Vs: Keppanakohu oli malliesimerkki täysin tyhjänpäiväisestä kohusta

[Mietiskeliä]

http://sakarirajamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188657-keppanakohu-oli-malliesimerkki-taysin-tyhjanpaivaisesta-kohusta

Tälläsiä asioita olen kelaillut, että mahtaako olla näin?

"Kansa on niin kauon tyytyväistä kun sille riittää leipää ja sirkushuveja ja antaa päättäjiensä puuhailla ihan mitä niiden huvittaa. Tähän viittaa keppanan saatavuuden rajoittamisesta syntynyt valtava kohu. Myös meteli, joka nousi siitä, kun lapsilisiin meinattiin tehdä kahdeksan euron leikkaus tuntui täysin kohtuuttomalta. Toinen asia milloin kansa on kiinnostunut politiikasta on, kun siihen liittyy jonkin henkilökohu. Onko nämäkin tavallaan jonkilaisia sirkushuveja? vrt.juorulehdet"


"Olen joskus sanonut leikkisästi, että suurimalle osalle kansaa EVM(ja muut asiapitoiset asiat) ovat EVVK. Kun taas olen seurannut dokkareita EU:n kriisimaista näissä kansaa kiinnostaa mitä heidän päättäjänsa touhuilevat/ovat touhuilleet, niissä se on vain liian myöhäistä. Pelkään pahoin, että näin käy myös Suomessa, kun Suomikin ajautuu samanlaiseen kriisiin kuin Kreikka, niin silloin täällä EVM:iin ja muihin tärkeisiin asioihin asenne on EVEK(ei voisi enempää kiinnostaa)"

[Mietiskeliä]

Tota median toimintalogiikkaa olen myös kelaillut, siitä me ollaan varmaan täällä yhtä mieltä, ettei media hoida tehtäväänsä vallanvahti koirana. Mutta mielestäni on vielä toinenkin, juttu joka ohjaa mediaa, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nimittäin toimittajat haluavat kirjoittaa tietysti sellaisia juttuja, joita ihmiset tykkäävät lukea. Miksi tehdä työlästä tutkivaa journalismia, jos paljon kevyemmillä jutuilla saa paljon enemmän lukioita?

[Soromnoo]

Kai se on sitä että jos valtio tunkee X miljardia jonnekin se ei välittömästi tunnu missään mutta jos kepardia pitää hakea alkosta asti se tuntuu.

[nollatoleranssi]

Kai se on sitä että jos valtio tunkee X miljardia jonnekin se ei välittömästi tunnu missään mutta jos kepardia pitää hakea alkosta asti se tuntuu.

Näinhän se on. Asioiden ymmärtäminen ja suhteuttaminen on vaikeaa, jos ne eivät vaikuta heti mihinkään.

Toimittajia ei pitäisi pitää myöskään yli-ihmisinä. Monet toimittajat ovat ihan yhtä pihalla noista asioista kuin tavalliset talliaisetkin, mutta sen lisäksi ovat poliittiset tekijät taustalla. Asioista kirjoitetaan sen mukaan, että hyödyttävätkö ne tiettyjen puolueiden julkisuuskuvaa vai eivät esim. perussuomalaisten ja SDP:n edustajien toilailuista kirjoitetaan helpommin kuin kokoomuksen, RKP:n ja vasemmistopiirien. Tietysti todella pahoissa munauksissa saattavat nousta ed. mainitut puolueetkin huonoon valoon, kuten on tällä vaalikaudella nähty, mutta yleensä ne koskevat kotimaan tapahtumia (varuskunta-uudistukset, heikko johtaminen, ajokorttiuudistus yms.).

Keppanakohua en pitäisi silti täysin turhana asiana. Se oli jollakin tavalla muistutus Keskustan puoluepoliittisesta luonteesta eli puoluejohto tekee yhdessä päätöksiä (jotka kaikki hyväksyvät) ja kun ne saavatkin liikaa negatiivista julkisuutta, niin yhtäkkiä ollaankin valmis unohtamaan koko aloite.

Olihan keppanoiden Alkoon viemisellä koko Keskustan puoluejohdon tuki eli asiaa ei ollut mietitty millään tavalla "hätäisesti", vaan se oli oikeasti agendalistalla. Vasta julkisuusmylläkän takia tapahtuikin täyskäännös.

Samalla tavalla voi kuvailla Keskustan eurotukipolitiikkaa hallituksessa olemisen ja eduskuntavaalien yhteydessä eli mieli muuttui kokonaan. Kyllä näilläkin asioilla on vaikutusta asioihin ja siihen, että mikä on se puoluejohdon moraali taustalla.

Keppanakohussa taisi jäädä myös vähemmälle huomiolle, että moni pienliike on ainakin aikaisempien tietojen mukaan ollut varsin riippuvainen sen myynnistä. Jos aloite olisi oikeasti mennyt läpi, niin se olisi tuhonnut Suomesta kauppoja urakalla.

[sivullinen.]

Toimittajia ei pitäisi pitää myöskään yli-ihmisinä. Monet toimittajat ovat ihan yhtä pihalla noista asioista kuin tavalliset talliaisetkin, mutta sen lisäksi ovat poliittiset tekijät taustalla. Asioista kirjoitetaan sen mukaan, että hyödyttävätkö ne tiettyjen puolueiden julkisuuskuvaa vai eivät esim. perussuomalaisten ja SDP:n edustajien toilailuista kirjoitetaan helpommin kuin kokoomuksen, RKP:n ja vasemmistopiirien. Tietysti todella pahoissa munauksissa saattavat nousta ed. mainitut puolueetkin huonoon valoon, kuten on tällä vaalikaudella nähty, mutta yleensä ne koskevat kotimaan tapahtumia (varuskunta-uudistukset, heikko johtaminen, ajokorttiuudistus yms.).

Tästä minäkin lähtisin syitä keppanakohulle etsimään. Tosin olen täysin eri mieltä väitteestä, että SDP:n edustajien toilailuista kirjoitettaisiin helpommin kuin kokkareiden tai muiden. En muista yhtä ainoaa demarikohua. Kokkareista tulee mieleeni heti nuorisojaoksen johtajan Schubakin "kohautus", joku helsinkiläinen piirijohtaja, joka tappoi naisystävänsä, ja Kanerva oli yhteen aikaan jatkuvasti otsikoissa. Uskon silti, kokkareiden itse olevan pelin takana siinä mielessä, että he rajoittavat mittasuhteita, joihin kohun annetaan nousta, ja sallimalla tietyn määrän kohuja, he luovat itsestään kuvaa erehtymään kykeneiväisinä tavallisina ihmisinä. Demareilla on paljon tiukempi linja: Yksikään lehti ei saa kirjoittaa mitään pahaa demariedustajista, demarien ajatuksista tai mistään demareihin liittyvästä, joka estetään jo päätoimittajatasolla suoritetulla sensuurilla. Kepun "sensoreiden" määrää ja asemaa ei pidä myöskään aliarvioida. Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja on kepun ehdokas tulevissa vaaleissa. RKP säätelee muodollisesti täysin puolueen ulkopuolella olevien rikkaiden säätiöidensä, jotka tosin perustettiin tukemaan RKP:tä ja ovat itse siihen sitoutuneet, ja niiden mediaomistuksen kautta. Suomen Maailman Vapain Lehdistö on vapainta vain kirjoittaa sitä, mitä heidän käsketään kirjoittaa. Näin se on.

Keppanakohun yhteydessä totesin jo sen olleen pelkkä kepun vaalikikka. Se oli vastaus demariministeri Sirpa Paateron urhoolliselle taistelulle Fortumin hallintoneuvoston palkkioiden korotuksia vastaan -- joista hän ja hänen alaisena toimiva ministeriö olivat sitä ennen tehneet ehdotuksen. Hän esti oman typerän päätöksensä läpimenon, ja moni tyhmä kansalainen piti hänen tekoaan urotekona. Se uroteko kuitenkin haihtui alle viikossa. Samanlainen Fortumin hallituspalkkioiden noston estäminen kun oli viime vuonnakin nostettu vaalikikaksi. Liian pitkään jatkettuna jopa tyhmimmät olisivat saattaneet tajuta, että heitä kustaan silmään vuodesta toiseen samaan tapaan. Kepun temppu oli täysin samanlainen ja samoin hoidettu. Kepun johdon "alaisena toimivat" esittivät vaatimuksen oluen viemisestä alkoon, ja puheenjohtaja Sipilä tuli pelastamaan tilanteen osoittamalla suurta suhteellisuuden tajua ja mielenmalttia -- ja tyhmä kansan osa hurrasi. Ei siinä "negatiivinen julkisuus" johtanut "aloitteen peruuttamiseen", vaan aloite oli alunperinkin suunniteltu pelkäksi ääntenkalasteluksi ensin toiseen suuntaan -- alkoholin kiihkovastustajien suuntaan -- ja sitten toiseen -- alkoholin sallimista kannattavien suuntaan.

Väite TTIP uutisoinnin takia "uhkailluksi" joutuneesta Ylen toimittajasta osoittaa, ettei Sakari Rajamäkikään kovin hyvin ole perillä lehdistön mädännäisyydestä. Uhkailluksi itsensä kokenut toimittaja oli nimittäin kirjoittanut useamman "uutisen" täyttä roskaa, ja propagandan keinon vääristellyt jopa pääministerinä toimineen Stubbin puheita, kuten Mietiskeliän perustamasta TTIP ketjusta voi lukea. Siitä häntä rangaistiin puolenvuoden mittaisella kirjoituskiellolla ilman muita seurauksia. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että hän oli TTIP sopimusta vastustavien sosialistien käskystä kirjoittanut propagandansa, mutta hallituspuolueiden keskenäisen riitaisuuden johdosta hänen kirjoittelunsa todettiin paremmaksi lopettaa, ja hänet siirrettiin valmistelemaan seuraavaa propaganda-aihetta. Rangaistus kohdistui siten ainoastaan Yleen -- ja vielä tarkemmin Ylen yhteen poliittisen ohjauksen alaisena olevaan haaraan. Minkäänlaista henkilökohtaisesti vaikuttavaa rangaistusta -- kuten rahanmenetystä, vankeutta, väkivallan kokemista tai häpäisyä -- hän ei saanut. Eihän hän ollut mihinkään syyllinen eli perinteinen lukijoiltaan maksunsa saava toimittaja, vaan poliitisesti ohjatun lehdistön tunnollinen hallintoalamainen eli nykyaikainen verovaroista riippuvainen palkkatoimittaja.

[nollatoleranssi]

Tosin olen täysin eri mieltä väitteestä, että SDP:n edustajien toilailuista kirjoitettaisiin helpommin kuin kokkareiden tai muiden. En muista yhtä ainoaa demarikohua. Kokkareista tulee mieleeni heti nuorisojaoksen johtajan Schubakin "kohautus", joku helsinkiläinen piirijohtaja, joka tappoi naisystävänsä, ja Kanerva oli yhteen aikaan jatkuvasti otsikoissa.

Sekoitat kokoomuksen ja kokoomusnuoret toistensa kanssa. Virallinen kokoomuskin halusi todeta olevansa eri mieltä kuin kokoomusnuoret. Kokoomusnuoria on haukuttu varsin paljonkin sen jälkeen "äärimielipiteistä", mutta samaan aikaan julkisuudessa on pidetty selvää pesäeroa kokoomus-puolueeseen.

Kanerva möhli itse lähettämällä txt-viestejä julkisuudenkipeällä naiselle, vaikka oli samaan aikaan suhteessa.

Euroasioissa kokoomusta ja Jyrki Kataista ei ole arvostelu, vaikka Katainen oli johtamassa tukipakettien hyväksymistä ja myöhempi komissaarin virka voidaan helposti tulkita ns. palkkiovirkana "hyvin hoidetusta työstä".

Toisenlaista arvostelua koki Jutta Urpilainen, jota varsin suoraan haukuttiin niin tukipakettien viivästymisestä kuin siihen liittyvästä kritiikistä. Minkäänlaista kritiikkiä ei sallittu eurotukipaketteja kohtaan virallisen median kautta.

---

Erilaisia näkemyseroja voi olla, että mitkä puolueet saavat negatiivista palautetta ja mitkä eivät. Jokaisella voi olla oma näkemyksensä ja totuutensa.

Aikaisemminhan puhuttiin siitäkin, että perussuomalaiset olisi hyötynyt "mediahuomiosta" (jonka ajateltiin olevan positiivista). Todellisuudessa perussuomalaisia haukuttiin lyttyyn jokaisessa mediassa, mutta sen vaikutus olikin päinvastainen kuin moni uskoi olevan. Tästä seurasi ajatus, että perussuomalaiset sai puolueena "positiivista julkisuutta".

Pääsy YLE:n "suurten puolueiden vaalitentteihin" oli perussuomalaisille kova juttu, koska alunperin "kolmen kopla" oli hallinnut areenaa. Mutta se oli täysin oikeutettu päätös ottaen huomioon gallup-tulokset. Toimittajilla oli tosin tuolloin vielä varsin naivit ajatukset siitä, että likakampanjalla saataisiin puolueen suosio loppumaan...

---

Nykyisin poliitikkojen taktiikka vaikuttaa olevan myös siinä, että ei edes haluta minkäänlaista julkisuutta. Tästä esimerkkinä keskustan nykyinen julkisuuspolitiikka eli Juha Sipilä on tietoisesti halunnut olla poissa ruudusta ja mediasta, koska on pelännyt sen vaikuttavan negatiivisesti julkisuuskuvaan.

Viime aikojen ikävät tapahtumat ovat toki oma lukunsa, mutta tuo suuntaus alkoi jo aikaisemmin, kun kaikki muut ykköspoliitikot olivat lupautuneet Uutisvuoto-ohjelmaan, mutta Juha Sipilä jättäytyi ainoana ohjelmasta pois.