Kriisinhallinta, rauhanturvaaminen, puolustusvoimat

[Fiftari]

En löytänyt yhtä ketjua aiheesta joten alan kasaamaan otsikossa olevia asioita samaan ketjuun.

Ensimmäinen

Irak-operaatiosta varoitus: Suomen sotilaat ovat sunnileirin puolella
Asiantuntijan mukaan Suomi tukee Irakissa sotilaallisesti vain yhtä kurdipuoluetta. Sillä voi olla arvaamattomia seurauksia.

Suomalaiset sotilaat kouluttavat ISIS-järjestöä vastaan taistelevia kurdeja Irakissa. Suomalaissotilaiden päämaja on Erbilissä.

Geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija Alan Salehzadeh varoittaa Iltalehden blogissaan, ettei Irakin kurdialue ole yhtenäinen vaan jakaantuu Barzani- ja PUK-pääpuolueiden vaikutuspiireihin. Suomen hän sanoo tukevan vain ensiksi mainittua.
...
"Mikäli suomalaissotilaiden avunanto kohdistuu vain tietyn puolueen alueelle (kuten nyt), on mahdollista että ISIS:n sodan päätyttyä kurdit käyttävät suomalaisilta saamansa sotaosaamista toisiaan vastaan", hän jatkaa.
...
"Kurdifederaation parlamentti on käytännössä lakkautettu Barzani-puolueen voimankäytön seurauksena. Barzanin aseelliset ryhmät estivät parlamentin puhemiestä palaamasta pääkaupunkiin ja työpaikalleen syyskuussa. Tämä oli tietenkin laitonta", Salehzadeh kertoo.

Hän luonnehtii kurdialueen tilannetta taloudellisesti ja poliittisesti sekavaksi. Elinkeinoelämä riippuu pitkälti öljyn viennistä. Se on Barzani-puolueen hallinnassa.
...
Salehzadehin mielestä olisi hyvä harkita uudelleen, onko suomalaissotilaiden läsnäolo ylipäätään edelleen tarpeellista Pohjois-Irakissa vai ei.

"Jos on, eikö olisi parempi antaa neuvoja kaikille kurdialueen suurille puolueille tasapuolisesti, eikä vain barzanilaisille", hän kysyy.

Salehzadeh muistuttaa kurdien jakautuvan myös shiia- ja sunnileireihin. Tällä hetkellä molemmat uskonnolliset ryhmittymät taistelevat ISIS-järjestöä vastaan. Hän pitää kuitenkin mahdollisena, että osapuolet riitautuvat tulevaisuudessa uudelleen tai jopa ajautuvat sotaan.
...
"Jos on pakko lähettää sotilaita konfliktialueelle, olisi ehkä viisainta hoitaa koko asia salaisesti, jotta terroristeja ei houkutella kostotoimiin", hän toteaa.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/varoitus_suomen_irak_operaatiosta_sunnileirin_puolella-44249
Linkki blogiin:
http://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2015/12/11/mita-tulee-ottaa-huomioon-kun-lahetetaan-sotilaita-irakiin/

[Fiftari]

Suomi osallistuu EU:n taisteluosaston valmiusvuoroon 2016

Suomi osallistuu Tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti Iso-Britannian johtamaan taisteluosastoon (EUBG16) vuonna 2016. Suomen ja Iso-Britannian lisäksi taisteluosastoon osallistuvat Ruotsi, Irlanti, Latvia ja Liettua. Joukon valmiusvuoro on vuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

Suomi asettaa taisteluosastoon tiedustelujoukkueen, ilmatulenjohtoryhmän, esikuntaupseereita ja kansallisen tukielementin huollon toteutukseen. Suomen joukko muodostuu pääosin reserviläisistä. Joukon vahvuus on kokonaisuudessaan 52 sotilasta. Porin prikaati suorittaa rekrytoinnin soveltuvan koulutuksen omaavista reserviläisistä. Tehtävistä ei järjestetä avointa hakua. Joukko koulutetaan Porin prikaatissa kevään aikana ja sen valmiusvuoro alkaa 1.7.2016 päättyen vuoden loppuun.

Osallistuminen EU:n taisteluosaston valmiusvuoroon kehittää ja ylläpitää puolustusvoimien kriisinhallintatehtävien edellyttämää sotilaallista suorituskykyä ja yhteensopivuutta. Osallistumista hyödynnetään edelleen kansallisen puolustuksen kehittämiseen ja kotimaiseen viranomaisyhteistyöhön. Osallistuminen tukee etenkin reserviläisen osaamisen kehittämistä sekä kotimaan puolustuksen että kansanvälisten tehtävien tarpeeseen.

[Fiftari]

YK:n tiedottajan mukaan useita kymmeniä Pohjois-Malissa palvelevaa YK:n rauhanturvaajaa ovat jättäneet vartioasemansa. Sotilaat valittivat hitaasta huollosta, kuten juoman ja ruuan hitaasta toimittamisesta asemalle.

Kolmekymmentäkahdeksan tsadilaista sotilasta jättivät asemansa tiistaina ja rauhanturvaajajoukkojen valtuuskunta kuulivat sotilaita torstaina. Rauhanturvajoukkojen valtuuskunta kertoi siitä että he ovat tietoisia siitä, että huoltotoimitukset ovat hitaita ja syyksi sille nimeävät epävakaan turvallisuustilanteen alueella. YK:n tiedottaja Achoorun kertoi, ettei sotilaiden palaamisesta vartioasemalle ole vielä tehty päätöstä.

YK:n rauhanturvaajat yrittävät vakauttaa Pohjois-Malin aluetta sen jälkeen kun ranskalaisten johdolla hyökättiin alueelle ja hajoitettiin Al-Qaida järjestön joukot viime vuonna.

http://holkkari.net/

[Fiftari]

Niinistö: Suomi valmis vastaamaan Ranskan avunpyyntöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomi on valmis vastaamaan Ranskan avunpyyntöön muun muassa lähettämällä lisää joukkoja Malin YK-operaatioon Afrikkaan.

– Olemme lähettemässä Maliin nyt kymmenen henkilöä asiantuntija- ja tarkkailuapuun. Sen jälkeen mahdollisesti katsotaan vielä, mitä Malissa voitaisiin tehdä tämän lisäksi.

Niinistön mukaan Suomella on myös valmiuksia jatkaa ja tehostaa Irakin Erbiliin koulutusohjelmaa, jossa viitisenkymmentä suomalaista sotilasta kouluttaa nyt kurdiarmeijaa.

Lisäksi Suomi voisi Niinistön mukaan myös laajentaa Unifil-operaatiota Libanonissa ja siten vapauttaa raskalaisia tästä toiminnasta.

– Me olemme myös luovuttaneet jo yhteisen lentoaluksen lentotunteja Suomelta Ranskalle. Kyllä tässä yhteensä aika kattava vastaus pystytään Ranskalle antamaan.

Suomen antaman avun tarkemmat yksityiskohdat ovat Niinistön mukaan vielä selvittelyn alla.

Presidentti kommentoi asiaa perjantaina ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (utva) ja presidentin kokouksen jälkeen.

Ranska pyysi marraskuussa EU-mailta apua Pariisissa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen. Kyseessä on unionin historiassa ensimmäinen kerta, kun jokin maa pyytää muilta jäsenmailta apua vetoamalla turvatakuisiin.

Myös Yhdysvallat on tämän jälkeen pyytänyt Suomesta apua taistelussa Isis-järjestöä vastaan. Niinistön mukaan tähän pyyntöön vastataan suoraan Erbiliin koulutusohjelmaa tehostamalla.

– Yhdysvaltojen pyynnössä on myös taloudellisia panostuksia Irakin jälleenrakentamiseen ja niiden kohdalla mahdollisuuksia täytyy tarkastella vielä erikseen budjettiministeriön puolella.

http://yle.fi/uutiset/niinisto_suomi_valmis_vastaamaan_ranskan_avunpyyntoon/8521533

[UgriProPatria]

Joo! Suomi kouluttamaan kaikkia terroristeja, niin ei mikään osapuoli loukkaannu!

Muslimit kun ovat aina niin syvästi loukkaantuvaa väkeä. Heitä "loukkaa" milloin mikäkin. Mitän he eivät suvaitse.

Mutta tämä onkin jo toinen tarina. 

[Fiftari]

Afganistan ei 
jättänyt Juhania 
rauhaan. Hän päätti ampua itsensä. Miten Suomi huolehtii nuorista sotaveteraaneistaan?

Aurinkoinen huhtikuun lauantai oli vapaapäivä, ja Juhani oli käynyt avantouimassa niin kuin usein sellaisina päivänä. Alkuillasta hän kokkasi itselleen päivällistä ja joi kunnon pohjat ennen kuin lähti yksin kaupungille. Tutussa musiikkibaarissa oli aina tuttuja ja niin tälläkin kertaa. Oluttuoppi kädessään Juhani vaihtoi keskustelusta ja seurueesta toiseen. Kun Juhani tunsi humalansa vahvistuvan, hän alkoi hiljentyä. Hän ei välittänyt enää keskittyä keskusteluihin, vaan ajatukset alkoivat kiertyä yhden asian ympärille. Juhani keskittyi keräämään rohkeutta. Kun sitä oli tarpeeksi, hän tilasi taksin ja lähti ravintolasta mitään sanomatta.

Juhani oli päättänyt tappaa itsensä. Asia oli käynyt mielessä ennenkin, mutta näin pitkälle hän ei ollut koskaan mennyt.

Kotona ase odotti lukitussa kaapissa. Lukon avaaminen oli hidasta, mutta Juhani oli ravintolaillan aikana saanut tehtyä päätöksensä. Hän astui haulikko kourassaan takapihalle, jotta hyvä talo ei menisi pilalle roiskeista.



Ulospäin kaikki näytti olevan kunnossa. Pian nelikymppinen Juhani oli tehnyt viime vuodet erilaisia reissuhommia: ollut töissä laivalla ja ajanut rekkaa. Kolme ja puoli vuotta aikaisemmin, syksyllä 2007 hän oli palannut vuoden rauhanturvaajapestiltä Afganistanista. Kriisinhallintatehtävät olivat tuttuja jo ennestään, Juhani oli ollut kolme vuotta komennuksilla jo ennen Afganistania. Ensin taisteluvälinealiupseerina Makedoniassa, sitten autonkuljettajana Kosovossa ja vielä kuorma-autokuskina Eritreassa.

Afganistanissa lähes kaikki oli toisin kuin aiemmissa operaatioissa. Suomalaiset rauhanturvaajat olivat liittyneet vuoden 2002 alussa Naton johtamaan, YK:n mandaatilla Afganistanissa käynnistettyyn Isaf-operaatioon, jonka tehtävänä on ollut tukea maan väliaikaista hallintoa vakauttamalla oloja Afganistanissa.

Kesällä 2006 koko Isaf-operaatio muuttui kertaheitolla, kun Yhdysvaltain johtaman koalition sotilasjoukot sulautettiin monikansallisen kriisinhallintaoperaation osaksi. Siitä eteenpäin jokaista seurannutta vuotta on voitu kutsua maan historian verisimmäksi sitten Taliban-hallinnon. Nopeasti Suomikin oli mukana hyökkäyssotaa käyvässä operaatiossa, jossa ei enää vain reagoitu tapahtumiin aiempien rauhanturvaoperaatioiden tapaan.

Kun aiemmat kolme palvelusta ulkomailla saivat aina haluamaan uudelle komennukselle, Afganistan ei jättänyt rauhaan vaan tuli vuosiksi Juhanin uniin. Kun oli riittävän monta kertaa herännyt keskellä yötä Afganistanista, alkoi nukkumaanmenokin tuntua hankalalta.



Hiekkamyrsky saattoi nousta äkkiarvaamatta. Hetkessä taivas muuttui oranssinruskeaksi ja vuoret katosivat näkyvistä. Pölyä, hiekkaa, savea ja mutaa oli joka paikassa, kun Juhani ajoi ryhmäänsä maastoautolla Pohjois-Afganistanin vuoristoisesta pikkukylästä toiseen. Panssariajoneuvo olisi ollut liian raskas vetelään maahan ja hankalakulkuisille urille, jotka saattoivat yhtäkkiä sortua vuolaiksi joiksi tai joiden kupeesta saattoi lähteä satojen metrien rotko.

Sen jälkeen kun valtaosa Suomen kriisinhallintajoukosta oli vuonna 2006 siirtynyt pääkaupungista Kabulista Pohjois-Afganistaniin, luovuttiin siviili-sotilasyhteistyöstä ja suomalaiset alkoivat tehdä autoilla pitkiä partiointimatkoja eristyneisiin kyliin. Juhanin yksikkö toimi Afganistanin luoteiskolkassa Faryabin maakunnan Maimanassa. Afganistanin koko pohjoisosa on Saksan vastuualuetta, joka on jaettu pienempiin, eri maiden johtamiin operaatioalueisiin. Suomalais- ja latvialaissotilaiden luoteisnurkka oli norjalaiskomennossa.

Tarkkailuryhmät olivat norjalaisjohdon yhteydenpitovälineitä paikallisväestöön ja -viranomaisiin, joilta oli saatava tuki kriisinhallintaoperaatioille. Kylissä istuttiin tunteja neuvonpidoissa, joissa kuunneltiin asukkaiden huolia ja kirjattiin ylös heidän tarpeitaan. Kaikkialla leijui voimakkaiden hajujen sekoitus. Poltetuista roskista levisi tummaa savua ympäriinsä ja avoviemäreistä nousi pistävä virtsanhaju, joka sekoittui kaikkialla leijuvaan makeaan hevosen- ja aasinsonnan katkuun. Sulassa sovussa keskellä kaoottista liikennettä kulkivat niin aasit, kilisevät hevosrattaat, polkupyörät, kävelijät kuin autotkin. Katujen kulmissa turbaanipäiset vanhat miehet istuivat kyykyssä teelasit kourissaan ja kyräilivät ohi ajavia partioautoja kulmiensa alta.

Operaatioiden luja vastustus oli saanut myös suomalaiset varautumaan yhä pahempiin uhkiin, tienvarsipommeihin, hyökkäyksiin ja itsemurhaiskuihin. Kivi muurin päällä saattoi olla merkki kauempana olevalle raketti-iskijälle. Maassa lojuvassa limonaditölkissä, kypärässä tai pussissa saattoi olla pommi. Jos joku puhui hermostuneesti matkapuhelimeen, kyseessä saattoi olla räjähteen kauko-ohjain. Jos kadut olivat autiot tai ihmiset taluttivat nopeasti lapsiaan loitommaksi, jotain oli tapahtumassa.

Jokaiseen tarkkailuryhmään kuului sairaanhoitaja, ja ryhmän jäsenillä oli myös omat erikoistehtävänsä: Juhani oli tarkka-ampuja. Kun tarkkailuryhmä iltaisin pystytti leirinsä turvalliseksi katsomaansa paikkaan, yleensä korkealle vuoristoon, Juhanin tehtävänä oli etsiä ryhmän tarkkuuskiväärille leirin läheltä hyvä vartioasema ja tarvittaessa ampua, jos leiriä kohti hyökättäisiin.

Unet jäivät helposti lyhyiksi. Öisin oli vartioitava leiriä vuoroissa,  ja jos leiri oli lähelläkään kylää, herätti minareetin ruokouskutsu tai toivoton aasin hirnunta jo ennen seitsemää. Hereillä oli oltava heti: ennen jalkaan vetämistä maastokengät piti muistaa kopauttaa ylösalaisin. Se oli ainoa tapa varmistua siitä, ettei kengässä ole hämähäkkiä tai skorpionia. Univelka ja jatkuva varuillaan olo alkoivat tuntua, varsinkin öisin vartiossa. Taivaalla alkoi helposti nähdä näkyjä: lähestyviä taistelijoita, itsemurhapommittajia moottoripyörien selässä.

Juhani ei pelännyt koskaan oman henkensä puolesta. Hän tiesi olevansa uransa vaarallisimmassa paikassa. Kuoleman miettiminen olisi lamauttanut, tullut tarkkaavaisuuden tielle. Juhani pelkäsi, että muille sattuisi jotain. Haavoittumisia ja loukkaantumisia oli jo sattunut.

Sitten keväällä 2007 tapahtui se, mitä Juhani oli eniten pelännyt. Lähisuojeluryhmässä toiminut kersantti Petri Immonen kulki turvamiehenä ja saattajana norjalaisen kenttäsairaalan väen edessä matkalla neuvottelemaan läheiseen sairaalaan. Rutiinitehtävä, jollaisia oli tehty lähes päivittäin maakuntaan ja kauemmaskin, mutta usein juuri Maimanan kaupungissa.

Kadunvarsi-iskussa keskellä kaupunkia tykistökranaatti sinkosi Immosen liejuiseen katuun. Räjähdys raikui yli koko kaupungin. Norjalaiset palvelustoverit antoivat iskupaikalla ensiapua ja juoksivat Immosen paareilla tukikohdan sairaalaan. Vakavasti haavoittunut norjalaislääkäri antoi hoito-ohjeita, mutta Immonen oli menehtynyt sirpaleiden lävistämänä saamiinsa vammoihin lähes heti iskun jälkeen. Kypärästä, sirpaleliivistä eikä muustakaan suojavarustuksesta ollut apua.

Immosen kuoleman jälkeen jopa suomalaissotilaiden viinanjuontia katsottiin tukikohdassa hetken aikaa sormien läpi, mutta koko kriisinhallintaoperaatio oli silmänräpäyksessä muuttunut kokonaan. Aina läsnä ollut kuoleman riski tuli todemmaksi. Harkitsevista rauhanturvaajista tuli liipasinherkkiä ja matkoilla ryhdyttiin ampumaan varoituslaukauksia. Jottei palveluksesta olisi tullut pelkkää esitutkintaa, laukauksista ei kerrottu eteenpäin. Oli vain tarvittaessa voitava osoittaa, että suomalaiset eivät avanneet tulta.

Ainoa tapa unohtaa jatkuva kuolemanvaara oli upota rutiineihin kotiutumiseen saakka.

Neljä kuukautta Immosen kuoleman jälkeen Juhani palasi Suomeen. Hän jatkoi entisessä työpaikassaan, mutta työnteko ei tahtonut sujua. Kontrasti Afganistanin oloihin oli suuri ja hihat saattoivat palaa pienestäkin vastoinkäymisestä tai riidasta. Juhani vaihtoi työpaikkaa monta kertaa.

Samaan aikaan kaikki se, mitä edellisen vuoden aikana oli tapahtunut, alkoi painaa mieltä koko ajan enemmän. Juhani turhautui, kun hänen kokemuksiaan ei ymmärretty, ja alkoi olla niistä hiljaa. Ammattiavun hakeminen tuntui tarpeettomalta tilanteessa, jossa elämänhalu oli mennyt.

Juhani oli selvinnyt hengissä mutta ei elänyt. Aika kulki hänen lävitseen jättämättä jälkiä, kunnes tuli perjantai huhtikuussa 2011.



Juhanin käsi ei tärissyt, kun avain kiertyi asekaapin lukossa. Lyhyellä vilkaisulla hän valitsi tutun, pitkään metsästyskäytössä olleen aseen. Lyhytpiippuinen haulikko oli tuliterä ja sai siksi jäädä kaappiin. Joku saisi siitä vielä kunnon aseen, Juhani järkeili kun käveli vanha haulikko kädessään takaovesta ulos lumiselle pihalle. Oli kylmää, pimeää ja hiljaista. Täydelliset olosuhteet äärimmäiseen tekoon. Mieli ei muuttunut, vaikka teon toteuttaminen vaati hieman erityissuunnittelua ja aikaa.

Haulikossa oli tavallista pidempi piippu. Juhanin oli kurotettava kätensä äärimmilleen yltääkseen vetämään liipaisinta. Asento oli hankala ja epävakaa, kaukana tarkasta tähtäämisestä. Juhani haki oikeaa asentoa kauan muttei epäröinyt hetkeäkään. Hän sai kurotettua haulikon piipun pysymään suussa. Sen kyllä pitäisi riittää, Juhani ajatteli. Sitten hän painoi liipaisinta.

Pitkä ase tärähti. Laukaus lävisti kallon.

Pian Juhani tuli tajuihinsa. Hän ymmärsi olevansa elossa.

Haulikko oli ehtinyt heilahtaa viime hetkellä niin, että aivot säästyivät. Laukaus oli tuhonnut leuan. Poskenkappaleita roikkui suun edessä, ja murskaantunut naama vuosi verta.

"Silloin päätin hakea kaapista paremman aseen", Juhani kertoo nyt, yli kolme vuotta tapahtuneen jälkeen.

Hän tarttui metsästyskivääriin, latasi ja laukaisi. Kuului vain napsahdus.

"Otin uuden patruunan, koska luulin edellistä vialliseksi", Juhani kertoo. Ja taas kuului vain klik.

Juhani ei tullut silloin ajatelleeksi, että pystykorvaksi kutsutussa kiväärissä varmistin on piipun takaosassa, vedettävää ja kierrettävää mallia.

"Kahden yrityksen jälkeen ajattelin, ettei näin ollut tarkoitettu", hän huokaa.

Hän soitti hätäkeskukseen. Virkailijalla oli hankaluuksia ymmärtää Juhanin leuattomalla suulla tuotettua puhetta.

"Sain mongerrettua, että kyseessä on ampumistapaus. Hätäkeskuksella oli vaikeuksia paikantamisessa. Virkailija luetteli osoitteita, ja kun hän osui oikeaan, mylvin merkiksi", Juhani kertoo.

Hän oli tajuissaan siihen asti, kunnes poliisit saapuivat paikalle.

"Olin saunalla juomassa vettä, vaikka juominen nimenomaan kiellettiin. Janotti niin. Sen jälkeen en tiedä, mitä tapahtui."



Niiden 12 vuoden aikana, jotka Suomi on ollut mukana Afganistanin operaatiossa, kaksi rauhanturvaajaa on kaatunut ja kymmeniä haavoittunut. Psyykkisesti sairastuneiden määrästä ei ole tietoa. Loukkaantuneiden tilanne on hankala: tänä vuonna päättyvän Isaf-kriisinhallintaoperaation aikana Valtiokonttori on maksanut suomalaisille haavoittuneille alle miljoona euroa korvauksia sotilastapaturmalain nojalla. Kun toipuminen voi kestää vuosia, eivät Valtiokonttorin korvaukset riitä. Monessa tapauksessa palvelustoverit ovat maksaneet toistensa lääkkeitä ja leikkauksia. Vuoden 1956 jälkeen vajaa 40 000 suomalaista on palvellut rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä. Jälkitraumaattisten stressireaktioiden mahdollisuuteen on jo havahduttu: Tukea kotona ja kaukana on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama nelivuotinen vertaistukihanke entisille ja nykyisille rauhanturvaajille. 

Juhanin ensimmäinen muistikuva ampumisen jälkeen on muutaman päivän päästä teho-osastolta. Ensin riisuttiin kasvoja peittänyt naamari. Sitten hoitaja komensi Juhanin hengittämään.

"Haukoin kuin kala kuivalla maalla, kunnes henki alkoi kulkea."

Hänelle oli tehty sairaalassa heti monta kiireellistä leikkausta. Uutta leukaa käytiin nopeasti rakentamaan reisiluusta. Nyt leikkauksia on takana jo yli 20. Juhanin puheesta saa selvää ja kasvot ovat saaneet muotonsa, vain ylä- ja alahuulista sivuille kohti poskia lähtevät pitkät arvet kielivät tapahtuneesta.

Aluksi hän ei halunnut tavata ketään ja häpesi vanhempiensa puolesta. Meni tovi, ennen kuin hän pystyi kertomaan tapahtuneesta kavereilleen. Sairaalassa tapahtuneesta oli pakko puhua: koska Juhani oli yrittänyt itsemurhaa, hän sai myös psykiatrista hoitoa. Tapaamisia ei kestänyt kauan: Juhanin mukaan lääkäri alkoi nopeasti vakuuttua siitä, ettei hän toistaisi tekoaan.

"Pian lääkäri totesi, että olen terve."

Juhani olisi voinut jatkaa entisessä työpaikassaan, mutta paluu vanhaan tuntui mahdottomalta. Takapihaa, jolle on kerran kävellyt haulikon kanssa, ei halua tuijotella paivästä toiseen. Lopulta lähtöpäätös oli helppo tehdä, kun vanha tuttu tarjosi kuorma-autonkuljettajan töitä pääkaupunkiseudulta.



Kesällä 2013 Isaf-maat päättivät sotilasavun jatkamisesta nykyisen kriisinhallintaoperaation päätyttyä. Isafia seuraa operaatio nimeltään Resolute Support, eli "Päättäväinen tuki". Nimi tähdentää, että kyse on ennen muuta afgaanijoukkojen kouluttamisesta ja auttamisesta. Nato haluaa poistua Afganistanista voittajana, mutta enää se ei tarkoita al-Qaidan toiminnan ehkäisemistä vaan sitä hetkeä, kun maassa on edellytykset oikeudenmukaisille ja avoimille vaaleille.

Kaikki tämä vie valtavan kauan maassa, jonka vakauttamista on sentään jo yrittänyt useampi sukupolvi. Suomalaiset ovat rakentaneet toimintavuosiensa aikana Afganistaniin kymmeniä kouluja ja päiväkoteja ja valvoneet esimerkiksi uusien poliisiasemien rakentamista. Lisäksi on tehty pumppukaivoja sekä rakennettu kanavia.

Silti Juhanikin kysyi aikansa itseltään, kannattiko Afganistaniin lähteä.

"Kriisinhallintaoperaatiossa sotilaan on turhaa keskittyä suuriin linjoihin vaan tähtäys kannattaa kohdentaa pieniin asioihin. Kun tekee vähän kerrallaan, näkee työnsä tuloksen ja syntyy onnistumisia", Juhani sanoo.

"Afganistanin operaatio on tärkeä, mutta nyt ajattelen, ettei se ollut Suomessa kuolemisen arvoista." ■

Juhanin nimi on muutettu.

http://www.image.fi/image-lehti/afganistan-ei-jattanyt-juhania-rauhaan-han-paatti-ampua-itsensa-miten-suomi-huolehtii

[Finka]

Hyvä nosto mediatalolta vaihteeksi.

[Kokoliha]

Miten Suomi huolehtii nuorista sotaveteraaneistaan?

http://www.image.fi/image-lehti/afganistan-ei-jattanyt-juhania-rauhaan-han-paatti-ampua-itsensa-miten-suomi-huolehtii

No, kyllähän asiasta on tunnetusti jo kannettu huolta, kuten varmaankin kaikki hyvin muistamme.

Kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) teki asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille: "miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin kuten Syyrian sisällissotaan ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?".

[stefani]

Muistan joskus nähneeni jonkun dokkarin (tai uutisraportin, tai jotain vastaavaa), jossa yhdysvaltalaiset yrittivät kouluttaa irakilaisia, ja silloin oli suurena ongelmana se, että irakilaiset olivat vain aivan yhteistyökyvyttömiä säheltäjiä. Onko jotain syytä uskoa, että meininki olisi muuttunut?

[Fiftari]

Maanpuolustuksen asialla –kampanja aloittaa nimien keräämisen kansalaisadressiin osoitteessa www.maanpuolustuksenasialla.fi

EU-komission asedirektiivi nykyisessä esitysmuodossaan heikentää suomalaisten reserviläisten, ampumaharrastajien ja metsästäjien mahdollisuuksia ylläpitää maanpuolustuksellisia taitoja sekä kaikkea muuta oheistoimintaa.

Tarkoituksemme on yhdistää suomalaiset reserviläiset, ampuma-aseharrastajat ja metsästäjät saman päämäärän taakse, eli estää Suomen etujen vastaiset muutokset tulevassa direktiivissä. Kampanjan osana keräämme adressin, jossa vetoamme suomalaisiin ja eurooppalaisiin päättäjiin. Adressin viestinä on se, ettei Euroopan unionin komission esitystä asedirektiivistä hyväksyttäisi sellaisenaan, vaan direktiivissä huomioitaisiin Suomen erityisasema muun muassa maanpuolustuksellisen ulottuvuuden vuoksi. Asedirektiivin muutosten läpimeno sellaisenaan tarkoittaisi sovelletun reserviläisammunnan (SRA) sekä practical -ammunnan loppumista.

Kansalaisadressi kerätään paperisena niin yksityisiltä reserviläisiltä, ampuma-aseharrastajilta ja metsästäjiltä kuin adressista kiinnostuneilta yhteisöiltä (mm. yhdistykset).

Adressin nimienkeruun päätyttyä toimitamme adressimme Suomen etua puolustaville poliittisille päättäjille. Tavoitteenamme on osoittaa EU:n komissiolle, että Suomella on perustellut syyt saada kansallisen edun huomioiva varauma direktiiviin.

www.maanpuolustuksenasialla.fi

[Fiftari]

Kansainvälinen keskus kriisinhallintakoulutuksen koordinaattoriksi

Puolustusvoimien kansainvälinen keskus (FINCENT) on nimetty Naton ja kumppanimaiden kriisinhallintakoulutuksen koordinaattoriksi vuoden 2016 alusta.

FINCENT koordinoi vuoden 2016 alusta kriisinhallinnan koulutusta viidessäkymmenessä koulutuskeskuksessa, jotta keskusten opetussuunnitelmat ja koulutustarjonta vastaavat Naton vaatimuksia. Tavoite on jakaa hyvät käytänteet, yhdenmukaistaa vaatimustasoa ja selvittää puutteita koulutuksessa. Koordinointitehtävän lähtökohtana on kokonaisvaltainen kriisinhallinta.

Tehtävään sisältyy yhteistyövelvoite YK:n ja EU:n sekä muiden kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan osallistuvien yhteistyöosapuolten kanssa. YK ja EU soveltavat kriisinhallinnassa Naton standardeja.

Nato on kehittänyt koulutusjärjestelmäänsä Lissabonin huippukokouksesta 2010 alkaen. Naton neuvosto hyväksyi 22.12.2015 jäsen- ja kumppanimaidensa kriisinhallintakoulutusta koskevan strategisen suunnitelman: FINCENT koordinoi nyt yhtä merkittävintä Naton koulutusalueista.

Puolustusvoimille koordinointitehtävä on mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuisesti kriisinhallintakoulutukseen. Suomi saa tietoa ja parhaita käytäntöjä tukemaan kansallista suorituskykyä. Tehtävä on myös tunnustus Suomen osaamiselle kansainvälisen kriisinhallinnan koulutuksessa.

Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus FINCENT on maailman ensimmäinen rauhanturvaamisen koulutuskeskus. FINCENT on kouluttanut rauhanturvaajia eri maista jo vuodesta 1969.

[Fiftari]

Kolumni: Asepalvelus on melkoinen kokemus tavalliseen elämään tottuneelle

Tammikuun alussa käsky kävi ja yli 10 000 pääosin nuorta miestä aloitti palveluksensa Suomen puolustusvoimissa. Niin myös minä.

Asepalvelus on melkoinen kokemus tavalliseen elämään tottuneelle, ja se iskee päälle heti kunhan on siviilivaatteistaan luopunut. Jo ensimmäisenä iltana alokkaat laitetaan ulos seisomaan riveihin kuuntelemaan huutoa, jota pitävät varusmiesjohtajat, edellisessä saapumiserässä palveluksensa aloittaneet sotilaat.

Vajaassa parissa viikossa vastaan on tullut lähes kaikki kuviteltavissa olevat tavat huomauttaa, kollektiivisesti rangaista ja julkisesti nöyryyttää virheen tehneitä alokkaita. Esimiesten huuto on tosielämän nettikeskustelua – ainoana erona ettei toinen osapuoli pysty vastaamaan vaan joutuu seisomaan hiljaa asennossa.

Armeija on toisaalta
todella tasa-arvoinen ja toisaalta äärettömän eriarvoistava ympäristö. Heti alussa alokkaat saavat täysin samanlaiset varusteet ja olosuhteet kuin johtajansa – vain tarralaput rintapielessä ovat erilaiset.

Nämä tarralaput ovat kuitenkin se, jonka takia puolustusvoimat on vanhanaikainen ja jäykkä organisaatio. Ihmisen mielipiteen painoarvon määrittää, mikä hänen sotilasarvonsa on.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195014600063/artikkeli/kolumni+asepalvelus+on+melkoinen+kokemus+tavalliseen+elamaan+tottuneelle.html
Ja koska en voisi itse paremmin sanoa niin lainaan alkuperäisen postaajan kommentin aiheeseen:

Kaveri on palvellut alokkaana KAKSI VIIKKOA ja katsoo nyt jo omaksuneensa Puolustusvoimien koko koulutusjärjestelmän niin täydellisesti, että jakelee julkisesti, vakavissaan ja vieläpä omalla pärställään "syväluotaavaa analyysiä" siitä miten armeijan johtajakoulutus pitäisi uusia.

Eniten alokas Niemiselle ahdistusta herättänyt oivallus oli se, että armeijan organisaatiossa alokkaalla ei olekaan yhtäläistä käskyvaltaa niihin verrattuna jotka häntä kouluttavat. Ja erityisesti alokas Nieminen on pahoittanut mielensä siitä, että tämä pätee myös niihin alokkaisiin, joilla on takataskussaan edessä seisovaa alikessun kekkulia korkeampi akateeminen koulutus ja/tai titteli siviilityöpaikan käyntikortissa.

Alokas Niemisen ratkaisu näihin huutaviin vääryyksiin on yhtä huikea kuin kirjoituksen koko muukin anti; otetaan sotilaskoulutukseen käyttöön ruotsalaistyylinen solidaarisesti diskuteeraava siviilijohtamismalli, jonka perimmäinen tavoite on se, että kukaan osallinen ei missään olosuhteissa joudu pahoittamaan mieltään.

Seuraavassa avautumisessa varmaankin saamme kuulla miten alokas Nieminen traumatisoitui huomattuaan ruokalassa jaetun suklaapuuron kylmentyneen tarjoilun aikana alle kädenlämpöiseksi...

Tällä poikasella on edessään piiiiiiiiiitkä ja raskas rupeama, jos kaveri ei missään vaiheessa varusmiepalvelustaan hoksaa minkä takia armeijan johtamismalli on tarkoituksella luotu sellaiseksi kun mitä se on.

[Shemeikka]

Miten alokas Nieminen pärjää aikanaan työelämässä; ei ole vielä tainnut isommin töissä ollut kun ei ole oppinut että virkanimike vrt. sotilasarvo antaa vallan määrätä alaisten työtehtävistä.

Ja eikö tuo Uudenmaan prikaati ole ruotsinkielinen yksikkö? Ei taida surutkaan armeijassa diskuteerata.

[stefani]

Ketju Asevelvollisuus (yhdistetty) sopisi paremmin tuolle.

Oma kommenttini kolumnin kirjoittajalle on, että hän valittaa mitättömistä ongelmista, koska ei tiedä oikeista ongelmista.

[Fiftari]

Suomalais-irlantilaisesta pataljoonasta Irlantilais-suomalainen pataljoona

Etelä-Libanonissa Suomi ojensi johtovaltiovastuun Irlannille, ja suomalais-irlantilaisen pataljoonan muuttumista Irlantilais-suomalaiseksi juhlittiin paraatilla 22. marraskuuta.

Paraatissa everstiluutnantti Vesa Vainio luovutti pataljoonan komentajan tehtävät irlantilaiselle everstiluutnantti Stephen Howardille. Everstiluutnantti Vainio jatkaa vielä pataljoonan varakomentajana ja SKJL:n (Suomalainen Kriisinhallintajoukko Libanonissa) komentajana.

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan muun muassa Maavoimien esikuntapäällikkö kenraalimajuri Jorma Ala-Sankila ja Irlannin asevoimien komentaja vara-amiraali Mark Mellet. Myös muita virkamiehiä ja paikallisia edustajia osallistui juhlaan. Tilaisuus huipentui ohimarssiin.

Suomi toimi johtovaltiona UNIFIL-operaatiossa aikavälillä 2013-2016. Pataljoonassa palvelee noin 500 rauhanturvaajaa Suomesta, Irlannista ja Virosta. Tähän asti suomalaisia on ollut noin 350 henkeä, mutta uuden rotaation myötä vahvuus supistuu noin 180 henkilöön, johon sisältyy myös virolainen joukkue.

Hölkkäri

[Fiftari]

Kilpiä Ylellä: "Työkalu pitää valita tilanteen mukaan"

Kenraalimajuri evp. Juha Kilpiän mukaan välillä rauhan saamiseksi tarvitaan voimaa ja uskottavuutta, mitä YK:lla ei välttämättä ole. Kuva: Pekka Söderlund

Suomalainen rauhanturvaaminen täyttää torstaina 8. joulukuuta 60 vuotta. Vuosipäivän kunniaksi Yle haastatteli rauhanturvaajille hyvinkin tuttua sotilasta, kenraalimajuri (evp.) Juha Kilpiää. Hän oli aktiiviuransa aikana lähes neljännesvuosisadan keskeisissä rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä ja Euroopassa.

Suomi lähti mukaan ensimmäisen kerran Nato-operaatioon yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Kilpiä johti Bosnia-Hertsegovinassa rakentajapataljoonaa. Suomalaisille se oli jotain ihan muuta kuin aiemmat YK-operaatiot.

– Valtio oli raunioina, ihmiset olivat raunioina, me ryhmityimme sinne keskellä talvea.

Uskottavuus on se sana, jolla Kilpiä kuvaa Naton silloista operaatiota. YK oli menettänyt sen täydellisesti, tarvittiin jotain vahvempaa tilalle. Se vahvempi oli Naton raskaat aseet: lentokoneet, raketinheittimet, tykistö, panssarivaunut.

– Lisäksi YK-joukot käyttivät voimaa vain itsepuolustukseen, mutta Natolla oli kovemmat valtuudet.

Nato ei kuitenkaan voimaansa käyttänyt, ei tarvinnut, mutta Kilpiä on varma, että mahdollisuus voiman käyttöön lopulta vakautti tilanteen ja toi uskottavuutta.

Onko siis Nato parempi vaihtoehto rauhanturvaoperaatioissa kuin YK?

– Ei aina, työkalu pitää valita tilanteen mukaan.

Kilpiä näkee, että perinteiset YK-operaatiot olivat aikansa tuote. Yleensä kyseessä oli valtioiden välisestä sodasta tai sen jälkitilasta, ja YK:n rauhaturvajoukot tulivat väliin valvomaan aseleposopimusten noudattamista.

Nyt maailma on muuttunut. Moni valtio on hajonnut, ja rauhanturvaajat ovat keskellä niiden sisäisiä ongelmia.

– Nyt on selkeästi tarve olla voimakkaampi ja sitä kautta luoda uskottavuutta. Usein paikallista väestöä joudutaan suojelemaan erilaisten ryhmittymien väkivallalta.

Kilpiän mukaan paikallisen väestön ja osapuolten pitää tietää, että kansainvälisellä joukolla on riittävät valtuudet asian hoitamiseen. Eri asia on kuitenkin, kannattaako voimaa käyttää.

Sotilaallinen kriisinhallinta ei ole koskaan ratkaisu ongelmaan, siitä Kilpiä on varma. Ratkaisu pitää löytää diplomaattisin keinoin.

– Nyt on ryhdytty puhumaan kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta.

Se tarkoittaa sitä, että turvallisuus on sotilaiden tehtävä mutta samalla on järjestettävä hallintoa ja saatava muuta kehitystä aikaan. Aina näin ei ole käynyt.

– Valitettavan usein sotilaat ovat jääneet jonkin pattitilanteen todistajaksi. Näin on tapahtunut Kyproksella, Libanonissa ja Golanilla.

Lue koko haastattelu Ylen verkkosivuilta.

Hölkkäri
YLE:n haastattelu

[Gunnar Hymén]

hats off Kilpiä, meikän entinen pomo. huikee ukkeli

[Fiftari]

Rauhanturvaajien oma tapaturmalaki voimaan ensi vuoden alusta

Kymmenet tuhannet kriisinhallinta- ja rauhanturvaajatehtävissä palvelleet ovat saamassa aiempaa paremman aseman onnettomuuksien varalle uutisoi Yle. Eduskuntaan on tulossa lakimuutos, joka parantaa tapaturmakorvausten maksamista.

Loukkaantuneet rauhanturvaajat voivat päästä helpommin esimerkiksi kuntoutukseen. Samalla henkisen avun saaminen helpottuu. Tähän saakka psyykkistä apua on saanut vain vuoden ajan palveluksen jälkeen, mutta nyt rajoitus poistuu. Lakimuutos on tervetullut.

– Siinä on otettu huomioon, että siellä ollaan todellakin sotaa muistuttavissa olosuhteissa, ainakin ajoittain joka operaatiossa. Siellä on vaarallista, ja laissa on otettu tasavertaisesti myös henkiset vammat ja oireilut huomioon, kiittelee Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen.

Vuosikustannuksia lasketaan valtiolle tulevan vajaa miljoona euroa. Rauhanturvaajaliitto uskoo, että korvauksia hakee muutamia kymmeniä loukkaantuneita rauhanturvaveteraaneja. Psyykkistä apua tarvinnee alle prosentti operaatioissa olleista. Laki on tarkoitus saada voimaan jo vuoden 2017 alusta.

Suurin epäkohta tapaturmakorvauslaissa on ollut se, että siinä ei ole huomioitu erityisesti ulkomailla tapahtuvaa kriisinhallintatyötä, vaan laki tehtiin kotimaassa tapahtuvan varusmiespalveluksen näkökulmasta. Yhtenä syynä lakimuutokselle on se, että rauhanturvaoperaatiot ovat muuttuneet aikaisempaa vaarallisemmiksi.

Hölkkäri

[Fiftari]

Suomen rauhanturvaajat ovat hoitaneet tehtävänsä kunnialla

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Rauhanturvaaja-lehdelle:

"Suomen rauhanturvaajat ovat
hoitaneet tehtävänsä kunnialla"

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti Rauhanturvaajaliiton edustajat, puheenjohtaja Paavo Kiljusen ja päätoimittaja Asko Tanhuanpään vastaan Presidentinlinnassa. Tapaamisen aiheena oli suomalaisen rauhanturvaamisen 60-vuotinen historia. Presidentin mukaan moitteita rauhanturvaajien tekemästä työstä ei ole kuulunut.

- Suomalaiset rauhanturvaajat ovat aina hoitaneet tehtävänsä kunnialla. Hyvä maine lähti liikkeelle jo Suezilta ja se on kantanut kaikki nämä vuodet. 45 000 rauhanturvaajaa on joukkona iso. Arvokkaan työnne ohessa olette edustaneet hienosti Suomea, Niinistö kiitteli.

Rauhanturvaajilla on näkyvä rooli myös tasavallan presidentin arjessa. Presidentinlinnassa vieraillessamme ensimmäinen ex-rauhanturvaaja eli Siinailla aikanaan palvellut linnan hovimestari tuli vastaan jo ovella. Rauhanturvakokemusta oli myös molemmilla tapaamillamme turvamiehillä, samoin kuin paikalla olleella presidentin adjutantilla.

Rauhanturvaajat olivat hyvin edustettuina myös vuoden 2016 itsenäisyyspäivän vastaanotolla, jonka teemana oli Suomen vahvuudet. Puheenjohtaja Paavo Kiljusen lisäksi kutsun olivat saaneet muun muassa monet Vuoden rauhanturvaajaksi valituista.

Rauhanturvaajaliitto

[Fiftari]

Tehtävä Somaliassa

Pölyinen bunkkeri, hämärä ja Afrikkaan kuuluvalla tavalla hiostava. Italialainen komppanian päällikkö käy läpi viimeisen vuorokauden turvallisuustapahtumat, siirtymisreitit, päivän aikataulun ja toiminnan mahdollisesti eteen tulevissa tilanteissa.

Mogadishussa autopommit ja tulitaistelut ovat jokapäiväisiä. Kukaan ei tiedä tarkalleen kuinka paljon maan pääkaupungissa menehtyy ihmisiä päivittäin, mutta luku on kuitenkin kymmeniä. Tyypillisin häiriötilanne syntyy erilaisista räjähdeiskuista, joiden kohteet vaihtelevat satunnaisista suunnitelmallisiin ja tarkasti ajoitettuihin kohteisiin. Perinteiset taistelut käydään Mogadishun ulkopuolella, erityisesti maaseudulla.

Mogadishussa terroristit tekevät ajoittain monimuotohyökkäyksiä, jotka usein valitettavasti päättyvät sivullisten kuolemaan ja merkittäviin aineellisiin vahinkoihin. Somalian hallituksen joukot vastaavat näihin rutiininomaisesti tekemällä vastaiskuja ja tyhjentävät kokonaisia kortteleita ihmisistä etsiessään aseita ja räjähteitä.

Alueella vaikuttaa voimakkaasti kaksi terroristijärjestöä, Al Shabaab ja ISIS, sekä useita pienempiä rikollisjärjestöjä. Tavallista on myös klaanien ja yksittäisten paikallisten ihmisten keskinäiset välienselvittelyt aseellisesti. Näistä tapahtumista kuulemme päivittäin.

Tänään saamme kuulla, että käytämme vaihtoehtoista siirtymisreittiä, koska ensisijaisella reitillä on edellisenä iltana räjäytetty usean sadan kilon autopommi. Käskynannon jälkeen suomalaiset siirtyvät muiden kansallisuuksien mukana panssaroituihin ajoneuvoihin odottamaan lähtölupaa tilannekeskuksesta.

Italialaisen jalkaväkijoukkueen panssaroidut ajoneuvot käynnistävät moottorit. Suomalaiset rauhanturvaajat katselevat ikkunoista kun tarkastuspiste toisensa jälkeen ohitetaan ja lopulta saattue on Mogadishun kaduilla. Ajomatka kaupungin läpi kestää nopeimmillaan kolme varttia.

Maan heikon turvallisuustilanteen lisäksi Somalia kärsii pahasta kuivuudesta ja nälänhädästä, kuten koko Afrikan sarvi. Nälänhätä iskee pahimmin lapsiin, naisiin ja vanhuksiin. Matkalla Mogadishun läpi tilanteen voi havaita omin silmin.

Haasteista huolimatta Somalian pääkaupunkiin on perustettu laillinen hallitus ja sen turvana ovat miesmääräisesti vahvat poliisi- ja muut turvallisuusjoukot. Pääkaupunki on käytännössä kokonaan HESCO-vallein ja kulunvalvontapaikoin rajattua aluetta. Aseistettuja turvamiehiä on lähes joka risteyksessä.

Saavuttaessa perille, Suomalaiset rauhanturvaajat siirtyvät yleisesikuntaan. Vartijoita istuskelee joka ovella ja kaikilla käytävillä. Jotkut nukkuvat puiden alla. Suomalaiset rauhanturvaajat antavat panoksensa neuvotteluissa ja joukkojen koulutusta suunniteltaessa.

Toinen osasto odottaa lähtölupaa lentokentän kupeessa. Lopulta lupa saadaan ja osasto aloittaa siirtymisen kaupungin laitamilla sijaitsevaan koulutuskeskukseen. Paikalliset lapsikatraat vilkuttelevat iloisesti rauhanturvaajille, saattueen pujotellessa vilkkaan liikenteen seassa, väistellen kaduilla juoksentelevia aasi- ja vuohilaumoja.

Suomalaisilla rauhanturvaajilla on hyvä maine niin monikansallisessa tukikohdassa kuin Somalien keskuudessa. Useat kouluttajat ovat ansainneet kannuksensa muissa rauhanturvaoperaatioissa ja se näkyy myös somalien koulutustuloksissa.

EUTM Somalia- operaatio antaa poliittista ja strategista neuvontaa sotilaallisissa asioissa Somalian hallitukselle, puolustusministeriölle sekä yleisesikunnalle. Lisäksi operaatio kouluttaa kevyen jalkaväkipataljoonan.

majuri Teemu, EUTM-Somalia, Mogadishu

KriisinhallintaBlogi

[Fiftari]

MOT: Suomalaissotilaiden henki on ollut uhattuna yhteensä 66 kertaa Afganistanissa - maassa palvelleita suomalaisia kriisinhallintaveteraaneja sekä heidän perheitään on uhkailtu

Ylen MOT -ohjelma pyysi puolustusvoimilta tietoja suomalaisjoukkojen sotilaallisesta toiminnasta Afganistanissa.

–Suomalaiset ovat osallistuneet yhteensä 44 tulitaisteluun ja vastanneet vihollisen tuleen 30 kertaa vuosina 2008-2014. Samana ajanjaksona suomalaisia vastaan on tehty kaikkiaan 21 räjähdeiskua. Näistä 12 on ollut tienvarsipommeja ja 9 raketti-iskuja tukikohtiin. Suomalaissotilaiden henki on Afganistanissa ollut uhattuna yhteensä 66 kertaa. Vuodesta 2015 lähtien ei taistelutoimintaan ole osallistuttu, tänään kello 20 TV1:ssä nähtävässä ohjelmassa kerrotaan.

Onko Afganistanin kapinallisille sitten aiheutunut tappioita suomalaisia vastaan käydyissä tulitaisteluissa, ohjelmassa kysytään.

–Aina kun tuleen vastataan, on mahdollista, että vastapuolelle aiheutuu tappioita. Kun suomalainen joukko on ollut tulikosketuksessa kapinallisten kanssa, se on useimmiten ollut osa yhteisoperaatiota, johon on osallistunut sekä Afganistanin omia turvallisuusviranomaisia että kansainvälisten joukkojen osia. Näin ollen itse tulikosketuksen aikana on mahdotonta todentaa kapinallisille aiheutetut mahdolliset tappiot tai niiden aiheuttajan kansallisuus, puolustusministeriö totesi vastauksessaan MOT:lle.

Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa on kuollut kaksi suomalaissotilasta ja 15 on haavoittunut – osa heistä hengenvaarallisesti.
....

MOT:n saamien tietojen mukaan muutamia maassa palvelleita suomalaisia kriisinhallintaveteraaneja sekä heidän perheitään on uhkailtu. Jopa tappouhkauksia on esitetty. Häirintä on jatkunut jo vuosia. Tekijät ovat MOT:n saamien tietojen mukaan Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia.

Iltalehti

[Ari-Lee]

MOT:n saamien tietojen mukaan muutamia maassa palvelleita suomalaisia kriisinhallintaveteraaneja sekä heidän perheitään on uhkailtu. Jopa tappouhkauksia on esitetty. Häirintä on jatkunut jo vuosia. Tekijät ovat MOT:n saamien tietojen mukaan Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia.

Surkeasti "pelatut siirrot" kun joutuvat kysymään kuka turvaa rauhanturvaajien kotirauhan. Ongelma on edelleen hallituksessa ja osaltaan virkakoneistossa. Edes hallituksen vaihtaminen päinvastaista maahanmuuttopolitiikkaa harjoittavaan ei riitä. Tarvitaan kevätsuursiivous kaikissa portaissa.