Humanistit monikulttuurisuuden aikakaudella

[Mamusaarelainen]

Mitä hyödyllistä humanistit voivat tehdä monikulttuurisuuden aikakaudella?


Kun Nokian insinöörit tuottivat rajusti rahaa ja nyt toiset insinöörit pelastavat maailmaa aurinkovoimalla, voidaan kysyä mitä hyötyä on humanisteista? Asiaa pohtii Helsingin yliopiston entinen kansleri Ilkka Niiniluoto Tieteessä tapahtuu -lehdessä esittämällä neljä kohtaa, joista tässä käsittelen vain ensimmäistä.

Niiniluoto puolustaa voimallisesti humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden ansioita Suomen menestystarinassa:  kansallinen herääminen, Suomen muotoutuminen demokraattiseksi oikeusvaltioksi ja toisen maailmansodan jälkeinen hyvinvointivaltio.

Tähän asti kaikki on hyvin.

Sitten Niiniluoto arvioi tulevaisuutta: "Samanlainen vaikutus voisi hyvin jatkua, kun eurooppalaisella ja globaalilla tasolla rakennetaan monikulttuurista historiallista identiteettiä, toimivaa hallintoa ja oikeudenmukaista sosiaalista kestävyyttä."

Niiniluodolla on siis kolme seikkaa, joihin humanismin tulee paneutua:
- monikulttuurinen historiallinen identiteetti eurooppalaisella ja globaalilla tasolla
- toimiva hallinto
- oikeudenmukainen sosiaalinen kestävyys


Vajavaisine tietoineni arvioin näitä, viimeisestä alkaen:

Oikeudenmukainen sosiaalinen kestävyys
on käsitteenä tarkkaan määrittelemättä. Sitä voidaan kuitenkin käyttää salasanana kun halutaan ajaa alas hyvinvointivaltio koska se kuulemma ei ole taloudellisesti kestävä.

Toimiva hallinto
on sinällään tuttu ilmaisu. Oletan kuitenkin, että käsitteelle on annettu tätä aikaa palveleva sisältö. Ehkä se on suunnilleen sama kuin hyvä hallinto -käsite. Hyvää hallinto esitetään tavoitteeksi kun ei saa suoraan sanoa, että kehitysmaiden pitäisi vähentää lahjontaa. Kehittyneissä maissa hyvä hallinto korostaa syrjimättömyyttä, joka on yksi monikulttuurisuuden salasanoista.

Monikulttuurinen historiallinen identiteetti eurooppalaisella ja globaalilla tasolla
vaati googlettamista: "Historiallinen identiteetti näyttää rakentuvan ennen muuta muistelukulttuurin ja kulttuurituotteiden varassa. Edellisen näivettyessä sukupolvien etääntyessä toisistaan jälkimmäiset osoittavat tehonsa." *)

Kun eurooppalaisella ja globaalilla tasolla rakennetaan monikulttuurista historiallista identiteettiä on se selkokielellä suomalaisuuden ohjelmallista alasajoa. Tämähän näkyy jo muutamissa ennakkoluulottomissa teatteriesityksissä sekä siinä, että on havaittavissa Kalevalan halveeraamista: Kalevan naiskuva on taantumuksellinen, Kalevala ruokkii äärikansallisuutta jne. Mitä tilalle? Euroviisutko vai Globalviisut? Itärajan takana yritettiin rakentaa monikansallisuudesta vauhtia ottava homo sovieticus -identiteetti. Projekti jäi kesken sillä kansojen vankilasta karattiin heti kun mahdollisuus tuli.


Tulevina vuosisatoina tapahtuu uskomattomia asioita, mutta monikulttuurinen historiallinen identiteetti on osa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka pyrkii keinotekoisesti monikulttuuristamaan Suomen muutamassa vuodessa. Tämä ei  ole humanismia vaan palvelee halpatyövoimaa janoavia kansainvälisiä suuryrityksiä, jotka ovat luoneet Suomeenkin orjatyönkaltaisia oloja. Esikuvana on Stalinin Uskonto pois 5 vuodessa -projekti.

Todellakin: Mitä hyödyllistä aikamme humanistit voivat tehdä?

Niiniluotoa toteaa: " "normaalitieteessä" tiedeyhteisössä on kulloinkin vallalla yksi paradigma, jonka vaihdos merkitsee kriisiä ja tieteellistä vallankumousta."

Humanismin on riisuttava vääryyttä tuottava kansainvälisyys-monikulttuurisuus-suvaitsevaisuus -paradigman rautapaita. Näin päästään lähemmäs tieteen vapautta, joka on edistyksen ehto.



*) Historiallinen identiteetti tutkimuskohteena Sirkka Ahonen
http://www.tieteessatapahtuu.fi/992/ahonen.htm



Tieteessä tapahtuu 5/2014 - pääkirjoitus
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/47932/13806

Näkökulmia sosiaaliseen kestävyyteen / Valtioneuvoston kanslian raportteja 2/2009
http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/r02-nakokulmia-sosiaaliseen-kestavyyteen/pdf/fi.pdf

Hyvän hallinnon perusteet
http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/laki/hallintojuridiikka/paatoksenteko/Hyvan-hallinnon-perusteet/Sivut/default.aspx

Homo Sovieticus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homo_Sovieticus

[sivullinen.]

Niiniluoto ei ole tieteellinen -- tai humanististieteellinen -- johtaja vaan poliittinen johtaja. Hän ei pyri edistämään tiedettä vaan toteuttamaan poliittisia päämääriä, joita meidän suunnitelmataloudessamme hänelle antavat puolueet. Siinä mielessä näen Niiniluodon onnistuneen tehtävässään. Hän on se, mikä on hän on. Hän on poliittisen johtajan arkkityyppi. Hän "ammattihenkilö". Hänen ammattinsa on valistaa yliopistoväkeä.

Yliopistojen politisoitumisen seurauksena tieteellinen keskustelu on siirtynyt niistä pois. Joskus nostettiin esiin yliopistojen perinteinen kolmas tehtävä opetuksen ja tutkimuksen lisäksi eli julkiseen keskusteluun ajantasaisen tiedon tuominen. Mutta yliopistoissa ei ole tätä tietoa, koska niissä ei käydä vapaata keskustelua, eivätkä ne pysty siten täyttämään kolmatta tehtäväänsä. Niissä ammattisaarnaajat saarnaavat toisilleen. Kukaan ei toista usko, mutta palkkansa eteen moni on valmis näyttelemään hyvin. Ennen professori ei ollut ammatti; se oli asema. Ennen professori toi kirjatiedon kautta uskottavan lisän keskusteluun; nyt professorit saarnaavat virallisia liturgioita, jotka eivät perustu mihinkään, eikä niistä tule keskusteluun lisäarvoa.

Humanismi sitävastoin elää ja voi hyvin. Se on keskustelua, jota käydään nyt netissä ja pienemmissä suljetuissa ajatushautomoissa. Nyt pohditaan valtiorakennetta voimakkaammin kuin kertaakaan sataan vuoteen. Nyt suunnitellaan uutta demokratiaa Suoran Demokratian nimissä. Nyt haetaan vaihtoehtoista talousjärjestelmää. Nyt kyseenalaistetaan vanhaa lehdistöä, "totuusbisnestä" ja virallista suvakkipropagandaa. Nyt ollaan heittämässä Neuvostoliiton lempilasta eli AY-liikettä kaivoon sosialismin romahdettua. Se on humanistisen keskustelun tila. Eikä se ole pysähtynyt. Tällä hetkellä keskustelu ei ole vielä täysin jäsenneltyä ja toiminta organisoitua. Se kuitenkin kehittyy kokoajan hurjaa vauhtia. En näe mitään syytä vastata Niiniluodon "yliopistodiskurssiin". Se ei ole pinnalla, eikä edes täytä asiallisen keskustelun ehtoja väitteitä perustelemalla tai vastaväitteitä kuuntelemalla ja niihin vastaamalla. Antaa Niiniluodon saarnata omalle seurakunnalleen. He hänen saarnojensa kuuntelemisesta palkkansa saavat: Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Humanistinen asiakeskustelu käydään toisaalla.