Olli Nuutila: Somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot (gradu)

[Kemolitor]

Somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot ja naapuruussuhteiden merkitys – Tutkimuskohteena Helsingin Meri-Rastila
Olli Nuutila
Pro gradu -tutkielma
Aluetiede
Kaupunkimaantiede
2012
Helsingin yliopisto
Geotieteiden ja maantieteen laitos
Maantieteen osasto


Tiivistelmä:

Tutkimuksen aiheena on somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot ja naapuruussuhteiden merkitys Helsingin Meri-Rastilassa. Työn tarkoituksena on selvittää Meri-Rastilassa asuvien somalimaahanmuuttajien sosiaalisten siteiden laatua ja luonnetta sekä asuinalueen merkitystä heidän elämässään. Näin ollen somalimaahanmuuttajien elämää tarkastellaan niin yksilöllisestä kuin alueellisestakin näkökulmasta. Muita keskeisesti työhöni liittyviä teemoja ovat maahanmuuttajien kotoutuminen ja työllistyminen, sekä alueellinen keskittyminen.

Tutkimustani varten olen haastatellut kymmentä somalitaustaista maahanmuuttajaa. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja haastatteluaineiston keräämisessä ja analysoinnissa olen hyödyntänyt puolistrukturoitua haastattelumallia. Teemahaastatteluiden muodostaessa tutkimukseni keskeisen ainesisällön, ovat aiheeseen liittyvät kirjallisuuskatsaukset muun tutkimusaineiston tukena, apuna ymmärtämään eri ilmiöiden taustoja ja nykytilaa.

Tutkimustulosten perusteella Meri-Rastilassa asuvat somalitaustaisten maahanmuuttajat kokivat oman asuinalueen tärkeäksi ja kertoivat viettävänsä siellä paljon aikaa. Maahanmuuttajien asuinalueella viettämä aika, sekä sosiaalisten siteiden vahvuus vaihteli kuitenkin selvästi iän ja elämäntilanteen mukaan. Somalien tärkeimmät sosiaaliset siteet koostuivat muista somaleista, oman yhteisön näytellessä tärkeää roolia heidän elämässään. Yhteisön vaikutus on kuitenkin yhä vähäisempi nuorilla ja maahanmuuttajataustaisilla somaleilla, jotka ovat kasvaneet Suomessa ja joiden sosiaalinen verkosto koostuu pitkälti myös kantaväestöön kuuluvista henkilöistä.

Yleisesti ottaen, Meri-Rastilassa asuvat somalit näyttäisivät elävän aika lailla omaa elämäänsä. Vähäisestä kantaväestöön kohdistuvasta kanssakäymisestä huolimatta, maahanmuuttajat kokivat sosiaaliset siteet kantaväestön kanssa tärkeiksi ja olivat siten halukkaita tuntemaan naapurinsa paremmin. Tulosteni mukaan somalit eivät sen sijaan halunneet alueelle lisää muita maahanmuuttajia ja olivat huolissaan asuinalueen maineesta maahanmuuttajakeskittymänä.

Tulevaisuudessa Helsingin muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi kaupungiksi, on tärkeää jatkaa maahanmuuttajapainotteisten asuinalueiden tarkastelua. Kuuntelemalla niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin kokemuksia ja mielipiteitä asuinalueiden sosiaalisesta elämästä, voidaan jatkossa tehdä kaikkien kannalta edullisempia sosiaalipoliittisia ratkaisuja. Etenkin kotouttamis- ja asuntopolitiikkaa koskevat päätökset ovat tärkeitä, joiden avulla luodaan suvaitsevampaa ja sosiaalisempaa Helsinkiä.

Artikkeli gradusta Helsingin kaupungin tiedotuslehden Kvartin sivuilla:
Suomalaista somalielämää Meri-Rastilassa


Luku 1: Johdanto s. 1 - 3

s. 1: Maahanmuuttajille asuinalue on yleensä tärkeässä roolissa, sinne muodostuvien etnisten yhteisöjen ja verkostojen tarjotessa tukea ja turvaa, etenkin maahanmuuton alkuvaiheessa. Mahdollisuus ylläpitää omaa kulttuuria tai uskontoa houkutteleekin uusia tulokkaita asettumaan asuinalueille, missä asuu oman etnisen ryhmän edustajia. Näin ollen pelkkä etnisen yhteisön läsnäolo asuinalueella, on yksi etnisiä yhteisöjä kasaava ja ylläpitävä tekijä.

Tänä päivänä maahanmuuttajien keskittymisestä tietyille asuinalueille käydään jatkuvasti julkista keskustelua. Etenkin keskittymisen mahdollisista negatiivisista vaikutuksista on puhuttu paljon, kuten mm. maahanmuuttajien kotoutumisvaikeuksista tai yksilöiden eriytymisestä muusta yhteiskunnasta.

Tässä pro gradu-työssä tarkastelen somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja. Kiinnostukseni aiheeseen lähti halusta selvittää, millä tavalla ja missä määrin kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat ovat tekemisissä toistensa kanssa? Näin ollen pyrin tutkimuksessani selvittämään naapuruussuhteiden merkityksellisyyttä Meri-Rastilassa asuvien somalitaustaisten maahanmuuttajien elämässä. Tarkastelen sosiaalisten siteiden laatua ja merkitystä sekä yksilöllisestä että alueellisesta näkökulmasta. Tutkimuksen pääosassa on yksilötason tarkastelu, mutta alueellisella, ja jossain määrin myös yhteiskunnallisella tarkastelulla on tärkeä rooli tutkimuksen kannalta.

s. 2: Lisäksi, tarkastelen työssäni maahanmuuttajien luomia merkityksiä asuinalueen suhteen, sekä heidän näkemyksiään nykyisestä ja tulevaisuuden asumisesta. Minkälaisena asuinalueena he näkevät Meri-Rastilan nyt ja tulevaisuudessa, miten he ovat sinne kotiutuneet, sekä minkälaisia merkityksiä asuinalue luo heille niin arkipäiväisessä elämässä, kuin laajemmassakin yhteiskunnallisessa kontekstissa?

Luku 2: Tutkimuksen taustaksi s. 4 - 20

s. 7: Helsingissä maahanmuuttajien alueellista sijoittumista määrittää pitkälti 1990-luvulla harjoitettu kaavoituspolitiikka, kun kaupunki kasvoi voimakkaasti itään. Itä-Helsinkiin rakennettiin paljon uusia asuintaloja, jonne taloudellisen laman myötä sijoitettiin suuri määrä julkisesti tuettua vuokra-asuntotuotantoa. Asuntojen hallintamuotojakauma onkin tärkeimpiä maahanmuuttajien alueelliseen sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä, ja etenkin vähävaraiset maahanmuuttajat päätyvät useimmiten asumaan kaupungin vuokrataloyhtiöihin.

Meri-Rastilan ohella korkean vieraskielisen väestön osuuden kaupunginosia ovat mm. Kivikko, Kallahti ja Kurkimäki.

Helsingissä tarkastelu tulee tehdä vielä hienojakoisemmin, ja mennä korttelitasolle asti, minkä perusteella Helsingistä löytyy noin 50 korttelia, joissa vieraskielisen väestön osuus vaihtelee 30–60 %.

s. 9: Somalien työttömyysluvut ovat selvästi niin kantaväestöä, että myös monia muita etnisiä ryhmiä korkeammat. Lähestulkoon kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat somalikieliset asuivat vuonna 2008 vuokralla, pääosin aravavuokra- tai korkotukivuokra-asunnoissa.

Kantasuomalaisista asui vuonna 2008 26,8 prosenttia omistusasunnossa, kun Afrikasta tulleista maahanmuuttajista vain 4,8 prosenttia. Vielä huomattavampi ero syntyi sosiaalisesti tuetun asumisen kohdalla, missä kantasuomalaiset olivat edustettuina 12,6 prosentilla ja afrikkalaiset jopa 73,6 prosentilla.

s. 11: Nousukauden myötä somalien työllistyminen kuitenkin helpottui, heidän työllistyttyä esimerkiksi bussikuskeina tai siivoojina. Suomessa monet somalit ovat heikon työllistymismahdollisuuksien vuoksi opiskelleet ahkerasti ja somaleiden joukossa onkin enemmän opiskelijoita, kuin missään muussa maahanmuuttajaryhmässä. (Alitolppa-Niitamo & Abdullah 2001)

Lähde on aika vanha, uudempaakin tietoa varmaankin olisi ollut saatavilla gradun tekoaikaan  (gradu valmistui 2012). Lukumäärä ei tässä ole oikein hyvä vertailukeino, koska eri maahanmuuttajaryhmien koot vaihtelevat aika paljonkin.

OSF:n raportissa Somalit Helsingissä todetaan mm.

Tutkittaessa sitä, jatkavatko Helsingin maahanmuuttajakoululaiset toiselle asteelle vai keskeyttävätkö opintonsa, havaittiin, että somalikoululaisilla opintojen keskeyttäminen oli kaikkein todennäköisintä muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattuna ja että vain kolmannes somalikoululaisista jatkoi lukioon.

lähes 38 prosenttia pääkaupunkiseudun nuorista 15–29-vuotiaista somalimiehistä on "ulkopuolisia", koska he eivät opiskele eivätkä käy töissä. Nuorten somalinaisten keskuudessa vastaava osuus on tosin alhaisempi kuin nuorilla somalimiehillä, mutta korkeampi kuin muissa kieliryhmissä.

s. 11: Erilaisen ihonvärinsä ja kovaäänisen puhetapansa myötä, tämä "näkyvä vähemmistöryhmä" erottui ja myös ärsytti valtaväestön keskuudessa.

Vielä tänä päivänä somaleita koskeva uutisointi liittyy usein somalien työttömyyslukuihin, rikollisuuteen tai kasvaviin nuorisojengeihin. Tärkeämpää olisi keskittyä enemmän kyseisen ryhmän sopeutumiseen ja heidän elämänhallintaansa.

Rikollisuus ja nuorisojengit kertovat juuri ryhmän sopeutumattomuudesta ja huonosta elämänhallinnasta.

Somalien rikollisuus ja kasvavat nuorisojengit ovat aika tiuhaan uutisissa vuodesta toiseen. Asiaan olisi aika helppo ratkaisu: somalit lopettaisivat rikollisen toiminnan, nuorisojengit jättäivät valkoisten nuorten hakkaamisen ja ryöstelyn.

s. 12: Somalikulttuuri on yhteisöllinen kulttuuri, johon liittyy laajan perheen tuen ja avunannon vastavuoroisuuden periaate. Kulttuuriin kuuluu myös vilkas vierailukulttuuri, jossa vieras on aina tervetullut toisen kotiin. Yhteisöllinen kulttuuri on kuitenkin usein kaksiteräinen miekka. Se tarjoaa tukea ja turvaa elämän eri osa-alueilla, mutta sen haittapuolena saattaa myös olla liiallisen riippuvuussuhteen kasvaminen, ja sitä kautta eriytyminen valtakulttuurista, sekä yhteisön jäsenten ohjautuminen maahanmuuttajakeskittymiin.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen itäisessä Helsingissä, Vuosaaren peruspiirissä sijaitsevaa Meri-Rastilan aluetta, joka on rakentunut Vuosaaren toisen rakentamiskauden aikana. Meri-Rastilaa alettiin rakentaa 1990-luvun alkupuolella ja uusi asuinalue valmistui kokonaisuudessaan vuoden 1994 kuluessa. Ennen Meri-Rastilan rakentumista alue oli ulkoilu ja huvila-aluetta.

s. 16: Helsingin kaupungin Tietokeskuksen tekemässä selvityksessä (Korhonen & Niska 1994) tarkasteltiin miten suunnitteluratkaisut olivat onnistuneet Meri-Rastilassa.

s. 17: Selvityksen mukaan kaavoituksessa hyödynnetty eri sektoreiden (mm. sosiaalisektorin ja sosiologin) välinen yhteistyö oli osoittautunut hedelmälliseksi.

Jonkin verran saatiin kuitenkin sosiaaliseen ympäristöön liittyviä kielteisiä kuvauksia, jotka kohdistuivat enimmäkseen etnisiin vähemmistöihin ja nuoriin. Joidenkin mielestä pakolaisia oli alueella jo nyt liikaa, mutta moni pelkäsi heidän määränsä vielä kasvavan, jolloin turvattomuus ja häiriöt lisääntyisivät. Yleisesti ottaen asukkaiden mielestä nuoriso ja vähemmistöryhmät olivat liian tiiviin rakentamisen myötä merkittävimpiä asumisviihtyvyyteen liittyviä uhkatekijöitä. Selvityksen (Korhonen & Niska 1994) yhteenvedon lopussa kuitenkin todettiin, että Meri-Rastilasta on muodostumassa asuinalue, jossa tulee olemaan piirteitä kylämäisestä yhteisöstä ja toisaalta monikulttuurisen kaupunginosan edut. Näin ollen ihanne kaupunkikylästä jatkoi elämistään.

Tässä kohtaa olisi graduntekijä voinut kertoa, mitkä ovat monikulttuurisen kaupunginosan edut.

s. 18: Vuoden 1994 alussa noin 10 prosenttia (10,5 %) Meri-Rastilan asukkaista olivat maahanmuuttajia (Helsingin keskiarvo 5 %).

s. 19: Aluetta suunniteltaessa ei osattu varautua näin suureen ulkomaalaisten ja pakolaisten sijoittumiseen alueelle (Korhonen & Niska 1994). Ahola (2006) muistelee Helsingin Sanomissa, kuinka niinä aikoina asuntokauppa kävi kuumana ja alueelta löytyi helposti halpoja asuntoja, omia ja vuokrattavia. Lähiöstä löytyikin koti monelle vasta maahan saapuneelle ulkomaalaiselle. Näin Helsinkiin alkoi muodostua ensimmäinen aidosti monikulttuurinen asuinalue.

s. 20: Uutisointi on liittynyt kiinteästi alueen väestöön ja sen etnososiaaliseen rakenteeseen. Esimerkiksi Helsingin sanomat kirjoittaa vuonna 1995 otsikolla: " Helsingin kansainvälisin kaupunginosa näyttäytyy miltei idyllinä", sekä vuonna 2006 ja 2009 ilmestyneet kirjoitukset: " Nykyajan Naapurilähiö" ja "Meri-Rastilassa on hyvä asua" antavat asuinalueesta hyvin lämpimän kuvan. Asuinalueeseen liittyvät negatiiviset otsikot kuten: "Suomalaisten ja somalien kärhämä kärjistyi puukotukseen Meri-Rastilassa (HS 2004)" ja "Elvytetäänkö metropoliin nyt siirtolaisslummit? (HS 2009)" ovat kuitenkin melko raflaavia ja täten luoneet alueesta negatiivista mielikuvaa. Meri-Rastilan mainetta maahanmuuttajakeskittymänä on käytetty myös kansallisena vertauskuvana, Helsingin (2010) sanomien uutisoidessa otsikolla: "Meri-Rastila-ilmiö ravistelee Lieksaa", Lieksassa tapahtuvista maahanmuuttajien keskittymisestä kaupungin vuokrataloihin.

Vaikkei Meri-Rastilaa voi – etenkään kansainvälisellä mittapuulla katsottuna – mieltää getoksi, on alue hyvä muistutus päättäjille siitä, kuinka varhaisella leimautumiselle, voi olla negatiivinen vaikutus pitkälle asuinalueen tulevaisuuteen. Meri-Rastilan halki kulkeva pääkatu: Merirastilantie tunnetaan vieläkin liikanimellä "Mogadishu Avenue", kadun varrelle aikoinaan muuttaneiden somalipakolaisten mukaan.

Luku 3: Aikaisempi tutkimus ja keskustelu liittyen maahanmuuttajien integraatioon s. 21 - 33

Erityisen tärkeitä sosiaaliset suhteet ovat etenkin maahanmuuttajille, jotka pyrkivät uuteen maahan asettuessaan sopeutumaan yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti vieraaseen ympäristöön.

Ilmeisesti on ns. yleisesti tunnettu tosiasia, että kaikki maahanmuuttajat pyrkivät kulttuurisesti sopeutumaan vieraaseen ympäristöön. Somalien kohdalla en ole aivan vakuuttunut siitä pyrkimyksestä.

s. 22: Pettigrewin ja Troppin (2006) mukaan maahanmuuttajien integroitumisen kannalta onkin olennaista, että he alkavat muodostaa sosiaalisia siteitä kantaväestön suuntaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Sekä etnisen ryhmän sisällä että valtakulttuurissa on normeja, arvoja ja ennakkoluuloja, jotka häiritsevät tai estävät sosiaalisten verkostojen muodostumista. Toisin sanoen yksilön sopeutuminen uuteen maahaan ei pelkästään riipu maahanmuuttajasta itsestään vaan se on useimmiten kytköksissä myös ulkoisiin rakenteisiin.

Suomalaisessa kulttuurissa on todellakin arvoja ja normeja, jotka häiritsevät sosiaalisten verkostojen muodostumista suomalaisten ja somalien välille. Näitä ovat esim. naisten kouluttautuminen ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Jos somalimies kieltäytyy kättelemästä vääräuskoista naista, niin suomalaiselle tulee helposti nuiva asenne moisesta toiminnasta. Somaliassa on aivan normaalia käytöstä kieltäytyä kättelemästä toista ihmistä, Suomessa se ei ole normaalia käytöstä. Mutta onko ongelma silloin somalilla vai suomalaisella yhteiskunnalla?

s. 23: Kontaktiteorian mukaan ennakkoluulot kuitenkin vähenevät, kun kontaktit eri ryhmien välillä lisääntyvät, tulevat monipuolisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi, ja niitä solmitaan statukseltaan samanlaisten ihmisten välillä.

Minä en itse ole kovinkaan vakuuttunut kontaktiteorian paikkansapitävyydestä.

s. 24: Segregoitunut enklaavi vai toimiva monietninen alue? Euroopassa on jo pitkään – ja nyttemmin myös Suomessa – käyty keskustelua siitä, miten maahanmuuttajakeskittymissä asuminen vaikuttaa maahanmuuttajien taloudelliseen ja sosiaaliseen integraatioon. Sosioekonomisen integraation ohella etnisen keskittymisen on nähty myös vaikuttavan sosiokulttuuriseen integraatioon, eli vastaanottomaan kielen, tapojen ja normien oppimiseen. Dhalmannin (2010) mukaan etnistä segregaatiokehitystä on pidetty yleisesti kielteisenä ilmiönä, missä maahanmuuttajien mahdollisuudet solmia suhteita kantaväestön kanssa heikkenevät, ja mahdollisuus kiinnittyä ympäröivään yhteiskuntaan on vaikeampaa. Useat tutkijat ovat todenneet etnisen vähemmistökeskittymän toimivan esteenä etnisen vähemmistön solmiessa suhteita valtaväestön kanssa. Vervoortin tutkimuksen (2010) mukaan myös, mitä suurempi etninen keskittymä asuinalueella on, sitä harvemmin etnisillä vähemmistöillä on sosiaalisia siteitä kantaväestöön, ja etenkin vahvat siteet ovat harvassa.

s. 25: Helsingin asuntopolitiikassa on myös yli 30 vuoden ajan vallinnut sosiaalisen sekoittamisen periaate, jonka avulla asuinalueiden asunto- ja väestökannasta on pyritty saamaan mahdollisimman monimuotoista ja tasapuolista.

s. 26: Virtasen (2009) tutkiessa somalialaisten maahanmuuttajien asumista, hänen haastatteluissaan nousivat esiin myös em. moniongelmaiset kiinteistöt, mihin on maahanmuuttajien lisäksi keskittynyt huono-osaisia ja syrjäytyneitä kantasuomalaisia. Hänen mukaan: "Omien ongelmiensa kanssa kamppailevilla suomalaisilla ei ole voimavaroja tukea maahanmuuttajia heidän kotoutumisessaan." Tämän lisäksi kantaväestön pahoinvointi voi purkautua maahanmuuttajien rasistisena häirintänä ja väkivaltana.

Ulkomaalaisten keskittyminen tietyille asuinalueille voidaan kuitenkin myös nähdä yhteiskuntaa rikastuttavana tekijänä. Näillä monietnisillä alueilla erilaisuus ei ole niin silmiinpistävää ja eri kulttuurien kohtaaminen on arkipäivää. Positiivisten kohtaamisten ja muita kulttuureja koskevan tiedon lisääntymisen tiedon myötä kantaväestön suhtautuminen ulkomaalaisiin onkin näillä alueilla yleensä suvaitsevampaa ja ennakkoluulottomampaa.

Tuo pitää varmasti paikkansa positiivisten kohtaamisten lisääntyessä, mutta entä negatiiviset kohtaamiset?

Virtanen (2005) on omassa gradussaan tutkinut Tampereen Hervannan aluetta ja tuo esille monia mielenkiintoisia seikkoja. Hänen mukaansa monietnisillä alueilla erilaisia maahanmuuttajien kohtaamia ongelmia, kuten rasismia on määrällisesti enemmän, mutta käytännössä näillä alueilla tai niissä taloissa, joissa asuu vähän maahanmuuttajia, toleranssitaso on huomattavasti alhaisempi. Lisäksi mitä suurempi paikallinen ulkomaalaisväestö on, sitä paremmin se myös pystyy tuomaan esille ryhmänsä erityistarpeet ja vastaamaan heihin mahdollisesti kohdistuvaan syrjintään.

Tuon saman asian voisi myös ilmaista näin: mitä suurempi paikallinen (samaa kansallisuutta tai uskontoa edustava) ulkomaalaisväestö on, sitä varmemmin ryhmä tulee esittämään erityisvaatimuksia omaan kulttuuriinsa ja uskontoonsa vedoten.

s. 27: Lisäksi maahanmuuttajien heikkoa asemaa työmarkkinoilla on perusteltu inhimillisen pääoman puutteella, kuten kielitaidottomuudella, sekä ammattitaidon ja työkokemuksen puutteella.

Aikamoista niuhottamista työnantajilta, jos tuollaisten pikkuasioiden (kielitaidottomuus, ammattitaidon puute ja työkokemuksen puute) takia ei oteta maahanmuuttajia töihin. Tosin epäilen kyllä, että kantaväestöön kuuluvallekin ammattitaidon ja työkokemuksen puute voi hankaloittaa työllistymistä.

s. 31: Yhtenä vaihtoehtona maahanmuuttajilla on myös työllistää itsensä oman yhteisön sisällä, turvautumalla etnisiin verkostoihin. Etnisten verkostojen tarjotessa työpaikan, ne toimivat etnisenä resurssina. Etniset resurssit liittyvät olennaisesti ryhmän sosiaalisiin siteisiin ja verkostoihin. Etnisten resurssien tärkein ominaisuus on niiden kyky myötävaikuttaa niiden ryhmien taloudelliseen selviytymiseen, joita ei ole varustettu luokkaan perustuvilla taidoilla, muodollisella koulutuksella ja pääomalla. Pidemmällä tähtäimellä ajateltuna etnisiin suhteisiin perustuvat työpaikat voivat kuitenkin olla haitaksi ja työmarkkinaliikkuvuuden este, sillä niihin liittyy erityisosaamista, joka harvoin on siirrettävissä muihin työtehtäviin. Näin ollen maahanmuuttaja ei niinkään integroidu valtaväestön työmarkkinoille vaan segregoituu omaan viiteryhmäänsä ja työmarkkinakontaktit kantaväestöön jäävät vähemmälle (Forsander et al. 2001).

Yritin miettiä, millaisia olisivat etnisten verkostojen tarjoamat työpaikat, mutta en oikein keksinyt yhtään, jollei sitten pizzanpaistajaa tarkoiteta, mutta sitä eivät taida somalit ainakaan kovin yleisesti harrastaa. Ns. etnospesifit työpaikat (kulttuuritulkit ym.) eivät ole etnisten verkostojen tarjoamia työpaikkoja, niissä aivan varmasti palkka maksetaan verovaroista.

Tilastokeskuksen (2012) julkaisusta (kuva 20) ilmenee, että EU:n ulkopuolelta tulevien väestöryhmien työllisyysaste on yleisesti ottaen selvästi pienempi, kuin mitä EU-maista tulevien. Sama ei päde kuitenkaan työttömyysriskin suhteen, vaikka monilla pienen työllisyysasteen omaavilla mailla on myös suuri riski joutua työttömäksi. Somalialaiset pitävät tilaston kärkipäätä kummankin muuttujan suhteen, työllisyysasteen ollessa vain reilut parikymmentä prosenttia ja työttömyysriskin 12,3 %.

s. 32: Somalien integroitumisesta suomalaisille työmarkkinoille ollaan jo pitkään oltu huolissaan, koska työllistyminen somalien keskuudessa on ollut verrattain hidasta. Vaikka työttömyysaste on viime vuosina laskenut, se on kuitenkin moniin muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattuna korkea. Forsanderin (2002) mukaan somalien alhaista työvoimaosuutta voidaan selittää naisten toistuvilla äitiyslomilla ja kotityöllä sekä opiskelijoiden suurella määrällä. Ongelmana on ollut myös ulkomailla suoritettujen tutkintojen vertailun hankaluus ja suomalaisista poikkeavia työmarkkinoita varten hankittu koulutus tai koulutuksen puute. Hyvin koulutettujen somalien resursseja voisi myös hyödyntää paremmin. Yleisesti ottaen somalien ammatillinen asema on heikko, eikä Suomessa hankittu koulutus takaa välttämättä työn saantia. Somalit ovatkin työllistyneet pääasiassa opetus- ja sosiaalialoille tuottamaan julkisia, omankielisiä palveluita muille somaleille. Lisäksi monet vanhemmat kielitaidottomat miehet tekevät linja-autonkuljettajan tai taksi-kuskin töitä. Forsander (2002) tulkitsee kyseisen tilanteen merkiksi marginalisoitumisesta paitsi työmarkkinoilla, myös laajemmin koko yhteiskunnassa.

Forsander vuodelta 2002 ei oikein hyvä lähdeviite ole tässä tilanteessa. Vaikka 90-luvun alussa tulleissa somaleissa olisikin joukossa ollut jokunen koulutettu ihminen, ovat 2000-luvulla tulleet somalit olleet aika paljolti kouluttamattomia, melkoinen osa luku- ja kirjoitustaidottomiakin.

Useiden tutkimusten mukaan valtaväestön ennakkoluulot ovat kuitenkin edelleen tärkein yksittäinen somalien työllistymistä haittaava tekijä, ja lisäksi enemmän esteenä, kuin millekään muulle maahanmuuttajaryhmälle (Jaakkola 1999; Forsander et al. 2001).

Annika Forsander on osoittanut lausunnoillaan somalien sopeutumisesta yhteiskuntaan, ettei häntä oikein kannattaisi ollenkaan käyttää lähteenä. OSF:n raporttien mukaan muissa Euroopan maissa tilanne on somalien osalta aivan samanlainen, he työllistyvät muita maahanmuuttajaryhmiäkin heikommin ja jättävät koulun kesken muita useammin. Jos syynä asiantilaan on pelkästään valtaväestön ennakkoluulot, niin samanlaisia ennakkoluuloja on myös Ruotsissa, Norjassa, Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa.

[Kemolitor]

Luku 4: Tutkimuksen keskeiset käsitteet s. 33 - 38

s. 34: Tässä tutkimuksessa puhun tarkastelemastani somaliryhmästä kuitenkin yleisesti maahanmuuttajina. Kantaväestöstä puhuessani tarkoitan niitä Suomen kansalaisia, joilla ei ole maahanmuuttajataustaa.

Vuonna 1996 kotouttamistermi tuli viralliseksi tutkimuksenhallinnollisen kielen termiksi, kun kielenkäyttöön vakiintuneen integraatiotermin suomenkieliset vastineet sopeuttaa, mukauttaa ja yhtenäistää eivät tuntuneet enää sopivilta niiden normatiivisen sisällön vuoksi.

s. 35: Työvoimaperäinen maahanmuutto onkin tulevaisuuden Suomessa yhä tärkeämmässä roolissa, väestön ikääntymisen aiheuttaessa työvoimapulaa.

Voipi ollakin, mutta työvoimapulasta puhuminen vuonna 2012 valmistuneessa gradussa vielä kovasti kirjoittajan uskottavuutta, varsinkin kun lähde ko. tiedolle on vuodelta 2004. Gradussa tietenkin osoitetaan, että osaa etsiä tietoa eri lähteistä ja merkitä lähdeviitteet oikein, mutta pitää myös osata arvioida käyttämänsä lähteen soveltuvuutta gradun tekoajankohtaan. Yleensäkin sanaa tulevaisuus on mukava heitellä teksteihin mainitsematta ollenkaan, tarkoittaako tulevaisuus 10, 50 vai 200 vuotta eteenpäin tästä hetkestä.

s. 37: Portes ja Sensenbrennerin (1993) mukaan sosiaalinen pääoma on etnisten ryhmien jäsenilleen tarjoamia sosiaalisia resursseja ja sosiaalista tukea. Näin ollen sosiaalinen pääoma liittyy kiinteästi myös maahanmuuttajien uudessa kotimaassa muodostamiin etnisiin verkostoihin, jotka toimivat yhteisön sisällä tärkeänä tiedon välitysmekanismina, sekä sosiaalisena turvaverkkona. Pitemmällä tähtäimellä katsottuna tämänkaltaiset tiiviit etniset verkostot eivät välttämättä kuitenkaan ole hyväksi sen jäsenille, ajatellen suhteiden solmimista ja integroitumista kantaväestön kanssa (Anthias 2007). Portesin (1998) mukaan sisäänpäin kääntyneet etniset verkostot voivat myös vaikeuttaa sen jäsenten tiedon saantia muualta yhteiskunnasta.

Luku 5: Tutkimuksen näkökulma ja teoreettiset lähtökohdat s. 38 - 41

s. 40: Suomessa esim. Ahmad (2006) on tutkinut maahanmuuttajien sosiaalisten verkostojen yhteyttä työllistymisen kannalta. Tutkimuksen mukaan henkilökohtaiset kontaktit olivat tärkein työllistävä tekijä maahanmuuttajien keskuudessa. Suurin osa solmituista työsuhteista oli löytynyt, kun tietoa vapaista työpaikoista oli saatu henkilökohtaisilta kontakteilta.

Luku 6: Tutkimuksen aineisto ja menetelmät s. 41 - 46

Tutkimukseni keskeisenä menetelmänä olen käyttänyt puolistrukturoitua haastattelumallia, joka tunnetaan myös teemahaastatteluna. Teemahaastatteluiden lisäksi tutkimukseni aineiston muodostavat aihepiiriin liittyvä kirjallisuus ja tutkimukset. Teemahaastatteluiden muodostaessa tutkimukseni varsinaisen aineistosisällön, ovat aiheeseen liittyvät kirjallisuuskatsaukset muun tutkimusaineiston tukena, apuna ymmärtämään eri ilmiöiden taustoja ja nykytilaa. Teemahaastatteluiden avulla kiinnitän teoreettisen otteen empiriaan ja luon sille paikallisen kontekstin. Meri-Rastilan valitsin tutkimusalueeksi, koska se omaa suhteellisesti katsottuna Helsingin korkeimman vieraskielisen väestön osuuden. Lisäksi alueen mielenkiintoinen suunnitteluhistoria, sekä sen saama julkisuus mediassa, tekevät alueesta kiinnostavan tutkimuksen kohteen.

Haastattelut olen kerännyt vuoden 2012 kevään ja kesän aikana. Tutkimustani varten haastattelin kymmentä somalia, joista neljä olivat miehiä ja kuusi naisia. Nauhoitin tekemäni haastattelut, joissa jokaisessa käytettiin haastattelukielenä suomea. Haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin. Haastateltavat olivat keskimäärin noin 20-40-vuotiaita, joista yhdeksän olivat taustaltaan maahanmuuttajia, yhden ollessa Suomessa syntynyt maahanmuuttajataustainen somali. Haastateltavista kahdeksan asui Meri-Rastilassa, kahden haastateltavan asuessa viereisellä Kallahden asuinalueella, joka on kiinteästi yhteydessä Meri-Rastilan asuinalueeseen.

Keskimäärin haastateltavat olivat asuneet alueella noin 20- vuotta.

Lisäksi somalikulttuurissa suositaan kasvotusten tapahtuvaa tiedon välitystä, ja osa Suomeen tulleista somaleista voi olla kirjoitus- tai lukutaidottomia.

Jos haastateltavat ovat asuneet alueella vähintään 20 vuotta, niin kai he jo tässä ajassa ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan. Vai ovatko?

Saamieni yhteystietojen avulla aloitin haastateltavien tavoittamisen. Koitin tavoittaa mahdollisia haastateltavia usean viikon ajan, soittamalla ja lähettämällä sähköposteja. Monet vaikuttivat olevan suostuvaisia haastatteluun, mutta useassa tapauksessa asia jäi puolitiehen, haastateltavan jättäessä vastaamatta viesteihin/puheluihin tai johtuen yleisistä aikatauluongelmista. Soittamalla ja sähköposteja lähettämällä sain kevään aikana vain muutamia haastateltavia ja pahimmillaan kyseinen työskentelymetodi johti turhauttavaan ja tuloksettomaan haastateltavien jahtaamiseen. Vaikka sainkin informanttien kautta ajoittain hyvinkin runsaasti mahdollisten haastateltavien yhteystietoja, huomasin soittamisen ja sähköpostiviestien lähettämisen olevan hyvin hidas ja tehoton tapa päästä tutkimuksessani eteenpäin.

Toukokuussa pääsin kuitenkin hieman pintaa syvemmälle, kun tutkijaystäväni kontaktien avulla sain tuekseni erään somaliherran. Kyseinen herra oli arvostettu henkilö Helsingin somaliyhteisössä, ja hän lupasi auttaa minua haastateltavien hankkimisessa. Hänen kanssaan lähdin vierailemaan Meri-Rastilan somali-kahvilaan (minne kielellisistä syistä olisi muutoin ollut vaikeaa mennä). Hän pyysi mukaansa vielä kyseisen kahvilan "puheenjohtajan" avustamaan ja kertomaan muille tutkimukseni luonteesta ja tarkoitusperistä. Heidän esiteltyä minut ja tutkimukseni aiheen, sain muutaman ihmisen kanssa sovittua haastattelun. Kyseiset haastateltavat tarvitsivat kuitenkin tulkin mukaansa, jonka kanssa "puheenjohtaja" lupasi kuitenkin auttaa.

Seuraavina viikkoina vierailin kahvilassa useasti, sovittuina ja ei-sovittuina aikoina, yrittäen sovittaa haastateltavien ja tulkin aikataulut yhteen. Jokaisen vierailun jälkeen jouduin kuitenkin pettymään, joko haastateltavan tai tulkin loistaessa poissaolollaan tai ihmisten ollessa liian kiireisiä haastattelua varten. Ilman tulkkia vierailuni olivat melko hankalia yhteisen kielen puuttuessa. Täten, myös uusista haastatteluajoista sopiminen osoittautui haastavaksi. Jotkut paikanpäällä tapaamistani somaleista puhuivat kuitenkin jonkun verran suomea, mutta olivat liian epäluuloisia suostuakseen haastatteluun. Toukokuun loppupuolella huomasin, etteivät vierailuni kahvilaan tuota tulosta.

Mielenkiintoisia nämä somalien kiireet ottaen huomioon heidän työllistymisasteensa. Muutamissa muissakin graduissa on tullut sama esille: somalien erilainen aikakäsitys aiheuttaa helposti turhautumista suomalaiselle.

Kahvila oli kuitenkin kiinni, joten päätin mennä käymään eräässä asukastilassa, missä olin aiemmin jutellut sen toiminnanohjaajan kanssa. Kahvilassa tapasin onnekseni erään somalin, jota olin yrittänyt jo aiemmin tavoittaa, sekä hänen ystävättärensä, jotka sain lopulta suostuteltua haastatteluun. Heidän kauttaan sain lisäksi uusia haastateltavia. Somalikahvila vaihtui uuteen haastateltavien hankkimispaikkaan: Haruspuistoon ja siellä sijaitsevaan päiväkotiin, mistä sainkin hankittua loput tarvitsemani haastattelut.

s. 45: Yleisesti ottaen ne ihmiset, jotka osasivat hyvää suomen kieltä, antoivat myös rikkaampia vastauksia ja heille pääsi esittämään mielenkiintoisia jatkokysymyksiä. Nämä ihmiset puhuivat myös avoimesti muista aiheista, ja panin merkille, kuinka somalialaiselle kulttuurille ominainen tapa puhua asioista tarinan muodossa, näkyi heidän tavassaan vastata.

Niin, se somalien rikas tarinankerrontaperinne on tullut monessa muussakin yhteydessä vastaan korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Esimerkiksi kysyessäni nuorten tavasta hankkia tietoa työpaikoista, he kertoivat etsivänsä yleensä töitä internetistä, niin kuin kaikki muutkin. Nämä somalinuoret sattuivat vielä olemaan oikeita "mallioppilaita" integraation suhteen, jotka olivat säilyttäneet oman kulttuurin, kielen ja uskonnon, mutta omaksuneet myös suomalaiset tavat ja kulttuurin. Tästä voisikin vetää varovaisen johtopäätöksen suomalaisen peruskoulun toimivasta "kotouttavasta" vaikutuksesta maahanmuuttajiin, joka valmentaa uudet tulokkaat yhteiskuntaan, huomioiden samalla heidän erilaisen kulttuuri- ja uskontotaustan.

Otetaan tähän rinnalle YLE:n uutinen 26.4.2014:

Somalialaistaustaisten nuorten syrjäytymisriski on Tilastokeskuksen mukaan omaa luokkaansa: peräti 41 % somalialaistaisista nuorista on ilman työtä, koulutusta ja peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
http://hommaforum.org/index.php/topic,70099.0.html

s. 46: Kaikki, paitsi yksi haastateltavista, kävivät töissä. Lisäksi osa naisista toimitti kotiäidin virkaa. Työssäkäymisen teemaan liittyen, olisin kuitenkin mieluusti haastatellut vielä enemmän niitä, jotka eivät olleet työn piirissä. Juurikin nämä vanhemmat työttömät somalimiehet joita yritin somalikahvilasta saada haastateltaviksi olisivat tarjonneet hyvää työttömän maahanmuuttajan näkökulmaa tutkimukseeni.

Tällainen otos vääristää kyllä helposti tuloksia, koska somalien työllistymisaste on heikoimpia Suomessa eri etnisiä ryhmiä vertailtaessa ja vastaavasti työttömyysaste korkeimpia.
http://hommaforum.org/index.php/topic,27253.0.html

Kaikki haastateltavat mukaan luettuina, ihmiset olivat asuneet alueella keskimäärin noin 18 vuotta, mikä lisää luotettavuutta suhteessa haastateltavien paikallistuntemukseen. Osalla haastateltavista oli kuitenkin melko heikko suomenkielen taito, joka näkyi heidän vastausten suppeutena.

Vähintään 18 vuotta Suomessa asuneilla on "melko heikko suomenkielen taito". Toivottavasti he eivät ole kirjoittajan mainostamia "integraation mallioppilaita".


Luku 7: Tutkimustulosten analysointia s. 47 - 70

s. 48: Haastattelemieni somalien läheiset naapuruussuhteet olivat kuitenkin lähes poikkeuksetta "omiensa" kanssa solmittuja (vahvat siteet). Jokainen vastaajista mainitsikin läheisimmiksi ihmisiksi oman perheen ja sukulaiset, jotka ovat tärkeitä jokapäiväisessä elämässä. Näin ollen vain muutamalla haastateltavalla oli varsinaisia sosiaalisia siteitä kantaväestön suuntaan (heikot siteet), jotka he tunsivat esim. pitkään samassa rapussa asuneina.

s. 49: Muutamille (vanhemmat somalinaiset) alueen ulkopuoliset tuttavat rajoittuivat kuitenkin vain omiin sukulaisiin (vahvat siteet), joihin oltiin yhteydessä erinäisten juhlatilaisuuksien tullen, kuten esim. häiden ja itsenäisyyspäivän merkeissä.

s. 50: Valtaosa haastateltavista olivat halukkaita tuntemaan paremmin omia naapureitaan. Useampi mainitsi myös sen, kuinka läheisemmät suhteet kantaväestöön tekisivät olon entisestä kotoisammaksi.

Muutamalle haastateltavalle naapuruussuhteiden "laatu" oli myös jokseenkin samantekevää, eikä heillä ollut sen koommin kiinnostusta tai aikaa tutustua naapureihin paremmin.

s. 51: Toisaalta haluttiin olla tekemisissä naapureiden kanssa, eikä naapureiden "statuksella" näyttänyt olevan väliä, mutta toisaalta monen vastauksista välittyi pientä epävarmuutta ja tyytymättömyyttä naapuruusasioiden suhteen. Se, että moni haastateltavista esittää asioita hieman kierrellen, voi liittyä heidän luomaan ns. onnellisuusmuuriin haastattelutilanteessa. Onnellisuusmuurin avulla maahanmuuttaja suojelee yksityiselämäänsä, sekä puolustaa oman etnisen ryhmänsä asemaa valtaväestö-vähemmistö suhteessa. Lisäksi haastateltava pyrkii antamaan valtaväestöön kuuluvalle haastattelijalle mahdollisimman positiivisen kuvan, eikä halua kertoa mahdollisista Suomessa elämiseen liittyvistä ongelmista (esim. ettei tulisi toimeen suomalaisten naapureiden kanssa).

s. 55: "Joo, siis onhan ne, toisaalta mulle ei tuu mieleen mitään muutakaan etnisen taustan omaavaa porukkaa, puhun siis Euroopan ulkopuolisista maahanmuuttajista, eli aasialaiset pysyy aasialaisten kaa, arabit pysyy arabien kaa, somalit somalien kaa....että jos ei ole Euroopasta tai varsinkin jos ihonväri on vähän erilainen, niin kyllä ne ihmiset pyörii aina omissa porukoissaan."

Suurin osa haastateltavista toivoi, että somaleiden ja etenkin kantaväestön väliset sosiaaliset suhteet kehittyisivät entisestään ja että molemminpuolinen ymmärrys toisten kulttuureja kohtaan kasvaisi. Haastateltavien mukaan somalit pyrkivät kuitenkin säilyttämään oman tapakulttuurinsa, sen kuitenkaan haittaamatta sopeutumista uuteen yhteiskuntaan.

s. 58: Median lisäksi, myös maahanmuuttajat itse olivat huolissaan oman asuinalueensa maineesta ja maahanmuuttajien kasvavasta määrästä. Suurin osa haastattelemistani somaleista ei haluisi lisää ulkomaalaisia alueelle. Monet pelkäsivät konfliktien ja väkivallan lisääntyvän jos alueella tulee jatkuvasti lisää ihmisiä eri kulttuureista.

Erittäin syvällistä ja viisasta ajattelua haastatelluilta somaleilta.

"Ei lisää ulkomaalaisia. Ei myöskään somalialaisia, koska jos ulkomaalaisia tulee, niin heillä yleensä paljon lapsia, eikä suomalainen oikein tykkää." (Nainen, 38 vuotta)

"Ei lisää ainakaan. Ei vielä ongelmaa, mutta jos tulee lisää, niin ei hyvä, enemmän sekaisin. Turvallisuuden takia ei enempää, tulisi varmasti riitaa... Suomalaiset ei hyväksy sitä, jos tulee koko ajan lisää ulkomaalaisia, tuntevat olonsa uhatuksi, konfliktit voisivat alkaa lisääntyä ja suomalaiset voisivat alkaa muuttaa pois." (Nainen, 23 vuotta)

s. 59: Monet haastateltavista eivät kuitenkaan pitäneet maahanmuuttajien keskittymistä samoille asuinalueille pelkästään huonona asiana, vaan näkivät siinä myös positiivisia puolia, kuten yhteisöllisiä hyötyjä. He kokivat oman yhteisön läsnäolon hyödylliseksi, etenkin uusille tulokkaille, mutta tiedostivat myös asian haittapuolia, esim. integroituminen uuteen yhteiskuntaan voi olla vaikeampaa. Valtaosa oli myös sitä mieltä, että maahanmuuttajia tulisi hajasijoittaa vielä tehokkaammin muihin kaupunginosiin.

Aivan, oma yhteisö eli siis somaliyhteisö koettiin hyödylliseksi uusille somalitulokkaille, mutta toisaalta eri kulttuureista tulevien ihmisten muuttamisen alueelle pelättiin lisäävän konflikteja ja väkivaltaa. Kirjoittaja on itsekin huomannut kommenttien epäloogisuuden:

s. 60: Haastattelemieni somalien ajatukset maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä ja suomalaisten mahdollisesta poismuutosta Meri-Rastilassa, luovat mielestäni kuitenkin taas melkoisen ristiriidan haastateltavien aiemmin esittämien ajatusten kanssa, missä ihmiset puhuvat asuinalueen hyvästä hengestä sekä konfliktien vähäisyydestä (em. onnellisuusmuuri-käsite). Haastateltavien yllä esittämät ajatukset eivät kieli juurikaan alueen hyvästä sosiaalisesta koheesiosta vaan pikemminkin pinnan alla kytevistä konflikteista. Todellisuudessa Meri-Rastilassa voidaankin olla tilanteessa, että alueen muuttuva ja samalla yhä enempi monikulttuuriseksi kasvava väestöaines, on tekemässä alueesta sosiaalisesti hajanaisen ja epävakaan.

s. 63: Meri-Rastilan keskustassa, ostoskeskuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee alueen oma somali-kahvila. Kyseinen kahvila näyttäytyy tärkeänä vapaa-ajan viettopaikkana alueen somalimiehille, koska he kokevat, ettei alueella ole muutakaan paikkaa missä tavata omia maanmiehiään. Kuitenkaan kaikki eivät koe itseään tervetulleiksi kahvilaan, johtuen eri klaanien välisistä eroavaisuuksista.

Ilmeisesti somalit pitäisi asuttaa niin, ettei samaan lähiöön tule eri klaanien väkeä.

Kuten edellä mainitsin, kahvilassa käyvät somalit koostuivat pääosin vanhemmista miehistä, jotka puhuivat suomen kieltä huonosti jos ollenkaan. Muutama haastateltavani osasikin kertoa, kuinka kahvilassa käyvät somalit ovat juuri niitä vanhempia miehiä, jotka eivät osaa suomenkieltä, ja ovat lähestulkoon täysin eristäytyneitä valtaväestöstä. Näin ollen vaikutti siltä, että kyseisten herrojen sosiaaliset siteet koostuivat pääosin vain kahvilassa käyvistä muista somaleista (vahvat siteet).

s. 67: Haastattelemistani ihmisistä vain yksi henkilö oli tällä hetkellä vailla työpaikkaa, ja muutama naisista oli kotiäitinä, muuten ihmiset olivat enemmän tai vähemmän kosketuksissa työelämään. Puolet haastateltavissa olivat töissä Meri-Rastilassa. Näin ollen alue osoittautui merkittäväksi "työnantajaksi", ihmisten käydessä töissä oman asuinalueen sisällä. Lisäksi, kaikki haastattelemani naiset olivat joko töissä tai kotiäiteinä alueella.

Tähän olisi tarvittu tarkempaa tietoa siitä, millaisissa työpaikoissa haastatellut ovat.

s. 69: Somalialaisten perustamat liikeyritykset Helsingissä ovat lähinnä omalle yhteisölle suunnattuja palveluja, kuten ruoka- ja vaatekauppoja, mistä ihmiset voivat ostaa somalialaisia tuotteita. Toisin kuin monet muut etniset vähemmistöt, somalit eivät ole vielä suuntautuneet tarjoamaan palveluja tai tuotteitaan valtaväestön suuntaan, esim. perustamalla somalialaisia pikaruokaravintoloita.

Luku 8: Pohdintaa ja tulosten tarkastelua s. 70 - 79

s. 71: Mielestäni nyt ollaankin maahanmuuttajien kotouttamisen suhteen taitekohdassa, missä järkevällä sosiaali- ja asuntopolitiikalla voidaan vielä ehkäistä negatiivista kehityskulkua ja siten turvata sosioekonomisesti tasainen yhdyskuntarakenne.

s. 72: Onkin mielenkiintoista huomata, että somaliyhteisössä vallitsevat miehen ja naisen sosiaaliset reviirit näyttäisivät pysyttäytyneen tähän päivään saakka jokseenkin samanlaisina, eikä uudenlaisessa yhteiskunnassa eletty aika ole siten merkittävästi päässyt vaikuttamaan somalialaisten perinteisiin rooleihin.

s. 73: Ja mistä sitä tarkalleen tietää, kuinka tyytyväisiä somalikahvilassa käyvät vanhemmat miehet ovat elämäänsä? He eivät vanhoina miehinä jaksa välttämättä edes tutustua vieraan kulttuurin ihmisiin, vaan panostavat mieluummin omaan lähipiiriinsä. Oman etnisen ryhmän läsnäolo ja siihen liittyvä yhteisöllinen kulttuuri voikin olla yksi osasyy, minkä takia kaikki somalit eivät välttämättä näe tarpeelliseksi luoda suhteita muiden ryhmien kanssa.

s. 74: Tutkimustulosteni suhteen mielenkiintoisin seikka on kuitenkin se, kuinka huolestuneita maahanmuuttajat itse olivat asuinalueensa maineesta. Lähestulkoon kukaan ei nähnyt maahanmuuttajien määrän kasvua hyvänä asiana. Osa haastateltavista ei toivonut edes lisää somaleita asuinalueelle. Mielipiteiden taustalla oli huoli väestön sosioekonomisesta yksipuolistumisesta ja lisääntyvistä konflikteista, valtaväestön muuttaessa muualle.

Jos valtaväestö muuttaa muualle, niin kenen kanssa niitä konflikteja sitten tulisi, muiden somalien vai muiden maahanmuuttajien? Joka tapauksessa somalit siis pelkäävät konflikteja, jos valtaväestö muuttaa pois. Erittäin kiinnostava näkemys.

s. 75: Näin ollen maahanmuuttajan kotoutumisprosessi voi paradoksaalisesti vaarantua ja asuinympäristö muodostua haitalliseksi, jos yksilön päivittäinen toiminta rajoittuu lähinnä omalle alueelle ja hänen sosiaaliset suhteensa koostuvat yksipuolisesti, vain samalla alueella asuvien, oman etnisen yhteisön jäsenistä. Tällöin maahanmuuttaja ei välttämättä tunne tarvetta opetella kieltä tai tutustua muihin, kuin omaan etniseen ryhmään kuuluviin ihmisiin.

Ruotsissa tuo kehityskulku on jo nähty paljon isommassa mittakaavassa.

Kaikesta huolimatta, uskon oman etnisen yhteisön läsnäolosta olevan maahanmuuttajalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Etenkin uudelle tulokkaalle yhteisön tuki ja turva ovat arvokkaita, uuteen yhteiskuntaan sopeutumisen ja käytännön asioiden järjestämisen kannalta. Oman yhteisön läsnäolo luo yksilölle asuinalueeseen liittyviä merkityksiä, kuten esim. paikkaan kuulumisen tunnetta. Näin ollen, jos asuinalueelta puuttuu yksilön kannalta tärkeitä ihmisiä ja sosiaalisia verkostoja, tuskin asuinalue itsessään tuo yksilön elämään sen suurempaa merkitystä. Toki maahanmuuttaja voi tuntea olonsa kotoisaksi myös valtaväestön keskuudessa, mutta useimmiten yksilö viihtyy parhaiten sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaalivat samoja tapoja ja kulttuuria.

Varmasti viihtyy, mutta entä se kotoutuminen? Se on yhteiskunnan kannalta tärkeämpää kuin somalien viihtyminen.

s. 76: Kotoutumisen suhteen nuorten maahanmuuttajataustaisten- sekä suomalaisen peruskoulun käyneiden somalien osalta tilanne näytti hyvältä.

Uutisoinnin perusteella somalinuorten tilanne näyttää erittäin huonolta.

s. 77: Kansainvälistyvässä maailmassa koen Suomelle tärkeänä, ja suorastaan velvollisuutena, ottaa vastaan mahdollisimman moninainen joukko tänne haluavia ihmisiä.

Jaahas, kohtalaisen asiallisesti kirjoitetun gradun lopussa sorrutaan sitten öyhöttämiseen. Mikä ihmeen velvollisuus Suomella on ottaa vastaan tänne haluavia ihmisiä, joita kyllä taatusti maailmalla riittää.

Tulevina vuosina työvoimapula tietyillä aloilla vaatii runsaasti työvoimaa ulkomailta. Osa tänne tulevista maahanmuuttajista jäävät myös pysyvästi asumaan maahamme. Täten, koen tärkeänä ja kaikkien etuna, että tuleva monikulttuurinen yhteiskuntamme toimii mahdollisimman hyvin.

Ai niin, se aivan kohta iskevä huutava työvoimapula ja tietenkin tuleva monikulttuurinen yhteiskuntamme. Kirjoittajan mielestä yhteiskuntamme ei vielä ole monikulttuurinen, vaan vasta "tuleva".


Taas kerran gradun aihe ja alku lupasi enemmän kuin mitä jäi käteen. Ongelmaksi tuli haastateltavien valikoituminen erittäin epäedustavaksi otokseksi koko somalipopulaatiosta. Kirjoittajan olisi pitänyt paljon kriittisemmin analysoida tuloksiaan sen valossa, ettei hänen haastatteluotoksensa edustanut hyvin tai edes keskinkertaisesti somalipopulaatiota.