Räsänen kd + Henriksson rkp = hyväksyntä jengeille muttei suomalaisille

[siviilitarkkailija]

Kun pohdimme oikeuspolitiikan todellisia vaikuttajia ja tekijöitä mm ulkomaalaisjengien tekemien joukkoraiskausten ja väkivaltaisten ahdistelutapausten kohdalla, YLEISESTI, niin pitää muistaa oikeusvaltiojärjestelmän lähtökohta. Suomessa hallinto on jaettu vastuuministereille. Kun toistuvia ja väkivaltaisia tapauksia sattuu, eikä poliisi tai oikeuslaitos kykene asioihin puuttumaan, kyse ei ole halusta vaan ohjauksesta. Poliittinen järjestelmä ja vastuuministeri ohjaa sisäministeriön ja oikeusministeriön avulla toimintaa.

Jos ja kun pohdimme jengirikollisuutta kokonaisuutena, niin pitää ymmärtää pari asiaa. Poliisi puuttuu erittäin voimakkaasti ja oikeusministeriö tuomituttaa paljon kovemmin esimerkiksi moottoripyöriin liittyviä jengejä. Koska tekijät ovat käytännössä suomalaistaustaisia. Mutta kun kyseessä on kansalaisiin kohdistuvia, toistuvia väkivaltatekoja tekevä ulkomaalaisjengi, puuttumisen sijaan poliisi kiistää jengien olemassaolon.  Edes ulkomaille sotarikoksia tekemään lähteviin ei puututa. Miksi suomalaistaustaisten jengien pelkkä jäsenyys tuottaa tuomion kun toisaalla suoranaiseen terroristiseen toimintaan ryhtyvään jengiläiseen ei puututa?

Kun hallitusneuvotteluissa puhutaan taloudesta, "pikkuasiat" jää pikkupuolueille

Käytännössä asia näyttäisi olevan niin että poliittisessa todellisuudessa isoja pelaajia kiinnostaa iso raha. Kansalaisten turvallisuus ja yhdenvertainen oikeushallinto ei sittenkään miljardien rinnalla ole yhtä kiinnostava kun poliitikot tällä tasolla ovat itse suojelupoliisin erityisessä suojeluksessa. Heidän oma purukalustonsa ei tule kadulla potkituksi. Heidän omat lapsensa voivat soittaa heti suojelupoliisin paikalle. Ja kun poliitikkojen oma napa ei ole vaarassa, ei monikulttuurijengien torjunta ole edes mikään iso juttu. Ehkä sittenkin tuhansien työpaikkojen tulevaisuus on tärkeämpää kuin sadat raiskatut tai ryöstetyt suomalaisnuoret.

Käytännössä väkivaltaisen ulkomaalaisen jengirikollisuuden suhteen poliittinen valinta on ollut suvaitsevaisuus. Hallituksessa sekä sisäministeri että oikeusministeri ovat kovia suomalaisille rikollisille ja suvaitsevaisia ulkomaalaisrikollisia kohtaan. Karkotuksia ei ole edistetty eikä ulkomaalaisia jengejä ole edes haluttu myöntää olevan olemassa. Koska sellaisen olemassaolo on poliittisesti ikävää ministerille ja vaivaa poliisihallinnolle. Näinollen yhteinen konsensus on ollut todeta että parempi kiistää kuin myöntää jengien olemassaolo. Se että jotkut lähtevät tekemään sotarikoksia on ikävä riitasointu joka sekin voidaan selittää poliisihallinnon ristiinvalvontatyön vaikeudella. Ei kuulu kenellekkään ja ovat pois silmistä.

Oikeusministeriön toimenkuvassa lähtökohta on selvä. Ainoastaan rikollisten oikeushyvällä on arvoa. Ja sillä totisesti on arvoa. Kansalaisten turvallisuudella ja oikeuksien kunnioituksella ei ole mitään arvoa. Koska toimiva oikeusvaltio ei tuota oikeusjärjestelmän parissa työskenteleville yhtä paljon taloudellista hyvää kuin suvaitseva monikulttuuri. Se että vankilat pullistelevat ulkomaalaisia rikollisia ei ole oikeusministeriössä mikään ongelma. Se on saavutus. Jota suojellaan kaikin keinoin.

Miksi tällainen hullu, kallis ja toimimaton ja pahimmillaan kansalaisten hengen maksanut poliittinen järjestelmä sitten on olemassa? Vastaus on hallitusneuvotteluissa. Ministerien poliittiset avustajat ja puoluejohtajat arvioivat asioita hallitusneuvotteluissa rahan, eivät ihmishenkien ja menetysten perusteella. Ainoastaan jos mahdollinen rikos sisältää rasismia, jollaiseksi ei lasketa suomalaisiin kohdistuvaa eriarvoista ja väkivaltaista käytöstä, myös hallitusneuvotteluissa puututaan asiaan. Muuten suomalaisiin voi kohdistaa vaikka mitä järjestäytynyttä ja väkivaltaista käyttäytymistä. Koska sellaisella toiminnalla on kahden asiaan kuuluvan ministeriön ylimmän johtajan poliittinen hyväksyntä. Ja se on hallitusneuvottelujen tulos. Käytännössä suomalaisiin kohdistuvan väkivaltaisen jengirikollisuuden painoarvo näkyy asiaankuuluvien ministeriöiden valintana. Ei kiinnostanut kokoomusta, ei kiinnostanut sdp:tä, joten niistä tuli ns apupuolueiden omat pikku puuhamaat mikä näkyy ja tuntuu rikollisuuden, yhteiskunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin muutoksissa.