Kehitysavun kirous/Matti Kääriäinen

[AcastusKolya]

Tulipa lainattua kyseinen opus eilen paikallisesta kirjastosta. Kirjan ei ole kovinkaan paksu, joten lukemiseen ei mennyt kovin paljon aikaa. Toisin kuin kirjan nimestä voisi päätellä, Kääriäinen ei ole nuiva. Päinvastoin. Hän paheksuu useampaan kertaan kuinka Suomi välttelee "kansainvälistä vastuusta" kun se ei olekaan nostanut joka vuosi kehitysapua siihen maagiseen sielut vapauttavaan 0,7 prosenttiin.

Samoin saamme lukea tyyypillisen viheruskovaisen valehtelun siitä, että Suomi on maailman 15. pahin luonnonvarojen haaskaaja samalla kun Kiina on muka kestävällä pohjalla. Eli Kääriäinen toistaa näitten hiilijalanjälkihoriskojen valheita. Luulisi Kääriäisenkin tajuavan, että maapallon kantokyky ei kasva väkiluvun mukana.

Myönteistä kirjassa ovat useat esimerkit täysin epäonnistuneista kehitysapuprojekteista. Toisaalta tuntuu merkilliseltä, että Kääriäinen ei tunnu yhdistävän Afrikan valtaisaa väestönkasvua sen kurjuuteen. Hän mainitsee kuinka mustan Afrikan kansantuote on jopa laskenut henkilöä kohden, mutta kieltäytyy sanomasta sitä, että ko. lukuhan olisi noussut, jos afrikkalaiset olisivat älynneet pitää väkilukunsa vakiona.

Kääriäisen mukaan pääsyy Afrikan maatalouden kehittymättömyyteen olisi länsimaitten faktinen protektionismi, ts. massiivinen oman maatalouden tukeminen, jolloin afrikkalaiset tuottajat eivät pysty kilpailemaan tasaveroisesti läntisillä markkinoilla. Ts. länsi puhuu vapaista markkinoista, mutta tekee toista. Hän mainitsee, että etenkin jenkit ovat käyttäneet Afrikkaa oman ylijäämänsä dumppaukseen, mikä on tuhonnut paikallisten viljelijöiden kilpailumahdollisuudet.

Ihan pyyteettömintä kuvaa Kääriäisestä ei saa, kun hän myöntää suostuneensa vaihtamaan tehtävää UM:ssä vasta kun hänelle luvattiin, ettei palkka laske ("...jottei eläke pienene.").

[Heq3]

Moi!   
Totanoi, mä katselin ja katson tätä ärsyttävää pashaa kehitystyöstä yms. No, mä olen pyörinyt maailmalla skönönä ja muutenkin, melko paljon. Siis vuosikausia. Tuli tosta mieleen Heidi Hautalaa ja Wilson Kirwaa kuunnellessa, että pitäiskö vielä kaivaa nk. vanhoja esiin ja kirjoittaakin siitä(edes yhdestä esimerkistä). Mä kirjoitin joskus Uuteen Suomeen, silloin kun se oli vielä jotain... Tosta kehitysavusta tuli mieleen ne tansanialaiset "merimiehet" ja heidän koulutuksensa Suomessa(Kotka ja Rauma), samoin kuin ne mm. Savonlinnan telakalla tehdyt nk. kehitysavulla tehdyt monitoimialukset, joihin oikein koulutettiin päällystökin, niin Kotkan kuin Rauman Merenkulkuopistoissa. He saivat kaiken jo silloin paikkakunnan soskusta "mitä vaan" kehitysapuna, mutta koulutus meni vähän pieleen. Kirjoitin silloin otsikolla US:een, että Kehitysapu ruostuu Dar-es-Salaamissa. Vuosi oli muistaakseni 1980 ja siitä eteenpäin. Jopa ulkoministeriöstä otettiin selvää, että onko tämä totta.  Vahinko vaan, oli se. Sen ajan suurlähettiläs vastasi, että "tuho oli valitettavasti lähes täydellinen". Kaikki Suomessa tehdyt alukset olivat uponneet tai ruosteessa puoliksiuponneina ja tuhoituneina satama-altaassa. Suomessa "koulutettu päällystö" lähetti mayday-mayday-viestin Ahvenanmereltä, kun olivat eksyneet nk. kotimatkaltaan. Suomalaiset (kippariluokan)opiskelijat ajoivat heidät sitten sinne minne pitikin, eli Tansaniaan. Kaikki nk. monitoimialukset makasivat ko. satamassa ruostuneina ja "päällystö" oli myynyt kaiken irti lähtevän vek ja siirtyneet tarjoilijoiksi nk. lähipubeihin. Heh, "housseihin sutenööreiksi". Sama peli tuntuu jatkuvan vuosikymmenistä toiseen. Eikä Tansania ollut ainut. Voisin kertoa useita vastaavia, tositarinoita kaikki. Arvaa, etooko?