Keskustelua Demokratiasta-miten saavutamme

[Jukka Wallin]

Ukraina keskustelussa raapaistiin pinnalta käsitystämme demokratiasta. Meillä Suomessa on niin sanottu edustuksellinen demokratia, jonka soveltuvuutta punnitaan taas keväällä 2015. Äänestämme eri puolueeseen kuuluvia poliitikkoja edustamaan meitä, mutta yleensä saamme huomata viimeistään alkusyksynä he ovat unohtaneet äänestäjänsä.

Monien mielestä taas Venäjällä ei ole demokratiaa ollenkaan, vaan vaalit ovat vilpilliset. Muutos 11 puolue ajaa Sveitsin mallista suoraan vaikuttamista.

Yhdysvallat uskoo kaatavansa Lähi-idän niin sanotut diktaattorit ja pyrkivänsä aseilla saamaan ihmiset demokratian piiriin. Millainen on toimiva demokratia ja miten saavutamme sen?

[Myrkkymies]

Paras olisi jos demokratiaa ei olisi koskaan keksittykään ja valtiota johdettaisiin Platonin Valtion malliin. Eikö olisi hyvä jos meitä hallitsisi osaavat ihmiset, jotka ovat valmistautuneet siihen koko elämänsä?

Koska kansa nyt kuitenkin haluaa vaikuttaa asioihinsa niin kai se suora demokratia on se paras hallintomalli.

[Phantasticum]

Demokratiaan on pakko tyytyä, kun parempaakaan järjestelmää ei ole tarjolla. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisin demokratiaa huonona järjestelmänä. Demokratiassa enemmistö voittaa, ja aika monessa äänestyksessä on kyse joko tai asetelmasta.

Annan yhden esimerkin. Kun Suomessa järjestettiin vuonna 1994 neuvoa-antava kansanäänestys EU-jäsenyydestä, tulos oli puolesta 56,89 % ja vastaan 43,11 %. Äänissä laskettuna ero oli 392 565 ääntä. Silloin puhuttiin, että kansanäänestyksen tulos oli selvä jäsenyyden puolesta. En ole kuitenkaan varma, että vähän alle seitsemän prosentin ero kyllä ja ei äänissä olisi ollut itsestään selvä tulos. Äänestysaktiivisuus oli 74 % eli yli neljännes äänioikeutetuista ei ilmaissut kantaansa ollenkaan.

Ukraina-ketjussa on ollut puheenaiheena Euroopan unionin demokraattisuus. On jo tässä vaiheessa selvää, että EU:n jäsenvaltiot on tarkoitus alistaa kankean keskusvallan vallan alle. On turha pettää itseään sillä, että EU:sta voi aina erota. Varmaan paperilla voikin, mutta jos Suomen eroaminen EU:sta ei ole realistista edes tällä hetkellä, niin miten se voisi olla sitä kaukana tulevaisuudessa, kun keskusvalta on ulottanut lonkeronsa yhä syvemmälle jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin ja kaikesta on tullut yhä enemmän yhteistä. Kysyn vaan. Ja kaiken lisäksi nurkan takana vaanii putinismi.

Periaatteessa EU on demokraattinen, suurin osa vaaleista tapahtuu ilman mittavaa vilppiä, mitä siitä jos joskus joudutaan äänestämään useita kertoja, jotta saataisiin oikea tulos, monipuoluejärjestelmä on sallittua ja niin edelleen. Mutta jos pitää kansallisvaltiota, Suomen itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa omiin asioihinsa itseisarvoina, niin siinä tapauksessa EU:n demokratiakehitykselle kannattaa uhrata muutama ajatus, koska Suomi on jäämässä suurten maiden jalkoihin ja jää jatkossakin.

[sivullinen.]

Demokratia on sana erittäin laaja ja sen alla on mitä moninaisempia järjestelmiä. Kiinassa on "kansan demokratiaa" ja Eurostoliitossa "länsimaista demokratiaa"; Venäjän "demokratiassa" tsaari Putin on kaiken yläpuolella, joskaan ei se eroa Ranskan tai Yhdysvaltojen "demokratiasta" kuin hallintovuosien osalta, sillä kaikki nämä "demokratiat" keskittävät kaiken vallan presidentille; britanniaa taas pidetään kaikkien mittareiden ja tilastojen valossa maailman demokraattisimpana maana -- ainakin minä pidän -- ja silti se on monarkia, jossa monarkilla on erittäin suuret valtaoikeudet ja esimerkiksi armeija on monarkin alaisena. Joten sanana demokratia on erittäin huono tarkoittamaan mitään erityistä, koska se tarkoittaa kaikkea -- vähintään kaikkea valtaan ja hallintoon liittyvää hyvää. Joku voi väittää, ettei Venäjällä ole Oikeaa Demokratiaa, ja että Oikea Demokratia on selvä käsite, ja selittää sen kautta kaiken. Mutta sellainen on vain sanapeliä ja saivartelua. Jo pelkkä Suomen "demokratiakehitys" riittää todistamaan tämän: Vuoden 1918 demokratia on täysin toinen kuin vuoden 2015 demokratia. Minusta kysymys, miten saavutamme demokratian, pitäisi muotoilla uudelleen selkeämpään muotoon korostamaan sitä demokratian aluetta, mitä demokratian nimissä halutaan kysymyksessä painottaa. Esimerkiksi voitaisiin esittää "talousdemokratiaa" eli rahan vallan vähentämistä, voitaisiin esittää vaalijärjestelmän korjaamista, jotta nykyiset suurpuolueet tukiryhmineen eivät hallitsisi demokratian nimissä tai voitaisiin esittää byrokraattien vallan poistamista, joka toimii isoilta osin vaaleihin perustuvan järjestelmän rinnalla omana hallintomallinaan.

Minusta yksi merkittävimmistä demokratian näkökulmista, joka voitaisiin nostaa esiin, on tällä hetkellä keskusvallan suhde paikalliseen valtaan. Käytännössä tämä näkyy meillä Eurostoliiton vallan lisääntymisenä, kunnallisen itsemääräämisoikeuden vähenemisenä, koulujen ja muiden julkisten laitosten vallan täydellisenä lakkauttamisena ja eduskunnan vallan muuttumisena ulkopolitiikasta sisäpolitiikkaan ja järjestelmää ylläpitävästä markkinataloudellisesta mallista järjestelmää muokkaavaksi suunnitelmatalouden malliksi. Minusta valta pitäisi hajauttaa mahdollisimman alas; minä kannatan "distributismisia" ratkaisuja. Mutta yleinen suunta näyttää olevan toinen. Valtaa siirretään kokoajan yhä ylemmäs ja ylemmäs. Lopullisena maalina kehityksellä on "maailman demokratia", jossa Kiina, Intia ja afrikka voivat "demokraattisesti" päättää ottavansa euroopan haltuun: Äänestys päättyy äänin 3,5 miljardia ääntä puolesta ja 1 miljardia ääntä vastaan. Se ei kuulosta hyvältä -- ja sen ehkäisemiseksi on tehtävä töitä.

Maailmandemokratiaa -- kuten myös eurosto-demokratiaa -- vastaan paras peruste on, ettemme ole yhtä yhtenäistä ryhmää ja meille on eriävät edut. Siksi emme voi päättää asioista yhdessä "demokraattisesti". Demokratian ehdoton ennakkoedellytys on demos eli kansa. Ilman kansaa ei voi olla demokratiaa. Eurostoliitossa ei voi olla demokratiaa; ei ole olemassa eurostokansaa. Maailmassa ei voi olla demokratiaa. Niin kauan kuin Suomessa on yksi suhteellisen homogeeninen, yhtä kieltä, yhtä uskontoa ja yhtä kulttuuria tunnustava joukko, jota voidaan pitää kaikin perustein yhtenä kansana, on meillä demokratia mahdollinen. Se on mahdollinen vaikka maalaisten ja kaupunkilaisten edut ovat osaltaan aina ristiriidassa -- kansana ne silti ovat yhtenevät. Se on mahdollinen vaikka miesten ja naisten edut ovat osaltaan aina ristiriidassa -- kansana ymmärrämme kuitenkin molempien sukupuolien tarpeet ja mahdollisuudet. Se on mahdollinen vaikka lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten edut ja mielipiteet ja käsitykset elämästä eroavat -- sillä kansan jäsenenä olemme jokainen joskus olleet lapsi ja tulemme jokainen joskus olemaan vanhus. Mutta jos yhtenäinen kansa tuhotaan, ja tuhotaan yhtenäinen kulttuuri ja yhteinen "kansallishenki", silloin meillä ei ole enää mitään. Siksi maahanmuuton vastustaminen on parasta demokratiaa.

Ukrainassa annettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeisenä rauhan, korruption ja oligarkian aikakautena tapahtua kansan hajoaminen venäjämielisiin ja eurostohenkisiin. Se hajoaminen muuttui todeksi ja sodaksi. Ukraina ei enää ole yksi maa. Se ei ole demokratia. Siellä ei ole mitään toivoa demokratiasta. Me olemme antaneet samanlaisen kehityksen käynnistyä myös Suomessa -- joskin hidas kansanluonteemme ja kylmä ilmastomme tekevät kaikesta liikehdinnästä meillä aina erittäin hidasta. Meillä on siten vielä mahdollisuus estää Suomen ja suomalaisuuden hajoaminen. Se tapahtuu sieluissa ja hengessä, eikä uurnilla käynnissä tai vaaleilla ole sen suhteen sanottavaa merkitystä. Antaa "edustajien" unohtaa; kunhan kansa muistaa. Antaa "edustajien" varastaa ja väärentää; kunhan kansa on rehellinen ja suora. Antaa keisarin pitää kopeekkansa; kunhan kansa vain pitää tapansa ja luonteensa. Jos emme voikaan näitä arvoja edistää muissa, niin tehkäämme se edes itsessämme. Olkaamme vahvoja uskossamme. Me, Suomen kansa, selviämme ja kestämme eurostoliitot ja venäjät ja kaikki maailman kriisit ja murheet. Se, mikä ei tapa, pystytään painamaan kumoon vitutuksen ja harmistuksen voimalla.

Tämän evankeliumin eli ilosanoman sanaili jäsen sivullinen. armon vuonna 115 jälkeen U.K.K.n syntymän.