Inhimillinen vallan kahmiminen

[stefani]

Tarina eräästä urheilutapahtumasta

Kerran Suomessa oli olosuhteet sellaiset, että pienehkö määrä suomalaisia harrasti erästä hieman harvinaisempaa urheilulajia. Suurin osa harrastajista oli nuoria, ja jotkut heidän vanhemmista olivat panostaneet nuorten harrastuksen tukemiseen jonkin verran.

Suomen ulkopuolella oli eräs hieman suurempi kattojärjestön tapainen organisaatio, joka hallitsi kyseisen urheilulajin harrastusta väkevämmällä auktoriteetilla, ja eräs suomalaisista aikuisista aktivisteista oli onnistunut luomaan kontakteja kyseiseen organisaatioon. Tästä henkilöstä tuli siis jonkinlainen suuren organisaation edustaja tai kontakti suomalaisten näkökulmasta. Organisaation näkökulmasta henkilö edusti Suomen asioita. Oli siis tavallisia suomalaisia pikkuharrastajia, ja sitten oli yksi suomalaishenkilö, joka tiesi lajista vähän enemmän, ja joka oli vähän niin kuin auktoriteettihahmo muihin pikkuharrastajiin verrattuna.

Kävi niin, että suuri ulkomaalainen organisaatio halusi eräänä vuonna lajin kansainväliset kilpailut Suomeen, ja suomalainen kontaktihenkilö sai vastuulleen organisoida kyseiset kilpailut. Henkilö lupasi ulkomaalaisille, että hän kyllä kykenisi hoitelemaan tällaisen järjestelytyön.

Suomalaiset harrastajat ja heidän vanhempansa innostuivat Suomeen tulevista kilpailuista, ja he olivat valmiita osallistumaan kilpailun järjestelytyöhön, ja auttamaan siinä. Heidän yllätykseksi kävikin niin, että suomalainen auktoriteettimies ei suostunutkaan ottamaan vastaan kaikkea apua, mitä oli tarjolla. Hän rupesi valikoimaan ketkä saivat osallistua kilpailun organisoimiseen, ja ketkä eivät saaneet. Eräässä puhelinkeskustelussa hän jopa sanoi röyhkeästi toisen paikkakunnan harrastajalle, että luulevatko he, ettei hän kykenisi huolehtimaan kilpailun organisoinnista. Saattaa olla, että joillakin harrastajilla oli jotain spontaania taipumusta organisoitua itsekin, ja ehkä auktoriteettimies koki jotkut organisoituneet harrastajaryhmittymät jotenkin "kilpailuksi" häntä vastaan? Eri osapuolilla on varmaankin omat versionsa ja näkökulmansa kyseiseen erimielisyyksiin? Kun apu ei kelvannut, jotkut harrastajat sitten luovuttivat suosiolla asian suhteen. Jos auktoriteettimies halusi omia kilpailutapahtuman organisoinnin itselleen, niin omikoot sitten.

Kun kilpailupäivä koitti, ja ulkomaalaiset kilpailijat olivat saapuneet paikalle, kävi pian ilmi, että tapahtuman suunnittelu olikin ollut jäänyt pahasti kesken. Esimerkiksi kyseisessä lajissa tarvittiin paljon tuomareita, mutta vielä kilpailupäivän aamunakaan ei ollut tiedossa, keitä tuomarit olisivat. Kilpailun organisoijat värväsivät heti aamulla paniikissa nuorten harrastajien vanhempia tuomareiksi. Jotkut vanhemmista hätkähtivät moisia pyyntöjä, ja protestoivat, että eiväthän he tiedä tuomaroinnista mitään. Organisoijat vakuuttelivat, että tuomarointiasiat voi oppia hetkessä, ja kyllä vanhempien nyt on pakko ruveta tuomareiksi, koska muuten kansainväliset kilpailut, jonne oli jo saapunut ulkomaalaisia kilpailijoita, menisivät pilalle!

Monet suoritustapahtumat kärsivät pahoista viivästyksistä, ja ulkomaalaisen kattojärjestön tapaisen organisaation huippumiesten näkökulmasta kilpailutapahtuma oli täysi farssi. Suomalainen kontaktihenkilö menetti asemansa Suomen edustajana. Monet suomalaiset harrastajat vetäytyivät hienotunteisesti omiin porukoihinsa, ja nuorimmat jatkoivat itse lajiin keskittymistä, jättäen aikuisten riidat aikuisille.

Filosofointia tapahtuneesta

Miksi kilpailun järjestä halusi omia järjestelytyön itselleen, estäen monien lajin aktivistien pääsyn mukaan? Jälkeen päin katsoen päätös oli ilmeisen huono. Ehkä hän halusi omia järjestelytyön itselleen, koska hän oli vallanhimoinen? Ehkä hän koki, että jos hän vain omii mahdollisimman paljon valtaa itselleen, sitten hän kykenisi huolehtimaan kilpailujen onnistumisesta sen valtansa avulla? Jos hän sen sijaan tekisi kompromisseja oman valtansa suhteen päästämällä muita mukaan kilpailujen organisointiin, sitten kilpailujen onnistuminen ei riippuisi pelkästään hänestä, vaan myös muista, ja asiat eivät olisi hänen kontrollissa enää samalla tavoin? Vallan omimiselle oli siis ehkä ollut jokin perustelu olemassa, mutta joka tapauksessa, kun järjestäjä sitten oli ominut vallan itselleen, hän ei kuitenkaan tehnyt vallallaan mitään, vaan laiminlöi kilpailutapahtuman järjestelyn, aiheuttaen katastrofaalisen farssin.

Onko tämä sama kuvio toistunut muissa yhteyksissä suunnilleen samanlaisena? Onko se tavallista, että ensiksi ihmiset omivat valtaa itselleen, koska he eivät tiedä miten muut mahdollisesti voisivat säheltää joidenkin asioiden kanssa, ja he haluavat estää muiden sähellyksen varmuuden vuoksi, mutta sitten kun he ovat onnistuneet vallan omimisessa, he itse säheltävätkin entistä pahemmin estäen samalla järkevämpien ihmisten kontribuution asiaan?

[Tabula Rasa]

Katso nykyinen hallinto. Virkaloiset puoluekirjalla tai muulla hyväveli/siskokerholla, ei pätevyydellä miehitetyt johtopaikat, 90-luvulla yrittäjiltä hallintovoimin omaisuuden ryöstäneet ja siitä eteenpäin tavallista kansaa kyykyttäneet ja ryöstäneet kyvyttömät pankkiirit jotka 90-luvulla pelastettiin kansalaisten varoin ja joille sekä lähipiirilleen jaettiin yli 30 miljardin edestä yksityistä omaisuutta suomen siihen asti suurimmassa maanpetoksessa jolle vertoja vetää vain tämä nykyinen euvostohuijaus. Hyvinvointia ei ole luotu, sitä on riistetty kansalta ja annettu murusia takaisin. Ja tämän kritisoijien kimppuun käyminen on ollut maan tapa. Kohta vaan on kaikki varastamisen arvoinen varastettu. Ja sen jälkeen ollaankin kuin kreikassa.

[Raksa_Mies]

Sen pituinen se.

[Tabula Rasa]

Sen pituinen se.

Se on vain yhden vaiheen loppu. Seuraava alkaa jollei tehdä merkittäviä parannuksia yhteiskuntaan.