2014-04-14 MTV: Isä ja veli puuttuivat kovakouraisesti koulukiusaamiseen

[kriittinen_ajattelija]

Kyllä 15-vuotiaan täytyy pystyä puolustamaan itseään. Ei jokaisen perään voida laittaa omaa turvahenkilöä, itse täytyy asiansa hoitaa tai jäädä jalkoihin. Miksi vanhemmat eivät treenauta lapsiaan itsepuolustukseen? Elämä on taistelua ja se pitää kertoa lapselle.

Kyllä on yhteiskunta mennyt pahaan jamaan, jos lapsien pitää harrastaa itsepuolustuslajeja pärjätäkseen koulussa toisiaan vastaan. Luuletko että ne kiusaajat ei sitten harrasta niitä itsepuolustuslajeja?

Mitä lässytystä täällä oikeen ihmiset kirjoittelee.
  Mitä ihmeen itsepuolustuslajeja?

Ihan kuin porukka eläisi jossain lapsellisessa mikkihiiritv-sarjamailmassa.

Minäpä kerron miten väkivalta toimii näissä tilanteissa.
Minua kiusattiin alakoulussa. Olin luokkani lyhyin. Huono liikunnassa, jalkapallossa  ns. "puolustaja". Säälikutosella.
Muuten ysin keskiarvo- eli nykytermein olisin ollut ns. "nörtti".
Opin antamaan takaisin. Nyrkeillä.
Taistelulajeja ei tarvinnut opetella.
Nenään tinttaaminen ei ole mikään taistelulaji.

Yläasteesta selvisin yhdellä iskulla palleaan. Minä löin.
En tiedä mitä asiaa sillä eteeni kovannäköisenä seisomaan asettuneella tyypillä oli. Mutta kun puolta päätä pidempi pitkätukkainen rokkijätkä taittuu kaksinkerroin keskellä pihaa, sen jälkeen ei kukaan tullut hyppimään nenille.

Ei koulukiusaaja ole mikään päämäärätietoinen elokuvaroisto. Se on impulsseilla toimiva urpo. Sitä pitää kohdella niinkuin sirkuseläintä.  Ei nallipyssy ja keittiöjakkara leijonaa pysäytä. Mutta se kesyttäjä on potkaissut leijonaa kuonoon. Leijona tietää,että sattuu kun menee tuonnepäin.

Niin ja kiusaajat vaan huvikseen pelleilee heikompien kustannukselle, jos niille pistää takaisin nyrkillä vaikka, niin ne lopettaa kyllä kiusaamisen ja siirtyy kiusaamaan muita. Suurin osa kiusaajista haluaa vain hetken hupia eikä aloittaa mitään verisiä kostokierteitä. Jollain kiusaajilla saattaa olla jopa sellainen motiivi että he halveksii ns. heikkoja jotka ei osaa puolustaa itseään ja sitten jos puolustaakin itseään niin ne kunnioittaa heitä enemmän ja jättää rauhaan. Nyt tosin ei ehkä puhuta kiusaajista niinkään vaan tuollaisista öykkäreistä enemminkin. Mutta kuten sanottua niin tämä on vain yksi osa-alue kiusaamisesta ja etenkin tyttöjen välinen kiusaaminen on ihan erilaista eikä sitä voi ratkaista tappelemalla niinkään.

[Jack]

Totuin aikoinaan ajattelemaan, että koulukiusaamista on se, missä hakataan ja käytetään väkivaltaa. Tällä sektorilla en pärjännyt. En ollut pihan pienin, joten olisin voinut tarjota ainakin sen verran vastusta, että nyrkkihemmot olisivat tienneet, että kun he satuttavat, heihinkin sattuu. (Pilalle) hemmoteltuna lapsena inhosin kuitenkin kipua siinä määrin, että en uskaltanut puolustautua. Siinähän joutuu tehostetun iskuhoidon kohteeksi itsekin. Ja kaikkihan tietävät, mikä on pelkurin kohtalo armottomassa koulumaailmassa. Nyrkistä tuli usein. Vaihtelua oli lähinnä siinä, mihin kohtaan iskut milloinkin osuvat. "Ammattimaisella" koulukiusaajalla on sadistinen taito lyödä paikkoihin, joissa kipu on maksimaalinen. Isku täydellä voimalla terävillä "rystysillä" käsivarteen on esimerkiksi aika epämiellyttävä, varsinkin jos se tulee täysin yllättäen takaviistosta niin, että uhri ei ehdi edes nähdä lyöjää.

Sanallisen koulukiusaamisen kohteeksi en juurikaan joutunut, koska minullakin on suu, josta tulee sanoja, ja vieläpä aika tiukkoja, jos tarve vaatii. Osasin puolustautua. Ainoastaan silloin katsoin parhaaksi olla puolustautumatta, jos sanalliseen kiusaamiseen liittyi väkivallan uhkaa, sillä kuka nyt väkivallalla uhkaajaa viitsii ärsyttää. Näissä tilanteissa kuitenkin nyrkit olivat päällimmäinen huolenaiheeni, ei se, mitä nyrkkien heiluttaja sanoi. Tällaiset tyypit eivät välttämättä loista verbaalisissa mittelöissä.

Käännekohta tapahtui suunnilleen niihin aikoihin, kun täytin 14 vuotta. Olin vaihtanut luokkaa ja toivoin, että uudella luokalla ei olisi hakkaajia. Pahaksi onneksi siellä oli ainakin yksi sellainen, ja vieläpä aika inhottava. Tyyppi moukaroi minua nyrkeillään melkein aina ohi kulkiessaan, ja iskut sattuivat. Kun tätä oli jatkunut päivittäin parin kuukauden ajan, ja käsivarteni olivat kipeinä hakkaajan iskuista, kestokykyni alkoi saavuttaa rajansa.

Kun edellä mainittu nyrkkisankari taas kerran löi minua päivän viimeisen oppitunnin alussa kävellessään ohitseni, sain täydellisen "hepulin" ja ryntäsin hänen peräänsa alkaen hakata häntä kaikin voimin. Hän ei ollut turhaan ansainnut pihan kingin mainetta, joten en tietenkään voittanut häntä lyhyeksi jääneessä tappelussamme, jonka luokkatoverit keskeyttivät. Hän onnistui lyömään suorastaan murskaavan iskun silmäkulmaani. Iskusta ei kuitenkaan jäänyt päälle päin näkyviä jälkiä, mutta silmän vieressä oleva alue oli viikkojen ajan arka. Luussa oli kenties murtuma. Minun surkeat huitaisuni eivät olleet mitään hänen lyönteihinsä verrattuna, mutta yksi iskuistani oli osunut ns. naulan kantaan eli juuri siihen kohtaan, mihin tuleva isku aiheuttaa mustan silmän – ja tällä kerralla vielä oikein näyttävän sellaisen.

Kun kaveri seuraavana päivänä tuli kouluun silmä mustana, pihalla kohistiin ja kysyttiin, kenen työtä se oli. 

Tuohon tapaukseen loppui koulukiusaaminen minun kohdallani. Myöhemmin lukiossa tulin jopa jollakin tavalla toimeen tämän ex-nyrkkisankarin kanssa, joka siihen mennessä oli jo rauhoittunut. Olimme samalla luokalla. Tapasin hänet pitkästä aikaa viime kesänä. Hän näytti amerikkalaiselta "Harley Davidson" -tyypiltä kiloineen ja kaljuineen.

Kun tausta on mikä on, suhtautuu tietysti jollakin tavalla "herkästi" siihen, jos omia lapsia kiusataan. Ja sellaista on tapahtunut. Kun juniori tuli alaluokilla lähes joka päivä koulusta valittaen, että tietyt tyypit hakkaavat, se tuntui pahalta. Yritin neuvoa, miten selvitä, ja lohdutin, että itsekin olen joutunut kokemaan samaa. En neuvonut, että lyö takaisin, koska tajusin itsekin, että nyrkkisankaripojat ovat mitä ovat. Minkä perimälleen mahtaa. Joku saa isot lihakset ja kovat nyrkit, joku ei saa.

Kun tilanne oli pahimmillaan, jouduin käymään sisäistä kamppailua siitä, että en antaisi "suoran toiminnan" ajatusten saada liikaa tilaa mielessäni. Muistelin omia kouluaikojani ja väkivaltaa, jonka kohteeksi olin joutunut, ja ajattelin, että eiköhän nyrkkisankari ottaisi opikseen, kun tuntematon naamioitu kommandoasuinen hiippari ilmestyisi metsästä ja hakkaisi hänestä luulot pois jonakin iltana hänen omalla kotipihallaan. Mitään tällaista en tietenkään vienyt käytännön tasolle, joten pelkistä ajatuksista ei pidä tuomita. Eiköhän itse kullekin tulee mieleen epämukavia ajatuksia, kun oma lapsi joutuu väkivallan uhriksi, eikä asialle näytän voivan mitään.

Tilanne rauhoittui lopulta siten, että satuin olemaan kesätöissä sosiaalitoimistossa, johon kyseinen nyrkkisankari tuli kaverinsa kanssa myymään koulusta saatuja vappumerkkejä tai muuta tällaista. Kaikkien sosiaalipamppujen läsnä ollessa otin yllättäen puheeksi sen, miten poika käyttää nyrkkejään koulussa. Asiasta virisi keskustelu, ja poika ilmeisesti säikähti, kun asia oli saamassa "virallisen" luonteen. Hän lopetti väkivallan käyttämisen, ja muutkin kiusaajajoukon jäsenet lopettivat.

Huomautan, että tämä kaikki tapahtui maalaisympäristössä pienessä mittakaavassa, eikä välttämättä toimisi kaupunkien nyrkkihakkaajien kohdalla. Kaupunkikoulujen kovanaamat eivät sosiaalitanttoja kumartele.

Tästäkin nyrkkipojasta taisi lopulta tulla aivan kunnon kansalainen. En allekirjoita sitä, että kaikki ex-koulukiusaajat olisivat koko ikänsä sitä mitä he olivat koulussa. Tällaisiakin esimerkkejä tosin valitettavasti on. Minkäs ihminen luonteelleen mahtaa.

[Hamsteri]

Minkä perimälleen mahtaa. Joku saa isot lihakset ja kovat nyrkit, joku ei saa.

Ei omalle perimälleen mahda mitään, mutta lastensa perimälle mahtaa. Selitit juuri mutkan kautta miksi vanhemmat ovat loppujenlopuksi vastuussa lastensa "koulukiusauksesta".

[taannehtiva seuralainen]

Oikein tuossa Isä ja veli toimivat. Kiusaaminen pitää lopettaa heti.