Uhrin asema?

[nollatoleranssi]

Uhrin asema on suomalaisessa yhteiskunnassa mielenkiintoinen. Aikaisemminkin tästä ovat olleet esimerkkinä erilaiset rikokset, joissa raiskauksesta, pahoinpitelystä, murhasta ja taposta ollut tekijä on saanut ainoastaan muutaman vuoden tuomiota (tai ehdollistakin), kun taas uhri on saanut ikuiset henkiset ja fyysiset vammat väkivallan teoista. Moni on kuollutkin ja tappaja on päässyt parin vuoden päästä vapauteen.

Nuorten katujengiväkivallasta kertova uutinen ja siitä seuraavat kommentit ovat olleet aivan käsittämättömiä. Yksikään asiantuntija, joka on saanut julkisuudessa palstatilaa ei ole millään tasolla ottanut kantaa uhreihin. Samaan aikaan on pyritty antamaan kaikki tuki väkivaltaisen jengin päätekijöille(!!!???)

Poliitikkoja asia ei kiinnosta. Ainoastaan muutama perussuomalaisten ja yksi Muutos 2011 poliitikko ovat ottaneet edes vähänkin julkisuudessa kantaa asiaan. Valtaosa poliitikoista ei ole kyseenalaistanut poliisin toimintaa ja tiedotuslinjaa tilanteessa, vaikka sen takia on tullut moninkertainen määrä lisää uhreja.

Valtamediaa asia ei kiinnosta, koska toimittajat ovat olleet hyvin nihkeitä kirjoittamaan tapauksesta tai tutkimaan sitä oma-aloitteisesti, vaikka väkisinkin tälläisestä järjestelmällisestä väkivaltajengistä on täytynyt liikkua huhuja ja tietoja.
Eniten puheenvuoroja ovatkin saaneet "asiantuntijat", jotka ovat puolustaneet väkivallan tekijöitä ja nimittäneet ongelmia yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Vika ei ole tietenkään väkivallan tekijöissä. Toimittajat eivät ole myöskään kirjoittaneet uhreista sanaakaan, vaan ainoastaan toistaneet asiantuntijoiden sanomisia "väkivaltajengin ymmärtämisestä".

Poliisia asia ei kiinnosta. Siitä kertoi jotakin sekin, ettei asiasta tiedotettu vaikka jengiin oli osallisena jopa 50 jäsentä ja teot olivat päivittäisiä.

Sosiaaliviranomaisia asia ei kiinnosta. Luultavasti sosiaaliviranomaiset ovat vaatineet nollaluokan tiedotuslinjaa tekijöiden alaikäisyyden nojalla. Samaan aikaan on unohdettu täysin uhrin asema, koska ei ole asiasta haluttu tiedottaa millään tavalla.

Nuorisotyöntekijöitä asia ei kiinnosta. Kaikki nuorisotyöntekijät, jotka ovat julkisuudessa asiasta puhuneet niin ovat ilmaisseet suoran tukensa ainoastaan väkivallan tekijöille. Yhtäkään kommenttia ei ole tullut sen uhreille.

Toisin sanoen kasvatusalan ammattilaiset & oikeuden edustajat & valtamedia ja toimittajat & poliitikot eivät ole olleet ollenkaan kiinnostuneita uhrin asemasta ja siitä, että miten tälläinen väkivalta saataisiin loppumaan. Ainoa keino löytyykin väkivallantekijöiden ymmärtämisestä, ei rankaisemisesta. Kukaan ei halua julkisesti osoittaa tukea uhreille tai vaadi kovempia tuomioita, vaikka samaan aikaan moni väkivallan tekijöistä voi selvitä pelkällä puhuttelulla.

Rikosoikeudellinen vastuukin on kyseenalainen, koska kyse on alaikäisestä tekijästä ja asia käsitellään sosiaaliviranomaisten kanssa (julkisuudesta onkin voinut huomata mikä on ollut sosiaalityöntekijöiden panos väkivallantekijöitä kohtaan).

Asiantuntija huolestui Helsingin väkivaltaisesta katujengistä - "Nuoret tekijät voivat selvitä puhuttelulla"

Wentzel kiinnittää huomiota myös siihen, ettei osa nuorisojengistä ole rikosoikeudellisessa vastuussa, koska se alkaa vasta 15 vuoden iässä.

- Tulee ongelmaksi tämän selvittämisessä, kun osa lapsista on niin nuoria, että he kuuluvat sosiaalityön piiriin. 15 vuotta täyttäneiden kohdalla on eri prosessit.

- 13- ja 14-vuotiaat tekijät saattavat päästä pelkällä puhuttelulla.

IS

Rikosoikeudellinen vastuu

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Se tarkoittaa, että yli 15-vuotias voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita rikoksesta. Alle 15-vuotiaskin on silti korvausvelvollinen aiheuttamistaan vahingoista.

Rikoksesta kiinni jäävä alle 15-vuotias ei selviä seuraamuksitta teoistaan, vaan hänestä tehdään lastensuojeluilmoitus. Hänen rikoksensa ja muu tilanteensa käsitellään siis sosiaaliviranomaisten kanssa.

Nuoria rikoksentekijöitä eli 15–20-vuotiaita ei yleensä tuomita yhtä ankariin rangaistuksiin kuin aikuisia. Alle 18-vuotiaita tuomitaan harvoin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

http://www.nettinappi.fi/tietoalue/laki-nuorelle/rikosoikeudellinen-vastuu/

[Rusinapulla]

Jos valkoinen mies rankaisee kepposista vain puhumalla pehmoisia, niin mikä pelote se on lopettaa kolttosten teko? Tyhmä suomilainen valkonaama, saavat mitä ansaitsevat. Yo. ei ole vihapuhetta, kohdistuu valtaväestöön.

[Maatiaisjuntitar]

Jos olisin toimittaja, kysyisin: "Minkälaista apua näille lapsille ja nuorille on annettu?"

Haastateltava (joku näistä nyt esillä olleista) epäilemättä alkaisi selittämään mitä apua tekijöille on annettu.
Keskeyttäisin ja sanoisin "tarkoitin tietenkin uhreja".

[Abdul Reis]

Syyllisyys ja uhrius eivät enään liity siihen, mitä henkilöt tekevät tai mitä heille tehdään, vaan siihen, mihin viiteryhmään henkilöt kuuluvat.

[Joopa]

Aivan. Uhrin asema on Suomessa loistava, sillä tämän tasinan uhrit ovat ne hakkaavat mamut. Niillä kun ei ole harrastuksia, mikä on niiden hakattujen vika.

[Markkanen]

Onpas jännää. Kun mamunuori pahoinpitelee suomalaisen nuoren niin se on yhteiskunnan ongelma ja vika. Kun suomalainen nuori pahoinpitelee mamunuoren niin se on rasismia, huonoa kasvatusta vanhemmilta anteeksiantamatonta piittaamattomuutta.
Kantaväestön ja maahanmuuttajien välinen eriarvoisuus laajenee kokoajan. Ennen oli vaan herrat ja narrit (duunarit). Nyt on lisäksi uusi luokka, eli mamut. Heille onitsestään selvää, että mamut ovat erikoisasemassa yhteiskunnassa. Kohtelu on viranomaispuolelta toisenlainen kuin kantaväestön on.

  Poliitisoituminen etenee kovaa vauhtia valtaapitävässä virkamiesluokassa. Lait ja lainvalvonta politisoituu "sopivaksi" ja suvaitsevaksi osalle kansasta. Tällainen käyttäytyminen yhteiskunnassa luo pahoinvointia. Kantasuomalaiset nuoret voi syrjäytyä entistä enemmän ja helpommin. Pahinta kaikessa on se, että yhteiskuntamme resurssit ja varat ei riitä hoitamaan kasvavaa ongelmaa. Silmien ummistaminen ei onnistu loputtomiin. Tilanteen pahetessa onlupulta pakko reagoida, mutta silloin se on jo myöhäistä.

[Punaniska]

Olen sanonut tämän aiemminkin, syyllistäen samalla itsenikin. Nettikirjoittelulla asia voidaan tehdä kaikkien tietoon, mutta ilman aktiivisuutta asiat eivät muutu. Vastaamalla tähän, että onhan meillä demokratia, niin vastaus on paitsi oikein, myös näköjään riittämätön, koska mitään ei tapahdu. Ongelma on tiedetty kauan, mutta jäsenkirjoilla ym. verkostoilla valittu eliitti ei tee asialle mitään, vaikka yksittäinen Hakkarainen asiasta kysyisi.

Tämä kuppa ei suomineidosta lähde nettikirjoittelun voimalla.