Reunamedia: Moni mamunuori pelkää joutuvansa seurajoukkueessa naurunalaiseksi

[koli]

Moni maahanmuuttajanuori pelkää joutuvansa seurajoukkueessa naurunalaiseksi – huono kielitaito voi olla harrastuksen este

Pikkupojat eivät voi jutella, koska toinen heistä puhuu arabiaa ja toinen suomea. Keskustelun sijaan he käyvät paljon yksinkertaisempaa dialogia. He potkivat palloa. Sisäteräsyötöt viuhuvat tunnista ja päivästä toiseen kerrostalon asvalttipihalla Linnainmaalla. Jalkapallo riittää lasten yhteiseksi kieleksi, ja vähitellen tuttavuus syvenee ystävyydeksi.

Tällainen oli irakilaislähtöisen Oscar Al-Shemarin ensimmäinen kosketus elämään Tampereella. Al-Shemarin perhe pakeni 1990-luvun lopulla Syyriasta levottomuuksien takia ja päätyi Kuopioon maahanmuuttajien vastaanottokeskukseen. Sieltä matka jatkui Tampereelle, joka on edelleen Al-Shemarin kotikaupunki.

Linnainmaan pihapeleistä on kulunut pian 15 vuotta, mutta jalkapallo on edelleen osa Al-Shemarin elämää. Ei tosin samalla tavalla kuin ammattilaisuudesta haaveilleen lapsen kuvitelmissa.

Al-Shemari on mukana tamperelaisen Kölvi-järjestön toiminnassa. Pääosin Tampereen kaupungin rahoittamalla toiminnalla tuetaan murrosiässä Suomeen muuttaneita pakolaispoikia. Monet heistä ovat vaikeassa elämäntilanteessa, koska uuteen kulttuuri- ja kieliympäristöön pitää sopeutua suhteettoman nopeasti. Al-Shemari päätyi Kölvin pariin opettajansa kehotuksesta.

– Hän kertoi, että sieltä saisi apua esimerkiksi läksyihin, mutta ennen kaikkea Kölvin vuoroilla saisi pelata jalkapalloa, Al-Shemari kertoo.

Jalkapallo on Kölvin sielu. Ilmaiselle urheiluharrastukselle on ensinnäkin tilausta monessa maahanmuuttajaperheessä. Tilastokeskuksen mukaan maahanmuuttajien tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin kantaväestön. Joukkuelajien vuosittaiset kausimaksut saattavat puolestaan kivuta useisiin tuhansiin euroihin, ja seurajoukkueet jäävät monelta lapselta haaveeksi.

Kölvin työntekijän Mervi Matswetun mukaan myös kielimuuri saattaa olla harrastamisen este. Oscar Al-Shemarin mukaan jotkut maahanmuuttajanuoret pelkäävät joutuvansa seurajoukkueessa naurunalaiseksi, koska suomen kieli ei suju.

– Pelasin jalkapalloa hetken aikaa tamperelaisessa kaupunginosajoukkueessa, mutta en onnistunut saamaan sieltä ystäviä. Kun ihmiset tulevat eri kulttuureista, heillä saattaa olla erilainen huumorintaju, mikä vaikeuttaa tutustumista, Al-Shemari kertoo.

Kölvin jalkapallovuoroilla kielikömmähdyksille ei naureta, koska niitä sattuu kaikille. Ohjaajat rohkaisevat nuoria puhumaan suomea virheistä huolimatta – toiminnan perimmäinen tavoite kun on auttaa nuoria kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan. Jalkapallo toimii työssä syöttinä.

– Kun nuoret tutustuvat ohjaajiinsa, he alkavat kertoa harjoituksissa myös kodin kuulumisia. Osalla on vaikeuksia koulussa, ja osa pyytää vanhempiensa puolesta apua esimerkiksi Kelan kanssa asioimiseen, Mervi Matswetu kertoo.

Arkisiin pulmiin saa apua ohjaajilta ja toisilta maahanmuuttajapojilta. Pitkään Suomessa asuneet nuoret toimivat yhdistyksessä isoveljinä, jotka auttavat vastikään maahan saapuneita vertaisiaan. Yksi isoveljistä on Qais Namdar. Hän muutti Intiasta Suomeen kahdeksanvuotiaana.

– Ohjaan nuoria, jotka ovat asuneet Tampereella vasta vähän aikaa. Työ ulottuu myös Kölvin ulkopuolelle. Jos olen menossa tekemään jotakin vapaa-ajalla, soitan pikkuveljelle ja pyydän häntä mukaan.

Namdarin mukaan maahanmuuttajaperheet jäävät helposti omiin oloihinsa heti maahantulon jälkeen. Hänen tehtävänsä on rohkaista nuoria olemaan aktiivisia ja tutustumaan ihmisiin myös yhdistyksen ulkopuolella.

– On tärkeää, että maahanmuuttajat tutustuvat kantaväestöön, eivätkä vietä aikaa pelkästään toisten maahanmuuttajien kanssa, Namdar sanoo.

Kölvi järjestää vuosittain maahanmuuttajien jalkapallo- ja futsal-turnauksia. Nuoret suunnittelevat tapahtumat itse: he laativat budjetin, tekevät tilavarauksia ja opettelevat hakemaan rahoitusta.

– Kaikki tämä kehittää kielitaitoa ja opettaa muun muassa työelämässä tarvittavia taitoja, Mervi Matswetu sanoo.

Seuraava jalkapallotapahtuma on keväällä koulujen lopun aikoihin.

Namdar ja Al-Shemari ystävystyivät Kölvin kautta yli 10 vuotta sitten. He ovat yhtä mieltä siitä, että urheilu on yhdistävä ja kielimuurit ylittävä voima.

– Urheilu saa ihmiset avautumaan. Sen huomaa heti hallissa, että ihmiset alkavat ensin syötellä ja sitten puhua toisilleen, Al-Shemari sanoo.

Osa Kölvissä jalkapalloharrastuksen aloittaneista nuorista on siirtynyt sittemmin tamperelaisiin urheiluseuroihin. Namdarin mielestä on kuitenkin hyvä, että maahanmuuttajille on oma, turvallinen paikka, jossa urheilun voi aloittaa.

– Maahanmuuttajat tarvitsevat paljon tukea harrastuksiin ja etenkin siihen, että he pääsevät mukaan porukkaan.

Rasisminvastaista viikkoa vietetään 16.–22. maaliskuuta. Kampanjassa on mukana muun muassa Suomen Punainen risti.

Lisätietoa Kölvi-kerhosta: http://www.kolvi.fi/

http://reunamedia.com/moni-maahanmuuttajanuori-pelkaa-joutuvansa-naurunalaiseksi/

[koli]

Kommenttiosiossa nimimerkki "Ali" kertoo, minkälainen hyöty tuosta Kölvi-kerhosta oikeasti on kielitaidon kehittämiseen ja minkälainen paikka se oikeasti on:

ali
18.3.2015 - 13:46

En tiedä en oo samamieltä. Siel oppii huono Suomea kun suurin osa puhu huono Suomea. Kaikki johtuu ihmisistä uskallako puhua vai ei. Kölvissä saa ruoka pelin jälkeen niin se on ainoa hyväjuttu. Siellä aina tapellaan jtn ja paljon asioita tapahtuu siel. Itse kävin kerran ja oli ihan nolla. Ps.mun mielipide.

[nurkkakuntalainen]

Mitäpä jos heitettäisiin kaikki anti-rassismukset ja syrjintäkiellot veks, ja annettaisiin pottunokkien perustaa halutessaan vaikkapa sataprosenttisesti pottunokkaisista koostuvia joukkueita. Mahmudit voivat sitten etsiä tai vaikka itse perustaa sellaisen joukkueen, jossa heille ei naureskella. Saataisiin vihdoin aitoa kansallista henkeä urheiluun, kun PottuNokka-joukkue ja MaMu-joukkue pelaavat vastakkain. Nykyään urheilussa pelaajat edustavat lähinnä valtioita eivätkä kansoja, kun vaikkapa Ranskaa edustava pikajuoksija onkin afrikkalainen muslimi.

Valtion ei pidä keskusjohtoisesti järjestää sirkushuveja ihmisille. Vapailla markkinoilla ihmiset saisivat paremmin juuri sitä, mitä haluavat sen sijaan, että valtio ensin varastaa ahkerilta ihmisiltä paljon rahaa ja sitten joku kaikkitietävä virkamies suunnittelee miljoonien kansalaisten puolesta, mihin rahat kannattaa laittaa.

[Ernst]

Niin, odottelen yhä jääkiekko-ottelua Mesopotamian IFK - Helsingin IFK...

[Micke90]

Mamut saavat harrastukset ilmaiseksi, suomalaiset maksavat niistäkin itsensä kipeiksi. Mitä uutta tuossa nyt oli? 

[mikkojuha]

Nuoret suunnittelevat tapahtumat itse: he laativat budjetin, tekevät tilavarauksia ja opettelevat hakemaan rahoitusta.

– Kaikki tämä kehittää kielitaitoa ja opettaa muun muassa työelämässä tarvittavia taitoja, Mervi Matswetu sanoo
Justiinsa. Tämä Kölvi-systeemi on päässyt luomaan Tampereelle jonkinlaisen avustusautomaatin. Persuilla riittää hommaa.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Nuoret suunnittelevat tapahtumat itse: he laativat budjetin, tekevät tilavarauksia ja opettelevat hakemaan rahoitusta.

– Kaikki tämä kehittää kielitaitoa ja opettaa muun muassa työelämässä tarvittavia taitoja, Mervi Matswetu sanoo

Ilmeisesti näille nuorille aiotaan hommata duuni, joka on päätoimista avustusten hakemista.

[Kari Kinnunen]

Ilmeisesti näille nuorille aiotaan hommata duuni, joka on päätoimista avustusten hakemista.

No mitäpä muutakaan kun opastajina on apurahannamervit jotka itsekin elävät avustuksilla. Toki yhdistysten kautta.

Eiköhän noiden kölvien sun muiden setlementtien tarkoitus ole taata kympintytöille kivaa puuhasteltavaa veromaksajien kustannuksella.

Nämä ovat juurikin osa monikulttuuriteollisuutta.

[Jääpää]

 Afronauttihan se taas seikkailee avustusten rajaseuduilla.

.]
Afronaut Foundationin ja Bubblegum Alleyn perustajajäsenet Mervi Suonpää Suomesta ja Takura Matswetu Zimbabwesta tapasivat toisensa Ruotsin Malmössä. He opiskelivat samassa koulutusohjelmassa ja olivat vapaaehtoisina paikallisille kansalaisjärjestöille. Malmö tapaamispaikkana loi kiehtovan pohjan heidän yhteiselle unelmalle luoda jotakin uniikkia, toimivan organisaation sekä tahon jota yhteisö tarvitsee. Eläminen ja oleminen monikulttuurisessa ympäristössä ja näin ollen heidän edustaessa maahanmuuttajien vähemmistöä, he tunnistivat millaisia ongelmia ja haasteita ihmiset kohtaavat yrittäessään tutustuttaa toisia omalle kulttuurilleen, tai olla toimivana osana vallitsevaa kulttuuria. Kohdatessaan vaikeuksia, he ymmärsivät myös piilevän potentiaalin, joka monikulttuurisuuden arvostamisessa piileksi sekä kuinka monikulttuurisuutta voidaan käyttää työkaluna ihmisten voimaannuttamisessa ja saada aikaiseksi parempi kulttuurien kirjon arvostus..

http://hommaforum.org/index.php?topic=77330.0