Muutama sana oikeuskäsitteistä.

[Suorapuheinen]

Luin vuosia sitten kirjan, nimeltään "Miten oikeus muuttuu" tai jotain sinne päin, joka kertoi siitä, miten laki ja yleinen oikeuskäsitys on muuttunut maailmassa kirjoitetun historian aikana. Kirja avasi monia solmuja joita en ole aiemmin ymmärtänyt.

Eräs esimerkki:
Keskiajalla ihmiset elivät kyläyhteisöissä jotka kävivät tämän tästä pienimuotoisia sotia toisiaan vastaan viljelysmaiden omistussuhteiden epäselvyyksien ja metsästys erimielisyyksien vuoksi. Kaikkia tarvittiin puolustamaan kylää ja tekemän rankkaa työtä. Jos tuossa kyläyhteisössä joku sellainen mies, joka oli vahva työmies ja hyvä soturi, syyllistyi sellaiseen rikokseen josta tuomiona olisi normaalioloissa ollut kuolemantuomio, kyläpäällikkö ei halunnut uhrata hyvää soturia vaan saattoi siirtää vastuun siitä rikoksesta esim, jollekin eläimelle. Kyläläiset saivatkin kivittää hengiltä esimerkiksi lehmän tai lampaan ja näin rikos oli sovitettu. "Synninsovittaja" voitiin vielä hyödyntää ruoaksi. Kätevää. Kirjassa tätä "oikeusmenettelyä" pidettiin jonkinlaisena kabinettisopimusten esiasteena. Ei siis ihan uusi asia tämäkään. Vastuunsiirtoketju toimii nykyäänkin varsin tehokkaasti.

Usein ihmetellään sitä miksi Suomessa oikeuslaitokset langettavat rikoksista niin olemattomia rangaistuksia, kuten ehdonalainen tai/ja sakko, vaikka rikoslaki antaisi mahdollisuuden paljon suurempiin rangaistuksiin? Tällainen käytäntö on tyypillistä Kuningaskunnissa ja niiden entisissä alusmaissa kuten Suomessa.
Ennen muinoin Valtio oli sama asia kuin Kuningas itse (vrt. Saudi-Arabia). Kaikki oli kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta kuten kauriit, puut, järvet ja joet, pellot ja vuoret, ja jopa ihmiset. Jos Henrik neulantekijä täräytti Fredrik puunkaatajaa turpaan, niin Henrik neulantekijä kajosi Kuninkaan omaisuuteen ja joutui maksamaan Kuninkaalle hyvitystä, eli sakkoa ja Fredrik puunkaataja jäi nuolemaan näppejään.

Tämä ajatuskieroutuma on seurannut meitä (entisenä Kuningaskuntana) laissa tähän päivään saakka. Nykyään jos Virtanen lyö Järvistä turpaan Helsinginkadulla niin Virtanen joutuu maksamaan valtiolle korvausta ja Järvinen jää nuolemaan näppejään tai hänelle voidaan myöntää pieni armonsiivu tuosta potista. Vankeutta teosta ei anneta, sillä siinähän valtio rankaisisi itseään koska vanki/vuorokausi on melko huikea summa. Vankipäivän hinta suljetussa laitoksessa on 200-250 euroa vuorokaudessa. Vankivuoden hinta on 73 000 € joka on kahden keskipalkkaisen vuosiansio bruttona. On lienee selvää, miksi elinkautisvanki potkitaan ulos kuuden vuoden jälkeen jos sillä säästetään 438 000 € vaikka oikea tuomio olisi tuo 12 vuotta. Miksi valtio edes makuuttaisi jotain täydellistä ihmisrauniota tuollaisella kustannuksella vankilassa. Ensisijainen tavoite on päästä eroon tuosta hylkiöstä niin pian kuin mahdollista. Tämä on se syy, miksi Suomessa ei pääse vankilaan yrittämälläkään vaan aina jaetaan ehdonalaisia tuomioita ja sakkoja jotka ovat tuloa valtiolle. Suomessa raha jyrää oikeusturvan mennen tullen.

Usa,ssa yksilö on korvausten ensisijainen saaja. Sakkoja annetaan vain niistä rikoksista jotka kohdistuvat osavaltioon, kuten ylinopeus tai punaisia valoja vasten ajaminen tms. Meillä on vielä valovuosi siihen, että yksilön oikeusturva toteutuu Suomessa.

[Salvation]

Usalainen oikeusjärjestelmä miljoonakorvauksineen siitä kun asuntoauton ohjekirjassa ei lukenutkaan, että auton ohjaimista ei voi poistua, kun laittaa auto cruisen päälle, on totaalisen järjetön. Sen takia kiinalainen vaatevalmistaja muistuttaakin lasten vaatteen pesuohjeessa, että lapsi täytyy poistaa vaatteesta ennen  vaatteen pesukoneeseen laittamista.

[Tabula Rasa]

Usalainen oikeusjärjestelmä miljoonakorvauksineen siitä kun asuntoauton ohjekirjassa ei lukenutkaan, että auton ohjaimista ei voi poistua, kun laittaa auto cruisen päälle, on totaalisen järjetön. Sen takia kiinalainen vaatevalmistaja muistuttaakin lasten vaatteen pesuohjeessa, että lapsi täytyy poistaa vaatteesta ennen  vaatteen pesukoneeseen laittamista.

Tolkuton typeryys tulisi laskuttaa oikeuden ajan tuhlaamisena.

[siviilitarkkailija]

Keskiajan oikeuskäytännöstä on aika pitkä harppaus nykyaikaiseen oikeusjärjestelmään ja rangaistuslaitokseen. Tai oikeastaan K J Långin viitoittamalla tiellä ei edes pitäisi puhua vankilasta rangaistus- vaan takaisinsopeutuslaitoksena. Muistetaan pari yksityiskohtaa jotka ovat olennaisia.

1. Rangaistukseksi määrättyä päätöstä ei ole pakko panna sellaisenaan täytäntöön jos vankeinhoitoviranomainen näin katsoo. Oikeuden päätöksillä ja todellisella rangaistuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tuomioistuin tuomitsee mitä tuomitsee ja Rikos-SEURAUMUS-virasto seuraa mitä itse huvittaa. Molemmat ovat viranomaisia ja kumpikin on toimessaan likipitäen mahdoton saada vastaamaan tekosistaan, tuomioistuin vielä vähemmän.

2. Suomen vankeinhoito, tai rikosseuraumustyössä olennaista ei ole rankaisu vaan laitokset ovat pitkän aikaa käsitelleet tulijoita kuten maksavia asiakkaita. Sama koskee tuomioistuimia. Heille sarjarikolliset ovat "maksavia asiakkaita" ja mitä enemmän hommaa sitä enemmän rahaa. Siksi koko vankilajärjestelmää ei ole edes suunniteltu mm elinkautisvankeja varten vaan saadakseen melko pysyvän vankilapaikan joutuu tappamaan n kolme (3) erillistä kertaa erilaisen määrän ihmisiä.

Huomio. Yhdysvaltalaisella oikeusjärjestelmällä voidaan täyttää kirjasto jos toinenkin. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Suomalaisen tai Suomen kanssa. Jopa monet julkisuudessa esiintyvät väitteet yhdysvaltalaisesta oikeusjärjestelmästä ovat paitsi vääriä myös tietämättömyydestä johtuvia helposti leviäviä vitsejä. Yksi tällainen usein esiintyvä harhaluulo on ns miljoonakorvaukset ja niiden tosiasiallinen maksaminen. On totta että maallikko-jury mielellään leikkii uhria kohtaan "joulupukkia" ja arvioi korvauksia rajusti yläkanttiin, mutta toisin kuin uutisista ymmärtää, on aivan eri asia saada nämä korvaukset hyväksyttyä ylemmissä oikeusasteissa. Välttääkseen kalliita selvityksiä valmistajat lisäävät vaikka mitä huuhaa-roskaa tuotteisiinsa. Mikä lähinnä kertoo yrittämisen ongelmista, ei niinkään yhdysvaltalaisesta oikeusjärjestelmästä.