2005-04-07 Shikwati: "For God's Sake, Please Stop the Aid!"

[Zngr]

The Kenyan economics expert James Shikwati, 35, says that aid to Africa does more harm than good. The avid proponent of globalization spoke with SPIEGEL about the disastrous effects of Western development policy in Africa, corrupt rulers, and the tendency to overstate the AIDS problem.

Legendaarinen nuivismi Keniasta. Älkää nyt perke-LE auttako ihmisiä avuttomaksi?

http://www.spiegel.de/international/spiegel/0,1518,363663,00.html

[TVMP]

EIkös itse Pentti Linkola pitänyt (ja pitää edelleen) tukia kehitysmaille järjettömyytenä?

Rahat menevät ruokaan ---->
Ruoan takia ihmiset kehitysmmaissa voivat jatkaa elämää---->
He hankkivat mahdollisimman paljon lapsia ---->
Ongelma ei poistu

[surreal]

Muutamat pointit avun passivoivasta vaikutuksesta sekä markkinaheijastumista (ruokaomavaraisuus, vaateteollisuus) ovat erittäin tärkeitä. Samoin byrokratian kasvattaminen ja korruptio ovat luonnollisesti ongelmia. Artikkeli on kuitenkin liian yksipuolinen väittäessään ettei avusta olisi ollut mitään hyötyä. Afrikkalaisten elinajanodote olisi ilman AIDS:ia yli kaksinkertaistunut verrattuna aikaan ennen kehitysavun aloittamista ja on nykyiselläänkin huomattavasti sen aikaista korkeampi. Lapsikuolleisuus on laskenut, terveyspalveluita on saatavilla enenevästi, nälänhädät ovat vähentyneet, 2000-luvulla talous on monin paikoin lähtenyt uuteen nousuun länsimaisten sijoitusten myötä. Parhaimmillaan talous (mm. Angola) on voinut kasvaa 20% vuodessa.
Ruohonjuuritasolle positiivisesti vaikuttava, aktivoiva apu on hyvästä. Kehitysapukeskustelun polarisoiminen ei ole hyödyksi tai rationaalista.

[Johannes Nieminen]

Afrikkalaisten elinajanodote olisi ilman AIDS:ia yli kaksinkertaistunut verrattuna aikaan ennen kehitysavun aloittamista ja on nykyiselläänkin huomattavasti sen aikaista korkeampi. Lapsikuolleisuus on laskenut, terveyspalveluita on saatavilla enenevästi, nälänhädät ovat vähentyneet, 2000-luvulla talous on monin paikoin lähtenyt uuteen nousuun länsimaisten sijoitusten myötä. Parhaimmillaan talous (mm. Angola) on voinut kasvaa 20% vuodessa.

Suurin ongelma on juuri väestönkasvu, joka yllätys yllätys lähti räjähti käsiin juuri silloin kun kehitysapu alkoi. Väestönkasvu on niin massiivista, että tarvitaan mieletöntä talouskasvua, jottei mentäisi vain pahempaan suuntaan. Kun talouskasvu on hurjaa, niin sekään ei välttämättä ole hyväksi.

Kehitysapu on todella iso ongelma, ja se pitäisi lopettaa lähes kokonaan. Jos EU ja Yhdysvallat muuttaisivat toimiaan (vientituet), niin kehitysmaiden tilanne olisi paljon parempi. Silloin annettaisiin mahdollisuus omavaraisuuteen. Tämä oikeasti auttaisi kehitysmaita, toisin kuin kehitysapu.

Jos jotain kehitysapua välttämättä halutaan antaa, niin silloin sen on perustuttava sivistykseen. Käytännössä tällöin kehitysavun tehtävä olisi nostaa koulutustasoa, joka väistämättä myös vaikuttaisi väestönkasvuun. Faktana voidaan pitää sitä, että koulutuksen myötä perhekoot pienenevät. Afrikan osalta tässä on kylläkin ongelmansa, sillä perinteet ovat vahvat, ja juuri lapsiluku on monesti kaikki kaikessa, vaikka lapsista ei pystyttäisi huolehtimaan. Veikkaisin koulutustason nousun horjuttavan näitä kehitysmaissa vallalla olevia uskomuksia ja perinteitä.

Loppujen lopuksi tämä on helkkarin iso kysymys. Mikä on hyväksi ja mikä ei? Ihmisillä tuntuu olevan halu auttaa, mutta monesti se auttaminen on pahempi asia, kuin olla auttamatta. Veikkaan, ettei Afrikan maiden tilanne tule muuttumaan minun elinaikanani.

[hammerzeit]

EIkös itse Pentti Linkola pitänyt (ja pitää edelleen) tukia kehitysmaille järjettömyytenä?

Rahat menevät ruokaan ---->
Ruoan takia ihmiset kehitysmmaissa voivat jatkaa elämää---->
He hankkivat mahdollisimman paljon lapsia ---->
Ongelma ei poistu

Näinhän se on. Afrikan ongelmia ei poisteta hoitamalla oireita, vaan hoitamalla taudin syyt. On mielestäni täysin järjetöntä upottaa hirvittäviä summia alati räjähtävän väestön kasvattamiseen tai yhtä räjähtävää vauhtia leviävän AIDS-epidemian hoitoon.

Todellisuudessa jokainen päivä vain pahentaa seuraavaa, koska niitä apua ja hoitoa tarvitsevia on aina vain enemmän ja enemmän. Mistä sitten apua? Vaikea kysymys. On käynyt jo selväksi, että rakentaminen on täysin turhaa. Paikalliset eivät osaa tai viitsi pitää huolta, joten infrastruktuuri hajoaa, kaivot menevät pilalle ja viemärit tukkeutuvat. Emme voi siis olettaa, että esimerkiksi rakentamalla köyhille seuduille kouluja, kauppoja ja tuotantolaitoksia voisimme antaa paikallisille avaimet paremman elämän hankintaan.

Johanneksen ehdottama opetukseen panostaminen voisi auttaa, mutta ei nykyisellään ratkaise mitään. Maailmasta ei löydy sellaista mahtia, jolla nykyisistä afrikkalaisista saataisiin koulutettua edes merkittävää osaa, varsinkin kun suuri osa ei ole kiinnostunut opiskelusta tai suorastaan epäilee valkoisen miehen vain haluavan tuhota heidän kulttuurinsa pahoilla opeillaan.

En halua lähteä millekään "rakennetaan ympärille aita ja katsotaan 30 vuoden päästä uusiksi" -linjalle, mutta epäilen silti, että todellinen ratkaisu Afrikan elinolojen parantamiseksi vaatisi tekoja (tai tekemättäjättämisiä), joita länsimainen omatuntomme ei anna meidän tehdä. Vaikka se luonnollinen populaatiomäärä olisi vain murto-osan nykyisestä, kukaan tuskin pystyy katsomaan passiivisesti vierestä, miten se ylijäämä kuolee nälkään ja tauteihin, vaikka se olisikin ehkä kylmän loogisesti ajateltuna järkevintä.

Johanneksen tavoin uskon myös, että Afrikka ei tule minun elinikänäni (toivottavasti vielä noin 50-60 vuotta) paranemaan merkittävästi.

[Zngr]

Todellisuudessa jokainen päivä vain pahentaa seuraavaa, koska niitä apua ja hoitoa tarvitsevia on aina vain enemmän ja enemmän. Mistä sitten apua? Vaikea kysymys. On käynyt jo selväksi, että rakentaminen on täysin turhaa. Paikalliset eivät osaa tai viitsi pitää huolta, joten infrastruktuuri hajoaa, kaivot menevät pilalle ja viemärit tukkeutuvat. Emme voi siis olettaa, että esimerkiksi rakentamalla köyhille seuduille kouluja, kauppoja ja tuotantolaitoksia voisimme antaa paikallisille avaimet paremman elämän hankintaan.

Tätä on kyllä tullut tuumittua kerran jos toisenkin. Monimutkaisia asioita ilman helppo ratkaisuja, mutta on selvää että nykyisellään ostetaan hyvää omatuntoa pistämällä rahaa jonnekin. World Bank ja IMF ovat toimineet todella väärin ja väärin perustein. Minusta vaikuttaa koko ajan enemmän siltä, että World Bank ja IMF ovat lopulta kuitenkin pyrkineet korjaamaan Afrikan taloutta samalla tavalla, kuin ne korjaisivat jollain tavalla organisoituneen kansallisvaltion taloutta. Afrikassa ei vaan satu olemaan sellaisia kuin muutama. Kaksi asiaa omissa ajatuksissani ovat yli muiden:

Mikrolainat ja koulutuspalveluiden tarjoaminen. Oli sitten kuinka kallista tahansa, edes yksi opettaja, kirjastonhoitaja ja kirjasto voi olla tehokkaampi tapa, kun antaa valtaapitävälle klikille 500 000€ lisää tai tienpätkän rakentaminen, jota kukaan ei tule korjaaman ja joka todennäköisesti miinoitetaan. Rahat pitäisi jotenkin runnoa koulutukseen, koulukirjoihin ja pulpetteihin. Opetetaan rakentamaan se koulu itse, ja sitten opetetaan opettamaan. Toisen siivun suorasta avusta voisi käyttää mikrolainoihin.

Kovempia linjauksia olisi sorvata maailmankauppaa siihen muotoon, että Afrikka voisi kilpailla mm. pellava- tai ruokamarkkinoilla, mutta se menee vähän avustuksien ulkopuolle. Olkoonkin, että se olisi se paras apu. Ainoa asia joka Afrikassa sujuu ja johon piisaa ammattitaitoa lähes kaikkialla hyvin on viljely (olettaen, että maa vielä kantaa jotain joka kasvaa), mutta USA, Kiina ja EU maksavat omille kasvattajilleen niin muikeat tukiaiset kaikesta ettei niin tule koskaan tapahtumaan. Ja ruokaa ei ruoka-avun takia tarvi kasvattaa itse. Voitollisesti se ei ole edes oikein mahdollista.

Tilanne tuon ruoan kanssa on helvetillinen. Jos apu lopetetaan, siitä voi oikeasti seurata nälänhätiä, olkoonkin, että ne ovat pitkälti keinotekoisia ja johtuvat yleensä jonkinlaisesta konfliktista. Ruokaa Afrikassa olisi kaikille, mutta etnisten rähinöiden keskellä niskan päällä oleva osapuoli järjestään aina käyttää nälkää aseena. Ei ruokaa oikein voi olla viemättä jos tilanne on tämä. Jos apua ei lopeteta, tullaan jatkossakin ruokaa käyttämään niin omien etujen ajamiseen (ei ole harvinaista, että joku "ministeri" päättää hetken mielijohteesta muuttaa valtavat ruokavarastot rahaksi myymällä sitä naapuriin ja siirtää rahat Sveitsiin, samalla tietäen, että nälänhädän koittaessa länsimaat tuovat lisää) ja samalla poistetaan viimeinenkin kannustin kehittää pysyvää, tehokasta maataloutta alueilla jotka muuten voisivat tuottaa niin paljon ettei muun maailman tarvitsisi ikinä kasvattaa mitään.

Martin Durkinin haastattelu, How Foreign Aid Destroyed Africa December 03, 2008

http://frontpagemagazine.com/Articles/Read.aspx?GUID=D1ED8113-B52B-4674-9959-AD7902604D8B

[Teemu Lahtinen]

Kierrätys on ajan muotia, ja kierrätän aiemmin tähän liittyvän tekstini:

Esimerkkinä suomalaisen nykyhallinnon edesvastuuttomuudesta veronmaksajien varoja kohtaan käyköön tämänpäiväinen uutinen 1,4 miljoonan euron hukkaamisesta kehitysapuun. Tämän vuoksi päättäjiä on kierrätettävä ja kierrätys alkaa kunnanvaltuustoista. Uutisessa puhutaan huijarijärjestöstä, vaan eipä tuo järjestö näytä eroavan muistakaan alan toimijoista. Se sentään järjesti seminaareja ja cocktail-tilaisuuksia, eikä häipynyt rahat kainalossaan paratiisisaarelle.

Aiheeseen liittyen julkaisen pöytälaatikosta kirjoituksen, jonka yksi versio on julkaistu Länsiväylässä loppukesästä.

Kehitysavun tavoitteeksi 0,0 %

Erinäiset niin sanotut kansalaisjärjestöt ja jotkut viranomaiset ovat vuosikausia propagoineet kehitysyhteistyön kustannustavoitteeksi 0,7 % bruttokansantuotteesta ja pitäneet kovaa älämölöä kun tätä ei ole saavutettu.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, joka on muun muassa edellä mainittujen elinten yhteistyöjärjestö ja joka tituleeraa itseään Suomen johtavaksi kehityspolitiikan järjestöasiantuntijaksi, määrittelee kehitysyhteistyön seuraavasti:

"Kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan resurssien siirtoa rikkaista maista köyhien maiden kehitykseen ja siirron ohella käytävää keskustelua talous- ja sosiaalipolitiikoista. Kehitysyhteistyö on keino ohjata rahaa alueille, joilla yksityiset sijoitukset eivät ole tuottavia ja jotka pelkän talouden armoilla jäisivät huomiotta."

Kepan käsitys omasta asiantuntijuudestaan voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Tällä tavoitteenasettelulla ja tuollaisella kehitysyhteistyön määritelmällä ei ole ihmekään, jos kestävää kehitystä ei tapahdu ja jos siihen ei ole kiinnostusta panostaa.

Tavoitteeksi tulisi luonnollisesti asettaa 0,0 % bruttokansantuotteesta, sillä tokihan tavoitteen on oltava kehitysmaiden olosuhteiden saattaminen sellaiselle tasolle, jossa kehitysapua ei lainkaan tarvita. Tavoitteena 0,7 % on loputtoman resurssien siirron alkulähde. Nollasta poikkeava kiinteä prosentti saa parhaimmillaankin aikaan JSDF-ilmiön, joka ei vastaa alkuperäistä tarkoitusta.

(JSDF-ilmiöksi nimitän sitä, kun toisen maailmansodan jälkeen Japani perusti itsepuolustusvoimat, säädettiin puolustusbudjetille kiinteä prosenttiosuus. Japanin bruttokansantuotteen kasvaessa räjähdysmäisesti kasvoi myös puolustusbudjetti. Japanin puolustusbudjetti onkin maailman 5:ksi suurin. Näin ollen perustuslaillisesti pasifistisesta valtiosta onkin tullut yksi Aasian sotilasmahdeista, vaikkei Japanilla olekaan hyökkäykseen soveltuvaa kalustoa.)

On siis järjetöntä rummuttaa tiettyä kuluosuutta. Tavoitteen tulisi olla sellainen, mikä oikeasti edesauttaa kestävää kehitystä kehitysmaissa. Nyt tuo 0,7 % voidaan käyttää vaikka kehitysyhteistyöjärjestöjen johtohenkilöiden kuluihin ja virallinen tavoite on saavutettu, vaikkei mitään hyvää ole saatu aikaan.

Toinen Kepan asiantuntemattomuutta kuvastava seikka löytyy kehitysyhteistyön määritelmästä, jonka mukaan resursseja siirretään rikkaista maista köyhiin. Tämä ilmaisu kavaltaa Kepan talousnäkemyksen, jonka mukaan vauraus olisi nollasummapeliä. Toisen lisä olisi toiselta pois. Ymmärrettävästi tällaisesta lähtökohdista ei ole helppoa markkinoida kehitysyhteistyötä niille, joilta ollaan ottamassa pois. Ymmärrettävästi tällainen näkemyksen viljely ruokkii katkeruutta rikkaita maita kohtaan niin täällä kuin köyhissä maissakin. Lähtökohtainen vastakkainasettelu konkretisoituu mellakoitsijan ja mellakkapoliisin väliseen kilpeen aina kun lännen päättäjät kokoontuvat pullakesteilleen kansainvälisille hiekkalaatikoillensa.

Realistisemman talousnäkemyksen mukaan vauraus ei ole nollasummapeliä, vaan vauraus lisääntyy kun sen kertymiselle asetettuja esteitä puretaan.

Yksi tällainen vaurauden este on nykymuotoinen kehitysapu, joka edellä mainitun Kepan määritelmän mukaan suuntautuu sinne, jossa ei ole edellytyksiä kannattavalle liiketoiminnalle. Kyseessä on siis puhdas tukiainen, joista länsimaat yrittävät omissa talouksissaan päästä eroon. Kenialainen ekonomisti James Shikwati on tullut tunnetuksi afrikkalaisena kehitysavun vastustajana. Hän kertoo, että apu Afrikkaan tekee enemmän tuhoa kuin hyötyä, sillä rahat menevät usein jättimäiseen byrokratiaan ja korruptioon. Mutta pahin vaikutus kehitysavulla on afrikkalaisten motivaatioon. Shikwatin mukaan afrikkalaisia opetetaan kerjäläisiksi eikä tulemaan toimeen omillaan. Kehitysapu heikentää paikallisia markkinoilta kaikkialla ja sammuttaa kaiken yritteliäisyyden. Miksi kukaan näkisi vaivaa omaan tuotantoon, jos saman saa pyytämättäkin? Kuinka kukaan voisi kilpailla ilmaisen jakelun kanssa?

Kepa kertoo henkseleitään paukuttaen ikään kuin tiedostaneensa ongelman ja että kehitysavusta onkin viime aikoina siirrytty kohti kehitysyhteistyötä. Käytännössä kyse on sanahelinästä ja merkittävä kehitysyhteistyön muoto onkin suora budjettituki valtioille. Siihen loppuukin tieto, mihin rahaa käytetään, jolloin kyseeseen tulee Shikwatinkin mainitsemat byrokratia ja korruptio. Hän sanookin, että jos kehitysapu nyt loppuisi, niin sitä eivät tavalliset afrikkalaiset edes huomaisi; ainoastaan kehitysyhteistyössä mukana olevat jäisivät työttömiksi. Tästä syystä he mielellään kailottavatkin kehitysyhteistyön tarpeellisuutta.

Kehitysmaat eivät tarvitse ruokaa, vaatteita tai edes rahaa budjettiinsa. Tämä on kaikki karhunpalvelusta, joka lamauttaa paikallisen toimeliaisuuden.

[Vääräpää]

Aiheeseen liittyen: Elina Hirvonen-Nauttikaa Köyhyydestä.

Vihreä lanka 05.12. 08

[surreal]

Suurin ongelma on juuri väestönkasvu, joka yllätys yllätys lähti räjähti käsiin juuri silloin kun kehitysapu alkoi. Väestönkasvu on niin massiivista, että tarvitaan mieletöntä talouskasvua, jottei mentäisi vain pahempaan suuntaan. Kun talouskasvu on hurjaa, niin sekään ei välttämättä ole hyväksi.

Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku on n. 700 miljoonaa. Alueen koko ja ruoantuotantopotentiaali huomioiden vielä on mahdollista saavuttaa sekä väestönkasvun taittuminen että alueen hyvinvoinnin nouseminen. Tällöin myös ympäristö tulee lopulta voimaan paremmin. Kaiken keskimmäisenä edellytyksenä on sivistys, koulutus, naisten emansipaatio. Tätä kehitystä voidaan edesauttaa kehitysapuvaroin. Kehitysyhteistyössä on tehty suuria virheitä, ideologisia, byrokraattisia, korruptoituneita. Tämä ei kuitenkaan kumoa kehityksen ideaalia. Aktivoiva, sivistävä kehitysapu on teoretisoitavissa, kokeiltavissa käytännössä ja myös saavutettavissa. Mikrolainat ovat yksi esimerkki siitä, miten vähälläkin voidaan saada paljon, kunhan ihmisiä aktivoidaan.

Kehitysapu on todella iso ongelma, ja se pitäisi lopettaa lähes kokonaan.

Passivoiva ja korruptoiva kehitysapu tulee karsia suurella otteella, tämä ei kuitenkaan tarkoita, eikä sen tule tarkoittaa kehitysapua itsessään.

Jos EU ja Yhdysvallat muuttaisivat toimiaan (vientituet), niin kehitysmaiden tilanne olisi paljon parempi. Silloin annettaisiin mahdollisuus omavaraisuuteen. Tämä oikeasti auttaisi kehitysmaita, toisin kuin kehitysapu.

Kyllä ja ei. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Itseasiassa oikein kohdennetulla kehitysavulla voidaan edesauttaa ensimmäistä. mm. rahoittamalla paikallista kansalais- ja yritystoimintaa ruohonjuuritasolta rakentuen. Rahaa ei tule antaa ilmaiseksi vaan vastikkeellisesti, ehdollistuvasti.

Jos jotain kehitysapua välttämättä halutaan antaa, niin silloin sen on perustuttava sivistykseen.

Sivistykseen ja aktivoimiseen. Myös terveydenhoitoon.

Käytännössä tällöin kehitysavun tehtävä olisi nostaa koulutustasoa, joka väistämättä myös vaikuttaisi väestönkasvuun. Faktana voidaan pitää sitä, että koulutuksen myötä perhekoot pienenevät. Afrikan osalta tässä on kylläkin ongelmansa, sillä perinteet ovat vahvat, ja juuri lapsiluku on monesti kaikki kaikessa, vaikka lapsista ei pystyttäisi huolehtimaan. Veikkaisin koulutustason nousun horjuttavan näitä kehitysmaissa vallalla olevia uskomuksia ja perinteitä.

Onko tämä argumentti kehitysapua vastaan vai sen puolesta?

Loppujen lopuksi tämä on helkkarin iso kysymys. Mikä on hyväksi ja mikä ei? Ihmisillä tuntuu olevan halu auttaa, mutta monesti se auttaminen on pahempi asia, kuin olla auttamatta. Veikkaan, ettei Afrikan maiden tilanne tule muuttumaan minun elinaikanani.

Afrikan maiden tilanne muuttuu koko ajan, niitä ei tule nähdä monoliittina. Kunhan elät vielä esim. 50+ vuotta niin haluan uskoa, että Afrikan eao. on saavuttanut 70 vuotta, AIDS on pitkälti nujerrettu, samoten malaria, fundamentalismi on Afrikassa vähentynyt, afrikkalaisten koulutustaso noussut ja edellisestä sisällissodasta on jo vuosia. Vaikka Afrikassa moni asia on huonosti, niin esim. Spiegelin artikkeli siitä, miten asiat olisivat huonommin kuin koskaan on silkkaa valhetta. Gapminderilla (www.gapminder.org) voi tutkailla erilaisia indeksejä Afrikan kehityksestä. Eteenpäin on menty, ja mennään, lukuisista ongelmista, epäonnistuneesta kehitysavusta, väestönkasvusta ym. huolimatta. Hiljaa ja vaivalloisesti mutta myös edistyen. Tämän kehityksen jättäminen oman onnensa nojaan olisi hirvittävä karhunpalvelus paitsi afrikkalaisille, niin myös koko maailmalle.

Kehitysapua tulisi nostaa.

[joonasj]

EIkös itse Pentti Linkola pitänyt (ja pitää edelleen) tukia kehitysmaille järjettömyytenä?

Pentti Linkola on sen verran hörhö viherfasisti, että en laittaisi paljon painoa sen mielipiteille. Kehitysavun vastustaminen on sinänsä aivan järkevää, mutta Linkola tod.näk. vastustaa sitä vain viherfasistisien väestönvähentämisdogmiensa vuoksi.

Suurin ongelma on juuri väestönkasvu, joka yllätys yllätys lähti räjähti käsiin juuri silloin kun kehitysapu alkoi. Väestönkasvu on niin massiivista, että tarvitaan mieletöntä talouskasvua, jottei mentäisi vain pahempaan suuntaan. Kun talouskasvu on hurjaa, niin sekään ei välttämättä ole hyväksi.

Mielestäni on väärin nimetä ongelmaksi väestönkasvu itsessään. Ei kannata lähteä sellaiselle uusmalthusilaiselle linjalle, että maapallolla on vain tiukasti rajattu ja vähenevä määrä resursseja, jotka joudutaan jakamaan kaikkien ihmisten kesken. Ko. ajattelu menee metsään siinä, että resursseja tuotetaan vain sen verran, kuin niitä tarvitaan.

Luonnosta ei saa miltei mitään resursseja noin vain ilmaiseksi, vaan niiden etsimiseen ja jalostamiseen pitää käyttää energiaa. Tuotannon suuruus riippuu tietysti siitä, kuinka paljon ihmisiä on tekemässä töitä. Suurempi populaatio mahdollistaa paremman erikoistumisen ja sitä kautta tuotannon tehostamisen. Voisiko meillä olla nykyistä elintasoa, jos maailmassa olisi vaikka vain 100 miljoonaa ihmistä? No tuskinpa vaan. Asia on pikemminkin niin päin, että väestönkasvu auttaa vaurastumista, koska silloin voidaan tuottaa enemmän hyödykkeitä pienemmillä yksikkökustannuksilla. Vrt. fi-lib: Öljy ei lopu.

Kehitysapu on todella iso ongelma, ja se pitäisi lopettaa lähes kokonaan. Jos EU ja Yhdysvallat muuttaisivat toimiaan (vientituet), niin kehitysmaiden tilanne olisi paljon parempi. Silloin annettaisiin mahdollisuus omavaraisuuteen. Tämä oikeasti auttaisi kehitysmaita, toisin kuin kehitysapu.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Vastustan kehitysapua lähinnä siitä syystä, että se on kommunistinen tulonsiirto. Julkisen kehitysavun ainoa oikea taso on 0%. Tämä ei mitenkään estä yksityistä hyväntekeväisyyttä tai kaupankäyntiä kehitysmaiden kanssa.

Vaikka tätä ei yleensä ääneen sanotakaan, niin julkinen kehitysapu implisiittisesti tarkoittaa sitä, että pönkitetään julkista sektoria sekä lähtö- että kohdemaassa sillä perusteella, että näin voitaisiin muka poistaa köyhyyttä. Aikamoista huuhaata se on, koska ei sosialistisella suunnitelmataloudella ole koskaan mitään köyhyysongelmaa poistettu. Lisäksi meilläkin noita kehistysapurahoja saavat ziljoona Kepan kaltaista "kansalaisjärjestöä", jotka levittävät antikapitalistista propagandaansa veronmaksajien rahoilla. Pois koko kehitysapu.

[TVMP]

Näin äärirationalistisena kansallismielisenä ekofasistina (en allekirjoita 90% Linkolan kirjoituksista, mutta mies on aprempi kuin Osmo,Tuija tai Tarja)

...mutta Linkola tod.näk. vastustaa sitä vain viherfasistisien väestönvähentämisdogmiensa vuoksi.

Ai? Onko muita(kin) syitä vastustaa?

Kehitysavulla pitäisi kehittää valtiota. Miten ruoaan vieminen auttaa valtiota?
Teiden rakentaminen (NAZI!!!!!1!!), kastelukanavien ja viemäriverkon rakentaminen on oikea tapa toimia. Terveydenhuolto on viimeinen asia, johon rahaa pitäisi laittaa. Jos ruokaa ei saada väestölle, sitä on liika.

Yhteiskunnan pitöisi kiittää AIDSia että se tappaa ihmisiä. Samoin meidän on kiitettävä sitä asiaa ,että lääkettä syöpään ole keksitty.


En kiistä, etteikö kehitysavusta olisi joitakin pieniä hyötyjä, mutta ne ovat niin pieniä ja triviaaleja, eikä niillä ole mitään merkitystä kokonaisuudessa.
Itselläni ei ole mitään vastaan jos Sanna Ukkola/Tarja Cronberg maksa omasta pussista (okei, ne tulevat meiltä, but anyway )mutta 1 miljardia kehitys- ja ympäristötukiin on liikaa.

[ihminen]

Haastattelu suomennettuna blogista:http://mamukulut.blogspot.com/2007/05/kehitysavusta.html

"Jumalan tähden , olkaa hyvä ja lopettakaa apu"


Luin myös Mika Rönkön kirjoituksen aiheesta jossa todetaan seuraavaa:

Laittoman siirtolaisuuden aiheuttamat suuret ongelmat palautuvat muutenkin kysymyksen kehitysavusta. Massasiirtolaisuus ei ole luonnollinen ilmiö, ja siinä mielessä massiivisen laittoman maahanmuuton synnyttämä suvaitsemattomuus on jossain mielessä ymmärrettävää.

Todellinen syy laittomaan siirtolaisuuteen on tietenkin maahanmuuttajien kotimaiden ja kohdemaiden suhteellinen hyvinvointikuilu, jonka kaventamiseksi 40 vuotta kehitysapua ei ole kyennyt tekemään mitään, ei varsinkaan Afrikassa. Kuilu on vain syventynyt, vaikka elinolosuhteet joissain köyhissä lähtömaista ovat toki parantuneet. Jotkut onnekkaat maat ovat nousseet köyhyysloukusta teollisuusmaiksi, tosin tuskin kehitysavun turvin. Kehitysapu ei ole ollut tässä mielessä tuloksellista.

Bamakon foorumin afrikkalaisten järjestämissä seminaareissa oltiin suhteellisen yksimielisiä siitä, ettei perinteinen kehitysapu kykene auttamaan Afrikkaa omaehtoisen kehityksen tielle. Nykyinen ODA-rahoitus on sidottu monin keinoin sopeutusohjelmiin, uusliberalistiseen kaupan vapauttamiseen ja yksityistämispolitiikkaan, joka ei yksinkertaisesti jätä tilaa oman Afrikan sisäisen talouden kehittymiselle. Kehitysapu vahvistaa korruptoituneita eliittejä, murentaa valtiokoneistoa ja luo loputtoman riippuvuuden noidankehän.

Kirjoitus kokonaisuudessaan
http://www.globbarit.fi/blogi/2006_01_23_wsf_lopettakaa_kehitysapu