Helsingin skidit 1996

[Lasarus]

15.3.1996 00:00
    Kim Finn

Helsingin skidit

Keskustan asfalttilapset syrjäytyvät tyylikkäämmin ja vaarallisemmin kuin vanhempansa.

Nykyään Helsingin skidit eivät elä köyhyysrajalla vaan tekevät rahaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ja käyttävät vielä taitavasti yhteiskunnan tarjoamat etuisuudet hyväkseen. He eivät pukeudu likaisiin ryysyihin vaan pyrkivät ulkoisestikin tyylitietoiseen katu-uskottavuuteen. He eivät kierrä angstisina ympyrää vaan bailaavat ja elävät joka hetki kybällä. He tekevät nuoruuden humalluttavalla vimmalla juuri sitä mitä milloinkin haluavat. Oleellista ei ole elämän pituus vaan sen laatu. Heillä ei ole ongelmia, mutta ympäröivälle yhteiskunnalle he ovat ongelma.

Helsingin rautatieasema on ollut jo vuosikymmeniä yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuvien nuorten sulatusuuni. Sen ympärille rakentuva riemunkirjava maailma tarjoaa väliinputoajalle konkreettista turvaa, kotiympäristöstä ehkä puuttuvia perusihmissuhteita ja puitteet ainakin jollain tasolla mielekkääseen ja virikkeelliseen elämään. Asema on aina toiminut tehokkaina tuntosarvina ja kertonut, ketkä ovat vaarassa liukua elämän sivuraitelle. Oireellista onkin, että merkittävä osa aseman jengistä on tällä hetkellä kotoisin maan rajojen ulkopuolelta..

Varsinaisista katulapsista samassa merkityksessa kuin vaikkapa Pietarissa tai Brasiliassa on Suomessa edes turha puhua. Erilaiset sosiaali- ja lastensuojelujärjestelmät toimivat vielä sen verran tehokkaasti, että koditon ja rahaton alaikäinen on käytännössä mahdottomuus. Jokaisella on siis jossain sänky, ellei vanhempien luona niin laitoksessa. Eri asia on tietenkin, haluaako vapautta maistanut kersa sitä kovin aktiivisesti käyttää. Osapäiväisiä katulapsia aina löytyy, jos ei muuta niin ainakin pieneksi marginaaliryhmäksi.

Vuosikymmenen alussa tehdyn kartoituksen mukaan keskustassa pyörii aktiivisesti 100-400 nuorta, joista vain 30-40 kuuluu todelliseen ongelmaryhmään eli kovaa vauhtia seikkailijoista pummeiksi kasvaviin katujen kasvatteihin. Asiantuntijoiden mukaan tilanne ei ole määrällisesti juurikaan muuttunut, joskin katuelämän ilmenemismuodot ovat monipuolistuneet.

Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten muotia olivat eri kaupunginosien väliset jengitappelut, kategorioivat tämän päivän asfalttilapset itsensä mieluummin kansallisuuden tai äidinkielen perusteella. Siinä missä aikaisemmin villitykseksi saattoi hetkessä nousta sytkäreiden intohimoinen imppaaminen, etsivät tämän päivän teinikapinalliet jännitystä ja sisältöä elämäänsä paljon skarpimmassa kunnossa monimuotoisista pikkurikoksista. Ja kun vielä muutama vuosi sitten keskusta keräsi heilumaan viikonloppuisin liki 10 000 nuorta, nyt sinne löytää tiensä vain muutama sata. Joukko on kutistunut mutta muuttunut entistä aktiivisemmaksi.

(naps)

Ydinkeskustan jengit

Rautatieaseman jengi
Jäseniä yli 100
80 % erilaisia etnisiä vähemmistöjä
Varsin merkittävä osa muslimeja, joten alkoholin käyttö harvinaisempaa, kannabista liikkuu sen sijaan jonkin verran.
Klassinen kahtiajako: aseman alakerrassa pitävät majaan hopparit ja yläkerrassa painopiste enemmän punkkareissa
Tällä hetkellä toimivista ryhmistä yhtenäisin ja pahamaineisin

Forumin jengi
Jäseniä alle 100
Merkittävä osa venäläisiä
Runsasta alkoholinkäyttöä ja tavattu myös mm. heroiinia
Jengeistä katukuvassa kaikkein huomaamattomin, edes kaikki kadun suurkuluttajat eivät tiedä koko ryhmän olemassaolosta

City-käytävän jengi
Jäseniä yli 50
Pääosin suomalaisia
Varsin heterogeeninen ja alakulttuureihin sitoutumaton ryhmä
Jengeistä perinteisin, tosin syystä tai toisesta jatkuvasti voimiaan menettävä

Kampin jengi
Jäsenmäärä alle 50
Valtaosa suomalaisia, lähentelee muodoltaan ja kokoonpanoltaan miltei hajanaista lähiöjengiä
Pääasiassa kiljun ja kannabiksen harrastajia
Nousemassa kovaa vauhtia kolmen perusjengin rinnalle

(naps)

http://www.city.fi/ilmiot/helsingin+skidit/3279

Olihan artikkeli... Mitähän nykyään?