Espoon monikulttuuriohjelma nähtävillä

[-gentilhommehki-]

http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;29;37412;37486;102984

http://www.espoo.fi/hankkeet/?Path=1;28;29;1047;1098;100832

Espoon monikulttuurisuusohjelma uudistuu - kuntalaisilta kerätään kommentteja verkkokeskustelulla
Espoon kaupungille valmistellaan uutta monikulttuurisuusohjelmaa. Ohjelmaa varten kerätään materiaalia kevättalven aikana järjestettävissä työpajoissa, joihin kutsutaan kaupungin virkamiehiä, ulkopuolisia asiantuntijoita ja Espoossa toimivia järjestöjä. Osalla mainittujen tahojen edustajista on itsellä maahanmuuttajatausta. Kuntalaiset voivat seurata ja kommentoida monikulttuurisuusohjelman valmistelua Avoin Espoo -sivustolla huhtikuun loppuun saakka.



Työpajojen sekä verkkokeskustelujen aiheita ovat:
• maahanmuuttajien asuminen
• kielikoulutus
• hyvinvointi
• työelämä
• etniset suhteet

Kaupungin henkilöstötoimikunta ja työmarkkinaosapuolet pääsevät kevään aikana lausumaan näkemyksensä ohjelmaluonnoksesta. Ohjelmaluonnoksesta keskustellaan myös keskeisissä lautakunnissa ennen kuin kaupunginhallitus ottaa sen käsiteltäväkseen. Ohjelmaluonnos menee kaupunginhallituksen käsiteltäväksi kesäkuussa 2009.

Monikulttuurisuusohjelma korvaa viimeksi vuonna 2002 päivitetyn ja alun perin vuonna 2000 laaditun kotouttamisohjelman. Monikulttuurisuusohjelman laatimisen tavoitteena on linjata maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä kaupungin näkökantoja. Tarkoituksena on myös muotoilla konkreettisia tavoitteita, joiden toteutumista seuraamalla voidaan nähdä, kuinka hyvin kaupungin linjaukset monikulttuurisuuteen liittyvissä asioissa toteutuvat. Valmistelua ohjaavat omalta osaltaan myös monet taustadokumentit, kuten laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja Espoo-strategia.

Monikulttuurisuusohjelma Avoin Espoo -sivustolla

[Kemolitor]

Yhtä hankalaa kuin Vantaalla tuntuu Espoossakin olevan monikulttuurisuusohjelman päivittäminen.

Alkuperäisestä viestistä puuttui kuitenkin linkki Espoon monikulttuurisuusohjelmaan, se löytyy siis osoitteesta
http://www.espoo.fi/download/noname/%7B4A528D73-8A09-4654-BA00-B1F38498F684%7D/11432

Kyseessä on Espoon monikulttuurisuusohjelma 2009-2011, kolmas vuosi Espoossakin menossa ilman ajan tasalla olevaa monikulttuurisuusohjelmaa. Ei hyvältä kuulosta Suomen monikulttuurinen tulevaisuus.

[Iloveallpeople]

Uusi ohjelma tuli vihdoin.

Tutustu kaupungin monikulttuurisuusohjelmaan

Espoo on saanut uuden monikulttuurisuusohjelman. Valtuusto hyväksyi ohjelman huhtikuisessa kokouksessaan.

Ohjelman tarkoituksena on varmistaa maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten yhdenvertaisuus kaupungin visiossa asetettujen tavoitteiden suhteen.

Espoo-tarinan päämääriin kuuluu, että espoolaiset ovat aktiivisia ja omatoimisia huolehtien itsestään, läheisistään ja lähiympäristöstään. Kukaan ei kuitenkaan jää tukea vaille, mikäli omat voimat eivät riitä. Tämä kuvaa hyvin myös monikulttuurisuusohjelman lähtökohtia. maahanmuuttajien kotoutuminen Espooseen ei onnistu ilman heidän aktiivista mukanaoloaan.

Maahanmuuttajaväestö keskittyy Suomessa suuriin kaupunkeihin, mikä näkyy myös Espoossa. Viime vuonna Espoossa asui 11 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 48 prosenttia koko maan vieraskielisestä väestöstä.

Tutustu ohjelmaan: Monikulttuurisuusohjelma

Espoo

[Kemolitor]

Muutamia lainauksia:

Vuoden 2013 alussa 28 976 kaupunkilaista, eli 11,3 prosenttia väestöstä, puhui äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Vielä vuosituhannen vaihteessa vieraskielisten osuus espoolaisista oli alle 4 prosenttia.

Viime vuosina vieraskielisten määrä on kasvanut vuosittain noin kolmella tuhannella. Vieraskielisten kaupunkilaisten määrä ylitti 20 000 hengen rajan vuonna 2009 ja 30 000 hengen rajan vuonna 2013. Muutoksen ennustetaan jatkuvan nopeana. Vuonna 2013 julkaistun väestöennusteen
mukaan vuonna 2030 Espoossa asuu lähes 65 000 vieraskielistä kaupunkilaista. Ennustettu vieraskielisen väestön kasvu merkitsee, että vuonna 2030 kaupunkilaisista 21 prosenttia ja työikäisistä kaupunkilaisista 24 prosenttia on vieraskielisiä.

Maahanmuuttajaväestö keskittyy Suomessa suuriin kaupunkeihin, mikä näkyy myös Espoossa. Vuonna 2013 Espoossa asui 11 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 48 prosenttia koko maan vieraskielisestä väestöstä.

Mihinkähän laskelmiin tuo vuoden 2030 ennuste oikein perustuu?

Eri maahanmuuttajaryhmien lähtökohdat oman hyvinvointinsa turvaamisessa voivat olla heikommat kuin muilla. Tämä voi joissain tilanteissa edellyttää positiivista erityiskohtelua tosiasiallisen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Käytännössä sillä tarkoitetaan esimerkiksi pidemmän ajan varaamista asiakaspalveluun, jos asiakas ei puhu suomea/ruotsia hyvin. Se voi myös tarkoittaa tietyille ryhmille suunnattuja koulutuspalveluja.

Positiivinen erityiskohtelu ei ole suosimisjärjestelmä, jonka tarkoituksena olisi asettaa joku henkilö tai ryhmä muita parempaan asemaan. Tietyn ryhmän erityiskohtelu ei saa johtaa muiden ryhmien syrjimiseen. Tämän vuoksi positiivinen erityiskohtelu tulee aina pystyä perustelemaan hyvin ja sen tulee olla pyrityn tavoitteen kannalta oikein mitoitettua.

Odotan mielenkiinnolla käytännön esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, joka ei johda muiden ryhmien (kuten vaikkapa kantaväestön) syrjimiseen.

Keväällä 2012 Espoossa jäi toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle yhteishaun jälkeen 10 prosenttia suomenkielisistä ja 26 % muunkielisistä nuorista. Kaikkiaan keväällä 2013 Espoossa on yli 3000 koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta. Tilastokeskuksen mukaan pääkaupunkiseudun koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olleista nuorista oli vuonna 2010 vieraskielisiä 40 %.
Vieraskielisten nuorten riski joutua syrjäytyneeksi on viisinkertainen kantaväestöön verrattuna
-----------
Tiettyjä erityisryhmiä (maahanmuuttajataustaiset, romani- ja vammaiset nuoret) huomioivia tarkennuksia ohjelman sisältöön voidaan asiantuntijoiden suosituksista tehdä, mikäli ne liittyvät valtuuston hyväksymiin yleisiin ohjelman tavoitteisiin.

Aika mielenkiintoinen nuo kolme erityisryhmää. Romaninuoret kuuluvat siis samaan kategoriaan kuin maahanmuuttajataustaiset ja vammaiset nuoret. No, ei ole tainnut romanienkaan kotouttaminen ihan putkeen mennä.

Tavoitteena on nuorten ja maahanmuuttajien työmarkkina- aseman merkittävä parantaminen. Siinä on välttämätöntä onnistua työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Työmarkkina-aseman parantamisessa käytetään muiden keinojen ohella myös sosiaalisesti vastuullisia hankintoja,
joissa yrityksiltä edellytetään työllistämistä tai työssäoppimispaikkojen tarjoamista.

Jatkossa kaupungin kilpailuttaessa hankintoja on yhtenä kriteenä yrityksessä työskentelevien maahanmuuttajien määrä. Mutta pitääkö heidän olla humanitäärisiä mamuja?

Maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten osuuden kasvaessa kaupungin palvelujen asiakaslähtöisyydestä voidaan huolehtia varmistamalla, että kaupungin henkilöstön rakenne vastaa väestörakennetta.

Kaupungin tavoitteena on, että vieraskielisten työntekijöiden osuus kaupungin henkilöstöstä lähenisi vieraskielisten osuutta espoolaisista.

Vieraskielinen kiilaa siis työpaikan täytössä kotimaankielisen edelle, jotta kiintiö saadaan täyteen. Mutta onko tuollainen systeemi laillinen?

Joissain maahanmuuttajaryhmissä vakavia masennus- ja ahdistusoireita esiintyy todella paljon enemmän kuin koko samanikäisessä väestössä. Erot psyykkisen oireilun esiintyvyydessä ovat erittäin suuria maahanmuuttajien lähtöalueiden välillä ja yksittäisissä maahanmuuttajaryhmissä myös sukupuolten välillä.

Saksalaiset vai norjalaisetko ovat kovasti ahdistuneita?

THL:n mukaan kansansairaudet ja niiden riskitekijät, kuten diabetes, ylipaino, ruokailutottumukset sekä vähäinen liikunta uhkaavat monien maahanmuuttajien terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä. Esimerkiksi tutkimukseen osallistuneista kurdi ja somalialaistaustaisista 45 vuotta täyttäneistä naisista yli 60 % koki vaikeuksia portaiden nousussa. Toimintakyvyn heikentymiseen
liittyvän avun ja palveluiden tarve tulee todennäköisesti kasvamaan merkittävästi jatkossa, kun nyt työiässä toimintarajoitteista kärsivät maahanmuuttajataustaiset ryhmät tulevat vanhusikään.

Tästähän aukeaa suomalaisille aivan uusia työmahdollsuuksia, hoivata ylipainoisia somalimammoja.

No juu, aika ympäripyöreätä jorinaa tuo kokonaisuudessaan oli. Kovasti kehitetään, edistetään ja parannetaan, rahaakin varmaan löytyy, kun näin tärkeästä asiasta on kyse.

[Roope]

Eri maahanmuuttajaryhmien lähtökohdat oman hyvinvointinsa turvaamisessa voivat olla heikommat kuin muilla. Tämä voi joissain tilanteissa edellyttää positiivista erityiskohtelua tosiasiallisen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Käytännössä sillä tarkoitetaan esimerkiksi pidemmän ajan varaamista asiakaspalveluun, jos asiakas ei puhu suomea/ruotsia hyvin. Se voi myös tarkoittaa tietyille ryhmille suunnattuja koulutuspalveluja.

Positiivinen erityiskohtelu ei ole suosimisjärjestelmä, jonka tarkoituksena olisi asettaa joku henkilö tai ryhmä muita parempaan asemaan. Tietyn ryhmän erityiskohtelu ei saa johtaa muiden ryhmien syrjimiseen. Tämän vuoksi positiivinen erityiskohtelu tulee aina pystyä perustelemaan hyvin ja sen tulee olla pyrityn tavoitteen kannalta oikein mitoitettua.

Odotan mielenkiinnolla käytännön esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, joka ei johda muiden ryhmien (kuten vaikkapa kantaväestön) syrjimiseen.

Samoin. En keksi, miten se voisi olla mahdollista. Yksi tapa tietysti on määritellä, että syrjiminen ei ole syrjimistä, jos sillä on hyvä tarkoitus.

Maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten osuuden kasvaessa kaupungin palvelujen asiakaslähtöisyydestä voidaan huolehtia varmistamalla, että kaupungin henkilöstön rakenne vastaa väestörakennetta.

Kaupungin tavoitteena on, että vieraskielisten työntekijöiden osuus kaupungin henkilöstöstä lähenisi vieraskielisten osuutta espoolaisista.

Vieraskielinen kiilaa siis työpaikan täytössä kotimaankielisen edelle, jotta kiintiö saadaan täyteen. Mutta onko tuollainen systeemi laillinen?

Kaupungin palvelujen asiakaslähtöisyyden varmistaminen ei tarkoita, että kaupungin henkilöstön rakenteen pitäisi vastata väestörakennetta tai että vieraskielisten työntekijöiden osuuden kaupungin henkilöstöstä pitäisi lähentyä vieraskielisten osuutta espoolaisista. Tavoite ei ole mielekäs, mutta lisäksi se on vain hieman toisin esitetty etninen kiintiö, jollaiset ovat laittomia. Rekrytoinnit on syytä tehdä todellisen palvelutarpeen mukaan eikä etnisten kiintiöiden mukaan.

[Malla]

Samoin. En keksi, miten se voisi olla mahdollista. Yksi tapa tietysti on määritellä, että syrjiminen ei ole syrjimistä, jos sillä on hyvä tarkoitus.

Sitten pitää määritellä, mikä on hyvä tarkoitus ja kenellä on oikeus määritellä se. Positiivisen erityiskohtelun syrjimät eivät luultavasti pidä tarkoitusta hyvänä.

[Roope]

Yksi tapa tietysti on määritellä, että syrjiminen ei ole syrjimistä, jos sillä on hyvä tarkoitus.

Sitten pitää määritellä, mikä on hyvä tarkoitus ja kenellä on oikeus määritellä se. Positiivisen erityiskohtelun syrjimät eivät luultavasti pidä tarkoitusta hyvänä.

Näin periaatteessa. Käytännössä homma voidaan hoitaa niin, että selkeät määrittelyt jätetään tarkoituksella tekemättä, jolloin virkamiesten annetaan itse päättää, miten he soveltavat monikulttuurisuusohjelmassa mainittua ajatusta maahanmuuttajien suosimisesta. Jos lisäksi positiivisen syrjinnän tapauskohtaista soveltamista ei dokumentoida sen enempää etu- kuin jälkikäteenkään, on mielivaltaisiin suosimiskäytäntöihin vaikea puuttua ulkopuolelta.

Laki edellyttää positiivisen syrjinnän olevan perusteltua ja perustuvan kirjalliseen ennakkosuunnitelmaan, mutta kuten muutamista julkisuudessa esillä olleissa tapauksista on huomattu, lakia ei juurikaan valvota. Suosimista voi tarvittaessa perustella jälkikäteen vetoamalla pelkkään positiiviseen syrjintään, eikä suunnitelmaa tai varsinaisia positiivisen syrjinnän oikeuttavia perusteluja tarvitse esittää lainkaan. Tällainen menettely on saanut siunauksen apulaisoikeusasiamieheltä asti, joten yhdenvertaisuuslain luova tulkinta ja sen vaatimusten sormien läpi katsominen on maan tapa.

Käteen jää monikulttuuriohjelmassa asetetut tavoitteet kuten "vieraskielisten työntekijöiden osuus kaupungin henkilöstöstä lähenee vieraskielisten osuutta espoolaisista" ja keinoksi "positiivinen syrjintä", jota kaupungin työntekijä voi toteuttaa tietyissä rajoissa vapaasti omien mielihalujen mukaan ilman pelkoa jälkiseuraamuksista. Rivien välissä, kun tavoitteet on asetettu ylimalkaisesti yhdenvertaisuuteen vedoten ristiriitaisiksi (yksilöiden yhdenvertaisuus vs. ryhmien yhdenvertaisuus), jopa kannustetaan yksilöiden perustelemattomaan suosimiseen pelkän ryhmään kuulumisen perusteella.

[niemi2]

Eri maahanmuuttajaryhmien lähtökohdat oman hyvinvointinsa turvaamisessa voivat olla heikommat kuin muilla. Tämä voi joissain tilanteissa edellyttää positiivista erityiskohtelua tosiasiallisen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Käytännössä sillä tarkoitetaan esimerkiksi pidemmän ajan varaamista asiakaspalveluun, jos asiakas ei puhu suomea/ruotsia hyvin. Se voi myös tarkoittaa tietyille ryhmille suunnattuja koulutuspalveluja.

Positiivinen erityiskohtelu ei ole suosimisjärjestelmä, jonka tarkoituksena olisi asettaa joku henkilö tai ryhmä muita parempaan asemaan. Tietyn ryhmän erityiskohtelu ei saa johtaa muiden ryhmien syrjimiseen. Tämän vuoksi positiivinen erityiskohtelu tulee aina pystyä perustelemaan hyvin ja sen tulee olla pyrityn tavoitteen kannalta oikein mitoitettua.

Odotan mielenkiinnolla käytännön esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, joka ei johda muiden ryhmien (kuten vaikkapa kantaväestön) syrjimiseen.

Samoin. En keksi, miten se voisi olla mahdollista. Yksi tapa tietysti on määritellä, että syrjiminen ei ole syrjimistä, jos sillä on hyvä tarkoitus.


Universaali ihmisoikeussopimus kieltää juuri kaikenlaisen etnisyyteen tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän. Julistus on tässä mielessä ehdoton ja kaikki ovat samalla viivalla, no excuses.

Ihmisoikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Näin periaatteessa. Käytännössä homma voidaan hoitaa niin, että selkeät määrittelyt jätetään tarkoituksella tekemättä, jolloin virkamiesten annetaan itse päättää, miten he soveltavat monikulttuurisuusohjelmassa mainittua ajatusta maahanmuuttajien suosimisesta. Jos lisäksi positiivisen syrjinnän tapauskohtaista soveltamista ei dokumentoida sen enempää etu- kuin jälkikäteenkään, on mielivaltaisiin suosimiskäytäntöihin vaikea puuttua ulkopuolelta.

Laki edellyttää positiivisen syrjinnän olevan perusteltua ja perustuvan kirjalliseen ennakkosuunnitelmaan, mutta kuten muutamista julkisuudessa esillä olleissa tapauksista on huomattu, lakia ei juurikaan valvota. Suosimista voi tarvittaessa perustella jälkikäteen vetoamalla pelkkään positiiviseen syrjintään, eikä suunnitelmaa tai varsinaisia positiivisen syrjinnän oikeuttavia perusteluja tarvitse esittää lainkaan. Tällainen menettely on saanut siunauksen apulaisoikeusasiamieheltä asti, joten yhdenvertaisuuslain luova tulkinta ja sen vaatimusten sormien läpi katsominen on maan tapa.

Ihmisten oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta voidaan arvioida ainoastaan läpinäkyvyyden, dokumentoinnin sekä ennalta-arvattavuuden kautta. Se on myös etnisen työnhakijan oikeusturvaa.

Rotuerotteluun perustuva Suomi ei kuulosta hyvältä ajatukselta.

Miljoona suomalaista on vailla vakituista kokopäivätyötä ja siinä on iso jono ennen maahanmuuttajia. Maahanmuuton suosio ei nouse sillä, että suomalaisia syrjitään, syyllistetään ja laitetaan kortistoon rotufantasioiden sokaisemana.

[vade_w]

Odotan mielenkiinnolla käytännön esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, joka ei johda muiden ryhmien (kuten vaikkapa kantaväestön) syrjimiseen.

Samoin. En keksi, miten se voisi olla mahdollista. Yksi tapa tietysti on määritellä, että syrjiminen ei ole syrjimistä, jos sillä on hyvä tarkoitus.

Kömpelö ilmaisu: "positiivinen erityiskohtelu", kuin luotu vahvistamaan ennakkoluuloja, kuin vieraanvaraisuus ei enää riittäisi. Teorian realisoituminen, tietynlaisen ajattelumallin tulos, analyyttisen prosessin ilmentymä, kyseinen käsite on extrapolointi, ei pelkkä vieraanvaraisuus tai erityiskohtelu, vaan positiivinen erityiskohtelu, jonka kohde on vastaavasti jokin transsendentti ja yhteinen, kuten maahanmuuttaja, universaali yhteinen nimittäjä, minkä tuloksena vieraanvaraisuus ei enää riitä, vaan siitä puuttuu jotakin. Käsite sanoo: "Suomalainen, sinä et riitä". Se luo mahdollisuuden, merkitsee reviirin ja antaa signaalin: "Erotu joukosta", "Tartu tilaisuuteen", tarkoituksena legitimoida oma itsensä ja oman itsensä moraalinen perusta.

[MW]

Johan nämä monikulttuuriohjelmat näkyvät lehtien palstoilla, lähinnä rikosuutisissa. Hittoako niillä enempää revittelemään.

[Phantasticum]

Mihinkähän laskelmiin tuo vuoden 2030 ennuste oikein perustuu?

Niin. Ja mitä sitten tehdään, jos ja kun seuraavassa monikulttuurisuusohjelmassa vieraskielisten määrä on tuplaantunut eli alkaa lähennellä puolta kaupunkilaisista? Vai onko niin, että kenellekään ei ole koskaan juolahtanut edes mieleen, että sellainenkin voi olla joskus mahdollista. Jos vieraskielisen "vähemmistön" osuus on vain noin 15 vuoden kuluttua neljäsosa, ei heidän osuutensa ainakaan ole pienenemässä. En voi käsittää, mitä näiden tällaisia monikulttuurisuusohjelmia laativien ihmisten päässä oikein liikkuu. Ilmeisesti ei mikään.