Suomalaisuuden trauma & kansallisitsetunnon kohottaminen

[nollatoleranssi]

Suomessa on aina ollut suomalaisten ja suomalaisuuden vähättelyä. Milloin mistäkin syystä suomalaisuutta on pidetty negatiivisena ilmiönä. Suomalaisia merkkipäiviä ei arvosteta eli joko niistä ei uutisoida/juhlita tai ei muuten erikoisemmin noteerata. Kaikkia kansallismielisiä piirteitä vihataan ja nationalismi on suurin vihankohde.

Jos toimittaja(t) tekee suomalaisten surkeudesta kymmeniä uutisia, niin osa porukasta on aina komppaamassa sitä. Vaihtoehtoisesti yksi kolumni suomalaisten hyvyydestä ja negatiivisuudesta muuttaakin yhtäkkiä käsityksiä, että "Miksi suomalaiset ovat aina niin negatiivisia ja kokevat huonommuutta toisiinsa nähden?". Samalla unohdetaankin yhtäkkiä ne lukuisat muut medioiden kertomat jutut... Vika kohdistetaankin edelleen suomalaisiin & suomalaisuuteen, ei median uutisointiin.

Viime aikoina tilanne on hieman muuttunut siitä, mitä se aikaisemmin oli. Tuo johtuu ennen kaikkea kansainvälisistä vertailuista, joissa Suomi on ollut tilastojen ykkösenä niin peruskoulumittauksessa kuin korruptio ja hyvinvointitilastoissa yms.

Samat toimittajat jotka aikaisemmin surkuttelivat Suomen & suomalaisten surkeutta, niin eivät uskalla enää tehdä samanlaisia juttuja (esim. vertaamalla Suomea ulkomaihin), koska tilastot kertovat kylmästi eri kieltä kuin mitä heidän aikaisempi sanomansa.

Tuo on johtanutkin sitten siihen, ettei Suomessa edes uskalleta tehdä vertauksia esim. naapurimaiden eli Suomen ja muiden Pohjoismaiden tai muidenkin valtioiden kesken, koska se saattaisi antaa "liian ruusuisen kuvan" Suomesta ja näin ollen ei suomalaisia enää pystyttäisikään hallitsemaan julkisella syyllistämisellä ja koettaisi itse paremmuudentunnetta asettumalla kaikkien suomalaisten yläpuolelle. Suomen impivaara-puheet ovat aina ässänä hihassa, jos tilastot muuttuvatkin...

Tämän itkuvirren jälkeen päästäänkin pariin kysymykseen eli

1.) Pitäisikö Suomessa enemmän kohottaa kansallista itsetuntoa ja luoda uskoa sekä toivoa paremmasta?
2.) Pitäisikö suomalaisia merkkipäiviä enemmän noteerata julkisesti kuin nykyisin ja luoda ns. positiivista henkeä julkisestikin?
3.) Vai vaatiiko suomalaisen melankolian ylläpitäminen nykyistä syyllistämispolitiikkaa ja toivottomuutta, josta suomalaiset voivat ammentaa sisun ja selviytymisen perusperiaatteet?

Edit: otsikko muutettu paremmaksi.

[Nuivake]

Kossua, perkele.
Ja leuka rintaan.

[ruikonperä]

Skottilainen sanoo asiat paremmin kuin suomalainen. Koska ne ovat parempia.

https://www.youtube.com/watch?v=G1tJJO_pVvQ

[Emo]

Tämän itkuvirren jälkeen päästäänkin pariin kysymykseen eli

1.) Pitäisikö Suomessa enemmän kohottaa kansallista itsetuntoa ja luoda uskoa sekä toivoa paremmasta?
2.) Pitäisikö suomalaisia merkkipäiviä enemmän noteerata julkisesti kuin nykyisin ja luoda ns. positiivista henkeä julkisestikin?
3.) Vai vaatiiko suomalaisen melankolian ylläpitäminen nykyistä syyllistämispolitiikkaa ja toivottomuutta, josta suomalaiset voivat ammentaa sisun ja selviytymisen perusperiaatteet?

1) Pitäisi. Suora rehellinen puhe on tarpeen, silloin ihminen voi oivaltaa miten tulevaisuudesta tehdään parempi. Valhe vie tämän mahdollisuuden, vaikka moni kokeekin elämän olevan helpompaa pää pussissa.

2) Pitäisi. Vastaavasti typerät ulkomaiset Halloweenit ja ystävänpäivät voi unohtaa.

3) Ei vaadi eikä toivottomuudesta ja melankoliasta voi ammentaa mitään positiivista selviytyäkseen.

[Kni]

Jos toimittaja(t) tekee suomalaisten surkeudesta kymmeniä uutisia, niin osa porukasta on aina komppaamassa sitä.

Onneksi on Homma!

[Lalli IsoTalo]

Kyllä, kyllä, ei.

[Golimar]

No, eipä ole ketkään muut kuin suomalaiset pysäyttäneet puna-armeijaa ja vieläpä kahdesti, jenkit eivät koskaan uskaltaneet edes taistella puna-armeijan kanssa vaikka muuten uhoavatkin.

[guest3656]

Pitäisikö Suomessa enemmän kohottaa kansallista itsetuntoa ja luoda uskoa sekä toivoa paremmasta?

Ainakin tämänpäiväisen välikysymyskeskustelun perusteella näyttää synkältä. Onneksi jo huomenna tulee lisää huonoja uutisia.

[Kaptah]

Toisaalta pitäisi, toisaalta taas suomalaiset ovat aivan liian ylimielisiä ja oman erinomaisuuden kuvitelmia olisi hyvä myös rikkoa.

Tämän huomaa hyvin työelämässä ja talouskeskustelussa: Suomea ja suomalaisia pidetään niin ylivertaisina tekemään ihan mitä vaan, ettei meidän tarvitse olla yhtään huolissamme siitä paljonko jonkun teettäminen maksaa. Ylivertaisen laadukasta suunnittelua, innovointia, rakentamista ja muuta vastaavaa kuvitellaan syntyvän ihan vain siksi, että suomalainen on niin perkeleen hyvä ihan kaikessa. Ei oikeastaan tarvitse edes yrittää tosissaan, kun ollaan niin perkeleen hyviä. Sama asenne näkyy monikulttuurikeskusteluissa: Suomi on niin paljon parempi kuin kaikki muut, että me vältämme kaikki muiden ongelmat ihan vain suomalaisuudellamme.

Tai siis välttäisimme, ellemme olisi maailman surkein ja rasistisin kansa.

Itse asiassa suomalaisten kuva suomalaisuudesta tuntuu olevan melko jakomielitautinen.

[guest3656]

^Jokainen on varmaan törmännyt suomalaiseen "ammattimieheen", tuohon ylimieliseen, lähes kommunikointikyvyttömään ja herkkähipiäiseen karvaperseeseen, jonka työtä ei sovi arvostella.

Rakentamissektorikin on täynnä asennevammaisia itseoppineita "timpureita", jotka osaavat ainoastaan pilata hyviä rakennustarvikkeita ja toistaa oppimiaan rakennusvirheitä.

[Mehud]

Kaikkille kansoille tekisi hyvää olla Suomalaisia, mutta vain pientä pohjoista maailmankolkkaa on siunattu ihmiskunnan Jumaluudella.

[ruikonperä]

Tässä tulee faktaa yleltä. Elämä on hengenvaarallista. 

https://www.youtube.com/watch?v=c40g-29ZpSk

[nollatoleranssi]

Toisaalta pitäisi, toisaalta taas suomalaiset ovat aivan liian ylimielisiä ja oman erinomaisuuden kuvitelmia olisi hyvä myös rikkoa.

Tämän huomaa hyvin työelämässä ja talouskeskustelussa: Suomea ja suomalaisia pidetään niin ylivertaisina tekemään ihan mitä vaan, ettei meidän tarvitse olla yhtään huolissamme siitä paljonko jonkun teettäminen maksaa. Ylivertaisen laadukasta suunnittelua, innovointia, rakentamista ja muuta vastaavaa kuvitellaan syntyvän ihan vain siksi, että suomalainen on niin perkeleen hyvä ihan kaikessa. Ei oikeastaan tarvitse edes yrittää tosissaan, kun ollaan niin perkeleen hyviä. Sama asenne näkyy monikulttuurikeskusteluissa: Suomi on niin paljon parempi kuin kaikki muut, että me vältämme kaikki muiden ongelmat ihan vain suomalaisuudellamme.

Tai siis välttäisimme, ellemme olisi maailman surkein ja rasistisin kansa.

Itse asiassa suomalaisten kuva suomalaisuudesta tuntuu olevan melko jakomielitautinen.

Tuossa on hyvä pointti eli onko vaarana liiallinen ylpistyminen, jos Suomessa liikaa alettaisiin nostamaan suomalaisuuden arvoa? Onko tuosta jo merkkejä nähtävissäkin eli Suomessa liikaa luotetaan "suomalaiseen laatuun" ja sitä pidetään täysin ylivertaisena verrattuna muihin maihin, kun on tullut menestystä joissakin testeissä? Sen takia ei enää edes tarvitse yrittää tehdä asioita paremmin, koska "suomalaisuus itsessään" takaa laadun(?)

Yleensä Suomessa on pyritty katsomaan aina ulospäin, että miten muualla tehdään asioita ja sitten ottamaan siitä oppia. Nykyisin tilanne alkaa jo mennä toistepäin eli muualta katsotaan Suomeen päin ja yritetään ottaa oppia Suomesta.

Tuo loppukommentti "kuva suomalaisuudesta tuntuu olevan melko jakomielitautinen" on huvittavuudessaan ja totuudenmukaisuudessaan hyvä huomio.

[nollatoleranssi]

1) Pitäisi. Suora rehellinen puhe on tarpeen, silloin ihminen voi oivaltaa miten tulevaisuudesta tehdään parempi. Valhe vie tämän mahdollisuuden, vaikka moni kokeekin elämän olevan helpompaa pää pussissa.

2) Pitäisi. Vastaavasti typerät ulkomaiset Halloweenit ja ystävänpäivät voi unohtaa.

3) Ei vaadi eikä toivottomuudesta ja melankoliasta voi ammentaa mitään positiivista selviytyäkseen.

1. Muotoilin tuon ykköskysymyksen vähän huonosti. Tarkoitus oli kysyä, että voitaisiinko suomalaista itsetuntoa ja identiteettiä vahvistaa enemmän julkisestikin huomioimalla suomalaisuus positiivisemmin kuin nykyään. Eli Suomessa oltaisiin rohkeammin ylpeitä esim. suomalaisesta kulttuurista, historiasta, sotahistoriasta, rehellisyydestä tai mistä vain asioista Suomeen ja suomalaisuuteen liittyen. Kun suomalaisilla olisi enemmän uskoa itseensä, niin se itsessään loisi positiivisempaa ilmapiiriä.

2. Noista suomalaisuuden merkkipäivistä on jäänyt mieleen tämä kirjoitus.

Myöhemmin onkin voinut huomata saman ilmiön kaikkialla eli eipä noita suomalaisia merkkipäiviä erikoisemmin muisteta oikein missään. Valtamediassa asioita ei saateta edes käsitellä ollenkaan. Ainoastaan jotakin ulkomaalaisia vastineita, kuten kansainväliset ystävänpäivät, äidin, isän, naapurin yms. päivät. Halloweenistakin olisi suomalainen vastineensa, mutta siitä ei paljon pidetä ääntä. Tietysti ovat nuo ns. universaaleita juhlia, mutta kaikki "suomalaiset juhlapäivät" loistavat poissaolollaan paitsi jokin Juhannus.

3. Olen eri mieltä tuosta, etteikö "toivottomuudesta" voisi ammentaa jotakin posiitivista elämään.

Mielestäni koko iskelmä ja sisu-kulttuuri perustuvat tuohon toivottomuudessa piehtarointiin ja sellaiseen elämisen selviytymistaisteluun. Saattaa siellä pieni toivonkipinä jossakin välähtää, mutta se on enemmänkin olemassa oleva mahdollisuus kuin todennäköinen vaihtoehto. Iloisuus ja vahva itsetunto eivät ole koskaan olleet suomalaisten valttikortteja.

[sivullinen.]

Tuo johtuu ennen kaikkea kansainvälisistä vertailuista, joissa Suomi on ollut tilastojen ykkösenä niin peruskoulumittauksessa kuin korruptio ja hyvinvointitilastoissa yms.

Näitä tilastoja vihaan. Niissä ei ole ensinnäkään mitään totuutta, ja toiseksi on häpeällistä nöyristelyä yrittää miellyttää muita eli näyttää tilastojen valossa hyvältä. Minulle Suomi-brändi ja kansainvälisten maailmanparannustilastojen kärkisijat kertovat maan surkeudesta; ne kertovat epätoivosta. Minusta pitäisi osata olla ylpeitä itsestään, omasta tekemisestään ja siitä, että osaa nauttia elämisestä täällä porojen ja pakkasen keskellä. Se on sellaista Perkele, minä raivaan pellon vaikka ikiroutaan, eikä tarvitse tulla apua tyrkyttämään -asennetta. Sitä on suomalaisuus. Sille on nimikin: Sisu. Siitä minä tykkään.

Tämä määrittää vastaukset myös esitettyyn kolmeen kysymykseen. Suomalaiset eivät ole -- eivätkä voi olla -- ylpeitä "merkkipäivistä", jotka meille on säätänyt valtiovalta ja ulkopuoliset. EU-päivä, ruotsalaisuudenpäivä ja muut mokutuspäivät jäävät viettämättä. Perinteiset suomalaiset nimikkojuhlat Eino Leinon -päivä ja Snellmannin päivä taas ovat liian kaukaista historiaa, jotta niitä voisi sellaisenaan mitenkään juhlistaa. Sosialismi on onnistunut Toisen Maailmansodan "puolustusvoitton" ja valvontakomission jälkeen tavoitteessaan tuhota suomalaisen kansallisuustunteen perinteiset viettotavat ja niiden uudelleen nousun -- mutta vain perinteiset viettotavat. Kansallisuustunnetta itsessään se ei ole onnistunut hävittämään. Siksi perinteitä ja kansallisuustunnetta pitäisi kunnioittaa uusilla tavoilla. Vihapuhe ja Hommaforum on yksi väline. Se kohottaa kansallistunnetta merkittävästi, ja tuomalla yhteen kansallisesti ajattelevia ihmisiä, luo uskoa tulevaisuuteen. Voisi toivoa sen -- tai jonkun muun lähteen -- innoittavan ihmisiä myös luomaan omaa kansallishengestä voimansa saavaa taiteellista tai tieteellistä harrastuneisuutta ja tuotoksia. Julkista sen pitää ehdottomasti olla -- mutta Ylen ja muiden sosialistien joukkoviestimien välittämää, virastoissa järjestettyjen tapahtumien esittämää tai EU-hankkeiden kautta aikaansaatua. Julkinen tarkoittaa toreilla ja kaduilla -- ja nykyaikana yhä enemmän ja enemmän internetissä -- julkisesti esitettyä toimintaa.

Jos pjentti piirtää perseen näköisen kolmosen, koska se on hänestä hieno, ja se on myös minusta hieno, on ihan sama tykkääkö jenkki, mitä mieltä on ryssä ja tunteeko somali olonsa kotoisaksi. Eikä se haittaa, vaikka Nato ei sitä tunnistaisi tai kansainvälisessä tilastoissa Suomen arvosana laskisi Auliisti Anaaliyhteyteen Antautuvasta hieman vähemmän yhteistyöhaluiseksi. Se ei minua kiinnosta. Saavat kutsua minua impivaaralaiseksi. Se ei minua kiinnosta. Minua kiinnosta se, mikä minua kiinnostaa, ja muu maailma saa olla vaikka Ellun Kanat.

[Emo]

1. Muotoilin tuon ykköskysymyksen vähän huonosti. Tarkoitus oli kysyä, että voitaisiinko suomalaista itsetuntoa ja identiteettiä vahvistaa enemmän julkisestikin huomioimalla suomalaisuus positiivisemmin kuin nykyään. Eli Suomessa oltaisiin rohkeammin ylpeitä esim. suomalaisesta kulttuurista, historiasta, sotahistoriasta, rehellisyydestä tai mistä vain asioista Suomeen ja suomalaisuuteen liittyen. Kun suomalaisilla olisi enemmän uskoa itseensä, niin se itsessään loisi positiivisempaa ilmapiiriä.

Voitaisiin. Nimenomaan itse olen hyvin ylpeä meidän historiastamme, sotahistoriasta, taiteista, osaamisesta eri aloilla, jääkiekosta, kansanluonteesta (johon kuuluvat vähäpuheiset ihmiset jotka eivät halaa, vaikka itse olenkin puhelias ihminen joka ei halaa), kauniista pohjoisesta luonnosta... Näistä asioista kannattaa olla ylpeä! Ne ovat meidän historiaamme, meidän asioitamme. Tiedämme itse, että niistä saamme olla ylpeitä, muiden mielipiteitä ei kysellä.

2. Noista suomalaisuuden merkkipäivistä on jäänyt mieleen tämä kirjoitus.

Myöhemmin onkin voinut huomata saman ilmiön kaikkialla eli eipä noita suomalaisia merkkipäiviä erikoisemmin muisteta oikein missään. Valtamediassa asioita ei saateta edes käsitellä ollenkaan. Ainoastaan jotakin ulkomaalaisia vastineita, kuten kansainväliset ystävänpäivät, äidin, isän, naapurin yms. päivät. Halloweenistakin olisi suomalainen vastineensa, mutta siitä ei paljon pidetä ääntä. Tietysti ovat nuo ns. universaaleita juhlia, mutta kaikki "suomalaiset juhlapäivät" loistavat poissaolollaan paitsi jokin Juhannus.

Aivan näin.

3. Olen eri mieltä tuosta, etteikö "toivottomuudesta" voisi ammentaa jotakin posiitivista elämään.

Mielestäni koko iskelmä ja sisu-kulttuuri perustuvat tuohon toivottomuudessa piehtarointiin ja sellaiseen elämisen selviytymistaisteluun. Saattaa siellä pieni toivonkipinä jossakin välähtää, mutta se on enemmänkin olemassa oleva mahdollisuus kuin todennäköinen vaihtoehto. Iloisuus ja vahva itsetunto eivät ole koskaan olleet suomalaisten valttikortteja.

No jos noin asian muotoilet niin tietysti vastoinkäymisistä ihminen voi sisuuntua. Ihan täydestä toivottomuudesta on kyllä vaikea nousta (ja sitä ajattelin), mutta on sekin mahdollista joskaan en näe toivottomuutta minään voimavarana.

Suomalaisissa on iloisiakin heimoja, karjalaiset lienevät nyt ainakin? Vahvaa itsetuntoakin suomalaisissa esiintyy, enkä itse ole ikinä tunnistanut itseäni niistä stereotyyppisistä huonoitsetuntoisista suomalaisista mitä meille markkinoidaan omakuvana. Eikä kuulemma ole tunnistanut itseään miehenikään.
Oletan, että kaupiteltu surkea kuva suomalaisista on poliittinen ase, jolla porukkaa yritetään pitää aisoissa. Uskottelemalla, että "ette te mitään ole, ripustautukaa köyden jatkoksi".

Tietysti joskus on huonoja hetkiä ja voi kokea itsetuntonsa olevan melko maassa, mutta kyllä ne ovat henkilökohtaisia huonouden hetkiä ainakin minulla eivätkä mitenkään liity suomalaisuuteeni.
Jos olisin ruotsalainen olisin nykyään varmaan totaalisen pohjamudissa kroonisesti johtuen juuri kansallisuudestani, suomalaisena en vielä tunne tarvetta hävetä suomalaisuuttani. Sekin aika voi tulla, ellei maamme politiikka muutu pian.

[Tavan]

Minua aina sapettaa, kun kuulen löysää puhetta siitä, miten meidän pitäisi jo päästä sodista yli. Että on lapsellista muistella talvisotaa ja jatkosotaa ja rakentaa kansallista identiteettiä niiden päälle. "Eihän ruotsalaisetkaan muistele vanhoja sotiaan, ovat kypsempiä ja siten ylpeitä rauhasta ja hyvinvointivaltiosta. Niin meidänkin pitäisi olla."

Joka kerta tuollaista kuullessani muistan Veteraanin iltahuudon sanat - "himmetä ei muisto koskaan saa". On julma ajatus, että 93,000 sodassa kuollutta sankarivainajaa ja sadat tuhannet henkensä vaarantaneet unohdettaisiin tai painettaisiin villasella, kun on mukamas niin lapsellista ja kehittymätöntä muistella heitä ja heidän tekojaan.

[Emo]

Perinteiset suomalaiset nimikkojuhlat Eino Leinon -päivä ja Snellmannin päivä taas ovat liian kaukaista historiaa, jotta niitä voisi sellaisenaan mitenkään juhlistaa.

Kaukaistakin historiaa voisi ihan hyvin juhlistaa; esim. Runebergin päivä ja tortut (vaikkakin Runeberg oli suomenruotsalainen). Mutta uusiakin tapoja juhlistaa suomalaisuutta saa kehitellä.

Sotia kuuluu myös muistella ja kertoa niistä jälkipolville jotta tiedämme, mitä tämä kaikki on niille sen ajan nuorille ihmisille maksanut.

[Emo]

^Jokainen on varmaan törmännyt suomalaiseen "ammattimieheen", tuohon ylimieliseen, lähes kommunikointikyvyttömään ja herkkähipiäiseen karvaperseeseen, jonka työtä ei sovi arvostella.

Rakentamissektorikin on täynnä asennevammaisia itseoppineita "timpureita", jotka osaavat ainoastaan pilata hyviä rakennustarvikkeita ja toistaa oppimiaan rakennusvirheitä.

Tämä totta, mutta ei tämä lienee mikään geneettinen erityispiirre ole. 

[ruikonperä]

^Jokainen on varmaan törmännyt suomalaiseen "ammattimieheen", tuohon ylimieliseen, lähes kommunikointikyvyttömään ja herkkähipiäiseen karvaperseeseen, jonka työtä ei sovi arvostella.

Rakentamissektorikin on täynnä asennevammaisia itseoppineita "timpureita", jotka osaavat ainoastaan pilata hyviä rakennustarvikkeita ja toistaa oppimiaan rakennusvirheitä.

Tämä totta, mutta ei tämä lienee mikään geneettinen erityispiirre ole.

Lähinnä kun on ilmennyt "ihan pientä" mikä ei ole tehty oikein omat vanhukset eivät mokomasta valita ikinä. "Joo tuo vessan ovi on aina ollut tuossa kulmassa." Voi vain kuvitella kuinka eestiä muita ulkomaan kieliä osaamattomia eläkeläisiä kusetetaan.

[sivullinen.]

Koska aletaan viettämään Seppo Lehdon päivää eli suomalaisen performanssitaiteen päivää?

Kovin montaa muuta viettämisen arvoista päivää en keksi. Urheilussa ei suurta menestystä ole tullut, eikä niistä vähistäkään suurempaa kansallista juhlatunnelmaa ole koettu sitten ensimmäisen jääkiekkokullan; sotia ei ole voitettu, eikä kirjallisia ansioita ole koettu. Scriptan kunniapäivä tai Hommaforum perustuspäivä voisivat olla nimipäivän arvoisia. Jytky oli iso muutos, mutta tyhjäksi jäi. Eurosta tai Eurostoliitosta eroamista ei ole vielä tehty. Niistä voidaan vääntää juhlaa aikanaan -- vaan ei vielä.

[Ernst]

Minua aina sapettaa, kun kuulen löysää puhetta siitä, miten meidän pitäisi jo päästä sodista yli. Että on lapsellista muistella talvisotaa ja jatkosotaa ja rakentaa kansallista identiteettiä niiden päälle. "Eihän ruotsalaisetkaan muistele vanhoja sotiaan, ovat kypsempiä ja siten ylpeitä rauhasta ja hyvinvointivaltiosta. Niin meidänkin pitäisi olla."

Joka kerta tuollaista kuullessani muistan Veteraanin iltahuudon sanat - "himmetä ei muisto koskaan saa". On julma ajatus, että 93,000 sodassa kuollutta sankarivainajaa ja sadat tuhannet henkensä vaarantaneet unohdettaisiin tai painettaisiin villasella, kun on mukamas niin lapsellista ja kehittymätöntä muistella heitä ja heidän tekojaan.

Amerikkalaiset tekivät uuden sotaelokuvan entisten jatkoksi. Fury. Ei siellä yritetä "päästä yli" II maailmansodasta. Ei pidä meidänkään.

[nollatoleranssi]

Minua aina sapettaa, kun kuulen löysää puhetta siitä, miten meidän pitäisi jo päästä sodista yli. Että on lapsellista muistella talvisotaa ja jatkosotaa ja rakentaa kansallista identiteettiä niiden päälle. "Eihän ruotsalaisetkaan muistele vanhoja sotiaan, ovat kypsempiä ja siten ylpeitä rauhasta ja hyvinvointivaltiosta. Niin meidänkin pitäisi olla."

Joka kerta tuollaista kuullessani muistan Veteraanin iltahuudon sanat - "himmetä ei muisto koskaan saa". On julma ajatus, että 93,000 sodassa kuollutta sankarivainajaa ja sadat tuhannet henkensä vaarantaneet unohdettaisiin tai painettaisiin villasella, kun on mukamas niin lapsellista ja kehittymätöntä muistella heitä ja heidän tekojaan.

Amerikkalaiset tekivät uuden sotaelokuvan entisten jatkoksi. Fury. Ei siellä yritetä "päästä yli" II maailmansodasta. Ei pidä meidänkään.

Kaikissa niissä maissa, joissa sotahistoria muistetaan positiivisesti, niin sitä juhlitaan.

[nollatoleranssi]

Kovin montaa muuta viettämisen arvoista päivää en keksi.

Suomessa voitaisiin viettää avoimemmin esim. suomalaisen kulttuurin, runouden, kirjallisuuden ja kielen päivää. Koko viikko lausuttaisiin runoja, pidettäisiin kanteleen soittotapahtumia ja ylläpidettäisiin puheita suomalaisuuden kunniaksi. Ei luotaisi mitään poliittista propagandaa yhden henkilön valitsemalla kirjallisuuden Finlandialla.

Veteraani & Kaatuneiden muistopäiviä vietetään periaatteen tasolla itsenäisyyspäivänä, mutta onhan se outoa jos ei virallisesti olevinaan niitä edes huomioida valtalehdistössä silloin kun nuo päivät ovat.

Kansasta voisi löytyä kiinnostusta tuollaiseen toimintaan, mutta eri asia on sitten maksajapuolella... Suomalaisten kansallisidentiteetti kun ei ole ollut oikein suosittu aihe taiteilija ja maksajapiireissä. Paremmin tekee rahaa kertomalla muiden maiden tavoista ja kulttuureista.

[nollatoleranssi]

Kansasta voisi löytyä kiinnostusta tuollaiseen toimintaan, mutta eri asia on sitten maksajapuolella... Suomalaisten kansallisidentiteetti kun ei ole ollut oikein suosittu aihe taiteilija ja maksajapiireissä. Paremmin tekee rahaa kertomalla muiden maiden tavoista ja kulttuureista.

Tähän liittyen voi toisaalta kysyä, että minkälainen kunnioitus Suomessa on suomalaista taidetta ja kulttuuria kohtaan, jos mieluummin esitellään ainoastaan ulkomaalaisia vastineita. Vaikuttaakin siltä, että suhtautuminen on kuin Guggenheim-museon keskustelussa, että "Eihän Suomessa ole mitään taideosaamista".

Jos joku suomalainen rahoittajaryhmä esittäisi Suomeen valtavaa Kalevala museota, joka olisi maailmanlaajuisesti aivan uniikki tapaus ja perustuisi runo ja erilaiselle kansanperinnetaiteelle niin ulkoisen kuin sisäisen suunnittelunkin puolesta, niin eiköhän suomalaiset päättäjät mieluummin valitsisi jonkun ketjumuseo Guggenheimin, kun tuo aikaisemmin mainittu olisi "liian suomalainen".

[sivullinen.]

Runoja ei kukaan enää lue tai kuuntele. Kulttuurin on valtio muokannut tarkoittamaan sosialistien poliittisesti kantaaottavaa teatteritoimintaa mustine mannerheimineen. Kanteleen käsiin etsiminenkin on liian vaikeaa -- ja soittaa ei osaa kukaan. Pitäisi olla jotain ajan henkeen sopivampaa -- ja tässä on:

Kansallinen pelipäivä on Pelikasvattajien verkoston järjestämä teemaviikoksi laajentunut teemapäivä, jonka tavoitteena on saada lapset ja aikuiset pelaamaan yhdessä, jotta pelaamiseen liittyvät ennakkoluulot muuttuvat omiksi kokemuksiksi. Varsinainen pelipäivä on lauantaina 15.11.2014, mutta tapahtumia järjestetään pitkin viikkoa eri puolilla Suomea.

http://www.pelipaiva.fi/

Tuntemukseni on kaksijakoinen. Jos tapahtumissa lauletaan kumbayaa ja ehdotetaan vieraista kulttuureista tulleille "positiivisen syrjinnän" nimissä erikoissääntöjä peleihin, jota pahoin pelkään, harmittaa se paljon. Myöskään päivä, jolloin juhlitaan Supercellin maksamia suunnattomia veroja "hyvinvointiyhteiskunnan" pelastamiseksi, ei saa minua ilon hurmioon. Jos taas tapahtumissa saa ohjata kolmiulotteista panssarivaunua Karjalan kunnailla, ja nauttia yhdessä vauvojen, vaarien, ja punavihreiden maailmanparantajien kanssa kauniista perinnemaisemasta, on päivä onnistunut.

[Emo]

Veteraani & Kaatuneiden muistopäiviä vietetään periaatteen tasolla itsenäisyyspäivänä, mutta onhan se outoa jos ei virallisesti olevinaan niitä edes huomioida valtalehdistössä silloin kun nuo päivät ovat.

Joka kevät olemme koko perhe ykköset päällä osallistuneet veteraanipäivän juhlallisuuksiin ja käyneet sitten illempana ulkona syömässä. Ei siellä paljon lapsiperheitä juhlissa näy, vaikka ihan hyvin voisivat perheet osallistua. Vanhoja ihmisiä juhlayleisössä pääosin, alkaa jo olla tyhjiä penkkejä enemmän kuin osallistujia. Hienoja tilaisuuksia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_veteraanip%C3%A4iv%C3%A4

Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä.

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945,[1] joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.

Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneiden muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaatuneiden_muistop%C3%A4iv%C3%A4

Haluan antaa lapselleni näiden tapahtumien kautta elävän käsityksen maamme lähi-historiasta, tuntuu hyvin juhlavalta saada osallistua tapahtumiin joissa vielä on sotaveteraanejakin rintapielet täynnä kunniamerkkejä.

[nollatoleranssi]

Runoja ei kukaan enää lue tai kuuntele.

Murrekielet ovat suosittua kansanviihdettä. Murteilla pystyttäisiin esittämään erilaisia runoja ja näytelmiä. Samalla voitaisiin käsitellä runouttakin monella tavalla eli kertomalla esim. sen sisällöstä ja käsittelemällä aiheita yleisön kesken. Yhtenä ideana voisi ottaa suomenkielisen musiikki-lyriikat käyttöön ja niiden sisällöstäkin puhuttaisiin tunnettujen suomi-muusikoiden kesken. Samalla tavalla lyhytvideoiden muodossa käsiteltävät runot voisivat vetää väkeä.

Tuota tapahtumaa voisi siis luoda niin monipuoliseksi kuin haluttaisiin ja saada sille suosiota.

YLE:llä oli myös ohjelma "Runoraati". Vaikeaa uskoa, että missään muualla maailmassa sellaista ohjelmaa olisi luotu. En tiedä paljonko ohjelma itsessään veti katsojia, mutta siitä olivat myös livelähetykset joissa yleisöä vaikutti olevan todella paljon.

[guest3656]

Myös lähihistoriaamme mahtuu paljon suurmiehiä, joita voisimme juhlia aina kokonainen viikko kerrallaan.

Esimerkiksi juhannuksen yhteydessä 24. kesäkuuta voisimme juhlia Jukkaa onnistuneen Amerikan valloituksen kunniaksi. 26. kesäkuuta juhlistaisimme Jorman poikkeuksellista johtajuutta. Juhlaviikon päättäisi 29. kesäkuuta Pekan päivä.

[Kulttuurirealisti]

Kalevalan päivän juhlintaa voitaisiin laajentaa laulukilpailulla (Joukahainen/Väinämöinen), kilpailulla jossa yritetään takoa rahaa tyhjästä, ja joutsenien ammunnalla (Tuonelan joutsen). Suomalaiset museot, joissa on Kalevala -aiheista taidetta, esim. Gallen-Kallelaa, voisivat tarjota ilmaiskierroksen. Kaikki tämä Sponsored by Sampo ja Pohjola.

No, vakavissaan, suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan aikaansaannoksista, ja sotahistoriastakin, saisi olla nykyistä ylpeämpi. Kyllä täällä monenlaista ylpeyden aihetta on tehty, ja maa nostettiin agraarisesta valtiosta yhdeksi johtavista teollisuusmaista sodan jälkeen alle neljässäkymmenessä vuodessa.