Moraalinen lisensointi

[Ulkopuolinen]

Kun tärähtäneistön kommentteja ja toimintaa seuraa vähänkin ajatuksen kanssa niin se tuntuu usein olevan hyvin jyrkässä ristiriidassa itsensä kanssa. Antirasismi voi pohjautua rasistisiin lähtökohtiin. Suvaitsevaisuus voi olla läpeensä suvaitsematonta, valikoivan suvaitsevaista (=suvaitsemattomalla tavalla suvaitsevaista) tai egosentristä, identiteettityökeskeistä näennäissuvaitsevaisuutta. Kaivattu ja ylistetty yhteisöllisyys saattaa olla yhteisöä jyrkästi ja aggressiivisesti polarisoivaa...

Peruslinjana tuntuu olevan se, että substanssi ja dynamiikka ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Asian esille nostaminen tuppaa aiheuttamaan hyvin lapsellisia primitiivireaktioita tai häijyä passiivisaggressiivisuutta.

Kyseessä saattaa hyvinkin olla itsepetoksen muoto josta käytetään nimitystä moraalinen lisensointi.

http://www.pollitasta.fi/2014/09/moraalinen-lisensointi-itsepetoksen-kavalin-muoto/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=moraalinen-lisensointi-itsepetoksen-kavalin-muoto

http://en.wikipedia.org/wiki/Self-licensing

http://wat1224.ucr.edu/Morality/Monin%202010%20Compass%20on%20Moral%20Licensing.pdf

Jos ja kun tuo moraalinen lisensointi (self licensing) on monikulttuuri-ideologian, maahanmuuttopolitiikan perustelujen ja käytäntöjen, toimimattoman ja muuttajaa vastuuttamattoman kotouttamispolitiikan keskeinen elementti niin myös kaikenlainen kaksoisstandardien perään hinkuminen alkaa vaikuttaa ymmärrettävämmältä. (Joskaan ei hyväksyttävältä - päinvastoin.)

Nyrjähtänyt logiikka näkee loogisena nyrjähtäneet menettelytavat, perustelut ja hyväksyy nyrjähtäneet tulokset "edistyksenä".


Myöhempi lisäys:

Silloin kun ajatelun dynamiikka ja substanssit ovat keskenään jyrkässä ristiriidassa on minäkuvan ja identiteetin lähes väistämättä oltava jossain määrin epäyhtenäinen/sirpaleinen.

Moisessa tilanteessa ihminen suojaa minuuttaan käyttämällä erilaisia minän suojakeinoja eli defenssejä.

Stetsonista vetäen väittäisin että yksi todennäköisimmistä ellei todennäköisin moisessa tilanteessa käyttöön otettava defenssi tuppaa olemaan projektio eli käytösmalli jossa omat sisäiset ristiriidat, moraalittomuudet ja viat nähdään jonkun muun - usein oman ristiriidan paljastumiselle uhkan aiheuttavan tahon - ominaisuuksina.

Jokainen arvioikoon itse, että missä määrin esim. tärähtäneistö harjoittaa moista.

[Turhapuro]

Nyrjähtänyt logiikka näkee loogisena nyrjähtäneet menettelytavat, perustelut ja hyväksyy nyrjähtäneet tulokset "edistyksenä".

Tuossa lauseessa tulee käytännössä purettua kommunismi ja miten se toimii. Kaikki jolla on pätkääkään järkeä päässään näkee miten entisessä Neuvostoliitossa asiat hoidettiin ja nuo sanat kuvaavat sitä paremmin kuin hyvin. Pienenä lisäpointtina muuten sellainen että vaikka puolueen nimi vaihtuisi, samaa paskaa asiaa se silti ajaa (Vasemmistoliitto ---> Suomen Kommunistinen Puolue). Tiettyjen tahojen mielestä kun vielä 70- ja 80-luvuillakin kommunismia ajateltiin jollain tapaa edistyksellisenä, reaalimaailman ollessa luonnollisesti jotain ihan muuta.

[tos]

Joku jossain kirjoitti ( taisi olla jopa täällä ) , että moderni suvaitsevuus on sekoitus postmodernia relativismia ja Platonin idea oppia. Sopii aivan kauhean täydellisesti tähän.

[Lalli IsoTalo]

Kun tärähtäneistön kommentteja ja toimintaa seuraa vähänkin ajatuksen kanssa niin se tuntuu usein olevan hyvin jyrkässä ristiriidassa itsensä kanssa. ... Suvaitsevaisuus voi olla ... näennäissuvaitsevaisuutta. ...
Peruslinjana tuntuu olevan se, että substanssi ja dynamiikka ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Asian esille nostaminen tuppaa aiheuttamaan hyvin lapsellisia primitiivireaktioita tai häijyä passiivisaggressiivisuutta.

Kyseessä saattaa hyvinkin olla itsepetoksen muoto josta käytetään nimitystä moraalinen lisensointi.

Moraalinen lisensointi kuulostaa tukahduttavan suvaitsevaisuuden serkulta.

...repressiivinen toleranssi - eli suomeksi "tukahduttava suvaitsevaisuus". Repressiivinen toleranssi tarkoittaa pähkinänkuoreen tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia. Keinona tässä tulee käyttää klassista liberalismia, sen ideaaleja - ja tavoitteena tulee olla liberalismin haltuunotto, ja erityisen tärkeää tässä on uskonnonvastainen työ, sillä uskonto on kansakunnan ja kulttuurin henkinen ja hengellinen selkäranka.

[sivullinen.]

Moraalinen lisensointi oli uusi kiinnostava tuttavuus. Kun ilmoittaa olevansa suvaitsevainen, voi sallia itselleen suvaitsemattomuuden vääriä mielipiteitä kohtaan, mutta se ei silti selitä, mistä suvaitsevainen saa käsityksensä, mitkä mielipiteet ovat vääriä ja mitkä oikeita. Moraalinen lisensointi on siten työkalu joukkopsykologian työkalupakissa. Se ei ole ainoa työkalu -- eikä edes paras --, mutta yksi se on.

En lähtisi tuomitsemaan sen käyttöä. Työkalut ovat työkaluja, ja laivanrakentaja on laivanrakentaja. Jokainen saa käyttää työkaluja. Toinen käyttää niitä toiseen toinen toiseen. Se mitä niillä yritetään luoda, ja miten hyvin luomus kestää todellisuuden paineen, ratkaisevat oliko asia ajan ja vaivan arvoista vai ei. Jos punavihreä maailma toimisi, siinä ei olisi mitään valittamista. Jos se saavutettaisiin joukkopsykologian keinoin, siinä ei olisi mitään valittamista. Jos punavihreä maailma ei toimi, mutta joukkopsykologia toimii, niin joukkopsykologiaa pitäisi käyttää jonkun toimivan järjestelmän luomiseen.

[huhha]

Lisensoinnin käsite kuvaa varsin hyvin ihmisten henkilökohtaisia syitä "antaa löysää" monikultturismille ja poliittiselle korrektiudelle, siis hyväksyä tai painaa villaisella näiden ideologioiden ristiriidat ja ongelmat. Henkilökohtaisten syiden lisäksi tietenkin sosiaaliset syyt vaikuttavat vahvasti, mutta näitä sosiaalisiakaan syitä ei olisi olemassa ilman mikrotason päänsisäistä, riippumatonta dynamiikkaa.

Maahanmuuttoon ja etniseen monimuotoisuuteen liittyvä lisensointi voi ottaa aivan uskomattomia muotoja, kuten Rotherhamin esimerkki osoittaa. Miksi juuri näissä aiheissa annetaan itselle lupa tehdä väärin? Näkisin syynä sen, että usko moraalin kaikkivoipaisuuteen ja universaalin moraalin olemassaoloon kokee kovia kolauksia nimenomaan monimuotoisuuteen törmätessään. Syntyy suuri tarve pitää koko järjestelmä kasassa jättämällä joitakin ristiriitoja huomiotta ja selittämällä toiset parhain päin, määrittelemällä ongelmia ja käsitteitä uudelleen; ts. syömällä terveen järjen ja luottamuksen rajallista pääomaa. (Ei varmaan enää auta, vaikka nimittäisi takapuoleen ammuttua karhua veljekseen?) Jos näin ei tehtäisi, moraalijärjestelmän perusoletukset joutuisivat kyseenalaiseksi vähintäänkin oman pään sisällä. (Jokainen varmaan tietää, miltä tuntuu sanoa itselleen "Suomalaisetkinhan..." tai "Mutta postinjakaja-Abdihan on ihan leppoisa jätkä": tulee jännä, hieman miellyttävä tunne, kun ristiriita on taas hetkeksi torjuttu.) Nämä korjaukset on myös hyvin tärkeää torjua tietoisuudesta – vähintäänkin yleisestä tietoisuudesta – koska ihmisillä on kovat vaatimukset moraalin konsistenssista: lain on oltava sama kaikille.

Homogeenisessä yhteiskunnassa vallitsevan moraalin yleinen hyväksyttävyys on ollut kyllin hyvä approksimaatio, ovathan yksilöt syntyneet ja kasvaneet siihen. Myös moraalin vaikuttavuus, käyttökelpoisuus, kaikkien ihmisten suhteen on ollut entisaikoina niin hyvä ettei sitä ole tarvinnut enemmin pohtia: kunhan on kunnolla ja tekee töitä niin pärjää kyllä yhtä hyvin kuin muutkin. Uskonnollisesti ja kognitiivisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, nykyajan osaamisvaatimuksien vallitessa, nämä yksinkertaistukset eivät enää päde niin hyvin. Ne ovat kuitenkin olleet hyvin tärkeitä yhteiskunnan toimivuuden ja legitimiteetin kannalta. Naiiveissa laajennuksissa ja korjauksissa vanhaan järjestykseen, esim. positiivisessa syrjinnässä ja sharia-sovitteluissa, on vahva rautalankavirityksen tuntu.

Usko moraalin suureen vaikutukseen taas on ollut ja on yhä erityisen tärkeää vasemmistolaisten keskuudessa. Työväestö on ollut aina älyllisessä alalyöntiasemassa, joka on ollut ilmeisen perinnöllinen. Työväenaatteessa on siten ollut tarve käsitykselle moraalin transformatiivisesta voimasta, vallankumouksen taiasta, joka saa vehnänkin kasvamaan nopeammin. Euroopan ja erityisesti Pohjolan tasa-arvoisissa yhteiskunnissa tämä usko hyveiden ensisijaisuuteen ja perinnöllisten kykyjen pieneen merkitykseen on ollut erityisen tärkeää, ja aihe on ollut hyvin kipeä. Vastaavasti rikkaat ja vaikutusvaltaiset voivat kyllä omata toimivan käsityksen perinnöllisyydestä, mutta pitävät aihetta mauttomana ja tarpeettoman loukkaavana suhteessa problematiikan pikkuporvarillisuuteen.

Tällaisessa mindsetissä niin sanottujen uhriryhmien ongelmat voivat vain johtua jonkun muun (implisiittisesti VHM:n) heihin kohdistamasta vääryydestä: ei ole mahdollista että se johtuisi heidän kulttuuristaan (kaikki ovat yhtä hyviä ja omaavat pohjimmiltaan saman moraalin) tai – herranjumala – perinnöllisestä mielenlaadusta. Loogisesti seuraava ratkaisu näihin ongelmiin on uhriryhmien ymmärtäminen (=sormien läpi katsominen), entistä tiukempi inkluusio ja positiivisen esimerkin näyttäminen.

Ihmiset eivät kuitenkaan ole niin julmia ja epäempaattisia, etteivätkö he voisi asettautua huonon kulttuurin ja mielen vankeina olevien asemaan: heillä ei ole oikeasti toivoa moraalista ja parannuksesta henkisen kasvun kautta. Asiasta puhuvien kuitenkin katsotaan vain lisäävän uhrien tuskaa ja myrkyttävän kaikkien mieliä viljelemällä epätoivoa ja ryöstämällä moraalilta legitimiteettiä. Suvaitsevaisen  :n identiteetti on siis olla moraalinvartioinnin etulinjassa, maahanmuuttokeskustelussa, puolustamassa meitä kaikkia. Sellaisessa asemassa oleville pienet lipsahdukset ja vilunki on oltava sallittua. Sillä jos he epäonnistuvat, niin kaikki kaatuu!

[Parsifal]

Nyrjähtänyt logiikka näkee loogisena nyrjähtäneet menettelytavat, perustelut ja hyväksyy nyrjähtäneet tulokset "edistyksenä".

Tuossa lauseessa tulee käytännössä purettua kommunismi ja miten se toimii.

Koko touhuhan pohjautuu marxilaisuuteen, jossa älylliset kuperkeikat ja syy-seuraussuhteiden kääntäminen päälaelleen ovat koko ideologian peruspilareita. Todellisuus ei vastaa ideologista totuutta, joten ristiriidat täytyy selittää jotenkin. Ja aina on typeryksiä, joihin selitykset uppoavat.

[Tommi Korhonen]

Hyvä kirjoitus, mutta tätä kohtaa minä en oikein ymmärtänyt:

Usko moraalin suureen vaikutukseen taas on ollut ja on yhä erityisen tärkeää vasemmistolaisten keskuudessa. Työväestö on ollut aina älyllisessä alalyöntiasemassa, joka on ollut ilmeisen perinnöllinen. Työväenaatteessa on siten ollut tarve käsitykselle moraalin transformatiivisesta voimasta, vallankumouksen taiasta, joka saa vehnänkin kasvamaan nopeammin.
[klip]

Tällaisessa mindsetissä niin sanottujen uhriryhmien ongelmat voivat vain johtua jonkun muun (implisiittisesti VHM:n) heihin kohdistamasta vääryydestä: ei ole mahdollista että se johtuisi heidän kulttuuristaan (kaikki ovat yhtä hyviä ja omaavat pohjimmiltaan saman moraalin) tai – herranjumala – perinnöllisestä mielenlaadusta. Loogisesti seuraava ratkaisu näihin ongelmiin on uhriryhmien ymmärtäminen (=sormien läpi katsominen), entistä tiukempi inkluusio ja positiivisen esimerkin näyttäminen.

Tätä hyppäystä minä en hahmota. Jos kulttuurimarksilaisessa vasemmiston logiikassa on käsitys moraalin kaiken parantavasta voimasta, niin miksei heidän moralisointinsa kohdistu silloin väärin tekeviin? Siis muihinkin kuin Persuihin, eli myös niihin jotka eivät sovellu yhteiskuntaan hyvin ja saman yhteisen (kuvitteellisesti universaalin) moraalin mukaisesti?

Toki tuo voi selittää juuri persujen bäshäyksen, ja ymmärrän hyvin että kaikkien ollessa samanlaisia ei heissä itsessään voi olla vikaa, vaan vian pitää olla jossain ulkopuolisessa tahossa, yhteiskunnan piilorasismissa tai pahaa puhuvissa Kaumoissa ja Halla-ahoissa. Mutta eikö universaalin moraalin kanssa ristiriidassa olevien ulkoisen moraalin omaajien pitäisi tuolla logiikalla olla ensimmäinen kohderyhmä saarnaamiselle? Annat kyllä tuossa hyvän selityksen sille, että heitä yritetään ymmärtää loppuun saakka, mutta se ei selitä mikseivät he juuri ole omasta moraalistaan tulilinjalla heti ongelmien näkymisestä lähtien?

Hyvin sanottu myös Rotherhamista: se on oikein konkreettinen ja hyvin hälyttävä esimerkki tällaisesta moraalisen lisenssoimin sallimasta räikeästä vääristymästä 'koska hyvyys'. Tätä esimerkkiä voisi korostaa kun esitelet(te) tätä moraalisen lisenssoinnin termiä.

Sinänsä ensimmäiseen kirjoitukseen hyvin voi kytkeä myös kognitiivisen dissonanssin ja maailmankuvan uhkaamisesta seuraavan kiukuttelun ja toisaalta keskustelemasta kieltäytymisen, ilman sen parempia perusteita kuin että kiukuttaa. Ja se kiukutus tietysti tulee klassisesta kognitiviisen dissonanssin paljastumisesta. Normaalissa kanssakäynnissä on vaikea kuvitella asiaa, jossa katkaistaan kokonaan keskusteluyhteys meidän yhteiskunnassamme. Joskus avovaimon kanssa riidellään ja sitten mykkäkouluillaan, mutta sekin on ihan jotain muuta kuin tuota kognitiivisen dissonanssin aiheuttamaa kieltäytymistä.

[huhha]

Tätä hyppäystä minä en hahmota. Jos kulttuurimarksilaisessa vasemmiston logiikassa on käsitys moraalin kaiken parantavasta voimasta, niin miksei heidän moralisointinsa kohdistu silloin väärin tekeviin? Siis muihinkin kuin Persuihin, eli myös niihin jotka eivät sovellu yhteiskuntaan hyvin ja saman yhteisen (kuvitteellisesti universaalin) moraalin mukaisesti?

Hyvä huomio. Tässä nyt varmaan pitää erottaa kaksi eri puolta universaalista moraalista, joihin yksittäin usein viitataan ko. termillä:

1. Moraali joka kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Vastakohtana partikulaarinen moraali, joka rajoittuu vain omaan sisäryhmään ja jolle ulkopuoliset ovat yhdentekeviä tai jopa vapaasti hyväksikäytettäviä.

2. Ajatus siitä, että maailman ihmisillä on pohjimmiltaan samat käsitykset oikeasta ja väärästä kuin meilläkin. Takapajuisuus, konfliktit ja koetut vääryydet voivat vääristää näitä käsityksiä, mutta niihin palataan kunhan saadaan esimerkki eheiltä ja tervehenkisiltä ihmisiltä (suvaitsevaisilta?).

Nämä liittyvät toisiinsa siinä mielessä, että moraalin täytyy toimiakseen olla yhteistä ja jossain määrin vastavuoroista. Siis toimiakseen tyypin 1 UM:n täytyy vallita siinä joukossa johon sitä sovelletaan; jos kyse on kaikista maailman ihmisistä, niin kohdan 2 tyyppisen UM:n olemassaolo olisi varsin tarpeellista. Kun nyt on lähdetty tielle, jossa 1. universaaliuden periaatetta on lähdetty ulottamaan yhä useampaan ryhmän sisäiseen sopimukseen ja oikeuteen (esim. kansalaisen oikeuteen asua ja elää Suomessa), 2. tyypin UM on muodostunut tärkeäksi uskonkappaleeksi.

Moraalin autuaaksitekevyyteen uskominen taas liittyy ennen kaikkea siihen, ettei haluta hyväksyä kovakoodattuja eroja menestyksessä tai muissa arvotettavissa ominaisuuksissa, olivat nämä erot sitten kulttuurisia tai biologisia. Kaikilla menisi siis ok, kunhan olisivat hyveellisesti ja paha WHM ei pääsisi kampittamaan. Tämä on ihan perussosiaalidemokraattinen dogmi, ei liity välttämättä frankfurtereiden kouluun saati sitten hampurilaisiin. Demareita seuraamalla vaikuttaa siltä, että tämä usko ei välttämättä johda siihen, että hyveelliseen elämään patistettaisiin. Vrt. rikollisuus ja vasemmistolaisten käsitys sen syistä. Aina yhteiskunnan vika.

Kysyit, miksi sitten moralistit eivät puutu kyseenalaisiin piirteisiin tulijoiden käyttäytymisessä?

Vaikka nyt esim. naisten alistamiseen ja eristämiseen vaatetuksella? No mutta burkhahan on feministinen asu, joka suojaa naisia esineellistäviltä katseilta ja mahdollistaa näin täysipainoisen yhteiskunnallisen osallistumisen! Eli usko 2. UM:iin ja moraalin yleiseen autuuteen voidaan molemmat säilyttää, kun kiistetään moraalikäsitysten yhteensopimattomuus. Jos jonkinlaista interventiota ryhdyttäisiin tekemään, samalla tulisi tunnustettua 2. UM:n olemattomuus. Musliminaiset ovat oikeasti kiihkeitä feministisiskoja. Eräänlaista tekemättä jättämisen lisensointia tämäkin.

Syynä siihen, miksi persuja, lestoja ym. kurmotetaan paljon pienemmistä poikkeamista normista, näkisin juurikin dissonanssin ja tarpeen sijaistoiminnolle. Näin voidaan korostaa suomalaisten sisäisiä eroja ja kiinnittää huomio niihin.

Vilpittömien henkilökohtaisten moraalisten syiden lisäksi vaikuttavat tietenkin sosiaaliset syyt: kun kaikkien näkemykset ovat edellä mainituista syistä jossain määrin kääntyneet uhriryhmiä suosiviksi, henkilöiden välinen kytkentä vielä kääntää niitä entisestään samaan suuntaan. Vähän niin kuin ferromagneettinen aine magneettikentässä. Tällainen kytkentä on etenkin siinä, että ihmiset pyrkivät muuttamaan käsityksiään yleisesti hyväksyttävään suuntaan.

Sodan jälkeen ei ollut maahanmuuttajia eikä em. moraalisia ristiriitoja. Ei siis varmaan ollut kovaa sosiaalistakaan painetta suosia maahanmuuttajia, natseista huolimatta. Autotehtailijat ja poliitikot lisensoivat keskenään sikarikabinetissa: "Kai me tässä vähän poljemme palkkoja ja myymme maamme halvalla, mut hei, annamme muuten monille köyhille turkkilaisille/pakistanilaisille melkoisen hyvän diilin! Elävät herroiksi kun palaavat kotiinsa." "Ja se natsien rasismi. Hyi, pois se meistä!"

[Ulkopuolinen]

Kun tärähtäneistön kommentteja ja toimintaa seuraa vähänkin ajatuksen kanssa niin se tuntuu usein olevan hyvin jyrkässä ristiriidassa itsensä kanssa. ... Suvaitsevaisuus voi olla ... näennäissuvaitsevaisuutta. ...
Peruslinjana tuntuu olevan se, että substanssi ja dynamiikka ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Asian esille nostaminen tuppaa aiheuttamaan hyvin lapsellisia primitiivireaktioita tai häijyä passiivisaggressiivisuutta.

Kyseessä saattaa hyvinkin olla itsepetoksen muoto josta käytetään nimitystä moraalinen lisensointi.

Moraalinen lisensointi kuulostaa tukahduttavan suvaitsevaisuuden serkulta.

...repressiivinen toleranssi - eli suomeksi "tukahduttava suvaitsevaisuus". Repressiivinen toleranssi tarkoittaa pähkinänkuoreen tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia. Keinona tässä tulee käyttää klassista liberalismia, sen ideaaleja - ja tavoitteena tulee olla liberalismin haltuunotto, ja erityisen tärkeää tässä on uskonnonvastainen työ, sillä uskonto on kansakunnan ja kulttuurin henkinen ja hengellinen selkäranka.

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/09/kaljupaisia-uutishavaintoja-osa-lv.html