvin, yrittäminen vaikutti todella turhalta. Eläkettäkin oli kertynyt vain muutaman satasen kaiken vaivan palkkioksi.
Samaan aikaan vanhat koulukaverit oli jo hyvin palkatuissa duuneissa täysillä eduilla ja olivat vaurastuneet. Olin yrittämisen myötä hukannut toistakymmentä vuotta suhteessa heihin.

Viimeinen niitti tuli kun eräs yrittäjätuttu sai sydänkohtauksen ja oli lähellä kuolla. Hänkin oli tehnyt ylipitkiä päiviä vuosien ajan. Se säikäytti ja pisti miettimään mitä järkeä yrittämisessä ylipäätään on.

Tämän seurauksen päätin ajaa sinänsä voitollisen ja kasvavan liiketoiminnan hallitusti alas ja myin lopulta rippeet kilpailijalle. En suosittele yrittämistä kellekään ellei aio vaan työllistää itsensä.

[stefani]

Kuinkohan mahdollista sellainen on, että he, ketkä valvovat muiden pätevyyttä jossain asiassa, omaavat siinä itse kyseenalaisen pätevyyden?