2015-02-20 HS: Käsilaukulla hakkaavasta patsaasta kohu Ruotsissa

[sense]

Tätä "siviilirohkeuden äitiä" tarvittaisiin nyt täällä Suomessakin.

Hän voisi vaikka alkaisiksi ottaa suojelukseensa islamilaista terrorismia kritisoivan näyttelyn, jota turvallisuusuhan vuoksi siirrellään paikasta toiseen. En ole kuullut, että kukaan poliitikko olisi mitenkään huolissaan tai paheksuisi tätä uhkaa tai että jopa aktiivisesti puolustaisi tätä näyttelyä. Ei rohkeus riitä, pelko sulkee suut.

Pohjoismaalaisia uusnatseja vastaan on kovin helppo olla siviilirohkea, kun kuitenkin tietää mikä on homman nimi. Muslimin kun suututtaa ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu, se voi olla mitä vaan mistä tahansa syystä.

[P]

Tässä tuo alkuperäinen tilannekuva:

(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRo-VP-RAH9-mzV38l2IXeKYfq9Zk59cUbeT6ED7xLDxV7BPT0n)



Eletään kyllä mielenkiintoisten kaksostandardien aikaa taas. Sama kun Helsinki tilaisi Pride-kulkuetta kaasuttavan urpojen veistoksen nimeltään siviilirohkeuden pojat. Tässä siis todellakin hyväksytään väkivalta laillisia mielenosoituksia vastaan.

Jep. Joka yhteiskunta kehittää omat fiktiiviset sankarihahmot. Natseilla oli pikkurikollinen Horst Wessel ja punanatseilla oli pikku Pavlik kielimässä.

Kieltämättä väärinajattelijaa hakkaava sankari sopii nyky-Ruotsiin kuin antifantin nyrkki ruotsindemokraatin silmään.

Tuo analogia patsaaseen gay pridea kaasuttavasta urpojoukosta on kyllä osuva. Tuli kahvit näppikselle. Oletko pohtinut vaihtoehtotaiteilijan uraa? Tosin läänintaiteilijan asemasta ja apurahoista olisi turha haaveilla?

[Veikko]

Tanskaan pysytetetään kohdakkoin varmaan patsas, jossa Ruotsin sosiaalidemokraattien ja Tanskan muslimien sankari, Omar Abdel Hamid El-Hussein, on ampumassa dokumentaristi Finn Nörgaardia tai vaihtoehtoisesti hyökkäämässä urhoollisesti synagogaan, jossa vietetään bat mitsva –rippijuhlaa.

Tai ehkä tämäkin patsas pystytetään Ruotsiin, Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen päämajan eteen Sveavägenille, Tukholmaan, sillä vaikka hän ei saanutkaan hengiltä Lars Vilksiä, niin onhan Ruotsissa perinne pystyttää patsaita epäonnistuneille, mutta ehdottomasti "oikealla asialla olleille" sotasankareille.

[Oiva Armas]

Svedupelllejen Växjön kunnallisten kommunistien ja 8 natsiksi itseään luulevien hörhöjen kisailusta touhutaan patsasta 30 vuoden jälkeen.

Ruotsihan hyödynsi oikeiden natsien touhun oikein runsaasti paljon. Siitä hyvinvointi siellä silloin.

Danitan kassilla päähän vaarallista hörhöä oli hyvä ja kunnioitettava teko.

[Perttu Ahonen]

Pitäisikö Seppo Lehdosta tehdä patsas. Sellainen Seppo tuulettaa kainaloa ja pystyttää se vaikka oikeusministeriön edustalle, tai osoittamaan kohti valtaa ja vallanmediaa Helsingin rautatieasemalle?

Toinen patsasajatus voisi olla vaikka se, että pystytetään patsas Suomen oikeuslaitokselle ja poliittisille tuomioille.  Patsas voisi esittää jotakin tunnettua demlan tuomaria julistamassa tuomiota kansanviholliselle. Patsas pystytettäisiin perustettuun vapaudenpuistoon ja sinne kulkisi hyvillä ajatuksilla kivetty polku, joka kulkisi riemuportin ali. Riemuportissa lukisi iskulauseena, että poliittinen korrektius vapauttaa.   Kaikki Suomen koululaiset ohjattaisiin peruskoulun aikana opastetulle luokkaretkelle vapaudenpuistoon tekemään katumus ja pyhiinvaellusretki tähän poliittisen oikeinajattelun mekkaan.

[hyperbeli]

Toinen patsasajatus voisi olla vaikka se, että pystytetään patsas Suomen oikeuslaitokselle ja poliittisille tuomioille.  Patsas voisi esittää jotakin tunnettua demlan tuomaria julistamassa tuomiota kansanviholliselle. Patsas pystytettäisiin perustettuun vapaudenpuistoon ja sinne kulkisi hyvillä ajatuksilla kivetty polku, joka kulkisi riemuportin ali. Riemuportissa lukisi iskulauseena, että poliittinen korrektius vapauttaa.   Kaikki Suomen koululaiset ohjattaisiin peruskoulun aikana opastetulle luokkaretkelle vapaudenpuistoon tekemään katumus ja pyhiinvaellusretki tähän poliittisen oikeinajattelun mekkaan.

Ja siellä sitten koululaiset voisivat polttaa ruutupaperille kirjoitettuja rasistisia ajatuksia, niinkuin SPR on meitä ohjeistanut.

Ja kun oikein vauhtiin päästään, niin miksipä ei myös kirjarovioita: vanhat Pepit ja Tintit nyt ainakin ensimmäisenä voisivat palaa. Sen jälkeen Hannu Salaman Juhannustanssit... ei kun odottakaas! Se olikin se toinen jumalanpilkkaaja, Halla-aho, jonka teoksien kuuluu palaa!

[Lemmy]

Patsas olisi muuten hyvä, mutta päähän vielä kukkahattu ja jalustaan teksti "minä olen suvaitsevainen" 

[Golimar]

Hulluinta on että jos noiden uusnazien ajatukset olisivat saaneet kannatusta ruotsalaisten parissa niin nyt ei Ruotsissa olisi raiskausepidemiaa eikä muitakaan holtittoman maahanmuuton mukanaan tuomia lieveilmiöitä.

[Roope]

Kuvassa vihaisen näköinen Danielsson on iskemäisillään kaljupäistä lipunkantajaa takaraivoon. Tämä ei ole Ruotsissa väkivaltaa vaan antiväkivaltaa (vrt. fasismi vs. antifasismi)

Ruotsin television Rapport-ohjelmassa tiistaina taiteilija Su­sanna Arwin totesi juuri päinvastoin: käsilaukun voi nähdä väkivallan vastaisena symbolina.

Kun iskee väärän asian puolesta marssivaa rauhanomaista mielenosoittajaa käsilaukulla päähän, se ei ole väkivaltaa, vaan siviilirohkeutta, koska käsilaukku ei ole ase. Typeryksiä on syytäkin kumauttaa, jos tarve vaatii.

Käsilaukkunaisen salattu tausta

Patsaskohun Ruotsissa herättänyt valokuva on alkanut elää uutta elämää sosiaalisessa mediassa. Kuvan nainen ei eläessään julki­suuteen halunnut, kirjoittaa Lauantaiesseessään Pirkko Kotirinta

Kirjoitin viime viikolla uutisen siitä, miten Smoolannissa Etelä-Ruotsis­sa aiotaan perua päätös pystyttää eräs patsas.

[...]

Tosin eräs lukija paheksui uutista: "On jokseenkin käsittämätöntä, jos HS:n toimitus pi­tää tällaista poliittista väkivaltaa ihannoitavana sen vähäisestä määrästä huolimatta". Kirjoittaja tulkitsi yksiselitteisesti, että käsilaukku on lyö­mäase.

"Tällainen kirjoittelu pudottaa pohjan täysin esim. Pride-kulkueeseen kohdistuvan hyvin tuomittavan väkivallan tuomitsemiselta", sähköposti jatkui.

Tehdään nyt heti selväksi: En todellakaan puolusta väkivaltaa. Mutta en myöskään pidä käsilaukkua aseena.

(Enkä myöskään oikein ymmärrä kuolemanleirejä puolustavan natsimie­lenosoituksen ja suvaitsevaisuutta puolustavan Pride-mielenosoituksen rinnastamista.)

[...]

Mutta ehkä presidentti Halosen Muumimamman laukkua muistuttavas­ta valinnasta voisi olla vain ylpeä.

Olen aika varma, että jos tarve vaatisi, rauhanomainen Muumimamma kajauttaisi typeryksiä veskallaan päähän.

Silkasta siviilirohkeudesta.

Helsingin Sanomat 28.2.2015

[Tosiasiallinen Nuiva]

Käsilaukkunaisen salattu tausta


[...]

Mutta ehkä presidentti Halosen Muumimamman laukkua muistuttavas­ta valinnasta voisi olla vain ylpeä.

Olen aika varma, että jos tarve vaatisi, rauhanomainen Muumimamma kajauttaisi typeryksiä veskallaan päähän.

Silkasta siviilirohkeudesta.

Helsingin Sanomat 28.2.2015

Joudutaan vissiin ottamaan päivystys vuorot sanomataloon. Mä voin hoitaa kumauttamisen sunnuntaisin, mutta arkisin ja lauantaisin olen varattu.

[Roope]

Väkivaltaiset vasemmistoekstremistit hyökkäävät Ruotsissa ihan oikein asein fasisteiksi luokittelemiensa kimppuun. Nämä "fasistit", eli Kotirannalla varmaan lähinnä "ei-suvaitsevaiset", eivät ole vain uusnatseja, vaan he voivat olla esimerkiksi ruotsidemokraatteja, maahanmuuttopolitiikkaa arvostelleita muiden puolueiden poliitikkoja tai Ruotsin maahanmuuttovirastossa työskenteleviä. Kuten käsilaukulla lyöminen ei ole Kotirinnalle väkivaltaa, ei myöskään "fasistien" hakkaaminen ole vasemmistoretoriikassa väkivaltaa, vaan "ennaltaehkäisevää itsepuolustusta".

Äärivasemmistolaisella poliittisella väkivallalla on Ruotsissa establishmentin hiljainen hyväksyntä, kun taas määrältään nykyisin vähäisempi äärioikeistolainen väkivalta kuvataan Ruotsin suurimmaksi uhaksi. Poliittista väkivaltaa ja häirintää yritetään oikeuttaa kohottamalla aikoinaan ikoniksi noussut "käsilaukkunainen" uuden poliittisen väkivallan symboliksi ja nimeämällä väkivalta uudelleen "siviilirohkeudeksi". Kotirinnan heitto "typeryksien kajauttamisesta" on oireellinen.

[SimoMäkelä]

Pirkko Kotiranta:

Teh­dään nyt he­ti sel­väk­si: En to­del­la­kaan puo­lus­ta vä­ki­val­taa. Mut­ta en myös­kään pi­dä kä­si­lauk­kua asee­na.

Tehdään nyt selväksi, että en pidä kaulinta aseena. Mutta en myöskään puolusta väkivaltaa.

[Iloveallpeople]

Pirkko Kotiranta:

Teh­dään nyt he­ti sel­väk­si: En to­del­la­kaan puo­lus­ta vä­ki­val­taa. Mut­ta en myös­kään pi­dä kä­si­lauk­kua asee­na.

Tehdään nyt selväksi, että en pidä kaulinta aseena.

Veikkaan, että jos joku päättäisi hakata Pirkko Kotirantaa käsilaukulla, olisi toinen ääni kellossa.

[Deputy M]

Pirkko Kotiranta:

Teh­dään nyt he­ti sel­väk­si: En to­del­la­kaan puo­lus­ta vä­ki­val­taa. Mut­ta en myös­kään pi­dä kä­si­lauk­kua asee­na.

Tehdään nyt selväksi, että en pidä kaulinta aseena. Mutta en myöskään puolusta väkivaltaa.

Jenkeissä tytöt ovat oppineet varustamaan käsilaukkunsa paksulla lyijylevyllä. Sitä en tiedä, onko ase vai ei, mutta kyllä se tekee eetvarttia kun hyökkääjää huitasee semmosella käsilaukulla.

[Roope]

Veikkaan, että jos joku päättäisi hakata Pirkko Kotirantaa käsilaukulla, olisi toinen ääni kellossa.

Voin kuvitella tulevan viikon lehtien otsikot, jos joku nyt vaikka vain leikillään kirjoittaisi Facebookissa haluavansa "kajauttaa" Veronika Honkasaloa "veskalla päähän".

[Leso]

Pojat, pojat, pojat. Kannattaisiko lukea ihan koko juttu kokonaan, ennen kuin kaivetaan kaapista ne omat, salatut käsiveskat? 

Juttuhan on täyttä dadaa.
Jos tota rupeis ruotimaan, niin menis koko tuleva yö pitkälti aamupäivään.

Ratsimuijat, muistakaa nyt päivämäärä 13. huhtikuuta. Käsiveskapäivä versus Kristalliyö.

Kulttuuri
lauantaina 28.2.2015
Käsilaukkunaisen salattu tausta
Pirkko Kotirinta HS

Pat­sas­ko­hun Ruot­sis­sa he­rät­tä­nyt va­lo­ku­va on al­ka­nut elää uut­ta elä­mää so­siaa­li­ses­sa me­dias­sa. Ku­van nai­nen ei eläes­sään jul­ki­suu­teen ha­lun­nut, kir­joit­taa Lauan­tai­es­sees­sään Pirk­ko Ko­ti­rin­ta

Kir­joi­tin vii­me vii­kol­la uu­ti­sen sii­tä, mi­ten Smoo­lan­nis­sa Ete­lä-Ruot­sis­sa aio­taan pe­rua pää­tös pys­tyt­tää eräs pat­sas.

Ky­sees­sä on tai­tei­li­ja Susanna Arwinin veis­tos, jo­ka poh­jaa Vuo­den ku­vak­si­kin Ruot­sis­sa vuon­na 1985 va­lit­tuun, Hans Runessonin ot­ta­maan leh­ti­va­lo­ku­vaan.

Sii­nä rai­vos­tu­nut nai­nen on is­ke­mäi­sil­lään kä­si­lau­kul­laan kal­jua mies­tä pää­hän. Mies ka­ve­rei­neen osal­lis­tuu nat­si­puo­lueen mie­le­no­soi­tuk­seen, jos­sa vaa­di­taan kuo­le­man­lei­rien sal­li­mis­ta.

Var­si­nai­nen uu­ti­nen oli se, et­tä Väx­jön kun­nan kult­tuu­ri­lau­ta­kun­ta ha­lu­si hau­da­ta pat­sas­hank­keen­sa, kos­ka veis­tok­ses­sa "nai­nen koh­taa eri ta­voin ajat­te­le­vat

[Susanna Arwinin pienoisveistos syntyi valokuvan pohjalta.] Susanna Arwinin pienoisveistos syntyi valokuvan pohjalta.

lyö­mäa­seel­la".

Mo­ni kun­ta­lai­nen oli tois­ta miel­tä ja kan­nat­ti si­vii­li­roh­keut­ta sym­bo­loi­vaa veis­tos­ta. Ad­res­sin al­le­kir­joit­ti lo­puk­si 11 000 hen­keä.

Saa­ma­ni pa­lau­te oli sa­man­hen­kis­tä, veis­tos­ta tu­ke­vaa. To­sin eräs lu­ki­ja pa­hek­sui uu­tis­ta: "On jok­seen­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä, jos HS:n toi­mi­tus pi­tää täl­lais­ta po­liit­tis­ta vä­ki­val­taa ihan­noi­ta­va­na sen vä­häi­ses­tä mää­räs­tä huo­li­mat­ta". Kir­joit­ta­ja tul­kit­si yk­si­se­lit­tei­ses­ti, et­tä kä­si­lauk­ku on lyö­mäa­se.

"Täl­lai­nen kir­joit­te­lu pu­dot­taa poh­jan täy­sin esim. Pri­de-kul­kuee­seen koh­dis­tu­van hy­vin tuo­mit­ta­van vä­ki­val­lan tuo­mit­se­mi­sel­ta", säh­kö­pos­ti jat­kui.

Teh­dään nyt he­ti sel­väk­si: En to­del­la­kaan puo­lus­ta vä­ki­val­taa. Mut­ta en myös­kään pi­dä kä­si­lauk­kua asee­na.

(En­kä myös­kään oi­kein ym­mär­rä kuo­le­man­lei­re­jä puo­lus­ta­van nat­si­mie­len­osoi­tuk­sen ja su­vait­se­vai­suut­ta puo­lus­ta­van Pri­de-mie­le­no­soi­tuk­sen rin­nas­ta­mis­ta.)

Kä­si­lau­kul­laan uus­nat­sia hui­to­neen ruot­sa­lais­nai­sen ta­paus an­sait­see pa­ri aja­tus­ta li­sää.

Jo uu­tis­ta kir­joit­taes­sa­ni mie­tin, ku­ka oi­keas­taan mah­toi ol­la tä­mä Danuta Danielsson. Ku­vaa kat­soes­saan mo­ni al­koi spon­taa­nis­ti pu­hua "kä­si­lauk­ku­mum­mos­ta", vaik­ka Da­niels­son oli ku­van­ot­to­het­kel­lä vain 38-vuo­tias.

In­ter­ne­tis­tä löy­tyi no­peas­ti pait­si Da­niels­so­nin syn­ty­mä­vuo­si, 1947, myös tie­to, et­tä hän kuo­li kol­me vuot­ta ku­van ot­ta­mi­sen jäl­keen.

Mik­si niin nuo­re­na, vain ne­li­kymp­pi­se­nä?

No­peas­ti sel­vi­si myös, et­tä hän on taus­tal­taan puo­la­lai­nen. Wi­ki­pe­dian mu­kaan Da­niels­so­nin äi­ti oli jou­tu­nut elä­mään kes­ki­tys­lei­ril­lä toi­sen maail­man­so­dan ai­ka­na, mi­kä var­maan osit­tain saat­taa se­lit­tää hä­nen reak­tion­sa uus­nat­sei­hin.

Tä­mä kaik­ki mie­les­sä­ni aloin ih­me­tel­lä, mik­sei Da­nu­ta Da­niels­so­nis­ta löy­dy in­ter­ne­tis­tä suur­ta hen­ki­lö­haas­tat­te­lua tai viit­tei­tä vaik­ka kir­jaan.

Pap­pi, ku­va­tai­tei­li­ja ja sar­ja­ku­va­piir­tä­jä Kent Wisti on tuo­reen pat­sas­kiis­tan mo­ti­voi­ma­na päät­tä­nyt ker­toa hiu­kan taus­to­ja. Wis­ti kir­joit­taa Ruot­sin ra­dion Me­dieor­men-kes­kus­te­lu­pals­tal­la, et­tä Si­vii­li­roh­keu­den äi­ti -veis­tok­sen mal­lik­si ajau­tu­nut Da­niels­son oli mie­lel­lään hau­ras ih­mi­nen:

"Da­nu­ta ei ol­lut mi­kään te­räs­mui­ja. Da­nu­ta kär­si pit­kään vai­keas­ta ah­dis­tuk­ses­ta ja sai psy­kiat­ris­ta hoi­toa. Ta­pah­tu­man [va­lo­ku­van ot­ta­mi­sen] jäl­keen ei näh­ty pit­kiä haas­tat­te­lu­ja roh­keas­ta nai­ses­ta. Hän­tä ei kuul­tu ra­dios­sa ei­kä hän nä­ky­nyt te­le­vi­sios­sa", Wis­ti kir­joit­taa.

Hän muis­tut­taa myös va­lo­ku­vas­ta syn­ty­nees­tä hu­hu­myl­lys­tä: pu­hut­tiin, et­tä Da­nu­ta oli­si ol­lut jär­jes­täy­ty­nyt va­sem­mis­toak­ti­vis­ti, ja et­tä hä­nen kä­si­lauk­kun­sa oli­si ol­lut täyn­nä tii­lis­ki­viä. Tä­mä kaik­ki oli hö­lyn­pö­lyä; pai­kal­li­set tie­si­vät Da­nu­tan era­kok­si, jol­la oli vai­keuk­sia huo­leh­tia asiois­taan, Wis­ti ker­too. Hän aset­taa vah­vas­ti vas­tak­kain tun­ne­tun va­lo­ku­van syn­nyt­tä­män tul­kin­nan Da­nu­ta Da­niels­so­nis­ta ja "to­del­li­sen Da­nu­tan". Hä­nen mie­les­tään "ih­mi­ses­tä ei sai­si teh­dä muu­ta kuin hän on".

"Hä­net on po­li­ti­soi­tu ta­val­la, jo­ka ei kos­kaan ol­lut hä­nen pää­mää­rän­sä, mut­ta tä­mä on tie­tys­ti omaa puh­das­ta spe­ku­laa­tio­ta­ni", Wis­ti kir­joit­taa.

Wis­tin kir­joi­tus ei jä­tä kyl­mäk­si.

Jos Da­niels­son oli jos­kus kär­si­nyt mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta, on­ko sil­lä mer­ki­tys­tä sen kan­nal­ta, et­tä hän kiis­tat­ta osoit­ti si­vii­li­roh­keut­ta? Ei­kö tuo taus­ta pi­kem­min­kin vain nos­ta teon mer­ki­tys­tä en­tuu­des­taan?

Ai­ka mo­nen tai­de­teok­sen te­ki­jä on ol­lut ja on psyyk­ki­sel­tä ra­ken­teel­taan vä­hin­tään­kin epä­va­kai­nen, jo­pa mie­lel­tään sai­raak­si diag­nos­ti­soi­tu.

"Kes­keis­tä on it­se te­ko", kir­joit­ti elo­ku­va­tun­ti­ja Charlotte Wiberg sa­mai­sel­la Me­dieorm-kes­kus­te­lu­pals­tal­la. "Si­nä het­ke­nä kun hän [Da­niels­son] nos­ti lauk­kun­sa is­keäk­seen, hä­nes­tä tu­li si­vii­li­roh­keu­den iko­ni – riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­tä hä­nen oma elä­män­sä näyt­ti muu­ten, riip­pu­mat­ta sii­tä mi­tä hän on teh­nyt ai­kai­sem­min si­nä päi­vä­nä tai mi­ten se lop­pui."

Ku­van ot­ta­mi­sen jäl­keen Da­nu­ta Da­niels­son kiin­nos­ti ih­mi­siä. Hän ha­lu­si kui­ten­kin it­se py­sy­tel­lä syr­jäs­sä, sel­lai­sen ku­van olen saa­nut kai­kes­ta lu­ke­mas­ta­ni. Nyt hän ei voi va­li­ta. Van­ha ku­va kier­tää jäl­leen, nyt myös so­siaa­li­ses­sa me­dias­sa. Da­niels­so­nin ni­mis­sä on pe­rus­tet­tu useam­pia­kin Fa­ce­book-ryh­miä, esi­mer­kik­si yh­tei­sö ni­mel­tä Kan Da­nu­ta få fler fans än Sve­ri­ge­de­mok­ra­ter­na? (Voi­ko Da­nu­ta saa­da ruot­si­de­mo­kraat­te­ja enem­män fa­ne­ja?) se­kä si­vus­to Tan­ten med väs­kan (Lauk­ku­tä­ti).

Ruot­sin­suo­ma­lai­nen Marja Koivisto on or­ga­ni­soi­mas­sa ta­pah­tu­maa Hand­väs­kans Dag (Kä­si­lau­kun Päi­vä) huh­ti­kuun 13:k­si, jol­loin ku­van otos­ta tu­lee ku­lu­neek­si 30 vuot­ta. Ta­pah­tu­man Fa­ce­book-si­vuil­la ke­ho­te­taan osal­lis­tu­maan esi­mer­kik­si ri­pus­ta­mal­la kä­si­lauk­ku va­paa­va­lin­tai­seen pat­saa­seen.

Kä­si­lauk­ku­ja on ri­pus­tel­tu pat­sai­siin ym­pä­ri Ruot­sia jo spon­taa­nis­ti­kin, pian sen jäl­keen, kun Väx­jön em­pi­mi­nen pat­saan suh­teen tu­li jul­ki­suu­teen. Ku­va­esi­merk­ke­jä löy­tyy Koi­vis­ton pe­rus­ta­mal­ta si­vus­tol­ta.

Ta­pauk­sen in­noit­ta­ma­na myös Ruot­sin te­le­vi­sio Svt kai­ve­li ar­kis­to­jaan ja löy­si fil­mi­ma­te­riaa­lia mie­le­no­soi­tuk­ses­ta, jos­ta ku­va otet­tiin. Fil­meis­tä nä­kyy, et­tä liik­keel­lä on huo­mat­ta­van pal­jon ih­mi­siä: Väx­jös­sä oli tuo­na päi­vä­nä myös va­sem­mis­to­puo­lue VPK:n vaa­li­start­ti se­kä he­ti sen pe­rään uus­nat­sien le­vot­to­muuk­sia ai­heut­ta­nut mie­le­no­soi­tus. Le­vot­to­muuk­sien ta­kia päi­vä on Väx­jön his­to­rian syn­kin, ei­kä sii­tä ha­lu­ta muis­tut­taa pat­saal­la, Svt tul­kit­see.

Da­nu­ta Da­niels­son nä­kyy fil­mi­ma­te­riaa­lis­sa suu­ri­ne kä­si­lauk­kui­neen sel­väs­ti. Elä­väs­sä ku­vas­sa hän näyt­tää huo­mat­ta­vas­ti nuo­rem­mal­ta kuin kuu­lus­sa va­lo­ku­vas­sa, jo­hon on jää­ty­nyt rai­von het­ki.

Hän näyt­tää ikäi­sel­tään.

Sa­maan ai­kaan kun so­siaa­li­nen me­dia ko­hi­si, noin 60 000 asuk­kaan Väx­jön kun­nan kult­tuu­ri- ja va­paa-ajan­lau­ta­kun­ta ke­räi­li ri­ve­jään. Tä­män vii­kon kes­ki­viik­ko­na se päät­ti ko­kouk­ses­saan, et­tä pat­sas­ta ei Väx­jö­hön to­del­la­kaan pys­ty­te­tä.

"Va­lo­ku­vas­ta ei voi na­pa­ta yk­sit­täis­tä ta­pah­tu­maa", pe­rus­te­li lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, kes­kus­ta­puo­lueen Eva Johansson eri me­dioil­le. Tä­tä miel­tä on ol­lut myös it­se ku­van ot­ta­ja Hans Ru­nes­son aiem­min.

Eva Jo­hans­so­nin mu­kaan myös "e­räs [Da­niels­so­nin] lä­hei­nen su­ku­lai­nen on ker­to­nut vas­tus­ta­van­sa pat­sas­ta". Toi­vet­ta on kun­nioi­tet­ta­va, Jo­hans­son ko­ros­taa.

Pa­la­taan lo­puk­si vie­lä ko­hun toi­seen kes­ki­pis­tee­seen, kä­si­lauk­kuun, tuo­hon mer­ki­tyk­sil­lä ras­kau­tet­tuun nai­sel­li­seen ka­pi­nee­seen.

Mies­ten asus­te­va­lin­to­ja, vaik­ka­pa luk­sus­kel­lo­ja, pa­hek­su­taan har­vem­min. Mut­ta kun jul­ki­suu­des­sa ole­va nai­nen os­taa pau­kaut­taa kal­liin kä­si­lau­kun, ko­hu on val­mis. Ruot­sis­sa on pa­hek­sut­tu pait­si kir­jai­li­ja Susanne Ljungin Hermès-lauk­kua (noin 7 500 eu­roa), myös po­lii­tik­ko Mona Sahlinin Vuit­to­nia (630 eu­roa).

Suo­mes­sa fo­kus on ol­lut hiu­kan toi­sen­lai­nen. Mie­leen tu­lee kak­si ta­paus­ta: Tanja Karpelan kiu­sal­li­nen hak­sah­dus vää­ren­nös-Pra­daan mi­nis­te­ri­ai­koi­naan ja pre­si­dent­ti Tarja Halosen tyy­lit­tö­män suu­rek­si va­li­tel­tu mus­ta ves­ka, jo­ka keik­kui kä­si­puo­les­sa val­tio­vie­rai­lul­la, sat­tu­moi­sin juu­ri Ruot­sis­sa.

Mut­ta eh­kä pre­si­dent­ti Ha­lo­sen Muu­mi­mam­man lauk­kua muis­tut­ta­vas­ta va­lin­nas­ta voi­si ol­la vain yl­peä.

Olen ai­ka var­ma, et­tä jos tar­ve vaa­ti­si, rau­han­omai­nen Muu­mi­mam­ma ka­jaut­tai­si ty­pe­ryk­siä ves­kal­laan pää­hän.

Sil­kas­ta si­vii­li­roh­keu­des­ta.

Pirk­ko Ko­ti­rin­ta [email protected]
Kir­joit­ta­ja on kult­tuu­ri­osas­ton vt. esi­mies.

Kuolleen hevosen rinnalle on hyvä valjastaa kuollut nainen käsilaukkuineen.