Raha- ja pankkijärjestelmä 2.0

[Rubiikinkuutio]

Eli valistuneena arvauksena sanosin että jos harrastetoiminnalle ei lasketa minkäänlaisia kustannuksia niin mobiilipelit on hyvinkin tuottavia. Mutta jos myös tämän työn kustannukset lasketaan voi olla että persneton puolelle menee.

Lähinnä laskisin yhtälöstä ulos harrastepelien sekä työtunnit, että tuotot.

[sr]

Täysin samaa mieltä. Alkupään sekavuustila on ollut 90% lottoa ja 10% taitoa. Tulevaisuudessa markkinoinnin osuus tulee vielä kasvamaan tuossa yhtälössä.

Ja jos palataan alkuperäiseen väitteeseeni, eli tulojakauman muuttumiseen epäoikeudenmukaiseksi, niin harva pitäisi oikeudenmukaisena sitä, että kerran kuussa työpaikoilla jaettaisiin jokaiselle tuhannesta työntekijästä lottokuponki, ja yksi heistä voittaisi 90% työpaikan palkkapotista ja muut jakaisivat keskenään jämät. Minun väitteeni oli siis se, että robotistumisen, globalisaation ym. seurauksena tämä on se, mihin puhtaasti markkinajohtoinen (=saat sen, mikä työsi lisäarvo on markkinoilla) tulonjako johtaa. Tulevaisuuden ongelma tulee olemaan siis se, millä markkinatalouden hyvät puolet (=resurssien oikea allokointi) saadaan yhdistettyä jollain muotoa oikeudenmukaiseen tulojakaumaan. Tietysti joku voi sanoa, että kunhan tulonsiirroilla huolehditaan, ettei kukaan joudu elämään absoluuttisessa köyhyydessä, niin sen jälkeen on ihan sama, miten sen päälle menevät tulot jaetaan, mutta itse väittäisin, että epätasaisesta tulonjaosta seuraavalla suhteellisella köyhyydelläkin on kykyä synnyttää sosiaalisia paineita, jotka voivat sitten johtaa yhteiskunnan murentumiseen. Lontoon mellakat pari vuotta sitten olivat esimerkki tästä. Suurin osa mellakoitsijoista elää materiaalisesti yltäkylläisempää elämää kuin isovanhempansa elivät samanikäisinä, mutta toisaalta näkevät samaan aikaan ympärillään uskomatonta rikkautta, johon heillä itsellään ei koskaan tule olemaan mahdollisuutta päästä.

[jka]

Jos katsotaan Suomea niin vasta Supercell on tuonut tämän ilmiön. Ei millään muulla talouden alalla ole edelleenkään täysin arpaan perustuvaa tulonjakoa. Supercell tekee miljardin liikevaihtoa, eli 0,5% Suomen BKT:sta. Eihän tuolla ole oikeasti kansantaloudellisesti mitään merkitystä miten nuo tulot jaetaan. Pelkästään Veikkaus vaikuttaa ihan samalla painolla epätasaiseen tulonjakoon Suomessa. Kaikki mitä Supercell jakaa on sentään ulkomaan kaupasta saatuja tuloja.

Ainoastaan virtuaalihyödykkeillä on ylipäätään mahdollista  näin suuri tuottavuus. Virtuaalihyödykkeiden ylisuuret voitot katoaa kuitenkin hyvin nopeasti kilpailun mukana koska virtuaalibisnekseen voi kuka vaan ryhtyä koska vaan jos siellä kerran on ylisuuria voittoja  tarjolla. Eli Supercellinkin voitot on hyvin väliaikaisia, eivätkä tule kestämään.

Vaikka jatkossakin pelin menestys perustuu edelleenkin paljolti onneen, niin ei se voittaja enää niin paljon jatkossa saa kuin tällä hetkellä näyttää koska Supercelliä potkaisi onni melkein heti. Tämä on vain yksittäistapaus. Kyllä Supercellkin joutuu tekemään 50 yritystä ennenkuin se onni taas potkii uudestaan ja sinne ne voitot lopulta häviää.

[sr]

Jos katsotaan Suomea niin vasta Supercell on tuonut tämän ilmiön. Ei millään muulla talouden alalla ole edelleenkään täysin arpaan perustuvaa tulonjakoa. Supercell tekee miljardin liikevaihtoa, eli 0,5% Suomen BKT:sta. Eihän tuolla ole oikeasti kansantaloudellisesti mitään merkitystä miten nuo tulot jaetaan. Pelkästään Veikkaus vaikuttaa ihan samalla painolla epätasaiseen tulonjakoon Suomessa. Kaikki mitä Supercell jakaa on sentään ulkomaan kaupasta saatuja tuloja.

En tietenkään väittänyt, että olisimme jo nyt siinä tilanteessa, että tulot ovat vain onnesta kiinni. Minusta kuitenkin kaikki merkit viittaavat siihen, että siihen olemme menossa.

Ainoastaan virtuaalihyödykkeillä on ylipäätään mahdollista  näin suuri tuottavuus. Virtuaalihyödykkeiden ylisuuret voitot katoaa kuitenkin hyvin nopeasti kilpailun mukana koska virtuaalibisnekseen voi kuka vaan ryhtyä koska vaan jos siellä kerran on ylisuuria voittoja  tarjolla. Eli Supercellinkin voitot on hyvin väliaikaisia, eivätkä tule kestämään.

Ensinnäkin, juuri virtuaalihyödykkeistä se tulevaisuuden hyvinvointi tulee entistä enemmän koostumaan, koska konkreettista sälää ihmisillä on jo ihan tarpeeksi. Toiseksi, minusta itse osoitit jo, ettei pelibisneksessä ole ylisuuria voittoja, vaan se keskimäärin pääsee nipin napin omilleen. Tällainen ei tietenkään suoraan vedä kilpailijoita puoleensa. Tietenkin minä vaikkapa sijoittajana panisin rahani siihen putiikkiin, joka tekee sen miljardin liikevaihdon, mutta jos valittavana on 100 putiikkia, niin enhän voi tietää niistä etukäteen, mikä se voittaja on. Jos taas investoin vaikkapa siihen mainitsemaasi parturiyrittäjään, niin vaikka valitsisin niistä sadasta parturista sen, joka on 50:ksi paras, se todennäköisesti tekee liikevaihtoa suunnilleen saman verran kuin se paraskin.

Vaikka jatkossakin pelin menestys perustuu edelleenkin paljolti onneen, niin ei se voittaja enää niin paljon jatkossa saa kuin tällä hetkellä näyttää koska Supercelliä potkaisi onni melkein heti. Tämä on vain yksittäistapaus. Kyllä Supercellkin joutuu tekemään 50 yritystä ennenkuin se onni taas potkii uudestaan ja sinne ne voitot lopulta häviää.

Niin ja jollain ei onni potkaise missään vaiheesssa. Kuitenkin sen, jolla onni ei potkaise, pitäisi saada ruokansa ja katto pään päälle. Juuri tästä syystä minusta talousmallien pitää tulevaisuudessa muuttua, jotta mahdollisimman usea ryhtyy esim. tekemään pelejä, joiden lisäarvo hyvinvointiin on onnistuessaan varsin merkittävä juuri niiden kopioitavuuden vuoksi.

[jka]

Ensinnäkin, juuri virtuaalihyödykkeistä se tulevaisuuden hyvinvointi tulee entistä enemmän koostumaan, koska konkreettista sälää ihmisillä on jo ihan tarpeeksi. Toiseksi, minusta itse osoitit jo, ettei pelibisneksessä ole ylisuuria voittoja, vaan se keskimäärin pääsee nipin napin omilleen.

Vaikka bisneksessä kokonaisuutena ei olekaan ylisuuria voittoja tarjolla niin pelibisnes on jo nyt yksi maailman kilpailluimmista bisneksistä. Väittäisin jopa että kilpailluin.

Se, että kilpailu ei vielä näy niin että ylisuuret voitot olisi hävinnyt johtuu että bisnesmalli jonka Supercell oikeastaan vei huippuunsa, eli free-to-play on vielä nuori. Kilpailijat eivät ole vielä päässeet samalle tasolle free-to-play pelien tekemisessä. Aina paradigman murroskohdissa joku vetää vähän aikaa ylisuuria voittoja.

Tuo, että miten paljon hyvinvointi perustuu virtuaalihyödykkeisiin onkin todella mielenkiintoinen kysymys. Voi tietysti ajatella että ihminen jolla jo on kaikkea materiaa panostaa lopulta virtuaalihyödykkeisiin. Mutta väitän, että ainakaan kaikki ihmiset ei näin tee. Kaikki ihmiset joilla on nälkä panostavat kyllä syömiseen. Mutta kaikki ihmiset ei panosta enää virtuaalihyödykkeisiin. Moni panostaa vapaa-aikaan, muihin harrastuksiin kuin pelaamiseen tai virtuaalimailmassa oleviin harrastuksiin, matkustamiseen, hommafoorumilla filosofeeraamiseen jne.

Esim, ei minua kiinnosta pätkääkään kerätä kultaa Clash of Clansissa. Suurinta osaa ihmiskunnasta ei kiinnosta Clash of Clans pätkääkään.

Niin ja jollain ei onni potkaise missään vaiheesssa. Kuitenkin sen, jolla onni ei potkaise, pitäisi saada ruokansa ja katto pään päälle. Juuri tästä syystä minusta talousmallien pitää tulevaisuudessa muuttua, jotta mahdollisimman usea ryhtyy esim. tekemään pelejä, joiden lisäarvo hyvinvointiin on onnistuessaan varsin merkittävä juuri niiden kopioitavuuden vuoksi.

Jos katsotaan pelibisnestä esimerkkinä niin kaikki jotka alalla ovat saavat särvintä pöytään vaikka lopulta tuuri ei kävisikään niihin huippuvoittoihin. Kyllä pelien tekijöilläkin on ihan samat insentiivit työnteolle kuin kaikilla muillakin. Ensimmäisenä tulee tehdä mielekästä työtä ja toisena perustoimeentulo. Bonuksena tällä alalla tulee vielä mahdollisuus lottovoittoon jos tuuri käy.

[Rubiikinkuutio]

Esim, ei minua kiinnosta pätkääkään kerätä kultaa Clash of Clansissa. Suurinta osaa ihmiskunnasta ei kiinnosta Clash of Clans pätkääkään.

Eikä suurin osa sen pelaajista tuota tuloja yritykselle. Ideahan on, että hyvin pieni osa tuottaa sitäkin enemmän.

[jka]

Aloin pohtimaan noista virtuaalimaailmoista ja virtuaalihyödykkeistä vähän lisää. Jos joskus oikeasti käy niin että ihmisen elämä siirtyy kokonaan virtuaalimaailmaan niin tämä tarkoittaisi sitä että kaiken reaalimaailmassa olevan arvo romahtaa. Tällä hetkellä ei vielä ole ainakaan tilastoista tätä nähtävissä. Asuntojen reaaliarvo on säilynyt, ruoka ja liikkuminenkin on edelleen arvossaan jne.

Tällä hetkellä näyttäisi että pelaaminen, virtuaalimaailmat ja virtuaalihyödykkeet kilpailee samassa segmentissä kaiken muun viihteen kanssa. Eli, kyseessä on pelkkä viihde ei varsinaisesti vielä itseisarvoisesti elämän oleellinen osa. Toki näitäkin löytyy. Koreassahan kuolee porukkaa nettikahviloissa kun pelaavat monta vuorokautta putkeen. Mutta tätäkin voisi verrata lähinnä addiktioon. Addiktioitakin meillä on ollut aina. Nyt on tullut vain yksi tapa lisää.

Mutta sinänsä tuo skenaario on mielestäni ihan mahdollinen että ihminen siirtyy lopulta virtuaalimaailmaan. Toisaalta on hyvin mahdollista että osa siirtyy virtuaalimaailmaan ja osa ei. Eli ihmiskunta jakautusi todella pahasti kahteen leiriin. Toiset elää matrixissa ja toiset pysyttelee siitä mahdollisimman kaukana. Mikä toimii tällaisessa tilanteessa rahana ja miten ihmeessä tulot tai elintaso jaetaan? Ongelma on vielä monta kertaluokkaa hankalampi kuin tällä hetkellä jos ainoa ongelma on että jotkut Supercellit saa lottovoittoja.

[Arto Tuhkamuna]

Saas nähdä, mikä valtio tämän eurohelvetin tuhojen jälkeisessä uudelleenrakennuksessa ottaa koko pankkitoiminnan valtion haltuun.

Joku sen tulee tekemään.

Ehkä ihan ymmärrettävääkin.

[AngleHedd]

Saattoi olla jo täällä, mutta tässä kuitenkin.
Nordean pääanalyytikko pankkinsa asiakkaille:

Suomen Kreikka-lainat jo lähes arvottomia

2015-02-06 08:28 | Jan von Gerich
Suomen Kreikka-vastuut ovat jälleen nousseet kuumaksi puheenaiheeksi Kreikan uuden hallituksen lähdettyä vaatimaan lisää velkahelpotuksia. Keskustelu on kuitenkin valitettavan suurelta osin keskittynyt velkojen nimellisarvoon, mikä antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan lainojen oikeasta arvosta ja eri vaihtoehtojen kustannuksista. On aika kertoa totuus Kreikka-lainojen arvosta.

Nimellisten vastuiden ohella on tärkeää tarkastella myös vastuiden markkina-arvoja, jotka ovat Kreikka-lainojen tapauksessa vain murto-osa nimellisarvoista. Suomen Kreikalle myöntämien noin miljardin euron kahdenvälisten lainojen (joille Suomella ei ole vakuuksia) markkina-arvo on tällä hetkellä vain noin kolmannes nimellisarvosta eli noin 340 miljoonaa euroa, kun lainojen arvostuksessa otetaan huomioon markkinoiden arvioimat Kreikkaan liittyvät riskit.

Toisin sanoen, jos Suomi haluaisi myydä Kreikka-lainansa markkinoilla, se kärsisi noin 660 miljoonan tappion myöntämisarvoihin verrattuna. Suomi ei luonnollisestikaan ole myymässä lainoja, mutta markkina-arvo antaa todenmukaisemman kuvan riskeistä. Myös vakausvälineen (ERVV) kautta myönnettyjen Kreikka-lainojen arvo on kaukana nimellisarvoista.

Lainakorkojen alennukset ja laina-aikojen pidennykset voivat helposti vaikuttaa lainan markkina-arvoon enemmän kuin nimellismäärän alaskirjaukset. Kuitenkin useimmille euromaille, kuten Suomelle, lainojen nimellisarvoihin koskeminen on tabu, jota ei voida tehdä. Sen sijaan helposti kalliimmaksi tuleville laina-aikojen pidentämiselle ja korkojen lisäalennuksille ollaan selvästi avoimempia. Myös toisenlaiset velkajärjestelyt, kuten Kreikan ehdottama velkamaksujen kytkeminen talouskasvuun, vaikuttaisivat lainojen arvoon.

Kreikka maksaa tällä hetkellä Suomelle korkoja lainoista 0,5 prosenttiyksikköä kolmen kuukauden euribor-koron päälle, eli tällä hetkellä noin 0,55 prosenttia. Jotta lainojen markkina-arvo vastaisi lainan myöntämisarvoa, koron pitäisi olla yli 9 prosenttia. Toisaalta jos korko laskettaisiin nollaan ja laina-aikaa (ja lyhennysvapaata) pidennettäisiin vielä 15 vuotta, arvo putoaisi noin 10 prosenttiin alkuperäisestä (nykyisiä markkinakorkoja käyttäen).

Tutkitaan sitten hieman tarkemmin laina-aikojen pidentämisen ja korkojen alentamisen vaikutusta lainan markkina-arvoon. Teoreettisen Kreikan 15-vuotisen kertalyhenteisen lainan markkinakorko olisi tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia. Jos tämä korko puolitetaan ja laina-aika tuplataan, lainan arvo noin puolittuu. 20 prosentin nimellisarvon alaskirjaus puolestaan laskisi markkina-arvoa tuon saman 20 prosenttia, ja olisi näistä kahdesta vaihtoehdosta velkojalle selvästi parempi vaihtoehto.

Suomen Kreikka-lainojen markkina-arvo puolestaan voisi jopa nousta nimellisarvon alaskirjauksen seurauksena, jos se loisi uskoa Kreikan velkakestävyyteen ja uudistusprosessin jatkumiseen. Jos toimella saataisiin painettua Kreikan korot esimerkiksi viime kevään tasolle, lainan markkina-arvo nousisi selvästi 20 prosentin velkahelpotuksen seurauksena verrattuna nykytilanteeseen, vaikka uuden lainan nimellisarvo olisikin alempi.

Nämä esimerkit havainnollistavat erilaisten velkajärjestelyjen vaikutusta. Kaikenlaiset velkajärjestelyt vaikuttavat lainojen arvoon, eivät pelkästään nimellisarvon alaskirjaukset.

Kreikka-lainojen varsinaisena tavoitteena ei ole koskaan ollut voiton tuottaminen Suomen valtiolle, vaan Kreikan talousremontin mahdollistaminen ja euroalueen yhtenäisyyden tukeminen. Riskejäkään ei pidä vähätellä. Äänestäjät ansaitsevat todenmukaisen arvion Kreikan tukemisen realistisista kustannuksista, vaihtoehdoista ja riskeistä tässä ja nyt – ei mielikuvitusmaailmassa.