2011-10-23 US: Päivi Räsänen kannattaa muslimien täyttä uskonnonvapautta

[Kimmo Pirkkala]

Jos joku sanoo puolustavansa täyttä uskonnonvapautta, hän todennäköisesti ei puolusta uskonnonvapauden rajoituksia, vaikka ne johonkin uskontoon kuuluisivatkin uskovien itsensä mielestä. Vapaus yleensäkään ei käsitä oikeutta rajoittaa muiden vapautta.

Samalla logiikalla voitaisiin väittää, että jos joku sanoo puolustavansa täyttä uskonnonvapautta, hän todennäköisesti ei puolusta ihmisten pahoinpitelyä eli toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden loukkausta, vaikka ne johonkin uskontoon kuuluisivat uskovien itsensä mielestä.

Kyllä, juuri näin. Tai eihän tuossa varsinaisesti ole mitään loogisuutta takana, ovat vain eri asioita.

[IDA]

Pakko myöntää, että ihailen Päivi Räsästä.

Et varmaan kestä tätä, mutta paljastan silti - kaiken lisäksi Päivi hiihtää öisin.

Veikkaan, että Päivi on myös naisjalkapalloija. Hieno ihminen. Kerrankin voi olla ylpeä suomalalaisesta ministeristä.

[elven archer]

Tuossa kohdassa ei lue, että sisäministeri Päivi Räsänen vaatisi uskonnonvapauden kunnioittamista ainoastaan uskonnosta eroamisen osalta. Räsänen kirjoittaa, että hänen mielestään on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa. Täyteen uskonnonvapauteen kuuluu muitakin asioita kuin uskonnosta eroaminen. Esimerkiksi Suomessa muslimien suorittamia poikalasten ympärileikkauksia on puolustettu tuomareita myöten muslimien uskonnonvapauteen vedoten korkeimmassa oikeudessa asti. Siten ei ole yhdentekevää, minkälaisia uskonnonvapauteen liittyviä kansainvälisiä julistuksia Suomen sisäministeri kirjoittaa maailmalla edustaessaan Suomen valtiota.

Eivät nuo kuulu uskonnonvapauteen, koska uskonnonvapaus voi tarkoittaa vain yksilön omaa uskonnonharjoittamista, eikä esimerkiksi toisten yksilöiden sukupuolielinten viiltelyä. Toki virheellisesti näin usein esitetään, mutta sellaiset ihmiset eivät ymmärräkään, mitä vapaus tarkoittaa. Luotan siihen, että Räsänen tarkoittaa uskonnonvapaudella vapautta harjoittaa henkilökohtaista uskoaan, ei pakottaa toisia mukaan uskonmenoihin tavalla tai toisella. Tähän myös viittaa hänen huolensa siitä, että moni muslimi ei omaa käytännössä oikeutta luopua islamista oman henkilökohtaisen uskonvakaumuksensa mukaisesti (myös uskonnottomuus muuten kuuluu uskonnonvapauteen, siitä lienee syytä muistuttaa).

[Roope]

Ministeri Räsänen ETNO-foorumissa Helsingissä 15.5.2014

Arvoisat ETNO-foorumin osanottajat, hyvät naiset ja herrat,

Kiitos ETNOlle siitä, että tämän vuoden etnisten suhteiden foorumi käsittelee uskontojen ja kulttuurien kohtaamista ja tästä kohtaamisesta syntynyttä dialogia ja vuorovaikutusta. Tämä on ajankohtainen ja tärkeä aihe kansainvälistyvässä ja moniarvoistuvassa Suomessa.

On tärkeää, että valtiovalta tukee osaltaan yhteydenpitoa ja yhteistyötä eri uskontokuntien kanssa ja niiden kesken. Toisten uskontojen edustajien kanssa käytävät keskustelut ovat omiaan vähentämään ennakkoluuloja eri kansalaisryhmien välillä. Tätä työtä edistää valtioneuvoston asettama ja sisäministeriön yhteydessä toimiva Etnisten suhteiden neuvottelukunta, ETNO, jonka alaisuudessa toimii "Uskonnollinen ja kulttuurinen vuoropuhelu" -työryhmä. Työryhmässä eri uskontokuntien edustajat ja valtiovalta voivat yhdessä miettiä keinoja edistää rakentavaa keskustelua ja hyviä etnisiä suhteita eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien välillä.

Juuriltaan kristillisissä maissa kuten meillä Suomessa, nousee usein kysymys, missä määrin kristillinen usko ja kulttuuriperintö saavat näkyä ja miten eri vakaumukset voivat elää rinnakkain moniarvoistuvassa yhteiskunnassa. Onko viisainta vain peittää kaikenlainen erilaisuus ja omaleimaisuus? Vai onko kenties viisaampi tuoda aidosti ja rehellisesti esiin erilaiset mielipiteet ja tavat sekä kohdata kunnioittavasti heidät, jotka ajattelevat toisella tavalla? Tahdommeko rakentaa Suomeen vaikenemisen vai vuoropuhelun kulttuuria? Suosittelen sydämestäni jälkimmäistä. Tällä rakentavalla linjalla on myös ETNO.

Hyvät kuulijat,

Valtion tehtävä suhteessa kirkkoon ja uskonnollisiin yhdyskuntiin on ennen kaikkea uskonnonvapauden turvaaminen. Julkisen vallan tulee siis pidättyä loukkaamasta yksilön uskonnonvapautta, mutta lisäksi sen tulee myös aktiivisesti edistää uskonnonvapautta.

Julkisuudessa esitetään usein vaatimus uskonnollisesta neutraaliudesta, siitä, että yhteiskunnan julkisivu pitäisi ikään kuin siivota puhtaaksi kaikesta uskontoon viittaavasta. Vaatimus esitetään yleensä uskonnonvapauden nimissä. Ongelmana on, että tämä näkökulma keskittyy negatiiviseen uskonnonvapauteen ja unohtaa kokonaan uskonnonvapauden myönteisen ulottuvuuden. Uskonnonvapaus merkitsee kyllä oikeutta olla uskomatta. Ketään ei saa pakottaa harjoittamaan uskontoa tai kuulumaan uskonnolliseen yhteisöön. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita, että muiden myönteistä uskonnonvapautta rajoitettaisiin. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden tunnustaa uskoaan ja harjoittaa sitä.

Uskonnonvapaudella ja sen myönteisellä tulkinnalla on Suomessa pitkät ja vahvat juuret. Usko saa näkyä ja kuulua. Vapaus uskoa sekä ilmaista ja harjoittaa uskoaan on perustava ihmisoikeus, se turvataan myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoa tai vakaumusta.

Uskonnonvapaudelle perusoikeutena on ominaista, että siihen liittyy vahvasti yhteisöllinen elementti. Vaikka perusoikeudet muodollisesti koskevat yksittäistä ihmisyksilöä, uskonnonvapaus käytännössä ulottaa monella tavalla vaikutuksensa myös uskonnollisiin yhteisöihin ja viime kädessä koko yhteiskuntaan.

On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan ja pakolaisaseman. Kirkolla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä on tänä aikana suuri haaste korottaa äänensä ja toimia uskonsa vuoksi vainottujen puolesta ja toivottaa heidät tervetulleiksi myös yhteyteensä.

Hyvät kuulijat,

Uskonnollinen kenttä Suomessa on kansainvälistymisen myötä monipuolistunut. Erityisesti pääkaupunkiseudulla monikulttuurisuudesta ja eri uskontokuntien ja vakaumusten kohtaamisesta on tullut meille arkipäivää. Uskonnonvapaustilanne on Suomessa suhteellisen hyvä. Mahdollisuus harjoittaa uskontoaan turvataan eri uskontokuntia edustaville. Tällä hetkellä maassamme onkin lähes 90 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, jotka edustavat laajasti maailman eri uskontoja. Eri uskontokunnille tulee antaa tilaa nyky-yhteiskunnassa. Samalla meidän tulee miettiä, kuinka voimme säilyttää myös oman perinteemme elinvoimaisena muutosten keskellä. Toivon, että Suomesta ei ole kehittymässä yhteiskuntaa, jossa usko on tabu ja jossa merkit uskonnon vaikutuksista yhteiskunnassamme pyritään kätkemään. Omasta uskosta ja arvoista on voitava puhua avoimesti.

Hyvät kuulijat,

Valtionneuvoston kotouttamisohjelmaan on kirjattu tavoite tunnistaa uskonnollisten yhteisöjen rooli maahanmuuttajien kotoutumisen tukemisessa. Maahanmuuttajien kotouttamistoimenpiteet ovat lainsäädäntömme mukaan viranomaisten vastuulla. Paikallistasolla kotouttamisesta vastaavat ensi sijassa kunnat sekä työ- ja elinkeinotoimistot. Viranomaistyö voi tasapuolisuudessaan kuitenkin jäädä etäälle, sillä kotoutumista edesauttavaa yhteisöllisyyttä on vaikea luoda viranomaistyönä.

Seurakunnalla tai uskonnollisella yhteisöllä onkin usein oma tärkeä roolinsa onnistuneessa kotouttamisessa. Tämä tunnustetaan myös hallituksen kesäkuussa julkistetussa, sisäministeriön johdolla valmistellussa Maahanmuutto 2020 -strategiassa, jossa uskonnolliset yhteisöt mainitaan tärkeinä maahanmuuttajien osallisuutta lisäävinä yhteisöinä. Oma seurakunta tai uskonnollinen yhdyskunta on merkittävä verkostoitumisen paikka, kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamispaikka.

Monikulttuuristen haasteiden kohtaamisessa kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien toiminta on avainasemassa. Myös arkinen naapuriapu ja tavallisten ihmisten välinen kanssakäyminen ovat keskeisiä. Voisimmeko löytää uudelleen sitä lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka ennen oli suomalaisille niin tavallista? Tämä lähimmäisyys ja yhteisöllisyys menevät paljon pidemmälle kuin tänä päivänä arvostettu suvaitsevaisuus, joka usein verhoutuu välinpitämättömyydeksi ja kylmyydeksi. Tarvitsemme siis paljon enemmän kuin suvaitsevaisuutta.

Yhteisöllisyyden merkitys näyttää lisääntyvän ja sitä arvostetaan pitkän yksilöllisyyttä korostavan kauden jälkeen. Tarvitsemme toisiamme. Se, miten kohtaamme toisemme ja miten huolehdimme toisistamme, on osa oman elämämme laatua ja hyvinvointia. Vanha viisaus, jonka mukaan kannattaa kohdella muita niin kuin tahtoo itseään kohdeltavan, pätee yhä edelleen.

Pidän huolestuttavana maahanmuutosta käytävää kärjistynyttä keskustelua, joka saattaa äärimmillään myös lisätä maahanmuuttajien kohtaamaa väkivaltaa ja rasismia. Tämä heikentää eri kulttuuripiireistä tulleiden mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Voimakkaat vastakkainasettelut ja kärjistynyt keskustelu voivat johtaa siihen, että maahanmuuttajat jäävät yhä enemmän yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä taas lisää niitä ongelmia, joita maahanmuuttoon kielteisesti tai kriittisesti suhtautuneet ovat tuoneet esille. Kärjistävistä lausunnoista tuleekin itseään toteuttava ennustus.

On äärimmäisen tärkeää pitää huolta siitä, että maahanmuuttajat pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa koulutusta ja työtä mutta myös vaikeammin mitattavaa kokemusta osallisuudesta. Jokainen meistä tarvitsee ystäviä ja yhteisön tukea. Maahanmuuttajat tulevat usein kulttuureista, joissa yhteisöllisyys on vahvaa ja perheyhteys kattaa myös kaukaiset sukulaiset. Myönteinen uutinen on se, että viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat kokevat suomalaiset varsin hyvinä naapureina ja kumppaneina sen jälkeen, kun tuttavallisiin väleihin on päästy.

Maahanmuuttajat ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. Vuosien mittaan heistä on tullut osa meitä, ja me kaikki muodostamme yhdessä tämän maan. On tärkeää, että keskustelu maahanmuutosta ja siihen liittyvistä kehittämistarpeista on rakentavaa, ihmisen mahdollisuuksiin ja kykyihin luottavaa ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittavaa. Tahdon kannustaa kaikkia uskonnollisia yhteisöjä jatkamaan tärkeää työtään tämän vuoropuhelun ja uusien tulijoiden kotouttamisen edistämiseksi. Ruohonjuuritasolla tehtävä työ on arvokkainta mahdollista työtä. Se mahdollistaa ihmisten välisen ymmärryksen kasvamista sekä vuoropuhelua eri uskontokuntien välillä. Suomi on pieni maa, ja tätä maata on aina rakennettu yhdessä.

Hyvät kuulijat,

Näillä sanoilla avaan ETNO-foorumin ja toivon teille jokaiselle oikein antoisaa päivää näiden tärkeiden asioiden parissa.

Sisäministeriö

[Uuno Nuivanen]

Kärjistävistä lausunnoista tuleekin itseään toteuttava ennustus.

Mokuongelmat ovat siis meidän syytämme. Äänestäkää KD.

[Arvoton]

Jopa Suomestakin pitäisi kieltää  k a i k k i  uskonnot ja velvoittaa jengin ottamaan JÄRJEN käteen. Moku-uskonto olisi kiellettävä ensimmäisenä. Sen jälkeen humanismi. Sitten ne kultaisen sirpin alueelta kotoisin olevat ns. maailmanuskonnot, jotka ovat pilanneet satojen miljoonien ihmisten ainutkertaisen elämän ja pilaavat edelleen.

Päivi on hihhuli, eikä siitä pääse mihinkään. Oli kuinka söde muija hyvänsä, mutta päänsä on sekoitettu jumalsaduilla, jotka ohittavat maalliset lait ja vallan. Tietysti, jumalhahmo voi olla hänelle appiukkonsa, "piispa" Väisänen. Oli stallareissakin sieviä ämmiä, mutta harhoihin uskovina, jos niin halutaan nähdä, valmiita mielenterveyspalvelujen käyttäjiksi. Samaa jengiä on nyt Takussa ja muissa anarkoissa.