Tulevaisuuden sodankäynti - mitä se on?

[ikuturso]

Jälleen kerran koitin etsiä jotain fiksua koontiketjua tälle pohdinnalle. Ukraina-ketjuun se olisi istunut, mutta sinne myös hukkunut.

Tässä on noussut viime aikoina kokonaan uusi sodankäynnin valtatrendi alkaen ehkä Irakin sodasta, Afganistanista ja korostunut arabikeväässä ja sen jälkeen vain voimistunut Syyriassa ja nyt jopa Ukrainassa, eli Euroopassa!

Tämän kirjoituksen minussa kirvoitti Ukrainan Jatshenjukin kommentti Itä-Ukrainassa, että siellä käytävä sota on täysin uudenlaista. Sotilaat eivät tunnusta mitään kansallisvaltiota, ovat koulutettuja ja hyvin varusteltuja, heillä on terroristien käyttämiä likaisia menetelmiä, ja he ovat siviilien keskuudessa ilman mitään sotilastunnuksia.

Luin lomalla mökin pöydältä löytyneen Seura-lehden. Siellä oli pitkä artikkeli palkkasotilaista. Siellä kerrottiin kuinka vanhat US Marinet ja jopa suomalaiset ex YK-sotilaat etsivät taidoilleen uutta käyttöä ja värväytyvät palkka-armeijoihin, joita myös turvapalveluiksi, suojelujoukoiksi ja ties miksi nimitetään. Suomen Afganistanin suurlähettiläällä on ammattisotilaat vartijoina, joiden mandaatti on tuntematon, mutta heidän palkkansa maksetaan suomen verovaroista. Kukaan ei tiedä onko tämä ristiriidassa perustuslain kanssa rahoittaa verovaroin palkkasotilaita kriisialueilla.

Taannoin tapahtui välikohtaus, jossa vastaavat palkatut turvajoukot avasivat tulen, jolloin 14 (vai 17) siviiliä kuoli. Ketään ei tuomittu siviilien taposta, vaikka kyseessä ei ollut sotatoimi, vaan vartijoiden liian herkästä liipasinsormesta alkanut joukkosurma.



Nämä yllä olevat uutiset ja artikkelit siis laittoivat pohtimaan. Nyt kaikkialla ollaan varautumassa kybersotaan ja ties mihin, kun samalla Schengen-alueilla ja muualla kansallisvaltioiden rajat hämärtyvät. Syyrian maaperällä taistelevat Al Nusra, ISIS, Hizbollah... Kenen puolesta ja miksi?
Vielä toisessa maailmansodassa taisteltiin kansallisvaltioina (joskin liittoutuneina eri tavoin). Oleellista oli kuitenkin oman valtion ja oman kansan puolustaminen. Nyt kun kansallisvaltioita pidetään joissain piireissä jo vanhanaikaisina, tulevaisuudessa ei taistella enää valtion puolesta vaan kansojen, uskonvelijien ja -sisarien, samanmielisten ja ties minkä kesken. Tällaisia taisteluja on totuttu näkemään sisällissodissa, mutta tänä päivänä rajojen hämärtymisen seurauksena tällaiset "sisällissodat" jatkuvatkin maiden rajojen ylitse. Joku näkee Itä-Ukrainan tilanteen Venäläisten ja Ukrainalaisten keskinäisenä välienselvittelynä, mutta joku toinen näkee Venäjän valtion puuttuvan Ukrainan valtion suvereniteettiin ja alueeseen. Mikä on siis alueen ja kansan/kansalaisuuden/identiteetin suhde tällaisessa paikassa? Ihmiset liikkuvat, mutta luonnonvarat eivät. Mitä tästä lopulta tulee?

Pohjoismaista on lähtenyt somali- kurdi- ja ties mitä -taustaisia uskonveljiä taistelemaan Syyrian sotaan ties kenenkä puolelle. Rahan, vallan vai aatteen puolesta?

Ennen sodalla on ollut moraalinen "oikeutus", mikäli sotilaat taistelevat sotilaita vastaan eikä siviilejä vahingoiteta. Nyt siviileistä tulee sotilaita ja nämä vielä liikkuvat maiden välillä sotimaan missä lystäävät.

Jos kansallisvaltioita ja rajakontrolleja ei aleta jälleen palauttaa ja kunnioittaa, mikä on Euroopan kohtalo? Etnisyyksiä ja kansalaisuuksia on jo niin paljon, että kun rauhanprojekti osuu kerran tuulettimeen, kuka on kenenkin puolella? Siinä vaiheessa kun jokaisen pitää miettiä onko oma naapuri omalla vai vihollisen puolella kaikki kyberuhat ovat pikkujuttu. Silloin teroitellaan astaloita eikä surffata netissä.

Tämä tällä kertaa.

-i-

[latrom]

http://www.theguardian.com/science/2007/apr/09/frontpagenews.news

"Information chips implanted in the brain. Electromagnetic pulse weapons. The middle classes becoming revolutionary, taking on the role of Marx's proletariat. The population of countries in the Middle East increasing by 132%, while Europe's drops as fertility falls. "Flashmobs" - groups rapidly mobilised by criminal gangs or terrorists groups.

This is the world in 30 years' time envisaged by a Ministry of Defence team responsible for painting a picture of the "future strategic context" likely to face Britain's armed forces. It includes an "analysis of the key risks and shocks". Rear Admiral Chris Parry, head of the MoD's Development, Concepts & Doctrine Centre which drew up the report, describes the assessments as "probability-based, rather than predictive"."