HS: Hyvinvointi­yhteiskunta perustuu valheelle

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1420782889868

Suomen on vallannut hyvinvointiaate, jota tunnustavat kaikki poliittiset puolueet. Opin mukaan hyvinvointi on korkein tavoite, joka johtaa hyvään elämään ja onnellisuuteen.

"Kaikki puoluejohtajat käyttävät hyvinvointiretoriikkaa, jossa hyvinvointi ja onnellisuuden tavoittelu on itseisarvo, ikään kuin korkein ihmisen hyvä." Hyvinvointiaate paljastaa, että elämme arvotyhjiössä. "Suuret unelmat ja aatteet puuttuvat. Niistä ei osata eikä uskalleta puhua edes silloin kun kyseessä on vasta valitun puoluejohtajan linjapuhe", Ehrnrooth sanoo.


"Emme kulttuurina enää usko sivistyksen ja moraalin korkeaan tavoitteeseen. Ennen kouluissa opetettiin, että palvelemme totuutta, kauneutta, hyvyyttä, oikeamielisyyttä. Sitä ei voi paeta, että ihminen tarvitsee suuremmat arvot, joita hän palvelee. Silloin hän kokee elämänsä tarkoitukselliseksi."

Hyvinvointiaate on hyvistä aikomuksistaan huolimatta johtanut pahoinvointiin, moraaliseen hämmennykseen ja umpikujaan. Hyvinvointi ei voi olla hyvän ja arvokkaan elämän tavoite, itseisarvo. Se on vain väline, arvokkaan elämän yksi edellytys.

"Ihmiset voivat yhä huonommin tavoitellessaan hyvinvointia. Se on aikamme paradoksi."

Puoluejohtajat puhuvat hyvinvoinnista, koska se vetoaa äänestäjiin. Se on älyllistä epärehellisyyttä, sillä koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu Ehrnroothin mukaan valheelle.

1990-luvun lamavuosina hän kuului Niiniluodon työryhmään. Suomen henkinen tila ja tulevaisuus -raportissa Ehrnrooth vaati luopumista ahtaasta kansalliskulttuurista. Hän juhli yhtenäiskulttuurin hautajaisia ja toivotti tervetulleeksi erillisten yksilöiden maailman, jossa "ei tarvita pyhää yhteyttä eikä yhteisen mielen karttoja". Ehrnrooth julkaisi kymmenen käskyään, joista ensimmäinen oli "älä pidä jumalia" ja kolmas "luovu kaikista ideologioista, teologioista ja fraseologioista".

Nyt Ehrnrooth tarkastelee kriittisesti tuon ajan elämänfilosofiansa aineksia. Sen minkä eksistentialismi teki ihmiselle, postmodernismi teki kulttuurille. Näiden oppien jälkeen nihilistinen vapaus vallitsee niin sisällä kuin ulkona, Ehrnrooth luonnehtii.

Siitä pääsemme nollatilaan.

Nollatilassa kulttuuria ohjaava arvoydin on tyhjentynyt. Nollatilalla on pitkät historialliset juuret, mutta Ehrnroothin mukaan lopullinen romahdus tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Kommunismi, kansallissosialismi ja maailmansota murskasivat humanismin perinnön. Lopullisen kuoliniskun antoi juutalaisten kansanmurha, holokausti.

"Sen jälkeen puhe ihmisyyden ideoista vaikutti absurdilta ja tekopyhältä."

Moraalista romahdusta vauhditti se, että kristilliset kirkot eivät kääntyneet Natsi-Saksaa ja holokaustia vastaan, vaikka olivat siitä tietoisia.

"Suurimman rikoksen annettiin tapahtua. Se oli jotain, mitä kristillisyyden likaisessa historiassa oli itse asiassa vuosisatoja toivottu. Vihdoin juutalaisista päästäisiin eroon."

Ehrnroothin mukaan 1960-luvulla voimistunut arvomurros, "Suuri Vapautuminen" viimeisteli moraalisen periksi antamisen. "Itsehillinnän, kohtuullisuuden ja sopusuhtaisuuden ihanteet kuopattiin. Alkoi riehakas pako viettikeskeiseen alkukantaisuuteen."

Vapautumisen kultti on muuttunut vastakohdakseen. Uskonto pantiin syrjään arvokeskiöstä ja tilalle astui konsumerismi, tyydyttämättömän kuluttajan rajaton halu ja elämysten jano. Tuotteet, nautintoaineet, jopa tuotemerkit vangitsevat kuluttajat alkukantaisiin riippuvuuksiin.

Mutta pian seuraa käänne.

Alkamassa on yhtä suuri kulttuurinen murros kuin 1960–70-lukujen vaihteessa, Ehrnrooth uskoo. Muutos tulee marginaalista, joten sitä on vielä vaikea havaita.

"2030-luvulla juuri kukaan ei enää puhu hyvinvoinnista syvällä rintaäänellä."

Ehrnroothin omat vastaukset voivat herättää vastarintaa, sillä hänen mukaansa muutokseen tarvitaan perusmoraalista uskoa. Jumalaa.

Ehrnrooth ei kuulu kirkkoon, sillä hän sanoo vierastavansa kirkon dogmaattisuutta. Hänen käsityksenä Jumalasta muistuttaa enemmän juutalaista kuin nykykristillistä. Ehrnrooth puhuu "Ainoasta Absoluutista", joka on tavoittamaton eikä siitä voi sanoa oikeastaan mitään.

Minäkeskeisenä aikana myös ihmisen Jumala-suhde on Ehrnroothin mielestä vääristynyt.

"Ajassamme on jo täysin luonnollista, että Jumala ei ole enää vain ihmistä varten, vaan Jumala on juuri minua ja minuutta varten."

[nollatoleranssi]

Hyvinvointiaate on sitä, että työn avulla voidaan luoda oma varallisuus ja sitä kautta parempaa elämää myös ympärille ja muille.

Tuota voisikin yhtä hyvin kutsua "varallisuusaatteeksi", joka on yhteistä kaikille kapitalistisille maille. Samoin kaikki mittarit mittaavat sitä, että kuinka rikas jokin maa ja sen ihmiset ovat.

[sologdin]

Hyvinvointiyhteiskunnan ruoansulatusvaivoja tuollaiset Ehrnrootien (sic!) kirjoittelut.  Ohutta ilmaa niinsanoakseni.  On ihmisiä jotka sanovat, että henkiset kärsimykset ovat pahempia kuin ruumiilliset.  Kun heiltä kysyy onko heillä koskaan ollut nälkä tai kylmä tai ovatko he tosissaan pelänneet, vastaus on - jos se on rehellinen - että ei.

Puutteessa elävä ihminen pyrkii parantamaan eloaan ja oloaan aineellisesti - aina.  Vasta sellainen ihminen joka on saavuttanut elämäänsä tyydyttävän ja turvallisen aineellisen tason alkaa pohtia Ehrnrootien et al. "korkeampia" arvoja.  Ehrnrootit ovat kahden kerroksen väkeä, joka ei tajua mitä alakerrassa ajatellaan ja koetaan.

Herra nimeltä Maslow on käsitellut asiaa hänkin.  Ehrnrootit käsittelevät ylimmän portaan asioita; he ovat seisoneet siellä alusta alkaen, sukunsa rakentamalla tasolla eivätkä tiedä kahden ensimmäisen olemassaolostakaan.

https://www.google.fi/search?q=maslowin+tarvehierarkia&biw=1024&bih=615&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=lV6xVODRGoztavu1gIAE&sqi=2&ved=0CCoQsAQ#imgdii=_&imgrc=Qn6m1yVN7lguvM%253A%3B-SW2IF_ZBoQXWM%3Bhttp%253A%252F%252Fkonsulttitoimistoreneco.files.wordpress.com%252F2012%252F01%252Fsc3a4hkc3b6katko3.png%3Bhttp%253A%252F%252Fkonsulttitoimistoreneco.wordpress.com%252Fpage%252F3%252F%3B918%3B659

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

^tossa on pointtina että vaikka hyvinvointi on hyvää, ei sen tavoittelu ensisijaisena tavoitteena yksilön kannalta ole vaan sen kannattaa olla korkeimpien periaatteiden mukaan elämisen sivutuote (ahkeruus, rehellisyys, isompien asioiden edestä uhrautuminen, jne) - muuten "hyvinvointinarkkari".

[Fjödörör Räkinen]

^tossa on pointtina että vaikka hyvinvointi on hyvää, ei sen tavoittelu ensisijaisena tavoitteena yksilön kannalta ole

Nimenomaan yksilön kannalta on. Jos ei olisi, yksilöt eläisivät toisin. Yleviä ajatuksia viljellään siellä, missä siihen on varaa. Mitä kovempi elämä, sitä vähemmän idealismia ja sitä välineellisempi suhtautuminen esimerkiksi kanssaihmisiin.

[pneuma]

Olipa hieno kirjoitus, minkä linkitit. Tämä kohta osuu todella nappiin:

Ihminen ei ole valmis. Se on vaarallisin mahdollinen ajatus, että olisimme valmiita ja hyviä sellaisina kuin olemme.

Niin, ja sologdinille sen verran, että Maslow'n ajattelua on kylläkin kritisoitu epärealistisiksi, esim. Viktor Frankl, joka omien keskitysleirikokemustensa perusteella tiesi kyllä käytännössäkin, mistä puhui, totesi, että ankara aineellinen tms. puute ei suinkaan vääjäämättä vedä ihmisen huomiota puoleensa, vaan päinvastoin sellaisissa olosuhteissa monet suorastaan poikkeuksellisen intensiivisesti keskittyvät jonkin korkeamman, itseään suuremman päämäärän toteuttamiseen.

[Eino P. Keravalta]

Kyllä, hyvinvointiyhteiskunta perustuu valheelle.

Niin kauan, kuin tuotamme hyvinvointia velaksi, elämme valheessa.

Niin kauan, kuin tuotamme hyvinvointia olemalla koko maailman sosiaalitoimisto, elämme valheessa.

Niin kauan, kuin emme tajua, että hyvinvointi syntyy vain työstä, elämme valheessa.

Niin kauan, kuin kuvittelemme, että hyvinvointi voi aina vain jatkua, elämme valheessa.

Niin kauan, kuin kuvittelemme, että omissa maissaan hyvinvoinnin tuottamiseen kyvyttömät pystyvät tuottamaan hyvinvointia Suomessa, elämme valheessa.