Ei rasismille! -hanke (SPR)

[Malla]

Näkökulma: Miksi ei?
(...) Ei sillä, että käskyt tai kiellotkaan sellaisina toimisivat, mutta niiden viesti on ainakin selkeä, yksiselitteinen eikä niissä ole liikkumavaraa ymmärrettävyydessään. Siksi 'Ei'!

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille! –hankkeen koordinaattori Janette Grönfors.

http://www.eirasismille.fi/sisalto/n%C3%A4k%C3%B6kulma-miksi-ei

Onhan niissä huomattavasti liikkumavaraa ymmärettävyydessään. Rasismi-sana on laventunut kattamaan ihan kaikkea, mikä  "ei ole minusta ja mun kamuista kivaa", ja vihapuheen määritelmää odotellaan yhä.

[koli]

Näin rasismista puhutaan Tampereella

Pohjanmaalaiset AC/DC -diggarit Daniel ja Mirva kävelevät Tampereen rautatieasemalla. Heillä on hetki aikaa keskustella rasismista. Daniel pohtii, että vanhat koirat eivät opi uusia temppuja.

- Suvaitsevaisuuskasvatus pitää aloittaa lapsena, koska lapsi ei katso ihonväriä.

Fest Afrika festivaalin vapaaehtoisten koordinaattori Piia Seppälä kertoo, että Tampereella kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten ihmisten välistä rasismia ei juurikaan kohtaa. Seppälä kertookin kiinnittäneensä huomiota ulkomaalaistaustaisten välisiin ennakkoluuloihin ja kahinoihin. Seppälän mukaan tätä tapahtuu esimerkiksi nuorisopaikoissa.

- Erilaisen etnisen taustan omaavat saattavat vähätellä toisiaan. Esimerkiksi voidaan jopa uhitella tai vitsailla toisten taustoista.

Taloudellinen tilanne ja tuloerot vaikuttavat siihen, että miten ja missä nuoret toisensa kohtaavat.

- Opettajankoulutusohjelmassa pitäisi olla pakollinen opintojakso sekä suvaitsevaisuuskasvatuksesta että rasisminvastaisuudesta.

Kenialainen Njoki opiskelee Tampereella kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Hän on asunut Tampereella melkein vuoden.

- On ärsyttävää, että ihmiset lokeroivat kaikki afrikkalaiset avuntarvitsijoiksi. Tämä ei pidä paikkaansa. Minua on kohdeltu Suomessa hyvin.

Catherine Knuutila kertoo kohdanneensa huutelua ja vihamielistä käyttäytymistä. Knuutila vei lastaan päiväkotiin ja ohi kulkevasta autosta soitettiin äänitorvea. Auto pysähtyi ja ulos nouseva mies näytti keskisormea Knuutilalle ja tämän tyttärelle.

- En tiedä mitä asialle voisi tehdä, jotkut ihmiset vain ovat sellaisia. Mielestäni suurin osa suomalaisista on hyviä tyyppejä.

Fest Afrika festivaalin koordinaattori Marita Ratia sanookin, että rasismista on vaikea keskustella Suomessa. Esimerkiksi tällaiset festivaalit ovat yksi tapa yhdistää erilaisia ihmisiä ja tukea kulttuurien kohtaamisia Suomessa.

https://www.facebook.com/eirasismille/videos/1226105484072555/?permPage=1

Sama uutinen SPR:n sivuilta: http://www.eirasismille.fi/sisalto/n%C3%A4in-rasismista-puhutaan-tampereella
Ja video youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=Hpl1ilQDdmo

[Shemeikka]

Esimerkiksi tällaiset festivaalit ovat yksi tapa yhdistää erilaisia ihmisiä ja tukea kulttuurien kohtaamisia Suomessa.

Luulenpa että noilla festivaaleilla ja vastaavilla käyvät enimmäkseen ne, jotka ovat jo suvakkeja tai heidän lemmikkejään, eivät niitä rasisteja joitten haluttaisiin muuttuvan suvaitseviksi.

[koli]

Mediassa rasismi on usein yhtä kuin rasistinen rikos

Ainoa tapa puhua rasismista mediassa ei voi olla rikosoikeudellinen, sanoo rasismintutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta.

Ensin uutisoidaan, että esimerkiksi joku kansanedustaja on sanonut jotain, joka on tulkittu rasistiseksi. Sitten keskustellaan siitä, oliko lausuma rasistinen vai ei. Tuolloin kyseinen henkilö itse tai hänen taustajoukkonsa esittävät, ettei kyseistä lausumaa voida pitää lain määritelmien mukaan rasistisena. Näin rasismiksi määrittyvät vain tai ennen kaikkea rasistiset rikokset. Tämä ei voi olla ainoa tapa puhua rasismista. Muutoin kaikki sellaiset rasistiset tai rasismia synnyttävät teot, joista ei joudu oikeuden eteen, jäävät keskustelun ulkopuolelle.

Valitettavan usein keskustelu rasismista loppuu siihen, kun rasistisesta kielenkäytöstä syytetty, tai hänen taustajoukkonsa, sanoo, ettei kyse ole rasismista. Jatkokysymyksiä ei osata kysyä. Jokaisen suomalaisen toimittajan pitäisi katsoa BBC:n Timo Soinin Hard Talk -haastattelu.

Rasismi liittyy valtaan

Se ei siis johdu pelkästään ihmisten tietämättömyydestä tai peloista. Rasismia on, koska joku ajattelee hyötyvänsä siitä. Olipa kyse sitten populistipoliitikoista tai lapsista hiekkalaatikolla, ihmisiä halvennetaan ja pelkoja lietsotaan silloin, kun ajatellaan, että itse voi hyötyä tuollaisesta toiminnasta. Poliitikko voi ajatella hyötyvänsä saadessaan lisää ääniä vaaleissa, lapsi voi turvautua rasismiin ollakseen "vahvempien puolella".

Olisi hyvä, jos mediassa puhuttaisiin enemmän rasismin seurauksista: mitä jonkun poliitikon tavasta puhua seuraa vähemmistöille, esimerkiksi joidenkin ihmisten mahdollisuudelle liikkua rauhassa julkisilla paikoilla, tai ylipäätään suomalaiselle kulttuurille?

Rasismin määritteleminen on vaikeaa

Toimittajan ei kuitenkaan tarvitse aina löytää määritelmää vaan ennemminkin tuoda eri näkökulmia asioihin. Millaisia epätasa-arvon elementtejä jokin ilmiö sisältää? Epäoikeudenmukaisuudesta voi keskustella myös ottamatta kantaa rasismin määritelmiin. Joskus voi käyttää muitakin sanoja. On tekoja, joita ei ole perusteltua määritellä rasismiksi, mutta jotka kyllä varmasti lisäävät rasismia yhteiskunnassa.

- Olen ihmetellyt, miksi television rasismi-keskusteluihin on aina kutsuttava mukaan myös joku sellainen henkilö, joka ikään kuin edustaa rasistisia tai joidenkin sellaiseksi luonnehtimia näkemyksiä. Olen monesti kieltäytynyt osallistumasta rasismia koskeviin televisiokeskusteluihin juuri tästä syystä. Kun olen tehnyt kantani selväksi, minulle on sanottu, että "täytyyhän vastapuolenkin näkökulma tuoda esiin". Tällä logiikallahan studioon pitäisi kutsua raiskaaja aina silloin, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta! En muista näin koskaan tapahtuneen. Tuollaisessa asetelmassa minua häiritsee myös se, etteivät toimittajat kyseenalaista sitä, että rasismi on joillekin ennen kaikkea keino hakea julkisuutta, pohtii Rastas.

Toimittajien perehtyneisyys on tärkeää

Ennen jutun tekemistä toimittajien kannattaisi pohtia omaa tietämystään, myös sitä, mitkä asiat voivat rajoittaa toimittajan tietoa rasismista. Väitän, että tieto on rajallista, jos rasismin olemassaolo tai rasistiset tapahtumat Suomessa yllättävät.

Kun tehdään juttuja rasismista, olisi myös hyvä miettiä sitä, mistä eri ihmisten asiantuntemus tulee. Jokaiseen juttuun ei tarvita tutkijan näkemystä. Tutkijoidenkin asiantuntemusta – tai sen puutetta – määrittävät monet asiat, kuten tieteenala ja se, mitä tutkija ylipäätään on tai ei ole tutkinut.



Esimerkiksi asennetutkimukset ovat tärkeitä, mutta niiden perusteella voidaan sanoa varsin vähän rasismista. Asenteet voivat muuttua nopeastikin, eivätkä ne aina välity rasistiseksi toiminnaksi. Tilastotutkimuksilla voidaan osoittaa jonkun ilmiön olemassaolo. Tulee kuitenkin muistaa, että suurin osa rasismin uhreista ei löydy tilastoista.

- Yleisin minulle esitetty kysymys lienee, onko rasismi kasvanut vai vähentynyt. Yleensä kieltäydyn vastaamasta tuohon kysymykseen, koska ilmiö on paljon monimutkaisempi. Rasismia on niin monenlaista, sanoo Rastas.

Usein toimittajien lähteitä ovat instituutiot, viranomaiset ja järjestöt. Niihin suhtaudutaan aika kritiikittömästi. Olisi tärkeää, että toimittajilla olisi verkostoja ja suoria kontakteja myös vähemmistöyhteisöihin. Toisaalta kokemusasiantuntijoitakin kohtaan pitää olla lähdekriittinen.

Kukaan tuskin voi edustaa kaikkia somalialaisia, kaikkia tummaihoisia tai kaikkia maahanmuuttajia. Kun toimittaja etsii haastateltavaa, on hyvä pohtia, mistä kyseisen haastateltavan asiantuntemus tulee. Tuleeko se tämän toimijuudesta vai etnisyydestä? Nykyään Suomessakin on jo paljon maahanmuuttajataustaisia tai muutoin vähemmistöihin asettuvia ihmisiä, joilla on kokemusta ja asiantuntemusta rasismin vastaisesta työstä.

Uudenlaista journalismia olisi näkökulma, jossa Suomi nähtäisiin monikulttuurisena yhteiskuntana, jota vaivaa rasismi siinä kuin muitakin eurooppalaisia yhteiskuntia. Tuolloin myös antirasistista toimintaa, tai vaikkapa antirasistisen aktivismin sisäisiä ristiriitoja, voisi myös käsitellä mediassa. Myös vähemmistöjen toimintaan sisältyvästä rasismista pitää voida keskustella julkisuudessa, jos sellaista ilmenee.

Tampereen yliopiston rasismitutkija Anna Rastas puhui Punaisen Ristin mediaa ja rasismia käsittelevässä seminaarissa lokakuussa 2014.

http://eirasismille.fi/sisalto/mediassa-rasismi-usein-yht%C3%A4-kuin-rasistinen-rikos

[Shemeikka]

"täytyyhän vastapuolenkin näkökulma tuoda esiin". Tällä logiikallahan studioon pitäisi kutsua raiskaaja aina silloin, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta! En muista näin koskaan tapahtuneen.

OFF-TOPIC: tehty jo. 80-luvulla oli huomiota herättänyt raiskaus, jossa noitamaskilla naamioitu mies raiskasi naisen kellarissa. juttua käsiteltiin YLEn ohjelmassa ja kiinni saatu raiskaaja oli mukana ohjelmassa tuomassa esiin näkökulmansa.

[foobar]

Mitäköhän Rastas ajattelisi jos hänen jutussaan korvattaisiin rasismi kommunismilla?

[Kemolitor]

Ei rasismille -keskustelussa pohditaan voiko rasismista parantua

Ra­dio Hel­sin­gin aa­mut -oh­jel­mas­sa vie­rai­li Ras­mus ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Mo­na Ma­gi ja Suo­men pu­nai­sen ris­tin Ei ra­sis­mil­le -hank­keen Ma­ria Pik­ka­rai­nen. Haas­tat­te­lus­sa poh­dit­tiin mi­ten vi­ha­pu­heen tun­nis­taa, kuin­ka ar­jen ra­sis­miin voi puut­tua ja on­ko syy­tä kes­kus­tel­la vai­keas­ta ai­hees­ta kou­luis­sa se­kä työ­pai­kois­sa.

Ei ra­sis­mil­le -hank­kees­sa ko­ros­te­taan si­tä, mi­ten yk­si­lö voi puut­tua ra­sis­miin ar­jes­sa. Ma­ria Vei­to­la ky­syy­kin, mi­ten vie­raat it­se toi­mi­si­vat eri­lai­sis­sa haas­ta­vis­sa ar­ki­sis­sa ti­lan­teis­sa. Mi­ten vas­ta­taan ra­sis­tis­ta pu­het­ta suol­ta­val­le tak­si­kus­kil­le, mi­tä jos huo­maa­kin asu­van­sa ra­sis­ti­sen ih­mi­sen kans­sa, tai mi­ten kor­ja­taan vaik­ka ra­sis­ti­sen su­ku­lai­sen pu­he?

Eri esi­mer­keil­lä yri­te­tään ha­vain­nol­lis­taa ar­jen ra­sis­mia ja löy­tää rat­kai­su­ja. Mil­loin ja mi­ten voi­daan puut­tua vai­kei­siin ti­lan­tei­siin?

Vie­raat ker­to­vat myös SPR:n jär­jes­tä­mäs­tä ra­sis­miin puut­tu­mi­sen tree­ni­ke­häs­tä eli työ­pa­jas­ta, jos­sa voi op­pia tor­ju­maan ja puut­tu­maan ar­jen ra­sis­miin. Työ­pa­jan käy­tyä osal­lis­tu­neet toi­von mu­kaan us­kal­ta­vat puut­tua asian­mu­kai­ses­ti vi­ha­pu­hee­seen.

Alek­si Pah­ka­la ky­syy myös vie­rail­ta, voi­ko ra­sis­mis­ta "pa­ran­tua"?

Haas­tat­te­lus­sa poh­di­taan myös sa­nan­va­pau­den ja vi­ha­pu­heen ra­jaa, se­kä si­tä, mi­kä on ra­sis­min ydin.

Radio Helsinki: Ei rasismille -keskustelussa pohditaan voiko rasismista parantua

Ohjelman voipi kuunnella tuolta sivulta tahi sitten ladata mp3-jutun:
https://objects.fi-1.nebulacloud.fi/swift/v1/rhpodcasts/20150909_150956.mp3

[Lahti-Saloranta]

Koskahan SPR:llä on EI RAISKAUKSILLE hanke.

[Jane Doe]

Voi luoja, pakko päästä tuollaiseen rasismin vastaiseen työpajaan vähän tuomaan uusia tuulia paikasta nimeltä todellisuus. Riskinä tosin ei ole, että SPR:n nohevat tyttöset heittäisivät minut niskaperseotteella pihalle, vaan että päästäni poksahtaisi jokin merkittävämpi verisuoni lopullisesti.

Ehkä uhraudun silti. Ja huom. tämä ei ole trollin yritys soluttautua, tämä on hompanssittaren vilpitön yritys parantua