Mokutus ja tieteentekijät

[AcastusKolya]

Tässä viikolla pohdin sellaista juttua, että miksi ainakin kärkimokuttajista puuttuvat liki tyystin "kovien" luonnontieteiden edustajat, ts. insinöörit, kemistit, matemaatikot, fyysikot ym.? "Tyyppimokuttajahan" on muusikko (ei kuitenkaan yleensä klassisen musiikin edustaja), runoilija, muu taiteilija, tms. No, poikeuksena ehkä Satu Hassi, mutta ymmärtääkseni vanha Vihreä insinöörisiipikin on keskimäärin nuivaa.

[Jouko]

Hassi ei pärjännyt inssin hommissa koska ne hommat pitää hallita. Ei riitä että luetaan kirjoja ja suoritetaan tenttejä.

[guest11919]

Supermokuttaja Syksy Räsänen on teroreettisen fysiikan lehtori.

Poikkeustapaus?

[Trendkill]

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori ja jonkin sortin monikultturisti. Syksy Räsänen on teoreettisen fysiikan lehtori ja kosmologi ja uusvasemmistolainen. Osmo Soininvaara on valtiotieteen lisensiaatti (tilastotiede) ja myös erittäin liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattaja. Mari Puoskari on kemian dippainssi ja monikultturisti. Listaa voisi jatkaa.

Toisaalta taas vaikkapa Halla-aho on filosofian tohtori ja väitteli muinaiskirkkoslaavista.

Mitä näistä voi päätellä? No ei paljon mitään. Se, että on opiskellut jotain kovia luonnontieteitä, ei tarkoita sitä, että olisi maahanmuuttokriittinen, nuiva, äärioikeistolainen tms.

[DuPont]

Islamia Valtaojakin toki kritisoi rajusti, mikä on terveen mielen merkki.

[Tommi Korhonen]

Minä (itse koulutukseltani fyysikkona) uskon, että kytkös tulee suhteellisen vahvasta logiikan ja syy-seurauksen tuntemisesta. Eli jos näkee kulut (ja hyödyt) X, niin ei usko asian muuttuvan retoriikalla, eikä varsinkaan kertomalla se k:lla. Eli jos huoltosuhde maahanmuuttajilla (vähintään sosiaalisilla-) on huonompi kuin kantasuomalaisilla, niin se ei parane ottamalla lisää.

Mutta on myönnettävä kyllä sekin, että akateemisessa maailmassa maahanmuutto näkyy selkeästi positiivisemmassa valossa mamujen otoksen vuoksi. Ja toisaalta akateemisessa maailmassa yleensäkin usko ihmisiin on suurempi. Tämä koskee myös kovia aloja. Näin olen jako humanistien ja nuivien välillä ei ole ollenkaan niin selkeä kuin voisi luulla. Tai toivoa.

[Tommi Korhonen]

Lisäksi ainakin teknis-taloudellisilla aloilla maailmankuva on aika kova: jos koneessa jokin osa on rikki, niin kone ei toimi. Siksi huonoja osia ei suosita. Tämä ei ole vertaus tai allegoria, vaan kuvaus koneesta. Rinnastus nuivuuteen tulee sitten tuon maailmankuvan seurauksista.

Uskonkin että kaikkein epähumaaneimmat ja vähiten suvaitsevaiset löytyvät taloudellisilta aloilta. Siellä on kyynisyyttä ja halua laskea kulujen perään. Ja vähiten halua maksaa asioita omista kukkaroista. Ja katsoa läpi sormien muiden tuottamia negatiivisia vaikutuksia.

[Parsifal]

Uskonkin että kaikkein epähumaaneimmat ja vähiten suvaitsevaiset löytyvät taloudellisilta aloilta.

Tai ylipäätään aloilta, joissa toimeentulo riippuu rautaisesta ammattitaidosta ja osaamisesta ja joissa munaukset koetaan heti omassa kukkarossa.

Mutta kun palkan maksaa valtio, eikä sitä vastaan tarvitse pistää itseään likoon eikä tehdä tuottavaa työtä tai oikeasti hyödyllistä tutkimusta, ja kehnojen oppien seuraamukset maksaa muu yhteiskunta, alkavat useimmat etääntyä todellisuudesta.

Edellämainitut tähtitiede ja teoreettinen fysiikka ovat vähän siinä välimaastossa; vaikka tärkeitä aloja ovatkin, niin jokapäiväisen elämän kannalta kummallakaan ei sellaisenaan tehdä tuottavaa työtä eikä niiden teorioita oikein pystytä käytännössä vahvistamaan, ennen kuin tekniikka on kehittynyt tarpeeksi: niin tähtitieteilijät kuin fyysikotkin saavat kiittää kaikista kaukoputkistaan, avaruusluotaimistaan ja muusta tutkimusvälineistöstään tekniikan alan insinöörejä, jotka ovat ne suunnitelleet ja toteuttaneet.

Aloittaja huomautti, että klassisen puolen muusikot ovat muuta taideväkeä harvemmin mokuttajia. Syykin liittyy yllämainittuun: klassisella puolella on äärimmäisen kovat laatu- ja osaamisvaatimukset. Jos orkesterimuusikko ei osaa soittaa tai laulaa a) puhtaasti ja b) saumattomassa yhteistyössä muiden kanssa, hän saa potkut; "fiiliksellä", "soundilla" tai "jammailulla" ei pärjää. Tällaiseen ympäristoon itseriittoisen ja huithapelin mokuttajan piittaamaton mentaliteetti istuu huonosti - puhumattakaan marxilaisilla yleisistä asennevammoista "eliittitaidetta" kohtaan. Kevyen musiikin puolella taas ei tarvita kuin muutama sointu, rajaton itseluottamus ja olematon itsekritiikki. Jonkun mielestä saatan hieman kärjistää, mutta tajunnette pointin.

[huhha]

Pitkä ja sitä pitempi matematiikka antavat mainiot työkalut maailman (populaatioiden, talouden ym.) jäsentämiseen. Lisäksi tarvitaan maalaisjärkeä. Jos molemmat puuttuvat, omaperäisyys voi vielä pelastaa tilanteen: jos vajukit ovat kaikki omalla satunnaisella tavallaan hulluja, yhteisvaikutus on neutraali. Valitettavasti taiteilijat ja humanistit ovat harvemmin originelleja. Ja järjestysparametri osoittaa tällä hetkellä vahvasti liberalismin ja "mokutuksen" suuntaan. Noh, parempi sekin kuin kannibalismi.

Teknisten alojen ihmisillä tuntuu olevan ainakin selvempi jako moraalisten ja tosiasiallisten seikkojen välillä. Asiakas kertoo toiveensa ja insinööri kirjoittaa speksit. Politiikka on politiikkaa, tekniikka tekniikkaa. Toisilla aloilla kaikki tuntuu olevan yhtä dekonstruktionistista mössöä: ei tunnuta tietävän mitä halutaan, vai oliko sittenkin kyse siitä, miten siihen päästään? Monille täällä on varmasti tuttu Ilkka Kokkaraisen lanseeraama "käänteinen Humen giljotiini/ käänteinen naturalistinen virhepäätelmä". (Tietääkö joku Kokkaraista aikaisempia esimerkkejä käsitteestä?) Tämä virhepäätelmä syntyy, kun siitä, miten asioiden haluaisi olevan, johdetaan se, miten asiat ovat. Esim. älykkyyserot ovat moraalisesti arvelluttavia, joten rotujen yhtäläinen älykkyys nyt vaan sattuu olemaan tosiasia. Joillakin aloilla tämä tuntuu olevan ihan pätevä päättelytapa.

Teknisillä aloilla ollaan aika usein hankalien asioiden äärellä. Ongelmat ovat sitä laatua, ettei niitä voi käsitehässinnällä ja yhteensopimattomalla uudelleenmäärittelyllä ratkaista, tai piilottaa kuten muilla aloilla tehdään. Lähes aina käytetään approksimaatioita, joiden soveltuvuusalue tai virhe pitää tuntea. Tämä tuo tiettyä nöyryyttä todellisuuden edessä. Kun jotakin aletaan sorkkimaan, hommat saattavatkin mennä epälineaariseksi. Tämä "if it ain't broke, don't fix it" -viisaus sovelletaan yhteiskuntaan, joka on vielä hankalammin ymmärrettävä ja epävakaa systeemi.

Konkreettiset ja hyvinmääritellyt ongelmat ja se, miten toiset, tuotteliaammat yksilöt selviävät niistä paljon nopeammin, opettavat myös "laskutehon" merkityksen taloudelle. Koska älykkyyttä tarvitaan, sitä myös arvostetaan. Ajatus bisneksen luovuttamisesta eräille tulokasryhmille ei tunnu tässä mielessä houkuttelevalta. Ja vielä puhutaan robotisaatiosta...

[Gommi]

Kysymys taitaa olla kylmästä luonnontieteellisestä näkökannasta, joka ei ota humaanisuutta ja ihmisoikeuksia huomioon. On kuitenkin päivänselvää, että esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan maisteri tutkii yhteiskuntaa, fyysikko elotonta luontoa, joten yhteiskuntapolitiikan maisteri tuntee yhteiskunnan paremmin, joten hän osaa suhtautua realistisesti ja pitkäjänteisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurillisuuteen.

Esimerkiksi tunteeton fyysikko ottaa tarkastelun alle vain senhetkisen tilanteen ja formalisoi sen mahdollisimman yksinkertaiseksi: "näin monta miljoonaa menee somalien elättämiseen" ja laskee sen kylmän viileästi tappiopuolelle. Nuivaksihan se tekee.

Sen sijaan yhteiskunnan tutkija tietää, ettei yhteiskunta käyttäydy koneen tavoin, vaan osaa tarkemmin eri nyansseineen ja taustaparadigmoja arvioiden pitkällä aikavälillä ymmärtää, että tämäkin sijoitus on sijoitus tulevaisuuteen, sillä muutamassa vuodessa somalista tulee kultamuna. Lisäksi hän voi tuntea lääkekasveja. Olemme menossa kohti valtavaa avartumisen aikakautta, samanlaista kulttuurien sulattoa, joka vallitsi Ateenassa, Aleksandriassa ja Thebassa niiden kultakausina, ja yhteiskuntatieteilijä tuntee nämä kuin omat taskunsa- fyysikko eksyy jo ruokaostoksilla omassa kaupungissaan.

Kuka voisi auttaa fyysikkojamme avartumaan? Olen pohjimmiltani sitä mieltä, että nämä putkikatseiset luonnontieteilijät ovat potentiaalisesti aivan järkeviä kavereita, ehkä he ovat vain eksyneet hiukan polulta.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Merkittävin yksittäinen asia joka vaikutti "eheytymiseeni" sydämellä-mokuttajasta ( ) faktapohjaiseksi nuivaksi oli kun yli 10 vuotta sitten opinnäytetyötäni varten tutustuin syvällisemmin normaalijakaumaan ja keskihajontaan. Sitä ennen maailmassani rikollinen tai sossun hyväksikäyttäjä vain sattui olemaan se kuuluisa yksittäistapaus maahanmuuttaja. Sitä vähän kuin pakollakin avartui ymmärtämään ilmiöiden säännönmukaisuutta.

Ketjun aiheesta offtopicina, toiseksi merkittävin "eheytymistäni" edistävä asia oli nuoruudessa tuhlaamani aika paikallisten vasemmistonuorten hang-aroundina. Tai no, ei se aika kokonaan tuhlattua ollut jos sen ajattelee oppirahoina. Tuli opittua aika paljon kun näki millaisia elämäntapalusmuja ne laput silmillä faktoista kieltäytyvät idealistihörhöt todellisuudessa olivat.

[Horn Hill]

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori ja jonkin sortin monikultturisti.

Eskolla, niin kuin monella muullakin yliopistopiireissä aikansa viettävillä, menee kansainvälisyys ja monikulttuurisuus sekaisin.