Kyuu Eturautin eduskuntavaaliketju (Uusimaa)

[Kyuu Eturautti]

Nyt kun sain vihdoin julkaistuksi konkreettisen idean kannustinloukkujen purkamiseksi, rohkenen avata omaa keskusteluketjuakin.

Koitan mennä semmoisella kolmen perustan paketilla: mitä olen, mitä haluaisin tehdä ja mitä olen mieltä.

1. Minä
- 35v, Tampere, asunut myös Massachusettsissa USA:ssa. Työtehtävien myötä "kotiseutuna" TRE-HML-PK-seutu.
- Mikroyrittäjä eli minä + 3 työntekijää, kaupan alan tietotekniikkaa, pääasiallinen työtehtävä tietoturvapäällikkö.
- Vapaa-ajalla kuntosali, nuorisokulttuurin vapaaehtoistyöt joissa painopisteenä tällä cosplay ja cosplayvalokuvaus, mutta aika paljon muutakin teen aina sponsorien hausta järjestyksenvalvontaan.
- Motto: Ihmisen oikeus olla idiootti on tärkein vapaus

2. Konkreettiset, henkilökohtaiset tavoitteet eduskuntaan
- Kannustinloukkujen purku
- Pykälien siivoustalkoiden 10x10 ohjelma: 10 vuoden ohjelma, jossa joka vuonna jokaisessa ministeriössä on vähennettävä 10 prosenttia tekstiä laista, säädöksistä ja pykälistä. Lopputulos on siis noin 2/3 osan vähennys, jättäen silti ihan kotitarpeiksi pykäliä.
- Puoluetuki: 1 euro per 1 ääni vaaleissa per vuosi, tässä hitusen laajemmin.
- Säästöt tämän listan pohjalta.

3. Mielipiteet
- Alkoholi: mukana 100 päivää -kamppiksessa, alkoholi on Suomessa ongelma mutta kieltolait vain pahentavat asiaa, näen sen pitkän viinalakon aikana entistä paremmin. Komppaan täysin Oula Lintulan ehdotusta alkoholilaiksi.
- Energia: kyllä ydinvoimalle, syöttötariffit helvettiin, rahat tutkimustyöhön, lisää blogissa.
- Homoliitot: Kyllä. Kirkolle vapaus toimia omaehtoisesti. Translakiin Tanskan malli eli ilmoituskäytäntö.
- Islam on uhka.
- Jumalanpilkkalaki: pois. Kuten myös kansanryhmää vastaan kiihotuslaki.
- NATO: Suora kansanäänestys. Itse kallistunen sille linjalle mitä Suomen armeijan johto perustellusti sanoo. Ei kynnyskysymys.
- Sananvapaus on ehdoton ja laaja.
- Suora demokratia Suomeen.

[sivullinen.]

Kysyin tätä jo eurovaaliketjussasi, enkä saanut vastausta, joten kysäisen uudestaan näihin vaaleihin sopivalla muotoilulla. Mitä tekisit eduskunnassa?

"Konkreettiset, henkilökohtaiset tavoitteet eduskuntaan" huutaa otsikkona sisältävänsä kattavan vastauksen tähän kysymykseen. Mutta se mitä se sisältää, on hyvin hyvin hyvin kaukana konkretiasta eli betoniperustuksista. Ensimmäinen kohta oikein korostaa sitä. Kannustinloukkujen purku on niin kaukana konkretiasta kuin on mahdollista. Olet sentään tehnyt jonkinlaisen pintapuolisen suunnitelmankin sen korjaamiseksi, joka mielestäni kuulostaa periaatteessa varsin kauniilta, mutta vähänkään pohdittua erittäin sinisilmäiseltä yritykseltä ratkaista tuhansista tuista, säädöksistä ja syntyneistä käytännöistä koostuva möykky yksinkertaisella ja erittäin yleisesti viljellyllä tavalla: Perustetaan johonkin virastoon uusi yksikkö hoitamaan asia yhden tiskin periaatteella -- ehdotuksessasi verotoimisto --, joka tekee taikatemput, ja ongelma on hävinnyt. Melkein yhtä hyvä ehdotus kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden selkeyttäminen eli Sote-sotku. Konkretia on minusta jotain ihan muuta. Jopa työttömyyden poistaminen, terveyden huollon kohentaminen, talouskasvun lisääminen ja sotilaallisen kyvykkyyden säilyttäminen, joita näissä vaaleissa varmasti moni tulee lupailemaan epämääräisin keinoin, on lähempänä konkretiaa. Pykälien siivous ei ole yhtään konkreettisempi, koska et kerro, mitä pykäliä poistaisit. Säästötkin ovat epämääräiset. Puoluetuki on ainoa asia, josta esität edes selkeän tavoitteen, ja jota Perussuomalaisetkin lupailivat ennen Jytkyä leikata, mutta sitten totesivatkin säätiön tarvitsevan pesämunaa ja puoluejohdon edustustiloja, joten vastalauseen esittäjäksi valittu kansanedustaja Oinonen nukahti -- niin juuri hän teki ja jopa myönsi tekonsa -- epähuomiossa äänestyksen aikana. Ethän sinä tekisi niin? Tosin eipä sinun läpimenosi puoluetuki äänestystä mihinkään suuntaan heilauttaisi. Voisiko siten sinulta odottaa neljän vuoden aikana jotain enemmänkin eli vaikkapa aloitteen puoluetukien suhteen? Jos voisi, miksi et sellaista kirjoittasi jo nyt? Uskoisitko yhdenkään muiden puolueiden edustajan äänestävän aloitteesi, jos sellaisen tekisi, puolesta?

Näin jälleen vaadin eli patistelen sinua esittämään jotain, mitä ihan oikeasti saattaisit joutua "uudessa työssäsi" tekemään. Jos aiot ainoastaan istua ja kuunnella, voit kai jo nykyään kuunnella ainakin ison salin keskustelua televisiosta, radiosta ja Ylen areenasta. Sitä varten ei tarvitse mennä saliin istumaan. Kansanedustajan iso palkka on tietenkin kova juttu. Se on ainoa hyöty, minkä sinä henkilökohtaisesti työstä saat. Persujen Joutsenlahti kieltäytyi jopa palkasta -- tai lahjoitti sen muuhun käyttöön. Se olisi ollut hieno teko, jollei olisi paljastunut, että hän saakin eläkettä. Näin koko eduskunnasta ei löydy edes yhtä kansanedustajaa vaan kaikki ovat valtionedustajia eli valtion listoilla olevia palkkatyöläisiä. Se on surullista. Minkäänlaisten ehdotusten -- ei edes lakiehdotusten -- tekemiseksi Suomessa ei tarvitse olla kansanedustaja. Niitä saa tehdä vapaana puolueista ja eduskunnan ohjesäännöistä ja salassapitosopimuksista riippumattomana suomalaisena. Minusta vaikuttaa, että se olisi sinullekin parempi kohtalo. Mitä sinä rahoilla edes ostaisit?

Jos vielä jatkaisin hieman esittämällä, minkälaisia ehdotuksia minä kaipaisin. Yritin ensin katsoa kannustinloukkujen purkamiseen tähtäävää ehdotustasi, ja miettiä sen suhteen parempaa ratkaisua. En onnistunut. Käsitin, ettei siinä ole mahdollistakaan onnistua. Kannustinloukku on itsessään käsite, joka on tiukasti sidottu ainoastaan byrokraattiseen säädösviidakkoon. Se ei ole olemassa ilman pykäliä. Jokainen kannustinloukun osa on nimeltään tuki, maksu, avustus, laina, korvaus tai muu vastaava muualta byrokratiaviidakosta pursuava tekijä. Kannustinloukkujen purku tarkoittaisi sinun ehdotuksesi mukaan uuden tason rakentamista kaikkien näiden päälle -- samoin kuin Sote-sopassa. Sitä vastoin seuraava tavoitteesi -- pykälien siivoustalkoot -- ehdottaa pykälien poistamista. Joten kannustinloukun purkaminen pitäisikin tehdä poistamalla tuki-, korvaus-, avustus- ja muita pykäliä. Mutta silloin olemassaoleva tasapaino rahanjaon suhteen muuttuisi merkittävästi, johon ratkaisuksi esittäisiin tietenkin tukien poiston kompensointia, joka taas tarkoittaisi pykälää pykälän paikalle. Se ei johda mihinkään. Sillä tiellä ei yksinkertaisesti ole mahdollista edetä lainkaan. Asioita ei voi yksinkertaistaa pitämällä niiden muutosta samana; silloin vain vaihdettaisiin sananmuotoa. Meidän lakijärjestelmämme on mätä aivan samoin kuin talousjärjestelmämme. Sitä ei voi korjata. Siksi järkevien ehdotusten pitäisikin rakentua luonnon, ihmisten ja luonnon lainmukaisuuksien perustalle, eikä "sosiaalisten konstruktioiden" eli byrokratia viidakon; se pitäisi rakentaa todellisuuden eikä kuvitellun varaan. Kuten jo sanoin, kannustinloukkuja ei ole olemassa ilman pykäliä, joten niiden purkaminen on luonnon, ihmisten ja luonnon lainmukaisuuksien perustalta mahdotonta, koska niitä ei siellä ole. Niistä ei voi puhua ilman kuvitelmia. Sen sijaan ihmisille voidaan turvata asunto, ruoka ja vaatteet. Sitähän varten ne tuet -- osa niistä -- on olemassa. Rahan välityksellä niiden käsittely olisi mahdollista, jos meillä olisi toimiva talousjärjestelmä olemassa, mutta niin ei ole. Se tekee konkreettisten ehdotusten tekemisestä vielä vaikeampaa; silloin ei mikään perustulomallikaan kelpaa. Sitä syvemmältä on puretta, mitä syvemmältä löytyy hometta. Homeen päälle rakentaminen ei voi korjata ongelmaa. Konkreettiset ehdotukset on tehtävä siten lakijärjestelmän ja talousjärjestelmän tasoilla. Suoran Demokratian esitykset ovat oikealla tasolla. Kommunismin ehdottaminenkin on oikealla tasolla -- vaikka itäinen kokeilu sen suhteen kertookin sen olleen huono ehdotus.

[Kyuu Eturautti]

Voin vastailla pidempään kun on pidempi hetki, mutta pragmaattinen lähestyminen edellyttää tiettyä realismia. Tuo tuorein blogaus on nimenomaan matalan kynnyksen lähtöpaikka - nopea ratkaisu jolla voidaan parantaa tilannetta. Sillä voidaan myös toivon mukaan kehittää poliittista mielialaa siihen suuntaan, että ongelmalle kannattaa tehdä jotain. Jos se johtaa työn lisääntymiseen, se vastaa myös tiettyihin perustulon ja ansiosidonnaisen päivärahan esittämiin kysymyksiin. Se on ensiaskel. Vastaavasti 10x10 ohjelma on pitkän aikavälin tavoite, jossa ei ole realistista odottaa suuria asioita tapahtuvan nopeasti. Se on pieni pallo joka laitetaan pyörimään ja toivotaan että se kerää tarpeeksi lunta matkalla saadakseen kunnon vauhdin päälle.

Jos vihollinen - kuten toimimaton yhteiskunta - on tarpeeksi vahva, kannattaa sitä vastaan varustella koneisto joka pystyy hyökkäämään monelta rintamalta. Vihollista kannattaa ensin pehmittää ennen lopullista hyökkäystä.

[Kyuu Eturautti]

Luin nyt tuon kritiikkiviestin uudestaan ja totean ihan alkuun, että olen eri mieltä johtopäätöksistä. Mielestäni minä olen esittänyt konkretiaa. Tottakai pitää olla enemmänkin ehdotuksia. Minun mielestäni "tällä metodilla korjaamme ongelman x" on konkreettisempi kuin "poistetaan työttömyys, mutten kerro miten".

En katso mitenkään vaalimarkkinoinnissa tarpeelliseksi tätä sanoa, mutta kun suoraan esille nostetaan, vastaan: palkan takia minun ei tarvitse eduskuntaan mennä.

Terveydenhuollon kohentaminen? Tottakai voisin sanoa että tuo on tavoite ja tottakai se on korjattava ongelma, mutta se ei ole mielestäni konkretiaa. Konkretiaa on terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen puhtaalta pöydältä uudestaan, vastaamaan hoitohenkilökunnan työajan tehottomaan käyttöön. Tätä voi taas perustella numeroilla, joissa osoitetaan että vaikkapa lääkärin ajasta jopa puolet menee tietojärjestelmien naputtelun kanssa. Minä pidän asioista, jotka voi katsoa numeroina, mutta monelle tällainen "tunteeton perustelu" ei sovi. Ok, eipä kaikkien tarvi olla samasta puusta veistettyjä. Mielipiteiden ja taitojen osalta erilaisuus on välttämättömyyttä, kunhan pelataan samalla kentällä.

Tottakai aloitteita voi paiskoa mistä päin vaan, mutta asioiden ajaminen eduskunnassa ei ole vain puheita salissa kuuroille korville tai lakialoitteiden ja välikysymysten liukuhihnatehtailua. Se on diplomatiaa, se on kuuntelemista, se on tutustumista ihmisiin, se on keskustelua, se on sopivan lähestymissuunnan etsimistä niin, että asia saa vastakaikua useammasta puolueesta. Se on kohteliasta vuoropuhelua, yhteen hiileen puhaltamista ja molemminpuolisen asiantuntemuksen arvostamista. Ei - eduskuntatyötä ei aloiteta huutamalla mitä halutaan korjata, vaan kuuntelemalla, oppimalla ja ymmärtämällä. Jos työssäni lähtisin tekemään ICT-hankkeita tuosta vaan, tulos olisi sitä mitä Tieto myy. Jos sen sijaan ensin vietän aikaa asiakkaan parissa, kuuntelen ja katselen, keskustelen ja viisastun, pystyn tarjoamaan hyödyllisen ratkaisun. Tällä toimintatavalla olen tehnyt tulosta.

Olen työssäni ongelmanratkaisija ja tiiminvetäjä. Se on taito mitä mielestäni voi soveltaa politiikkaan.

[sivullinen.]

Tottakai aloitteita voi paiskoa mistä päin vaan, mutta asioiden ajaminen eduskunnassa ei ole vain puheita salissa kuuroille korville tai lakialoitteiden ja välikysymysten liukuhihnatehtailua. Se on diplomatiaa, se on kuuntelemista, se on tutustumista ihmisiin, se on keskustelua, se on sopivan lähestymissuunnan etsimistä niin, että asia saa vastakaikua useammasta puolueesta. Se on kohteliasta vuoropuhelua, yhteen hiileen puhaltamista ja molemminpuolisen asiantuntemuksen arvostamista. [...]

Sanoin jo sinua sinisilmäiseksi. Nyt en enää osaa sanoa mitään. Sanat loppuvat kesken.

Enkä siltikään ymmärrä sinua. Miksi sinun tarvitsee päästä eduskuntaan kansanedustajaksi, jos ainoastaan haluat keskustella ja tutustua ihmisiin? Keskustella voi muutenkin ja ihmisiin voi tutustua muutenkin. Tästäkin puhuimme jo viime vaalien alla. Tekisikö kansanedustajan viitta sinusta jotenkin paremman keskustelijan tai kuvitteletko ihmisten kuuntelevan sinua mieluummin, jos kuulut herrakerhoon eli puhut auktoriteettinä, etkä ansaitse huomiota asialla? Minä en usko yhdenkään persuedustajan uskottavuuden keskustelijana nousseen eduskunnan kautta -- enkä muidenkaan puolueiden. Heidän oma pätemisen tarpeensa ja puolueille annettava viestintätuki tekivät heistä perinteisen lehdistön kannalta miellyttävämpiä kirjoittelunkohteita. Uskottavuus sensijaan laski -- ja sen kautta kyky vaikuttaa kansaa eli muuttaa mitään, joka tosin oli jo ennen olemattoman pientä. Siinä kaikki. Se keskustelukerho, jonka kanssa sinun pitäisi keskustella, on Suomen kansa, jolla on Suomessa valta valtiosäännön mukaan, eikä eduskunnan ja etujärjestöjen korruptiokerhot. Sen kansan parissa sinun pitäisi viettää aikaa, kuunnella, keskustella ja viisastua. Silloin voit saada jotain aikaan. Sen voit aivan hyvin tehdä ilman mitään viittaa. Jos haluat osaksi herrakerhoa kansan yläpuolelle, ja siellä herrojen ja rouvien kanssa keskustelemalla päättää, mitä alamaiskansalle pitäisi tehdä, olet aivan samanlainen sosialisti kuin nyt siellä olevat sosialistit, enkä usko sinun sellaiseksi tuolla ulkoasulla tai puoluejäsenyydellä pääsevän, enkä myöskään sitä haluaisi.

Konkreettisen ehdotuksen Suomen parantamiseksi tunnistaa siitä, että Suomen kansa ottaa siihen kantaa, nostaa sen esiin ja vaatii sen toteuttamista. Näin se tapahtuu varmasti, jos oletetaan ihmisen olevan järkevä olento eli pyrkivän parantamaan elinolojaan. Sinun ehdotuksiasi ei ole tunnistettu konkreettisiksi; niihin ei tartuttu. Olisiko niissä ollut sittenkin tarvetta enemmän konkretialle? Jos haluat yrittää jalostaa niitä keskustelun kautta konkretian suuntaan, on sinun keskusteltava niistä. Jos väität haluavasi kuunnella ja katsella, niin moneenko muiden esittämään ehdotukseen kannustinloukkujen purkamiseksi olet tutustunut? Monestako niistä olet sanonut huomiosi? Pitäisikö kaiken lähteä sinun ehdotuksestasi, joka ilmiselvästi sinusta on jo alunalkaen virheetön ja lähes täydellinen, ja siitä vain purettaisiin yleisluontoisia kohtia yksityiskohtaisemmiksi myöhemmin keskustellen? Keitä siihen keskusteluun yksityiskohdista edes osallistuisi; osallistuisitko edes sinä itse? Muutos-puolueen Suoran Demokratian muutamalla kappaleella esitettyjen ehdotelmien kohdalta olen yrittänyt selvittää ja kysellä moneen kertaan ja monelta henkilöltä, miten näistä päästäisiin siihen konkretiaan eli käytäntöön. Vastaus on ollut aina enemmän tai vähemmän sama: Se on nyt valmis, seuraavaksi eduskunnan pitäisi äänestää sen voimaantulo ja sitten Oikeusministeriön virkamiehet keskustelisivat, kirjoittaisivat ja hoitaisivat asian päätökseen, koska se on heidän toimenkuvansa. Jos sinä olet aikeissa noudattaa samaa tapaa mielipidekirjoituksen muuttumisesta konkretiaksi, niin sinä olet jo nyt suorittanut osuutesi kannustinloukkujen purkamiseksi; olet jo nyt kirjoittanut sen, minkä näet oikeaksi, ja käynyt keskustelut, jotka mielestäsi ovat tarpeen. En voi kuin ylistää sinua. Toteutit vaalilupauksesi jo ennen vaaleja -- etkä tarvinnut siihen yhtään ääntä.

[Kyuu Eturautti]

Jos väität haluavasi kuunnella ja katsella, niin moneenko muiden esittämään ehdotukseen kannustinloukkujen purkamiseksi olet tutustunut? Monestako niistä olet sanonut huomiosi?

Useampia kymmeniä. Sen pohjaltahan minä omaa ideaanikin kirjoitin. Kävin eri keskustelutilaisuuksissa, luin blogeja, keskustelin ihmisten kanssa netitse, pallottelin ideaa erään selvästi vasemmalla päin karttaa olevan tutun kanssa. Tapasin ihmisiä vihreistä, vassareista, persuista, kokkareista ja demareista saadakseni kuulla heidän näkökulmat. Sen pohjalta tein oman ideani, joka mielestäni tarjosi eri näkökulman. Se ei ole lopputulos, vaan yksi palanen. Vaikkei Usarissa asia herättänyt keskustelua, toisaalla niin kävi ja olen jo saanut ideoita miten tuota voi kehittää. Tämä parempi idea syntyi siksi, että nostin asian esille ja käytännössä sanoin "tässä on ideani, kertokaa mikä siinä on vialla". Sitten kerrottiin, sitten opin.

Olin aikanaan Image-lehden haastattelussa ja siinä puhuttiin monen muun asian lomassa siitä, miten harrastusyhdistyksissä ja yleisötapahtumissa aktiiviseen toimintaan tulee rinnalle sekä asiallista kritiikkiä, että myös huutelua vain huutelun tähden. Totesin silloin asiaan näkökulman: On kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka tekevät, ja niitä jotka kritisoivat niitä jotka tekevät. Jostain syystä tämä tuli juuri mieleen.

Minä teen jotain. Joskus tulee hyvää tulosta, joskus munauksia, niistä opitaan ja ensi kerralla tehdään paremmin. Siinä olen isäni kanssa samanlainen: jos pitäisi hanskat naulaan vetäistä, seinät kaatuisivat niskaan päivässä. Valitsin mallin, jolla nukun yöni hyvin. Olen itserakas paska. Jos haussa on taivaanrannan maalari, se löytyy muualta. Heillekin on demokratiassa tilaa.

[sivullinen.]

Jos väität haluavasi kuunnella ja katsella, niin moneenko muiden esittämään ehdotukseen kannustinloukkujen purkamiseksi olet tutustunut? Monestako niistä olet sanonut huomiosi?

Useampia kymmeniä. Sen pohjaltahan minä omaa ideaanikin kirjoitin. Kävin eri keskustelutilaisuuksissa, luin blogeja, keskustelin ihmisten kanssa netitse, pallottelin ideaa erään selvästi vasemmalla päin karttaa olevan tutun kanssa. [...]

Tarkoitin kysymykselläni ehdotusta, joka on samaan tapaan kuin sinun blogikirjoituksesi koottu edes hieman esitykselliseen ulkoasuun, ja oikeastaan vielä konkreettisempaan. Kahvipöydässä mieleentullut juttu voi olla hyvän ehdotuksen alku, mutta se ei ole ehdotus; myöskään suullinen ehdotus ei ole Oikea Ehdotus. Oletko tutustunut edes yhteen kirjalliseen ehdotukseen -- vaikka mainitsemaasi blogiin --, jonka voisit paljastaa tässä, jotta voisin vertailla sinun ehdotustasi tähän toiseen ehdotukseen?

Jos viittasit kahdenlaisilla ihmisillä -- tekijöillä ja huutelijoilla -- minuun huutelijana, olet oikeassa. Minä en kuitenkaan käyttäisi noin solvaavia nimityksiä. Minusta maailmassa on kahdenlaista tekemistä: Materiaalista askartelua ja henkistä pohdiskelua. Sosialismi haluaa korostaa vain ensimmäistä. Silti sekin on oppina puhtaasti jälkimmäistä; jokainen oppi on jotain mihin ei voi koskea eli vain sanoja rivissä. Hanskat saavat pysyä minulla naulassa. Niitä en tarvitse kirjoitteluun. En usko sinunkaan oikeasti hanskoja käyttävän kuin kylmyyden tähden; et ole sahaamassa verotoimiston yleispalvelutiskin lautoja. Sano vain, jos aavistukseni osui väärään. Puhut, kirjoitat ja esiinnyt. Katsoin esityksesi sananvapaustapahtumasta; en nähnyt hanskoja. Se todistaa jotain. Voit väittää kielikuvallasi tarkoittaneesi jotain muuta, mutta mitään muuta se ei tarkoita. Voit tietenkin väittää minun kirjoitteluni -- ja muiden "huutelijoiden" -- olevan huonompaa kuin sinun kirjoittelusi -- ja muiden "tekijöiden". Minusta se ei ole muuta kuin henkilökohtaisen loukkaamisen yritys. Mutta älä huoli, minä en sinun puheistasi aio loukkaantua. Saat haukkua vaikka apinaksi.

Se, että haluat tehdä, etkä ole valmis alistumaan minun tai kenenkään muun esitysten, vaatimusten tai painostuksen edessä, on hyvä asia. Sitä arvostan. Arvostan sitä siksi, etten aio minäkään alistua. Olen myös itserakas paska. Ja minusta sinun konkreettinen esityksesi -- joka oli konkreettisin kaikista esityksistäsi -- oli erittäin epäkonkreettinen, eivätkä epämääräiset väitteesi muihin esityksiin tutustumisesta vakuuttaneet nekään -- vaan päinvastoin lisäsivät epäilyksiä --, ja siksi jatkan kyselyäni yhä uudestaan. Avaamalla ketjun itsestäsi teit itsesi ja esityksesi arvostelun kohteeksi. Minä käytän sitä oikeutta. Sinulla on oikeus olla vaiti -- ja voit jopa pyytää viestieni poistamista, jotka vaikka käsittelevät ketjun aihetta eli sinua ja sinun esityksiäsi, eivät niitä ylistä. Mutta olemalla vaiti, siirtymällä syrjään ja kieltäytymällä puhumasta esityksistäsi, et niiden huomiota kasvata, et niiden sisältöä saa hiottua, etkä konkretiaa -- ja sinä itse, esitystesi kasvoina ja puhemiehenä, et tule menestymään yhtään paremmin: Et saa huomiota, et hioudu keskustelijana, etkä opi konkreettisen esitysten tekoa. Olen antanut kaikki valtit käsiisi, mutta silti et ole tyytyväinen. Sinä itse nostit tukiloukkujen purkamisen esiin kaikista konkreettisimpana esityksenäsi. Siksi puutuin juuri siihen. Jos pidät keskustelutyyliäni epämiellyttävänä, kritisoivana ja hyökkäävänä, voin yrittää muuttaa sitä haluamaasi suuntaan. Kerro vain miten. Jos pidät minua keskustelijana epämiellyttävä, siihen en voi vaikuttaa; rinnakkaisnimimerkit ovat kiellettyjä Hommaforumilla. Mutta koska olen ainoa, joka tässäkin ketjussa sinun esitykseesi tarttui -- ja Uudessa Suomessa siihen ei tarttunut kukaan --, pitäisin outona, jos haluaisit minutkin karkoittaa. Silloin se tarkoittaisi, ettet halua lainkaan keskustella esityksestäsi, jota pidät kaikin merkein parhaimpanasi, ja johon olet eniten vaivaa ja aikaa laittanut. Vai olenko taas väärässä, ja mieluummin haluaisit keskustella jostain muusta ehdotuksestasi?

[Kyuu Eturautti]

En pysty sanomaan asiaa toisella tapaa niin, että toisin siihen enää sisältöäarvoa. Olen mielestäni vastannut esitettyihin kysymyksiin monelta kantilta ja toistuvasti. Pahoittelen, ettei vastaus riitä. Tästä jatkaminen menee vain saman toistamiseksi.

Mutta asiaakin oli. Tänä iltana Glorialla klo 19, Nuoren Voiman Liiton epäkorrektit vaalibileet. Paneelissa kiintoisia nimiä halki puoluekartan. Ks. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/app/cal/activity/-/id/25

[Kyuu Eturautti]

Perjantaiset vaalijaiset olivat aika kovaa settiä. Olisin toivonut, että puheenvuorojen pituutta olisi rajoitettu, mutta silti tuli monenmoista aihetta.

Tästä todennäköisesti saan raapusteltua jotain konkreettisempaa kasaan lähipäivinä, mm. ajatuksilla...

• Säästetään kulttuurin kuluista - mutta ei kulttuurista! Lisää kulttuuria, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Siellä heitetään ihan syntisiä määriä rahaa käytännössä kaivoon.
• Miten liikuntaa ja kulttuuria saisi lähemmäs yhteen? Antti Kaikkosen kanssa tätä pohdittiin paneelissa, Kike Elomaan kanssa sen jälkeen. Ehkäpä tässä olisi sillanrakentajalle työtä. Ehkä voisimme saada enemmän vähemmällä.
• Ja lyhykäisempänä vielä saamelaisten kulttuurin suojelusta. Minulta kysyttiin, mitä sille pitäisi tehdä. Minä totesin, että en katso että minun pitää siihen vastata. Helvettiäkö joku etelän mies menee heille kertomaan heidän kulttuuristaan? Joskus paras tapa suojella kulttuuria on pitää näpit irti siitä. Fiksuimmat vihreätkin ovat tätä sanoneet. Kulttuuria ei pidä rakentaa, sen pitää antaa tapahtua.

Ensi viikolla ajatuksiani pääsee kuulemaan Kultakuumeessa. En tiedä vielä tarkkaa aikataulua.

[Kyuu Eturautti]

Rupesin tässä ihan oikeasti miettimään muutamia kysymyksiä joita totta puhuen olen suotta vältellyt kepulaisen tavoin. Näihin pitäisi oikeasti osata vastata. Katson terveelliseksi harjoitukseksi heitellä mietteitä asioista joista mediaanisuositus on olla hiljaa.

• Burkhakielto: En kannata yleisesti. En kannata naamioitumiskieltoakaan. Toki on huomattava määrä työtehtäviä (lähes kaikki) jossa täytyy työntekijän näyttää kasvonsa avoimesti.
• Kannabis: On hiton vaikea vastata kun en tunne kyseistä ainetta, mutta totta puhuen tässä pelottaa myös leimautuminen, kannabiksen vapauden kannattaja kun on helposti viherpiraattien hörhösiivestä. Okei, helvettiäkö minä murehdin enää hörhöydestä? Pakko myöntää että Coloradon malli on se mitä ajaisin, mutta en kyllä haluaisi itse aineeseen koskea tikullakaan. Olen maamme koulujärjestelmän huumepolitiikan tuotos.
• Lukumääräneutraali avioliitto: Jos kerran homppelien puolella olen niin eikös tämä ole porttiteorian mukaan seuraava? Tunnen pari lukumääräneutraalia "porukkaa" ja totta puhuen en minä näe heissä isoa vikaa. En tätä lähtisi ajamaan mutta jos äänestys tulee, veikkaan että kannattaisin kun en keksi mitään syytä vastustaa.
• NATO: Tällä hetkellä äänestäisin kyllä. Se vain on pienempi paha kuin USA. Tässä olen kyllä keinulaudalla, eli kun päätökseen päätyisi tutustumaan taustoineen niin mieli voisi keikkua. Tässä kohtaa lupaan siis että voin olla takinkääntäjä.
• Pedofiilit: Ei tätäkään varmaan kannata suoraan sanoa mutta sanon sen silti: pedofilia ei ole rikos vaan parafilia. On helppo huutaa kovempien rangaistusten puolesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä (ja tämä käy minulle) mutta kun silloin peli on jo hävitty. Pitäisi vähentää noita rikoksia. Keino 1 on humanitaarisen maahanmuuton lopettaminen. Keino 2 on tarjota lisää ennaltaehkäisevää hoitoa pedofiileille jotta he voivat välttyä tulemasta rikollisiksi. Vaikeaa, ei sataprosenttista, mutta mahdollista ja tuloksiin nähden halpaa. Keino 3 on olla sallivampi pornon suhteen, eikä esim. pyrkiä rankaisemaan piirretystä tai kirjoitetusta lapsipornosta, jossa ei ole uhreja.

[Kyuu Eturautti]

Hei, täällä varmaan on paljon monikultturismin ystäviä? Arvelinkin! Minulla on teille mahtavia uutisia!

RKP:n oheisjärjestö Multicultural Finland ry järjestää Helsingin Luckanilla torstaina 9.4. englanninkielisen monikulttuurisen vaalipaneelin eduskuntapuolueille. Tilaisuus alkaa klo 17.30 ja sille on varattu aikaa kaksi ja puoli tuntia. Maksuton tilaisuus on kyseessä, kahvia ja teetäkin uhkailivat tarjoilla. Allekirjoittanut on jakamassa räävittömällä jenkkienglannilla monikulttuuria mahtavia värinöitä.

Täällä lisätietoja

edit: Lisätään nyt varoiksi vielä jotta FANTASTISTA!

[sivullinen.]

Rupesin tässä ihan oikeasti miettimään muutamia kysymyksiä joita totta puhuen olen suotta vältellyt kepulaisen tavoin. Näihin pitäisi oikeasti osata vastata. Katson terveelliseksi harjoitukseksi heitellä mietteitä asioista joista mediaanisuositus on olla hiljaa.

• Burkhakielto:
• Kannabis:
• Lukumääräneutraali avioliitto:
• NATO:
• Pedofiilit:

Siinä tuli taas mielipiteitä täysin merkityksettömistä aiheista, ja mielipiteet olivat vielä ympäripyöreitä -- onhan asialla kaksi puolta, enkä ole oikeastaan mitään mieltä. Kuulostaa aika huonolta. Sosialistiministeri Erkki Tuomioja sanoi kannattavansa EU-jäsenyyttä 60%:sesti ja vastustavansa sitä 40%:sesti. Sekin on tarkempi ilmaus kuin yksikään näistä Nato-mielipidettä lukuunottamatta. Onko se eduksi, jos kertoo joka asiasta mielipiteensä, joka perustuu pelkkää uutisvirtojen ohimenevään seurailuun ja mutuiluun? Onko se parempi vai huonompi, jos kertoo, ettei vähäisen uutisvirtojen seurailun vuoksi osaa sanoa kannattaisiko vai vastustaisiko? Eli onko parempi olla mielipideautomaatti vai mielipideautomaatti ilman mielipidettä?

Siihen ainoaan "konkreettiseen ideaan" eli kannustinloukkujen purkamiseen ei ole tullut mitään lisäystä. Myöskään "konkreettisiin, henkilökohtaisiin tavoitteisiin eduskuntaan" ei ole tullut mitään lisää. Onhan se tietenkin mukava, jos jaksaa käydä eturyhmien järjestämissä vaalipaneeleissa vastailemassa johdatteleviin kysymyksiin: Antaisitko lisää rahaa meille, koska lapset ja vähävaraiset? Antaisithan? Ethän voi olla niin julma, ettet antaisi valtion verorahoja, jotka eivät ole keneltäkään pois, meille?

Blogauksia on sentään tullut jonkin verran. Aiheet näyttävät olevan laidasta laitaan ja laitojen yli. Ratkaisuehdotus Iranin ydinohjelmaan on varmasti tärkeä ja hyödyllinen ja konkreettinen eli ei. Maahanmuutosta kirjoittaminen osuu jo vähän lähemmäs ihmisten arkea -- mutta jutussa kerrotaan ympäripyöreästi maahanmuuttokriittisyyden olevan tarpeen, koska kaikkien asioiden suhteen kriittisyys on tarpeen, eli ei sekään tajuntaa räjäyttänyt. Kuun kolmas kirjoitus kulttuurirahoituksesta oli kaikkein tunteellisin ja konkreettisin, koska henkilö on sen parissa puuhaillut. Tosin sen sanoma oli, ettei kulttuurista voi penniäkään säästää, ja muut eivät osaa, mutta minä osaisin, jos olisin rahakasan päällä istuva päättäjä, selittämättä tarkemmin, miten toisin toimisit tai mikä nykyisessä on väärin.

Joten pelkäksi puoluejohdon alaiseksi napinpainajaksi pyrkiminen näyttää olevan tavoitteena. Konkretiasta ollaan niin kaukana kuin olla voi. Epäilen, ettei eduskunnan suurisali ottaisi käsittelyyn Iranin ydinohjelmaa käsittelevää ehdotusta lainkaan, eikä muistakaan mielipiteistä mitään -- edes keskustelua -- saisi aikaan. Jos on kauhea "tsemppi" ja "draivi" päällä käydä kiertämässä paneeleja, joissa muutama sama kunnanvirkamies on viran puolesta paikalla, ja toreilla pitämässä kojua, jolloin kourallinen yhä perunoita torilta ostavaa mummoa katsoo erikoisesti pukeutunutta herrasmiestä epäilevästi, ei se ole oikeaa tekemistä. Se on tyhjäntoimittamista. Suurempi ilo ja enemmän työksi mainittavaa olisi, jos latoisi aamulla taskut täyteen kiviä ja kävelisi kokopäivän peltoja edestakaisin ja pöristelisi kuin traktori. Siinä saattaisi jopa tulla hiki.

RKP:n englanninkielinen paneeli kuulostaa niin vähän FANTASTISELTA, etten jaksa katsoa sitä edes kotipenkiltä tietokoneen näytöltä -- enkä todellakaan kahvimukin takia jaksa viitsi lähteä kahvilaan istumaan vaivaantuneeseen tunnelmaan. Todennäköisesti ainoa hauska asia eli pörröpukukin jää kaappii, ja tilaisuudessa istuu pöydän takana viisi samanlaista pukuihin ja kauluspaitoihin pukeutunutta suunsoittajaa, joista yksikään ei ole viitsinyt edes hauskaa vitsiä eli sutkausta miettiä etukäteen, vaan toivoo niin hauskojen sanojen kuin asiapuheidenkin tulevan takaraivosta kuin itsestään ilman minkäänlaista valmistautumista ja aivonystyröiden rasittamista. Parempaan pitäisi pyrkiä; paljon parempaan.

[Kyuu Eturautti]

Se paneeli oli kieltämättä todella hyvä, siinä päästiin paljon syvemmälle konktretiaan kun mitä aiemmissa paneeleissa tai keskusteluissa on päästy. Puheenvuorot olivat kolme minuuttia kipale ja kysymyksistä sopiva osa ympäripyöreitä, sopiva osa taas hyvinkin kohdistettuja. Juontaja oli suomalais-brittiläinen herrasmies joka myös porautui vastauksiin ja haastoi niiden pohjalta kaikkia. Myös yleisöstä pelattiin todella hyviä kortteja keskusteluun. Sain myös vastata "äärioikeistolaisten puolueiden uhkaa" käsittelevään keskusteluun. Joku oli myös syvästi loukkaantunut Jari Leinon (ilmeisesti) jostain lausahduksesta.

Erityisen hyvää vääntöä käytiin sananvapaudesta. Juontajan peruskouluikäinen poika oli tullut kotiin kertomaan miten Muutoksen vaalimainos oli pelottanut häntä. Päädyimme oudon asialliseen ja monitahoiseen väittelyyn siitä, miten sananvapaus-vastuu yhtälö toimii, miten "vääriä" mielipiteitä pitää kohdella ja onko parempi nostaa kissaa pöydälle vai olla korrekti. Oma näkökulmani oli, että tapahtunut toimi parhaalla tapaa. Lapset kohtaavat asioita ympärillään, emme voi sulkea heidän silmää maailmalta, mutta vastuullinen perheenisä keskusteli asioista hänen kanssaan avoimesti. Fiksua.

Yllätyin, että olin samaa mieltä RKP:n edustajan kanssa työn kehittämisestä ja Vasemmistoliiton neiti komppasi kympillä suoraa demokratiaa. Demarien kurditaustainen edustaja antoi itsestään fiksun kuvan, mutta kielitaito oli selvästi ryhmän heikoin, puheenvuorot venyivät. RKP:n edustaja antoi myös hyvän haasteen: jos kerran kaikesta pykäläviidakosta pitää tinkiä, miten tinkisimme puolustusministeriön alaisista pykälistä? Alkoholi, energia, työ ja puoluetuet olivat tulleet vastaan mutta puolustussektorille en ollut päässyt. Tätä pitää opiskella.

Mutta tuo pikaraportista, palaillaanpa muuhun myöhemmin.

[Kyuu Eturautti]

Siihen ainoaan "konkreettiseen ideaan" eli kannustinloukkujen purkamiseen ei ole tullut mitään lisäystä. Myöskään "konkreettisiin, henkilökohtaisiin tavoitteisiin eduskuntaan" ei ole tullut mitään lisää. Onhan se tietenkin mukava, jos jaksaa käydä eturyhmien järjestämissä vaalipaneeleissa vastailemassa johdatteleviin kysymyksiin: Antaisitko lisää rahaa meille, koska lapset ja vähävaraiset? Antaisithan? Ethän voi olla niin julma, ettet antaisi valtion verorahoja, jotka eivät ole keneltäkään pois, meille?

1. Itse asiassa juttelin erään tieteen ja teknologian vihreiden edustajan kanssa tuosta ja siinä tuli kehitysideoita. Hän oli puinut asiaa omissa porukoissaan ja nosti esille yhden asian joka kieltämättä ei tullut itselle mieleen - velkaantuminen. Tällä hetkellä kannustinloukku tulee useimmiten ulosoton muodossa. Alustavassa jutustelussamme pohdimme, että sopiva ratkaisu voisi olla että ulosotto voi tiputtaa 50% netto-osuuden esim. 40% asti, mutta ei aivan pohjamutiin. Toisaalta totesimme myös yhteen ääneen, että taustaongelmana on koronkiskonta. Velkakierteessä olevan henkilön pelkät korkokulut voivat olla enemmän kun mihin hän koskaan pääsee kiinni vaikka miten tekisi töitä. Velat pitää maksaa, mutta koronkiskonnalle pitäisi voida viheltää peli poikki nopeammin - sovitella asiat niin, että asianmukaisesti hoidettuna velat kasvaisivat korkoa semmoista asuntolainan suuruusluokkaa, ei pikavipin suuruusluokkaa. Aion jatkaa keskustelua tuossa(kin) porukassa, tästä voi tulla hyvää pohjaa jatkokehitykselle. Blogia ei kenties ole kommentoitu usarin puolella, mutta luetuksi se on tullut aika kivasti.

2. Olen aika monessa paneelissa ja ennen kaikkea eturyhmien vaalikoneessa ollut juuri tuon äärellä ja olen todennut että ei, en anna rahaa. Kulttuurikeskusteluissa olen esittänyt, että kulttuuria tarvitaan lisää mutta kulttuurirahoitusta vähemmän. Sielläkin on paljon hukkaan heitettyä rahaa ja taannoinen taiteilijan kommentti blogiin tästä aihepiiristä antoi lisää uskoa asiaan. Tulee mieleen vihreiden Perttu Pesän aikanaan toteama pyyntö tamperelaisille kulttuuriyhdistyksille, jossa hän totesi että älkää ikinä päästäkö kaupunkia vetämään teidän projekteja. Julkinen kulttuurituotanto on kallista, tehotonta eikä se kiinnosta ihmisiä - siinä missä kulttuuritoimijoiden itse vetämä toiminta on parhaimmillaan tehokasta, edullista ja kiinnostavaa. Esitin tämän saman ajatuksen aiemmin mainitulle demarien kurdiedustajalle myös. Miksi vaikkapa somalikulttuuria ei voida harjoittaa kulttuuritapahtumien osalta samoin ehdoin kuin muuta ei-monikulttuurista-vierasta kulttuuria?

42. Omaamme erilaisen määritelmän konkretialle mitä tulee vaalikampanjointiin. Ei se mitään, erilaisuus on hyväksi tässä kohtaa.

[sivullinen.]

Hän oli puinut asiaa omissa porukoissaan ja nosti esille yhden asian joka kieltämättä ei tullut itselle mieleen - velkaantuminen.

Hän ei ollut mitään puinut omissa porukoissaan. Yle päätti esittää uutisisissa kyseisen asian jonkun eturyhmän pyynnöstä, jonka hän sinulle kertoi omana mielipiteenään. Sitä kutsutaan aivopesuksi.

Työttömät: "Ei mitään järkeä mennä töihin"

8.4.2015

Pesukoneen hajoaminen tai koiran eläinlääkärilasku voi sysätä työttömän velkakierteeseen, joka estää uudelleen työllistymisen. Ulosottoveloista on muodostunut yhä useammalle työttömälle kynnys ottaa työtä vastaan. Palkasta voi jäädä vähemmän rahaa elämiseen kuin sosiaaliturvan varassa eläessä.

http://yle.fi/uutiset/tyottomat_ei_mitaan_jarkea_menna_toihin/7913347

Mielestäni sinulla ei ole mitään annettavaa konkreettiseksi mainitsemaasi ehdotukseen eli kannustinloukkujen purkamiseen. Olet selvästi asiasta pihalla kuin lumiukko: Et osannut osoittaa yhtään blogia aiheesta, olet kirjoittanut yhden ehdotuksen ilman suurempia aivonystyröiden rasittamista blogiisi, etkä edes tiedä, mitä Yle uutisoi aiheesta eli mikä on valtion virallinen kanta asiaan, ja mihin suuntaan se haluaa keskustelua viedä. Voi tietenkin olla mukavaa kertoa mielipiteitä ja keskustella siitä asiasta; usein asioista, joista tietää kaikkein vähiten on kaikkein mukavinta olla jotain mieltä. Mutta miksi et yrittäisi keskittyä niihin asioihin, joissa sinulla on oikeasti jotain annettavaa, ja joiden hyväksi olet onnistunut jo paljon tekemään ja joista sinulla voi olla aivan omia mielipiteitä?

Maahanmuuttoon liittyvissä asioissa en sinua nostaisi jalustalle; nostaisin sinut jalustalle japanilaisen populaarikulttuurin esiintuomisessa, tuntemisessa ja tapahtumien järjestämisessä. Miksi et halua sitä puolta itsestäsi nostaa esiin? Toinen asia, jonka takia olen erittäin kiinnostunut sinusta ja toivon sinulle menestystä jopa poluilla, joille mielestäni sinun ei kannattaisi lähteä, on internetissä käytävän kansanlaiskeskustelun edistäminen ja eteenpäin vieminen -- tarkoitan tällä Hommaforumin, ja vielä tarkemmin kaikkien internetin keskustelufoorumien takana toimivan yhteisöllisyyden ja mahdollisuuksien rakentamista. Mielestäni Jussi Halla-aho ja Jari Leino tekevät tässä mielessä parasta työtä ilmaisun eli blogaamisen ja sanallisen keskustelun tasolla. Miniluv, kgb ja Turkkila ovat huolehtivat ansiokkaasti teknisen ylläpidon ja keskustelun valvonnan tasoista. Mutta he kaikki ovat vain yhden liikkeen ja paikan eli Hommaforumin takana -- ja niin teknisesti kuin ilmaisullisesti ei suurta kehitystä ole tapahtunut Jytkyn jälkeen: Salonkiin ei ole saatu uusia verhoja ja Nuivan vaalimanifestin jälkeen on ollut tyhjää. Sinua en näillä tasoilla näe vaan alemmalla eli ylemmällä tasolla.

Minun suuri visioni eli harhanäkyni kertoo kuitenkin ilmassa olevan Suoran Demokratian internetin välityksellä olevan tulossa. Se olisi jotain kansanlaisaloite.fi tapaista -- mutta suurempaa, loistavampaa, toimivampaa ja demokraattisempaa. Siinä kehityksessä näen sinut erittäin tärkeässä osassa -- tai näen sinussa potentiaalia, kuten nykyään aina sanotaan. Olen usein vaatinut Suoran Demokratian kokeiluja. Vaatimuksiini ei kuitenkaan ole vastattu. Olen yrittänyt sinua houkutella siihen suuntaan, koska en tiedä ketään parempaa. Mutta et ole tarttunut houkutuksiini. Sitä en ymmärrä. Olet puolueessa, joka väittää tavoittelevansa Suoraa Demokratiaa; olet teknisiltä taidoiltasi puolueesi paras henkilö siitä kokeilua järjestämään; olet innokkaasti mukana monessa asiassa -- taisit olla joskus jopa Piraattipuolueen jäsen -- joilta voisit saada lisää apua, tukea ja kannustusta. Se olisi hyvä ohjelma ja suunnitelma.

Mutta et silti tee sille mitään. Miksi? Sitävastoin käyt paneeleissa, joiden katsojista ei kukaan varmasti tule sinua äänestämään, eikä muutenkaan auttamaan, vastailemassa eturyhmien asettamiin kysymyksiin, jotka pyrkivät ohjaamaan sinua ajattelemaan valtion virkamiesten haluamalla tavalla eli kehittelemään Ylen uutisissa esitellyistä aiheista itsestään selviä "ratkaisuja". Haluat selvästi aivopestä itsesi paetaksesi todellisuuden vaikeuksien painolastia Ylen antamiin helppoihin peruskoulutehtäviin: Terveydenhuollossa yksi ihminen joutuu huolehtimaan usein jopa kolmen sairaan hoitamisesta, vaikka viraston laskelmien mukaan pystyy huolehtimaan ainoastaan kahdesta, ja valtiolla olisi uusien virkojen perustamiseen kyllä varaa. Tähän ongelmaan ei ole kukaan esittänyt toimivaa ratkaisua. Mikä olisi sinun Sote-mallisi? Näin aivopestään ihmisiä. Asiasta, josta ei itse tiedä mitään, keskustelu on aina tyhmää ja antaa muille mahdollisuuden aivopesuun. "miten tinkisimme puolustusministeriön alaisista pykälistä?" on tästä mitä loistavin esimerkki.

[J. Lannan haamu]

Niin, ehkä se ongelma on siinä, että massat valitettavasti menevät keskitason mukaan, ja ne vaatimukset, mitä me esitämme tai mihin tähtäämme, ovat suhteessa aika 'radikaaleja'. Ei radikaaleja meidän mielestä, mutta radikaaleja sen massan mielestä.

Eli siinä mielessä itse näen helpostikin Kyuun monessakin paikassa, jos on oikealla tavalla massakansalainen ja oikealla tavalla erottuu siitä. Pelkästään jompi kumpi ei riitä, vaan pitää olla molemmat! Ja siitä varmaan kukaan ei ole eri mieltä, että Ylen vaalihaastattelu oli 10 arvoinen suoritus, ihan lopun omiin vapaa-ajan harrastuksiin asti. Muistan kun yritin itse muuttaa erästä organisaatiota kestävän kehityksen mukaiseksi, mulla oli kaikki mallit ja työkalut ja työkavereiden tuki, olin vielä edellä aikaani asian tiimoilta. Mutta eräässä vaiheessa tajusin, että maailma ei halua muuttua. Vaikka ne kuinka paljon puhuvat innovaatioista ja progressiivisuudesta, niin siihenkin liittyy vähintään kaksi todellisuutta.

Tämä kirjoitus ei nyt juurikaan liity tuohon ylläolevaan Sivullisen. kirjoitukseen, mutta lähinnä muutama toteaminen...

Mutta se on kyllä totta, että pitäisi olla joku ydinjuttu, yksi tai pari asiaa jossa on selvästi parempi. Maahanmuuton kommunikointi ei ole mikään arvo, jos siinä ei ole todella hyvä tai sitä ei osaa liittää suurempaan kokonaisuuteen. Sillä kyseessä on maailmanhistoriallisesti ihan helvetin iso juttu, ympäristön, kansantalouden ja ennen kaikkea kymmenien kulttuuriin liittyvien asioiden suhteen...

Ei voi myöskään unohtaa, että sehän riittää että on keskinkertainen. Katsokaa kuinka monia keskinkertaisia persuja siellä on eduskunnassa. Saatika kokoomuslaisia ja demareita. Monesti mietin, että miten ihmeessä noin pihalla olevat ihmiset voivat olla tuolla. Tosin heillä on tukena ja takana se yhtä pihalla olevien joukko...

[Kyuu Eturautti]

Mielestäni sinulla ei ole mitään annettavaa konkreettiseksi mainitsemaasi ehdotukseen eli kannustinloukkujen purkamiseen. Olet selvästi asiasta pihalla kuin lumiukko: Et osannut osoittaa yhtään blogia aiheesta, olet kirjoittanut yhden ehdotuksen ilman suurempia aivonystyröiden rasittamista blogiisi, etkä edes tiedä, mitä Yle uutisoi aiheesta eli mikä on valtion virallinen kanta asiaan, ja mihin suuntaan se haluaa keskustelua viedä. Voi tietenkin olla mukavaa kertoa mielipiteitä ja keskustella siitä asiasta; usein asioista, joista tietää kaikkein vähiten on kaikkein mukavinta olla jotain mieltä. Mutta miksi et yrittäisi keskittyä niihin asioihin, joissa sinulla on oikeasti jotain annettavaa, ja joiden hyväksi olet onnistunut jo paljon tekemään ja joista sinulla voi olla aivan omia mielipiteitä?

Olen aika laajalti kertonut juurikin tuosta mainitsemastasi yhdistyskulttuurista, miten vähällä rahalla ja porukkaa aktivoimalla tehdään hyvin paljon hyvin pienellä rahalla ja ilman byrokratiaan jumiutumista. Se on asia mistä jotain tunnen.

Ja väitän, että tiedän jotain tietotekniikkahaasteisiin vastaamisesta. Siitä tuo kannustinloukkuasia, tai tieverotus tulivat. Ensin otetaan ongelma, sitten katsotaan tapa ratkaista se joka ei omaa toistaiseksi esitettyjen ratkaisujen pahimpia ongelmia, useimmiten rankkoja kuluja. Tuo on juuri se mitä työssäni teen, etsin vaihtoehtoisia ratkaisuja tiedonkäsittelyn ongelmaan. En minä pysty "todistamaan" kauanko ja miten asian taustoja selvitin. Jos joku haluaa sanoa etten ole selvitellyt taustoja, mitäs minä siihen olen sanomaan.

Lopulta kuitenkin vaaleissa pitäisi sanoa omaavansa taito ratkaista jotain mikä on akuutti ongelma. Japanilaisen populaarikulttuurin toteuttaminen ei ole ongelma. Se on tehty. Mikä siis olisi sellainen nyky-yhteiskunnan akuutti ongelma, johon mielestäsi omaisin kykyä ratkaisuun?

[sivullinen.]

Mikä siis olisi sellainen nyky-yhteiskunnan akuutti ongelma, johon mielestäsi omaisin kykyä ratkaisuun?

Suoran Demokratian tuominen sanoista teoiksi eli vaikka Liquid Feedback.

Tukiloukkujen poisto ei ole akuutti ongelma. Siitä on puhuttu jo ainakin kymmenen vuotta. Demokratiasta vajeesta suurempi keskustelu alkoi vasta talouslaman alettua 2008, ja vasta Jytky 2011 osoitti sen kiistattomasti todeksi: Kansa vaati muutosta, mutta valtaeliitti päätti tarjota sitä samaa vanhaa. Valtion sähköisen demokratian ohjelmat on kaikki haudattu epäonnistuneina. Otakantaa.fi on jo käytännössä haudattu; kansalaisaloite.fi ja koko kansalaisaloite hanke kaatui sosialistien ja Tiitisen kerrottua eduskunnassa, että estävät sen kautta tulevat esitykset, mitä sieltä tulee, ja sen takia se on enää pelkkä valitusvirsien luettelo; ja siksi on aloitettu uusi demokratia.fi, joka jatkaa näennäisvaikuttamisen sarjaa ja ohjaa kansan huomiota eduskunnan rikollisesta toiminnasta muualle. Tarvittaisiin heti oikea Suoran Demokratian vaikutuskanava. Se on akuutein asia nyt. Eduskunta ei enää toimi, koska sen päätöksillä ei ole kansalaisten mielessä mitään tukea, ja siksi Sotet ja kuntauudistukset jäivät pelkiksi puheiksi -- eikä seuraava tuleva hallitus pysty asiaa mitenkään muuttamaan. Jos ei mitään hallintojärjestelmää onnistuta luomaan eduskunnan tilalle, ajaudutaan anarkiaan. Se on kurja tila.

Muutos-puolue, jonka ehdokas olet, ja joka vaihtoehtoa eli Suoraa Demokratiaa esittää, voisi olla ratkaisu. Mutta sen Suoran Demokratian esitysten ongelma on, ettei heillä ole mitään näyttöä tai kokeilua sen suuntaan. Siksi siitä ei voi puhua kuin utopistisin iskulausein. Minä uskon Suoran Demokratian olevan mahdollista nimenomaan internetin välityksellä -- jota voidaan tukea paperi- ja puhelinäänestysten avulla. Sitä pitäisi kuitenkin kokeilla. Siihen uskoisin sinulla olevan kykyä. Jos osaat etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja tietojenkäsittelyn ongelmaan, niin siinä on yksi tärkeä: Suoran Demokratian toteutus tietokoneiden avulla. Oikea tapa edetä Suoraan Demokratiaan ei ole hankkia eduskuntaan 100 edustajaa ja äänestää Suoran Demokratian käyttöönotosta yhdessä hetkessä ensimäisenä kysymyksenä ollen valtion kannalta elintärkeän asian ratkaisu -- ja käskeä Oikeusministeriön virkamiehiä etsimään paras vaihtoehtoinen ratkaisu sen käytännön aikaansaamiseen, ja aloittaa satojen miljoonien eurojen -- ja kymmenien vuosien mittainen -- IT-hanke, jossa yritetään muuttaa sanat todeksi; se on huono tapa, eikä se edes toimi. Oikea tapa on aloittaa pienin, lapsen askelin eli ensin kokeilla pienessä porukassa jotain mahdollista ei niin vakavasti otettavaa, ja jos se tuntuu toimivan, niin edetä askel askeleelta kohti suurempaa ja suurempaa. Jokainen suuri muutos alkaa pienestä idusta. Siinä sinä voisit olla merkittävä edistyksen eteenpäin viejä. Olen huomannut, ettet ole halukas sitä olemaan -- mutta muilta puuttuu halun lisäksi kykykin. Siksi yhä yritän sinua siihen hommaan puhua.

[Kyuu Eturautti]

Luen, pohdin, koitan kehittää jotain fiksua. Kiitos asiapitoisesta vastauksesta. Juuri nyt halusin vain todeta että viesti tuli perille, vähän poikki kun olin kaveria muuttamassa koko päivän. Onneksi ei ollut lukutoukka...

[desperaato]

YLE Propagandan Puheen toimittaja kertoi eilen peljästyneensä nallepukuun sonnustautunutta vaalimainosten jakajaa. Karvaiseen asuun sonnustautunut henkilö oli tarjonnut toimittajalle mainosta mutta toimittaja oli oman kertomansa mukaan häkeltynyt niin ilmestyksestä, ettei ollut ymmärtänyt kyseessä olevan vaalimainonta ja oli kieltäytynyt kohteliaasti. Hetkeä myöhemmin hän oli sitten asian tajunnut ja jälkeenpäin oli harmittanut, ettei hän tiennyt edes mitä puoluetta ja ehdokasta kyseinen karva-asuun sonnustautunut henkilö edusti.
Olisiko mahdollista, että asilla on ollut M11 Kyuu Eturautti?

[Kyuu Eturautti]

Ei toki, nallet (ainakin wahlroosit) ovat vihapuhetta, sudet ovat sen sijaan täysin vaarattomia. Valitettavasti olen ollut työn orjana viime päivät.

Toinen trivia pukuharrastuksistani on mainittava - en koskaan peitä kasvojani. Peruukeista löytyy, meikkausta voi olla, joskus vähän kasvomaaliakin, mutta ei mitään naamiota kasvojen päällä.