Onko suomalainen eliitti vasemmistoradikalismin paras liittolainen?

[nollatoleranssi]

Onko kukaan miettinyt todellista syytä sille, että miksi Suomessa valtiovallan eliitti ei tuomitse vasemmistoanarkistien tekoja oikeastaan millään tavalla ja yhteiskunnalle aiheutetuista tuhoista ei haluta pitää ääntä, vaikka kyse olisi isoista rahallisista menetyksistä? Anarkistit ja muut löyhät yhteenliittymät saavat suu vaahdossa kertoa televisiossa väkivaltafantasioistaan ja ketään ei kiinnosta?

Samalla tavalla eivät maahanmuuttajien rikoksetkaan samoja eliitin (poliitikkojen, päättäjien ja mediaväen) edustajia kiinnosta?

Samaan aikaan jokainen "äärioikeiston" pikkurikos uutisoidaan kuin valtakunnan katastrofina. Uusia iskuja ei ole tapahtunut yli pariin vuoteen, joten pidetään valtavaa ääntä niistä vanhoista iskuista (lukuisat 3? iskua, joissa kaikissa sama tekijä ja iskuista tuli korkeintaan pintanaarmuja muutamalle henkilölle).

Äärioikeiston suorittamien iskujen määrä on lukumääräisesti mitätön ja niistä seuranneet vammat vielä vähäisempiä. Uhan todennäköisyys on jatkossakin todella epätodennäköinen, niin voikin helposti kysyä motiiveja siihen, miksi näitä eri ääri-ilmiöitä kohdellaan näin eri tavalla?

Muutama esimerkki:

Katujengiläisten tapauksessa poliitikoissa ei herättänyt mitään huolta väkivaltaiset katujengiläiset, mutta todella paljon herätti huolta äärioikeistoliike Vastarinnan katupartiointi, jonka tavoite oli "Kävellä kaduilla ja katsoa, ettei mitään ikävää tapahdu". esim. HS:ssä oli aiheesta katupartioita vastustava mielipide, jonka oli kirjoittanut useampi poliitikko.

HS on kirjoittanut positiivisia juttuja vasemmistoanarkisteista:
Näin anarkistit näkevät maailman - Helsingin Sanomat

Yleinen sävy julkisuudessa on ollut vasemmistoradikalismia ymmärtävä (mikään taho ei kyseenalaista vasemmistoanarkistien hulluimpiakaan juttuja, mutta silti samat henkilöt saavat puhua mitä mieleen juolahtaa Suomen ykkösmedioissa).

Negatiivisia juttuja ei löydy aivan kuin mitään ongelmaa ei olisi. Itsenäisyyspäivän mellakat saivat vähäksi aikaa huomiota, mutta ketään ei ole suoranaisesti syytetty mistään. Aiheeseen liittyviä ilmiöitä ja asioita ei käsitellä julkisesti.

Sama huomio on helppo tehdä maahanmuuttajien tekemistä rikoksista eli vaikka itse rikokset uutisoidaan, niin mitään toimittajien kommentteja ei aiheesta kirjoiteta. Rikokset tapahtuivat kuin itsestään ja sen jälkeen ne unohdetaan.

---

Mistä syystä Suomen ykköspuolueiden edustajia ja toimittajia ei kiinnosta ed. mainittujen ryhmien ääri-ilmiöt (vaikka ne toisivat selkeän uhan suomalaisia kohtaan ja olisivat järjestelmällisiä)? Ainoastaan perussuomalaiset on asiasta vähän paasannut, mutta esim. suomalaisia rikkaita ei kiinnosta, jos vasemmistoradikalismi saa lisää valtaa ja ikkunoita hajoitetaan suuremmalla summalla kuin "yli sadalla tonnilla"? Uhka on todellinen myös ulkopuolisille, kun rautaputkin ja lätkämailoilla varustetut anarkistit ovat joukkohurmoksen vallassa hajoittamassa paikkoja? Tai suomalaisten lasten kimppuun käydään päivittäin kadulla?

Mahtaako vastaus olla siinä, että näitä ryhmiä ei oikeasti pidetä minkäänlaisina todellisina uhkina? Ehkäpä kyseisiä ryhmiä pidetään pelkkinä pelleporukoina, joista ei ole ns. vallan anastajiksi. Ongelmia siedetään, koska ajatellaan ettei niistä ole mitään vaaraa omalle asemalle. Suomalaisiin kohdistuva yleinen uhka ei herätä kenessäkään mitään reaktioita.

Uhan todellinen luonne voikin liittyä siihen, että kuka pitää suurinta valtaa esim. eduskunnassa ja sitä kautta yhteiskunnassa. Vasemmistoryhmät ovat olleet luotettavia hallituskumppaneita "rikkaiden puolueille" (kokoomus & RKP) ja suurimmat riidat ovat tulleet siinä vaiheessa, kun itse on möhlitty pahasti (esim. tämän hallituskauden vasemmiston ero hallituksesta johtui omien ministereiden virheistä).

Suomalaisiin kohdistuva väkivalta ja yhteiskunnallinen terrorismi eivät ole kiinnostavia aiheita, koska niillä ei uhata kenenkään valta-asemaa. Tämän takia voidaan vähätellä ongelmia ja niitä ei tarvitse käsitellä julkisesti. Voidaan kuvitella kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkaa entiseen malliin.

Äärioikeistoa ei pidetä todellisuudessa sen suurempana uhkana, mutta se on oiva poliittinen ase Suomessa. Äärioikeiston varjolla saadaan julkisuusaikaa omalle agendalle ja omaa nimeä esille. Samalla mainostetaan oikeita puolueita, ettei valta karkaisi "väärille teille"

Suomalainen valtamedia toimii sulassa sovussa propaganda-tuotosten kanssa. YLE näyttää herkeämättä natsidokumenttejaan ja eri ohjelmissa viitataan, että perussuomalaiset on natsipuolue, koska kannattaa Suomeen rajoitetumpaa pakolaispolitiikkaa tai kielivapautta, joka Suomessa on tietenkin "oikean aatteen" vastainen ideologia.

Poliitikot saavat käyttää samanlaista poliittista retoriikkaa (natsi & äärioikeistopropaganda) kenenkään estämättä. Toimittajat korkeintaan nyökyttelevät perässä, kun poliitikko sanoo Suomen joutuvan valtavan katastrofin kohteeksi, jos edellä mainituissa asioissa tehdään mitään "vääriä päätöksiä". Koskaan ei noita harhaisia mielipiteitä kyseenalaista, vaan ne otetaan kuin suoraan totuutena ilman minkäänlaista kriittistä kannanottoa.

Vasemmistoradikalismiin ei samalla tavalla puututa. Sitä ymmärretään ja ei koskaan kyseenalaisteta. Usein saadaankin puhua asian vierestä ja kertoa "ääriryhmien pahasta olosta ja eriarvoisuudesta", jonka takia he ovat menneet hajoittamaan paikkoja hakkaamaan ihmisiä.

Oma lukunsa ovat Europolin tilastot, joissa vasemmistoradikalististen tekojen määrä on useita kymmeniä vuosittain (n. +-50), oikeistoradikalistien 0-5. Asia jota ei Suomessakaan erikoisemmin noteerata.

[nollatoleranssi]

Tuli tehtyä aiheeseen liittyen pitkä kirjoitus. Esimerkit voisivat olla parempia ja monipuolisempia, mutta kirjoitus perustuu niihin useisiin havaintoihin, joista on saanut lukea viime vuosien sisällä ja yleishuomiota en pitäisi vääränä, vaikka kirjoituksesta muita puutteita löytyisikin.

[Ajattelija2008]

Taas on syytä muistuttaa, että kansallissosialistit ovat vasemmistoa. Äärioikeistolaista terroria olisi, jos Alexander Stubb menisi kivittämään Vasemmistoliiton ikkunoita.

Kysymys kuuluu, miksi media ja hallitus eivät lausunnoillaan puutu äärivasemmistolaisten toimintaan. Mielestäni hallituksen ei pidä lausua äärivasemmistosta mitään, koska pelkkä lausuminen nostaisi kooltaan mitättömän pienen poliittisen liikkeen statusta. En muista, että hallitus olisi kansallissosialisteista lausunut mitään myöskään.

Media vuorostaan on täynnä äärivasemmistolaisia sympatisoivia toimittajia. Eivät he lempilapsiaan arvostele. Eihän natsi-Saksassakaan Völkischer Beobachter arvostellut kansallissosialistien toimintaa.

Hesarin lempinimen muuten voisi vaihtaa Pravdasta Völkischer Beobachteriksi, joka tosin on työläs kirjoittaa.

[Roope]

Oma lukunsa ovat Europolin tilastot, joissa vasemmistoradikalististen tekojen määrä on useita kymmeniä vuosittain (n. +-50), oikeistoradikalistien 0-5. Asia jota ei Suomessakaan erikoisemmin noteerata.

Kansliapäällikkö Ritva Viljanen yritti muutama vuosi sitten lietsoa äärioikeistohysteriaa väittämällä, että Europol on varoittanut kasvavan äärioikeiston uhasta, vaikka Europolin raporteissa todettiin silloin päinvastaista.